Paheeni ja heikkouteni

Perjantain ratoksi paljastan teille, etten olekaan täydellinen! Mitä?! *yleisö kohahtaa* Tässä muutama esimerkki erinäisistä paheistani ja heikkouksistani.

90 Day Fiancé -fanitus. Olen aivan totaalisen koukussa 90 Day Fiancé -realitysarjaan. Siis siinä määrin koukussa, että kyttään Dplay-suoratoistopalvelusta jatkuvasti, onko uusia jaksoja tullut, ja AHMIN maanisesti kaikki uudet jaksot. Olen katsonut 5 kautta alkuperäistä 90 Day Fiancé -sarjaa ja kaikki Dplayssa olevat jaksot spin off -sarjoista (What Now, Before the 90 Days, Happily Ever After? , The Other Way ja Pillow Talk). Jos joku ei tiedä, kyseessä on siis sarja jossa seurataan amerikkalaisia jotka ovat löytäneet rakkauden tai ”rakkauden” ulkomailta. Jenkeissä on käytössä K1-viisumi, jonka turvin ulkomailta saa tuoda kumppanin Amerikkaan, mutta sitten pitääkin mennä naimisiin 90 päivän sisällä maahantulosta tai viisumi umpeutuu. Siitä sarjan nimikin tulee. Spin offeissa seurataan sitten sitä, miten parien yhteiselo on jatkunut tai sitä, kun jenkit menevät ensimmäistä kertaa tapaamaan näitä nettirakkauksiaan. Uusin spin off The Other Way kertoo siitä, että parin amerikkalainen osapuoli muuttaa itse uuteen maahan rakkautensa perässä. Pillow Talk -versio sarjasta on PARAS, siinä nimittäin edellisten kausien parit seuraavat uusinta kautta ja kommentoivat sitä. Eli käytännössä Sohvaperunat!! :D

Perusidea voi ehkä kuulostaa tylsältä, mutta tsiisös miten herkullisia pareja ohjelmaan on löydetty! Mukana on kaikkea mahdollista isoista ikäeroista kulttuurieroihin ja onnenonkijoihin ja niin edelleen. En yritäkään kuorruttaa tätä millään, ihan puhdasta sosiaalipokeahan koko homma on. Ja äärimmäisen viihdyttävää. Nyt 90 Day Fiancé -sarjaan on juuri tullut 7.kausi ja siinä mukana on suomalainenkin morsmaikku! Huhhhhhhuuh, pakko olla hyvä kausi. En vielä ole korkannut sitä kautta, koska odotan että Dplayhyn tulee useampi jakso ja mulla on aikaa kyylätä jaksoja monta putkeen. Olisin voinut tehdä kokonaisen postauksen tästä aiheesta, mutta mennään nyt eteenpäin.

Prosessoitu peruna. Ranskalaiset, kuorrutetut lohkoperunat, ristikkoperunat…voisin elää niillä!! Ravintoloissakin mun terveellinen annosvalinta kaatuu usein siihen, ettei annokseen saa ranskalaisia :D Oon se tyyppi, joka voi tilata salaatin ja sen rinnalle kulhollisen raneja. Oon tällä hetkellä vähähiilarisella ruokavaliolla ja on sietämätöntä etten voi syödä ranskalaisia!! Itseasiassa tykkään myös perunamuusista, uuniperunoista ja täydellisesti keitetyistä perunoista. Ja paistetuista perunoista. Eli kaikista mahdollisista perunavariaatioista.

Päättämättömyys pikkuasioissa. Olen suhteellisen spontaani tyyppi ja olen toiminut elämässäni myös impulsiivisesti. Olen usein tehnyt erittäin isoja valintoja erittäin lyhyellä miettimisajalla, mutta silti olen arjessa pikkuasioiden edessä täysin päättämätön. Saatan vatuloida ihan mitätöntä valintaa vaikka kuinka kauan, kuten että menenkö bussilla kotiin vai kävelenkö, mitä ostan lounaaksi, menenkö suihkuun nyt vai myöhemmin ja niin edelleen.

Pikkuasioiden lykkääminen. Saatan lykätä viikkoja, pahimmillaan jopa kuukausia jotakin sellaista asiaa, jonka hoitaminen veisi vain minuutteja. Käsittämätön piirre, josta en pidä yhtään – ja jota en myöskään siedä muissa :D Loogista. Olen kuitenkin petrannut tässä hommassa tosi paljon, sillä luin jonkin työajan hallintaan liittyvän artikkelin ja siinä neuvottiin, että jos asian hoitaminen kestää alle 5 minuuttia, se kannattaa hoitaa heti, sillä muuten tehtävälistat täyttyvät typerästä pikkusälästä. Olen noudattanut neuvoa vaihtelevalla menestyksellä, mutta tulen siinä koko ajan paremmaksi. Valitettavasti lykkään myös viime tippaan pakollisia pikkuasioita, kuten koiran iltakäyttöä, suihkussa käyntiä, laukun pakkaamista ja ylipäänsä kaikkea sellaista, joka yleensä hoidetaan illalla. Koska lykkään niitä, myös nukkumaanmeno viivästyy, ja seuraavana päivänä läheiseni saavatkin taas miettiä miten äkäpussi kesytetään.

Mitäs paheita ja heikkouksia teillä on?

Continue Reading

Love Me Do -messut ja muita kuulumisia

No hei! Viime postauksesta on vierähtänyt pian kaksi viikkoa, ja jotenkin ihmeellisesti tammikuu alkaa olla jo loppusuoralla. Mulla on ollut aikamoinen vuoden aloitus, sillä töissä on ollut tosi kiivas tahti nyt ja lisäksi hääasioita on pitänyt taas joulukuun suvantovaiheen jälkeen hoitaa. Love Me Do Winter Fair 2019 eli talven häämessut osuivat sopivaan kohtaan tammikuuta ja sain vieläpä lehdistöliputkin sinne, joten viime viikonloppuna suunnattiin siskojen (eli kaasojen) kanssa nokat vipattaen kohti messuhumua.

Kävin Love Me Do:n syysmessuilla poikaystävän kanssa lokakuussa, mutta silloin oli vähän vaikea vielä orientoitua näytteilleasettajien tarjontaan, kun suunnitelmat olivat aika alkuvaiheessa. Nyt oli paljon selkeämmät sävelet ja ehkä myös hieman innokkaampaa seuraa :D Syksyllä mentiin poikaystävän kanssa messuille heti aamupäivällä ja silloin siellä oli todella paljon porukkaa, siis niin paljon, että esimerkiksi sormusmyyjien tarjontaa ei ilman jonottamista päässyt katselemaan. Tällä kertaa päädyttiin Kaapelitehtaalle vasta iltapäivällä ja se oli tosi hyvä ratkaisu. Oltiin paikalla messujen päättymiseen asti ja ehdittiin 3,5 tunnissa kiertää vallan mainiosti kaikki messuständit (…ja nauttia parit drinkit), eikä ahdistavaa ruuhkaa ollut missään vaiheessa.

Erityismaininta täytyy antaa siitä, että en millään muilla messuilla ole tavannut niin kivoja tyyppejä kuin Love Me Do:ssa! Myös siskoni toivat esiin tätä samaa asiaa. Näytteilleasettajat, järjestysmiehet ja kaikki kenen kanssa satuttiin juttusille päätymään, olivat valtavan hyväntuulisia, ystävällisiä, lämpimiä ja kaikin puolin ihania. Mitään ahdistavaa tuputtamista tai kiusallisia mainospuheita ei kohdattu, vaan monen näytteilleasettajan kanssa jutusteltiin kuin kavereiden kanssa. Aivan huipputason tunnelma!

Love Me Do -messut on tosi käteensopiva messutapahtuma, ainakin näin I Love Me -jättimessuihin tottuneelle. Tapahtuma on suhteellisen pieni ja niinpä sieltä löytää vaivattomasti ne pisteet, joilla haluaakin käydä. Syksyn Love Me Do:ssa näytteilleasettajien painotus tuntui olevan juhlatila- ja pitopalvelupuolessa, kun taas nyt talvella esille nousi enemmän hää- ja juhlapuvut, kukat ja juhlapaikan koristelu. Molemmilla messuilla on ollut useampia kultaseppiä ja koruliikkeitä hyvine alennuksineen. Me lähdettiin kaasojen kanssa messuilemaan lähinnä sillä ajatuksella, että voisin tavata kasvotusten ne palveluntarjoajat joiden kanssa olen viestitellyt vain sähköpostitse, ja lisäksi haluttiin fiilistellä tyttöjen kesken kaikkea häähömppää. Sainkin messuilta ideoita kattaukseen ja hääkakkuun, löydettiin erinomainen booliehdokas ja lisäksi saatiin varattua sulhaselle pukusovitusaika – ja mikä tärkeintä, shoppasin meille papin! :D

Päädyin juttusille seurakunnan pisteellä olleen henkilön kanssa ja hän, kuten kaikki muutkin, oli älyttömän mukava ja hyvän tyypin oloinen. Kerroin muun muassa, että ei mennä oman seurakunnan tiloissa naimisiin eikä meillä ole tietoa kuka pappi meille tulee, ja kyselin kaikkea käytännön järjestelyistä. Kauaa ei ehditty jutustella, sillä messut olivat sulkeutumassa ja lähdettiin kiireesti kohti narikkaa. Takkeja päälle pukiessamme siskoni heitti, että tuo tyyppihän olis teille hyvä pappi. Muutamaa sekuntia myöhemmin olinkin jo juoksemassa takki päällä takaisin messualueelle pappia etsimään ja törmäsin häneen käytävällä. Huohotin siinä sitten että ”hei siis anteeks voitko sä tulla meille papiksi?? Sulla on jotenkin hyvä aura!!” ja omituisesta lähestymisestäni huolimatta sain myöntävän vastauksen. Aikataulukin passasi, joten ta-dah nyt meillä on pappi! Tää oli selkeästi menttubii. Harvemmin sitä on tullut poistuttua miltään messuilta pappivarauksen kanssa, mutta koinpahan nyt senkin!

Hääjärjestelyt on muutenkin aika hyvällä mallilla. Varattuna on kirkko, juhlatila, kuvaaja, meikkaaja ja kampaaja, catering ja musiikkipuoli. Koristelutarvikkeita olen ostanut jo jonkin verran ja onnistunut hyödyntämään paljonkin hääkirppiksiä. Kutsut on suunniteltu ja mun puku sekä vihkisormus hankittu. Hääkakkuasiat on vielä vaiheessa, samoin menu, sulhasen puku ja hääauto…ai niin ja häämatka…ja moooonta muutakin asiaa, mutta ainakin nuo isoimmat kokonaisuudet on varattu. Toki tässä on vielä sen verran aikaa h-hetkeen, että joku varauksista saattaa peruuntua tms. Yritän olla panikoimatta moisesta etukäteen ja toivon, ettei mikään lafka esimerkiksi mene konkkaan…

Hääjärjestelyjen lisäksi yritän pitää kaikki muutkin pallot ilmassa, joskin blogin pallo näyttää vierineen käsistä jonnekin sohvan alle. Mulla on nyt joka kuussa työreissu, mikä vaikuttaa toki myös vapaa-ajan aikatauluihin, ja tiivis työtahti tuskin hellittää ihan heti. Sen lisäksi olen ostanut salijäsenyyden, joka on niin kallis että siellä on pakko käydä ja josta pääsen eroon suurinpiirtein vain muuttamalla maasta. Vapaa-aikaa lienee järkevää siis lohkaista siihenkin. Mutta eiköhän blogin kanssa päästä taas jaloilleen kuten aina ennenkin, kunhan vain ensin selätän tämän tammikuun!

Millainen vuodenaloitus teikäläisillä on ollut?

(Liput messuille saatu.)

Continue Reading

Vuosi 2019

Niinhän siinä kävi, että en ehtinyt enää ennen joulua teille kirjoitella, sillä joulunalusviikko oli aivan täynnä kaikkea. Joulu vietettiin pohjoisessa ja viivyttiinkin siellä pidempään kuin alunperin ajateltiin, joten palasin kotiin vasta uuden vuoden aattona. Loma oli aivan mahtava mutta kiva oli palata kotiinkin! Nyt onkin oiva aika laittaa pakettiin vuosi 2019 ja muistella mitä kaikkea vuoden aikana tapahtuikaan.

2019 oli kokolailla tähänastisen elämäni paras vuosi. Mitään kamalaa ei tapahtunut, mutta positiivisia isoja juttuja senkin edestä.

Tammikuu tosin tuntui loputtomalta. Värkkäsin bullet journalia ja innostuin hetkeksi turhien tavaroiden karsimisesta. Varattiin Kreetan matka syksylle. Helmikuussa sain molemmat siskoni kylään ja vietin huipun tyttöjen viikonlopun Vaasassa. Kevättalvi oli töissä aivan järkyttävän kiireistä ja raskasta, ja vaikka sain hetkeksi muokattua työnkuvaani, olin kuitenkin koko ajan vain tyytymättömämpi sillä tiesin että paluu vanhaan työnkuvaan olisi edessä joka tapauksessa. ”Urani” junnasi paikallaan, palkasta puhumattakaan.

Maalis-huhtikuussa jaksoin ihailtavasti käydä salilla ja touhusin kaikenlaista. Pääsiäinen meni Oulussa, sisko tuli käymään, keittiön välitilakin saatiin maalattua. Pääsiäisreissulta palatessamme selasin työpaikkailmoituksia ja bongasin yhden varsin kiinnostavan paikan. Haudoin asiaa tyypillisesti viime tippaan saakka ja soitin paikasta 5 minuuttia ennen hakuajan päättymistä. Asiat etenivät pikavauhtia ja sain paikan. Pelotti, hirvitti ja samalla olin aivan mielettömän innoissani.

Kesäkuussa reissasin taas Oulussa ja sain perheenjäseniä kylään. Vietettiin siskon ja hänen miehensä kanssa meillä suorastaan legendaarinen juhannus ja kerrankin jo juhannuksena sai nauttia helteestä!

Heinäkuussa alkoi kesäloma ja sen myötä jätin myös hyvästit työpaikalle, jossa olin ollut 10 vuoden ajan. Vaikka oli haikeaa sanoa heipat työkavereille, päällimmäinen tunne oli kuitenkin helpotus. Kesälomalla lähdettiin koko perheen voimin Krakovaan ja sieltä menin melkein suoraan Vaasaan ja sieltä Ouluun, jossa juhlittiin perinteisesti Qstockissa. Kesän fiiliksistä kirjoittelin enemmän tässä ja tässä jutussa.

Elokuussa aloitin työt uudessa työpaikassa ja oli muuten eka kerta vuosiin, kun töiden alkaminen ei aiheuttanut eksistentiaalikriisiä! Alkusyksy meni hujauksessa ja olin ihan mielettömän iloinen uudesta työstä. Syyskuussa lähdettiin Kreetan matkalle jota olin odottanut tammikuusta saakka. Matka täytti kaikki odotukset ja enemmänkin, sillä palasin Suomeen kihlautuneena naisena :) Matkanjärjestäjä tosin meni konkkaan reissun aikana ja loma venyi odotettua pidemmäksi, mutta ainahan sitä pitää jotain säätöä olla…

Lokakuu oli hääjärjestelyjen täyttämä, jopa siinä määrin että meinasi tulla yliannostus koko aiheesta :D Kun suurimmat linjat oli saatu kuosiin, homma vähän rauhoittui ja pystyin ajattelemaan muutakin. Loka-, marras- ja joulukuu menivät ohi todella äkkiä, eikä marraskuusta jäänyt mieleen kuin pimeys ja väsymys. Liikunnan suhteen aktiivinen elämä tyssäsi loppusyksystä ja etenkin marraskuun vietin töiden lisäksi lähinnä sohvannurkassa. Rieha satutti jalkansa lokakuussa pahasti ja ontelohaavan hoito oli suoraan sanottuna ihan helvettiä, ja lokakuussa oli monta todella huonon fiiliksen päivää. Koska koira oli liikuntakiellossa, arkiaktiivisuuteni romahti enkä huolehtinut kunnostani yhtään. Se varmasti vain ruokki sitä kestoväsymystä, joka mulla oli loppuvuonna seuralaisena. Yleisesti fiilis oli kuitenkin positiivinen koska tiesin että pimeys ja väsymys on väliaikaista.

Joulukuussa sain taas perhettä kylään ja löysin heidän avustuksellaan myös sen täydellisen hääpuvun! Oon todellakin jouluihminen ja vaikka en nyt oikein jaksanut tehdä joulujuttuja kotona ja lahjojen hankkiminenkin jäi viime tippaan, nautin kyllä täysin siemauksin pohjoisen joulusta.

Vuosi 2019 jää aikakirjoihin ikimuistoisena sekä työpaikan vaihdoksen että kihlautumisen vuoksi. Ne ovat olleet niin merkittäviä ja positiivisia asioita, että jokunen alavireisempi kuukausi jää niiden jalkoihin heittämällä. Tuntuu, että elämä on alkanut jotenkin uudestaan. Toivottavasti tämä hyvä fiilis jatkuu tänäkin vuonna eikä mitään kamalaa tapahdu! Itseltäni toivon sitä, että saisin hyvän liikuntarytmin takaisin ja jaksaisin huolehtia kunnostani ja ruokavaliostani paremmin. Toivotan vuoden 2020 oikein tervetulleeksi!

Mitä te toivotte tältä vuodelta?

Continue Reading