Hallittu kaaos

Mulla on iiihan pikkasen kiireinen elämä tällä hetkellä. Töissä on tulipalokiire ja se näkyy työpäivien venymisenä ja stressinä, joka tuntuu jo pysyvältä olotilalta. Harrastukset vie kolme iltaa viikossa ja tavallisten liikuntajuttujen rinnalle on tullut nyt myös koirakouluhommat, jotka tosin onneksi ovat viikonloppuisin. Riehalla alkaa olla liikunnan tarve jo niin suuri, että lenkitykseenkin pitää varata reilusti aikaa joka päivä. Blogipostausten kirjoittamisessa ja kuvien käsittelyssä olen yhtä hidas kuin ennenkin. Ja nyt mulla on vielä sivutoiminen työkin ainakin jonkin aikaa. Joku voisi väittää, että osa-aikaisen sivuduunin ottaminen tämän kakun koristeeksi ei ehkä ollut elämäni fiksuin idea, mutta minäpä olenkin tottelematon ja eri mieltä.

.
.

Mulla olis motivaatio enemmän kuin kohdillaan näiden sivuprojektien ja blogin kanssa, mutta olosuhteet on vastustaneet ihan huolella. Ensin mulla posahti käsi (se sama rasitusvamma joka on vihoitellut aiemminkin, mutta tällä kertaa äityi siihen kuntoon että jouduin saikulle muutamaksi päiväksi), ja kun se elpyi, mun tietokone alkoi tehdä päättäväisesti harakiria. Kone käynnisti itsensä jatkuvalla syötöllä uudestaan mikä teki työskentelyn koko lailla mahdottomaksi. No, kun siitä selvittiin, alkoi ihana putki ihania yökylävieraita ja viimeiset viikot ovatkin menneet siskojen ja muiden kyläilijöiden kanssa hengaillessa. Joku astetta nohevampi kaveri olis varmaan jo kirjoitellut tänne että kuulkaas, nyt loppuu tunnit kesken joten pidän pari päivää radiohiljaisuutta ja palaan kun vieraat on lähteneet/kone toimii/ei tee mieli sahata omaa kättä irti/olen saanut töitä urakoitua tms. Mutta ehei, en minä suinkaan sellaista…minä vaan uppiniskaisesti ryskään eteenpäin ja rähisen että prkl kun ei mitään ehi vaikka jatkuvasti muka jotakin tekee. Tilanteen viimeistelemiseksi ilmoitin myös järjestäväni isohkot blogiaiheiset juhlat nyt marraskuussa. Ettei kato tekeminen lopu. :D Nii joo ja olihan meillä se lämmitysremonttikin muuten, meinas jo unohtua. Viisi päivää ilman lämmitystä ja lämmintä vettä. Onneksi oli irtopattereita ja suomalaista sisua suihkussa.

.
.

Keväällä kirjoitin kiireisestä aikakaudesta ja kuvittelin silloin ihan tosissani, että tässä vaiheessa vuotta mulla olis niin paljon aikaa etten tietäisi mitä sillä kaikella teen. Sittemmin olen kuvitellut, että kunhan paahdan joululomaan saakka, niin sitten alkaa ”se normaali arki”. Nyt alkaa tuntua, että ehkä tämä kaikenmaailman tohotus on juuri sitä mun normaalia arkea ja suvantovaihetta ei ole tulossakaan. Hmm. En tiedä mitä mieltä olen siitä :D Mulla on kyllä ihan hyvä stressinsietokyky enkä tälläkään kertaa aio kiireistäni valittaa saati kerjätä sääliä, koska olen kaikki harrastukset, projektit ja muut ihan itse itselleni kasannut. Työkiireille en nyt voi mitään ja se kuuluu duunin luonteeseen. Sen myönnän, että sorrun kyllä helposti teatraaliseen hommien listaamiseen, koska laiska töitään luettelee, kuten tämäkin postaus osoittaa. Mutta eipä ne hommat huokailemalla lopu vaan tekemällä. Eniten harmittaa se, että nykyään koko ajan on pakko tehdä tai vähintäänkin tuntea syyllisyyttä jos hetken katsoo Modern Familya tekemättä mitään. Harmittaa kyllä sekin, etten ehdi postata niin usein kuin haluaisin, sillä aiheita ja sanottavaa olisi portaali täyteen.

.
.

Jos saisin päättää, heittäisin kaikki muut tekemiset kuuseen hetkeksi ja keskittyisin tekemään vain ja ainoastaan blogihommia, mutta nyt työjutut on kasaantuneet sen verran että hampaita kiristellen joudun ilmoittamaan muutaman päivän kirjoitustauosta. Turhauttaa julkaista postauksia joita olen tehnyt verran kieli vyön alla ja yötä myöten valvoen, tai vaihtoehtoisesti kirjoittanut lauseen siellä, toisen täällä ja lopputulos on sillisalaattia. EI NÄIN. Nyt päätin, että teen muutaman päivän rästiin jääneitä töitä, valmistelen postauksia ja jatkan sitten tavanomaisen epäsäännöllisellä rytmilläni. Tason nousua tuskin on odotettavissa, mutta jospa hieman säntillisempää touhua sentään. Ultimaattisena haaveena on myös se, että ehtisin joskus lukea muitakin blogeja kuin tätä omaani ja ehkä peräti kommentoida! Huhhuh, aikamoinen tavoite…

Tämänhetkistä mielenmaisemaani osuvasti kuvaavat kynnet olivat aivan erityisen mieluisat. Tein lakkauksen Tallinnan reissulle, ja koska lakkauksen piti kestää hyvänä monta vuorokautta, valitsin lakaksi CND Vinyluxin. Puhtoisen vaaleanpunainen sävy on nimeltään Winter Glow (saatu) ja se kuuluu uunituoreeseen Aurora-kokoelmaan. Edellisestä vaaleasta Vinyluxista poiketen Winter Glow levittyi helposti ja tasaisesti. Kuvissa kolme kerrosta.

.
.

Sotkuinen kuvio on tehty leimaamalla. Roiskekuvio on Bundle Monsterin laatasta BM-416, mutta kynsille se ei ihan sellaisenaan päätynyt. Tekoprosessia on vaikea kuvata, koska en itekään oikein oo varma mitä tuli tehtyä, mutta käytin mustaa ja valkoista leimauslakkaa, sekoittelin niitä laatalla vähän keskenään jotta osa kuviosta muuttuisi harmaaksi ja leimasin kynsiin päällekäin osittaisia kuvioita. Kynsillä on siis periaatteessa tuplaleimaus, mutta toisella leimauskiekalla en enää käyttänyt kokonaista leimakuviota. Tykkäsin näistä kynsistä ihan poskettomasti ja siksi vähän harmittaakin, etten takuulla kykene enää koskaan samanlaiseen lopputulokseen, kun tämäkin oli oikeastaan vahinko.

.
.
.
.

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Nyt aion mennä lakkaamaan kynnet, kun edellisestä lakkauskerrasta on pöyristyttävät kahdeksan vuorokautta. Huomenna sukellan sitten työputkeen. Palataan astialle muutaman päivän kuluttua. Sillä välin, kertokaahan mielipiteenne. Mistä vaan. :)

Translation: I’m insanely busy right now that I have to put this blog on hold. Nothing major though, just a few days. I have to work a lot this week so I’m dedicating all my time to that. (Although believe you me when I say that I wish it was the other way around – blogging all the time and putting work on hold :D) I the meantime feast your eyes with this chaotic splatter mani! I have to say that this is one of my favorite manis I’ve done this year. And this was an accident! The base is CND Vinylux Winter Glow from the new Aurora collection (press sample) and the splatter image is from BM-416 plate. I used black and white stamping polishes, mixed them together on the plate to create grey and stamped each nail twice using only parts of the stamping design. It was really simple to do but difficult to explain. I like how each nail is different :)

Well, now it’s time to paint my nails and then prepare myself to upcoming hectic days. Thanks for visiting and see you in a few days :)

Kurkkasitko jo nämä?

24 kommenttia

  1. Mä sanon vaan, että voihan Emma ja Emman elämä!! :D

    Tai sanon mä muutakin; musta tuntuu et joskus loppuu vuorokaudesta tunnit kesken. Työ haittaa harrastuksia ja harrastus työtä, mikään ei oo koskaan hyvin tasapainossa :D
    Teenkin ahkerasti lottoa, jotta voisin vaan olla ja tehdä mitä huvittaa…

  2. Näissä sun kuulumispostauksissa kyllä hengästyy aina lukijakin! :D Musta kiire on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että pitää oikeasti tappaa aikaa.

    Onneksi sulla jäi kuvat todisteeksi että sait tehtyä tuollaiset kynnet, vaikka siinä ei sitten koskaan toistamiseen onnistuisikaan. :D

  3. Huhhuijaa! Mun stressinsietokyky sanoo poks jo pelkästään tämän lukemisesta. Oon ollut saikulla jo pari vuotta joten mun aikaperspektiivi on ehkä vähän vinoutunut. Mä en saa päivääni mahtumaan muuta kuin kynsien lakkauksen, kuvaamisen ja blogin kirjoittamisen (plus toisten blogien lukemisen ja kommentoimisen). Sitten onkin jo ilta ja pitää mennä taas nukkumaan. Mitään muuta ei ole kuin aikaa, mutta jotenkin sitä ei ole kuitenkaan yhtään kun päivät vaan hurahtavat ohi. Mulle tulee stressi jo siitä, että pitää lähteä lauantaina kauppaan ja pistää itsensä ihmisen näköiseksi :D. Ilmeisesti siis kaikki on suhteellista! Tsemiä sulle tuohon vouhotukseen, joka kaiketi toimii niin kauan kuin se on itselle sopiva määrä toimintaa. Ja mahtavat kynnet <3. Mä ostin tän laatan just tämän kuvion takia, mutta se on auttamattoman pieni mun kynsille. Toisaalta voisihan sitä testata tälläviisiin päällekkäin pläntäten :D.

    1. Oon todennut, että tuskin saisin mitään aikaiseksi jos mulla ei olis mitään aikatauluja ja raameja. Sikäli joku lottovoitto ei ehkä sopis mulle kovin hyvin, ku oon vaan niin peruslaiska :D Niin se tuppaa ainakin mulla menemään, että mitä vähemmän tekee, sitä vähemmän jaksaa. Sit kun tekee vähän enemmän, huomaa että jaa, hyvinhän tää onnistuu kun ensin totuttelee :) En siis oo mitenkään uupunut tai sillai, toki on välillä stressaavaa mutta stressihän kuuluu elämään :) Niin kauan kun touhut on kumminkin kivoja ja fiilis hyvä, niin mikäs tässä tohottaessa :D Mutta odotan kyllä joululomaa! Toivottavasti kuntoudut saikusta eroon pian <3

      Just niin, päällekkäin pläntäten vaan hei! :D

  4. Huh, onpas teitillä äksöniä, todellakin luhistuisin jo puolesta tosta määrästä. Mulla oli muuten toi söhrölaatta toisena vaihtoehtona niihen sinikaneleihin johon kyllä ehdit kommentoimaan, joka on kyllä todellinen ihme mun mielestä kun tätä lukee. Tolla tahdilla ei ehdi edes nukkua, kovasti vaan tsemppiä sinne (yritän siis sanoa että kiitos kommentista). Kiva tapa käyttää tota leimaa ja värit kohdillaan!

    1. Eeetkä luhistuis, kaikkeen tottuu eikä tää ny mitään ihmeellistä oo ainakaan jos miettii et jotku pyörittää tämmöstä samanlaista sirkusta JA niillä on vielä lapsiakin :D

      Kiitos :)

  5. Huh, mulle melkeesti tuli jo tuskanhiki tätä lukiessa :’D Mut mä oon vähän samanlainen höyryäjä, että onko se jatkuva pieni paine oikeesti vaan osa mun normielämää. Mitä useampi rauta tulessa, sitä paremmin jaksaa puskea? Kunnes tulee stoppi. Niinkun meikäläisellä :D Oman blogin tippuminen pois oli yksi tärkeä päätös, se ainakin antanut mulle enemmän aikaa lukea ja kommentoida toisten tekstejä :) Joskus vaan kai tarvitsee jostain luopua, edes hetkellisesti, että jaksaa taas painattaa täyttä vauhtia. Tsemppejä täältä :)

    Ja niin se lakkaus; on nätti! Joskus onnistuu kun ei liikoja mieti sitä mitä tekee ;)

  6. Melkein itketti, jos ei olis niin naurattanut taas kerran tää sun teksti :D Samaistun tuntemuksiisi. Mulla on kans ollut tapana haalia töitä ja tekemistä vähän liikaa ja kaikessa pitää olla mukana. Mut sit tuli terveysongelmat jotka pakotti vähän miettimään sitä, et joskus on hyvä osata sanoa ei ja ottaa sitä luppoaikaa. Edelleen olen todella huono siinä, et osaisin olla tekemättä mitään, mut osaan jo kieltäytyä vaikka mieli tekisikin mennä mukaan :) Tsemppiä ja tosi kivat kynnet!

    1. Terveys on kyllä ykkösasia, siitä ei pidä tinkiä! Mä oon tosi hyvä siinä et en tee yhtään mitään, mutta sit taas en oo kovin hyvä ajankäytöllisissä asioissa ja sit hommat kasaantuu :P

      Kiitos :)

  7. Vähän tutulta kuulostaa, mä hankin aikoinaan sivutyön pääasiassa siksi että olisi jotain takeita että joka kuu tulee rahaa jostain (yrittäjyys, whee…). No siinähän kävi sitten niin että samoihin aikoihin onnistuin saamaan myös yhden ilmeisen pysyvästi täyspäiväisesti työllistävän asiakkaan, ja tälläkin viikolla on 7 työpäivää joista kahtena teen kahta työtä eli melkein voisi sanoa että tää on semmonen 9-päiväinen työviikko. Plus harrastan ratsastusta = vie aikaa, mutta pakko kyllä myöntää että muu urheilu on nyt pikkusen jäissä. Mikä harmittaa, mutta ehkä joskus vielä saan järjestettyä aikani oikein. Kotona töissä on helppo vähän myös aiheuttaa kiirettä harhautumalla välillä työnteosta, mutta sen nyt voi ehkä päätellä esim siitä että kommentoin tätä sun postausta keskellä kirkasta työaikaa…

    Ja kynnet on hei tosi kivat. Ja koita olla hajoamatta kiireeseen.

  8. Ihan kun mä muistaisin, että olet postannut tällaisen samantyylisen postauksen ennenkin. Alkaa melkein uuvuttaa, kun lukee tätä postausta! Tärkeintä kai on, että tiedät miten paljon jaksat itse tehdä, ettet aivan uuvuta itseäsi. Olisi kamalaa (mulle), jos et enää pitäisi tätä blogia =) Koska en ole ihan täysin itsekäs, toivotan sulle ihania rauhallisia hetkiä jossakin välissä. Kuulostaa siltä, että vaikka sulla on kiire, niin silti on ihan kivaa, hieno juttu! Kynnet on muuten ihanat! Niin kauan kun kaaos on hallittua niin anna palaa!

    1. Heh, niinhän mä oon :) Näemmä ongit tekstistä juuri sen ydinasian mikä auttaa siinä jaksamisessa: vaikka on kiire, niin on silti kivaa :) Enkä todellakaan oo lopettamassa, blogi tässä ny vähiten stressaa! Kunhan työtilanne vähän hellittää niin pystyn taas panostamaan tähän enemmän.

      Kiitos! <3

Vastaa