Äänikirjasuosituksia

Linkit mainoslinkkejä.

Tänään vähän muuta kuin kosmetiikkaa! Oon todella tykästynyt kuuntelemaan äänikirjoja ja ajattelin vinkata muutamia kirjoja teillekin. Olin nuorena tosi kova lukemaan kirjoja, mutta yliopistoaikoihin vapaaehtoinen lukeminen tyssäsi kuin seinään ja samalla tipuin kelkasta sen suhteen, mitä uusia kirjoja julkaistiin ja mitkä mua voisi kiinnostaa. Mulla ei valitettavasti enää tunnu keskittymiskykykään riittävän lukemiseen (syytän internetiä). Teen aina vähintään kahta asiaa yhtä aikaa ja on vaikea motivoitua mihinkään missä ei voi samalla tehdä jotain muutakin. Luonnollinen ratkaisu on siis äänikirjat! Jaksan tehdä paljon enemmän ja pidempiä kävelylenkkejä, kun voin samalla kuunnella kirjoja. Lisäksi voin viihdyttää itseäni äänikirjoilla samalla kun teen ruokaa, laitan pyykkejä, lakkaan kynsiä, siivoan, taitan työmatkaa…mahdollisuudet ovat rajattomat! Varmaan kohta tulee se päivä kun samanaikaisesti katson leffaa ja kuuntelen äänikirjaa :D

Ihan kivuttomasti äänikirjaharrastus ei alkanut, sillä aluksi tuntui etten jotenkin muista kuunnella tarpeeksi tarkkaan ja ajatukset harhaili ja tipuin kärryiltä. Tai sitten lukijan lukutapa ja ääni oli niin ärsyttäviä etten kyennyt kuuntelemaan. Myös kirjavalinnoilla on tosi iso merkitys: osa kirjoista ei yksinkertaisesti istu äänikirjaformaattiin, ja toisaalta siihen vaikuttaa myös kuuntelutapa. Jos kuuntelee kirjaa häiriöttömässä ympäristössä, kirja voi olla rakenteeltaan ja kieleltään monimutkaisempi, mutta jos samalla ajaa autoa tai kulkee ihmisvilinässä, on järkevämpää pysytellä vähän helppotajuisemmissa kirjoissa. Jätin ensin tosi monta äänikirjaa kesken, kunnes sitten löytyi eka sellainen, joka sopi mun tapaan kuunnella ja oli muutenkin tosi hyvä. Lasken mun äänikirjaharrastuksen alkaneeksi väkivaltaisesta suhteesta kertovasta Kaikki anteeksi -kirjasta (Laura Manninen). Todella mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, ja helppo seurata myös auditiivisesti.

Vähintäänkin yhtä mukaansatempaava kirja oli Eleonorille kuuluu ihan hyvää. Vastaavia helposti kuunneltavia, vaivattomia mutta Eleonoria vähän hauskempia kirjoja ovat esimerkiksi Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Sisko Savonlahti), Juurihoito (Miika Nousiainen), Ei kiitos (Anna-Leena Härkönen) ja tietysti Antti Holman Kaikki elämästä(ni). Kaikki näistä ovat sellaisia, että olen tyrskähtänyt nauruun varoittamatta julkisilla paikoilla, mikä saattaa olla joillekin pieni miinus :D

Yksi mun kaikkien aikojen suosikeista on Muumipappa ja meri. Sen itseasiassa luin ensin ja sitten vielä kuuntelin. Onneksi Storytelissä lukijana on Ahti Jokinen, jonka ääni sopii kirjaan täydellisesti. Kirjan jälkeen ajattelin etten voi enää lukea tai kuunnella mitään muuta, koska kirja oli niin hyvä, mutta onneksi pääsin siitä yli :D

Psykologisista trillereistä pitäville suosittelen Veriappelsiini, Nainen ikkunassa, Hyvä naapuri ja Edellinen asukas -kirjoja. En lähtökohtaisesti ole koskaan aiemmin ollut kiinnostunut dekkareista tai trillereistä, mutta nyt olen todennut niiden sopivan äänikirjoiksi yllättävän hyvin. Erityisesti pitkät automatkat on sellaisia, missä ollaan kulutettu kaikenlaisia true crime -kirjoja ja jännäreitä, koska niitä voidaan miehen kanssa kuunnella yhdessä ilman että jommallakummalla menee hermo.

Harry Potter -faneille vinkkaan, että englanninkielisissä äänikirjoissa niiden lukijana on Stephen Fry, joka taitaa äänet ja aksentit aivan ylivertaisella tavalla. Kuunnellessani Pottereita englanniksi mulla oli ihan sellainen olo kuin olisin ollut näytelmässä. Myös suomalainen lukijavalinta on tosi onnistunut, sillä Vesa Vierikko tekee Potter-lukijana tosi hyvää työtä!

Ihan äskettäin kuuntelin Suvi Vaarlan Westend -kirjan, joka on kyllä 1970-, 1980-ja 1990-luvun lapsille sellainen sukupolvikokemus mitä ei kannata jättää väliin. Nousukaudesta ja lama-ajasta kertova kirja on samanlainen työkalu lähihistorian ymmärtämiseen kuin esimerkiksi Tuntematon sotilas on varhaisemmille (ja miksei toki nykyisillekin) sukupolville ollut, vaikka muutoin en lähtisikään kirjoja toisiinsa vertaamaan. Auschwitzin tatuoija on muuten myös tosi hyvä, jos kestää keskitysleirihistoriaa.

Kotitöiden lomaan sopivia ihan jees -kirjoja ovat olleet esimerkiksi koomikko Trevor Noahin Laiton lapsi, Lori Nelson Spielmanin Kymmenen unelmaani (tosi chick lit -hömppää), Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua, Marja Kankaan Miestä näkyvissä ja Liane Moriartyn Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista.

Tällä hetkellä mulla on kuuntelussa neurokirurgi Henry Marshin muistelmat Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta ja se vaikuttaa tosi kiinnostavalta – eikä ihan niin surulliselta ja koskettavalta kuin Paul Kalanithin Henkäys on ilmaa vain, jonka luin fyysisenä kirjana (löytyy e-kirjana mutta ei äänikirjana) ja itkin jatkuvasti.

Storytelin kirjahyllyssä mulla on odottamassa mm. Ammattirakastaja, Vanessa, Suon villi laulu, Korkeintaan vähän väsynyt, Ennen kuin mieheni katoaa ja Pintaremontti, enkä malta odottaa että pääsen niiden kimppuun. Aina kun luen netistä tai lehdestä jonkin kirjasuosituksen josta kiinnostun, nappaan sen Storytelissä kirjahyllyyn. Tosi kätevää, sillä aikaisemmin tietysti unohdin kirjojen nimet heti kun olin ne jossain kuullut.

Mulla on tosiaan käytössä *Storytel, joka maksaa 16,90 euroa kuussa. Olen aiemmin käyttänyt myös *Bookbeatia ja tykkään molemmista. Sovellukset toimii varsin samalla tavalla eikä käytössä ole tullut esiin merkittäviä eroja. Storytelissä tosin on Storytel Originals -kategoria, jonka kirjat on alunperinkin tehty nimenomaan äänikirjoiksi. Kiinnostava konsepti, jota en vielä ole ehtinyt kokeilla, kun mun kirjahylly on jatkuvasti täynnä kaikkea muutakin mitä haluan kuunnella :) Bookbeatin etuna taas on erilaiset tilit: jos kuuntelee kirjoja vähän harvemmin, voi ottaa halvemman tilin (9,99e kuussa), ja BookBeat Premiumin valitsemalla voi kuunnella rajattomasti kirjoja (16,90e kuussa). Lisäksi Bookbeatilla on erikseen vielä perhetili, jolloin usea kuuntelija voi kuunnella samaan aikaan. Vastaava kyllä löytyy myös Storytelilta. Lisäksi on olemassa myös *Nextory, joka sekin tarjoaa erilaisia tilivaihtoehtoja, mutta omaa kokemusta minulla ei ko. palvelusta ole. Jokaista palvelua pääsee kokeilemaan 14 päivää ilmaiseksi, ohjeet löytyy palveluiden nettisivuilta noiden mun linkkien takaa. Helposti siis saa 1,5kk aikana kokeiltua kaikkia kolmea palvelua mikäli haluaa ja voi sen jälkeen valita mieleisensä, mikäli äänikirjoista innostuu. Ja varmaan sen reilun kuukauden aikana alkaakin jo löytää niitä hetkiä jolloin äänikirjojen kuuntelu itselle sopii!

Löytyykö ruudun takaa äänikirjoista innostuneita? Tai muuten vaan lukutoukkia? Laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin mulle kirjasuosituksia! Virtuaalikirjahyllyssäni on vielä tilaa :)

(Mainoslinkkien kautta tehdyistä ostoksista saan pienen komission. Mahdolliset komissiot käytetään blogin ylläpitokulujen kattamiseen.)

Continue Reading

Häät kuvina 2: juhlat

Kaikki valokuvat: Heidi Kouvo Photography

Lisää hääkuvia! Tämä juttu on aika pitkä, joten toivottavasti teillä on istumalihakset kunnossa. Edellinen osa päättyi vihkimiseen, joten luonnollinen jatkumo on seuraavaksi ne juhlat. Vihkimisen jälkeen meitä odotti kirkon pihalla vaatimattomasti Maserati, jonka sulhasen ystävät olivat yllärinä meille hommanneet lainaan. Se oli kyllä huippu yllätys, eikä autossa odottamassa ollut, valmiiksi viilennetty Möet & Chandon ainakaan huonontanut asiaa :D

Meidän juhlapaikkana oli Trap Factoryn juhlatila Espoon Otaniemessä. Haluttiin juhlatilaksi jotain vähän erilaista, sillä perinteinen maalaisromanttinen tyyli ei viehätä kumpaakaan. Oon myös sillä tavalla rasittava, että en haluaisi katsella juhlatilassa koripallokoreja, erilaisten seurojen viirejä tai muinaisten kuntapoliitikkojen muotokuvia, mikä rajasikin jo yllättävän monta vaihtoehtoa pois :D Trap Factory oli täydellinen valinta ja voin nyt tässä julkisesti myöntää että Trapiin päätyminen oli sulhasen ansiota, sillä hän löysi koko mestan ja uskoi siihen koko ajan. Itse nihkeilin niin kauan että sulhanen vei mut paikan päälle ja kun näin tilan livenä, olin myyty. Erityiskiitos Trap Factoryn Susannalle, joka oli tosi aktiivisesti meidän apuna kaikessa! Trapin juhlatila on tosi tilava ja rempattu moderniin industrial-tyyliin, siellä joustava ja kiva henkilökunta, ja sinne saa tuoda omat ruuat ja juomat. Hyvät kulkuyhteydet ja Helsingin läheisyys olivat hyvä lisäbonus, sillä vieraiden oli juhlien jälkeen helppo siirtyä kotiin tai hotelliin.

Korkean juhlasalin molemmin puolin on parvet, joissa toisessa on lounge-tyyppinen oleskelutila sohvineen, ja toisessa jättikokoisia pulmapelejä. Salin lisäksi käytössä oli aulatila baaritiskeineen, tilavat wc-tilat ja takahuone. Salissa on esiintymislava myös. Meidän häissä paikalla oli lopulta vajaat 80 henkilöä ja silti saliin jäi tilaa tanssilattialle ja kuvausseinälle ilmapallokaarineen päivineen. (…siis hei tottakai bloggaajalla pitää olla kuvausseinä :D ) Kaasot kyllä hieman kiristeli hampaitaan kun ilmoitin tilanneeni DIY-mallisen eli itse koottavan ilmapallokaaren ja samaan aikaan jääväsin itseni sen kokoamisesta vedoten erinäisiin morsiuskiireisiin, mutta siitä tuli kyllä hieno! Eikä ihan hirveän moni pallokaan puhjennut kokoamisvaiheessa eli priimaa työtä hääseurueelta!

Pöytäkoristeena oli aitoa ruskus-kasvia, jota aseteltiin köynnökseksi pöydän keskelle ja mukaan ujutettiin ohutta led-valonauhaa. Tilasin ruskuksen oksat Juhlakukat-nettikaupasta suoraan kotiovelle. Juhlakukkien floristeilta sain apua esim. määrien arvioimiseen niin IG:ssä kuin sähköpostitsekin. Mahtava konsepti! Ruskus kestää tosi hyvin ilman vettä ja oksat olivat ihan priimakunnossa vielä sunnuntaina kun mentiin siivoamaan juhlapaikkaa, vaikka ne toimitettiin meille kotiin jo torstaina. Köynnösten lisäksi pöydissä oli omia ja kavereilta lainattuja Iittalan kastehelmituikkuja led-kynttilöillä, kangasservetit ja nimilaput, jotka oli pystytetty shampanjapullokorkkeihin. Simppeliä siis! Ruskuksen oksaa riitti myös kirppikseltä ostettuihin maljakoihin, joilla koristeltiin muuta tilaa. Seinille viritettiin valoverkkoa ja niiden päälle verhoja. Nyrkkisääntönä oli, että askartelematta avioon ja Kiinasta ei tilata mitään turhaa paskaa. Photobooth-rekvisiittaa myöten tilasin kaikki pikkujutut suomalaisista verkkokaupoista, koska oon tällainen saatanan hieno ihminen. :D Pöytäliinat ostin H&M Homesta, sillä en halunnut perinteisiä valkoisia pöytäliinoja, joita pitopalvelulla olisi ollut tarjolla.

Osb-levystä tehdyt telineet, joissa oli pöytänumerot, menut ja ohjelma, olivat sulhasen ja bestmanin ideoimia ja tekemiä. Visuaalinen ilme hääkutsuista pöytäkarttaan ja menuihin oli supertaitavan Better Nail Dayn Sissin käsialaa <3 En ihan hevillä unohda sitä keikkaa Oodiin kun vuokrattiin jotain kolme tuntia suurkuvatulostimen käyttöaikaa ja puoli Helsinkiä koki tarpeelliseksi tulla kyyläämään ja valokuvaamaan meidän tekemisiä…mutta lopputulos oli kyllä kaiken vaivan väärti!

Ruokatarjoilusta vastasi Pitopalvelu Hupli. MAHTAVA valinta! Palvelu oli aivan priimaa alusta loppuun. En mä ehkä ihan joka pitopalvelufirmaan kehtaisi soittaa arki-iltana klo 20 ja ulista huoltani siitä että peruuntuuko häät koronan takia, mutta Huplin molemmat Samit olivat todella symppiksiä ja kärsivällisiä ja auttoivat meitä niin mun mielenterveyden tukemisessa kuin juomamäärien laskemisessakin. Huplin tarjous ja hinnoittelutapa oli myös ylivoimaisesti selkein kaikista. Ja mikä tärkeintä, ruoka oli aivan uskomattoman hyvää! Meillä oli todella runsas menu (taisi olla 11 eri ruokalajia plus leivät ja lisukkeet) ja tykkäsin aivan kaikesta mitä pöydässä oli tarjolla. Menekistä päätellen myös vieraat tykkäsivät, ja moni tulikin ihan erikseen kehumaan ruokaa. Oli muuten fiksu päätös palkata yksi Huplin tarjoilija juhliin myös myöhemmälle illalle, sillä hän piti paikat siistinä eikä pöydille esimerkiksi kertynyt mitään tölkkimerta.

Meillä ei ollut bändiä, sillä koko iltaa bändi ei kuitenkaan olisi voinut soittaa (ja koko illan ryskäävä bändi olis ollut hieman liian hallitseva elementti muutenkin…) eikä haluttu Spotifysekoilua muulle ajalle. Niinpä pyydettiin laulaja-kosketinsoittaja -duo Riikka Myller ja Tomi Hassinen esiintymään ns. taustamusiikiksi ruokailun ajaksi sekä häätanssien ajaksi, ja muuna aikana tunnelmasta ja bilemusiikista vastasi DJ Antero Juhlamaestrosta. Se osoittautui loistavaksi komboksi! Riikan ääni on ihan mieletön ja DJ osasi tosi hyvin pitää tunnelmaa yllä. Oli tosi ihanaa kuunnella elävää musiikkia ruokailun ajan, siinä oli ihan sellainen hienon ravintolan meininki. Ruokailun alkaessa vieraat joutuvat tietysti hetken odottamaan omaa vuoroaan hakea ruokaa ja ajattelisin, että live-esiintyjä vei varmaan mukavasti huomiota siitä odottelusta pois, vaikkei se nyt pitkä aika ehkä ollutkaan.

Häätanssina meillä oli Stellan Häävalssi. Itkin tietysti heti ensisävelistä alkaen koko ajan, mutta haitanneeko tuo, sillä yleisössäkään ei kyyneliltä vältytty. Riikka tulkitsi kappaleen kyllä ihan valtavan kauniisti. Häätanssin jälkeen oli perinteisempää tanssimusiikkia duon loppusetin ajan ja sitten DJ otti tanssilattian haltuunsa.

Hääkakuista vastasi Cake o’Clock. Haluttiin häihin porkkanakakku, joka sopisi ulkonäöltään juhlien tyyliin. Annettiin suuntaviivoiksi väritoiveita ja industrial-teema. Sen tarkemmin ei kakkujen ulkonäköä määritelty. Cake o’Clockin Taija otti haasteen vastaan ja saatiin kolme aivan poskettoman hienoa, rouheaa kakkua häihin – ja mikä hienointa, Taija kysyi että sopisiko jos hän tekisi meitä varten vuokrattavaksi sisustusbetonista tyyliin sopivat kakkutelineet. No kyllä kiitos! Arvostan todella paljon tällaista yksityiskohtien huomioimista. Star Wars -kakkukoristeen tilasin Etsystä (sitä ei saanut Suomesta!).

Meillä oli ainoana varsinaisena ohjelmanumerona Speden Spelit. Kumpikaan meistä ei halunnut nostella kenkiä, heittää kimppua tai sukkanauhaa saati pakottaa ketään vieraista osallistumaan kiusallisiin yllätysohjelmiin, joten hieman jouduttiin miettimään otetaanko juhliin puheiden lisäksi yhtään mitään ohjelmanumeroa. Häätiimi keksi sitten kuitenkin Speden Spelit, johon pyydettiin innokkaat osallistujat etukäteen ja he sitten edustivat kisassa mua ja sulhasta. Molemmat meistä valitsi kisaan yhden sukulaisen ja yhden kaverin. Lajeina oli ”silmät kiinni nyt, jalasta kiinni nyt”, hulavanteen pyörittäminen kaulan ympärillä, pahamaineinen Nopeustesti ja musta vai punainen -arvaus pelikorteilla. DJ soitti Speden Spelien tunnaria ja muuta kisaan sopivaa jännitysmusiikkia ja bestman hoiti Speden hommat upeassa rooliasussa, joka koostui tekokaljusta ja jostain syystä myös aurinkolaseista (?). Ja kyllä, se on tekokalju eikä kondomi. Olen nähnyt alkuperäisen pakkauksen. Kisa toimi ohjelmanumerona tosi hyvin eikä kenenkään tarvinnut kärsiä ja hävetä :D

Mun edustaja (tietenkin) voitti koko kisan, mutta sulhanen sai vielä uuden mahdollisuuden kun mut mukamas ryöstettiin ja sulhasen piti sitten haastaa joku kisaajista valitsemissaan lajeissa. En kyllä meinannut edes huomata koko ryöstöä, koska konfettitykit ja voittajan onnitteleminen vei mun huomion kokonaan. Mieheni nimittäin ilmoitti, että jos minä saan ilmapallokaaren niin hän saa sitten konfettitykit. Monikossa.

Mulla olis näistä kekkereistä varmaan sata ihan loistavaa kuvaa, mutta yksi otos riittää kiteyttämään parhaiten juhlien tunnelman ja se on tämä:

Näin tavattoman mahtavia juhlia ei olisi saatu järjestettyä ilman kaikkia näitä palveluntarjoajia, bestmania, kaasoja, molempien vanhempia ja muita läheisiä jotka tavalla tai toisella auttoivat meitä järjestelyissä – eikä juhlien tunnelma olisi ollut niin huippu ilman kaikkia meidän vieraita. Isäni sanoi häiden aattona, että ”näistä tulee kyllä vuosisadan häät” ja niin tuli. Jäljellä on vain yksi sana sanottavaksi ja se on kiitos.

Continue Reading

Häät kuvina: minä ja hän

Hääkuvia on kovasti odotettu ja toivottu blogissa näkyväksi, ja pari viikkoa sitten saimmekin hääkuvat meidän valokuvaajalta. Kuvien saamisen jälkeen olen elänyt pienen ristiriidan kanssa: toisaalta haluaisin kuuluttaa onneani kaikille ja näyttää kuvia joka paikassa, toisaalta kyse on niin intiimistä ja henkilökohtaisesta asiasta että haluaisin pitää kaiken itselläni, tai siis meidän ja häävieraiden välisenä. Rajanveto tässä on aika vaikeaa, koska kuitenkin haluan esimerkiksi suositella meidän mahtavia palveluntarjoajia heille, jotka vasta suunnittelevat omia juhliaan. Mutta sitten on sekin puoli, että mun täytyy suojella sekä miehen että vieraiden yksityisyyttäkin. No, tämän Jaakobin painin tuloksena näytän niitä kuvia, joissa vieraita ei juuri näy (ellen ole kysynyt lupaa). Koska en osannut mitenkään rajata kuvamäärää kohtuulliseksi, jaan nämä pariin postaukseen. Annan nyt kuvien puhua puolestaan enkä horise tätä pilalle :D aluksi näytän teille muutamia potretteja ja pari kuvaa vihkimisestä ja listaan samalla häälookin sekä itse vihkimisen toteuttaneet ammattilaiset. Olen tosi kiitollinen heistä kaikista. Miten me onnistuttiinkin löytämään niin hyvät tyypit?!

Valokuvat: Heidi Kouvo Photography

Hääpuku: Herve Paris Calais / White Dress . Kokemuksia hääpuvun metsästyksestä kirjoitin täällä.

Hääpuvun muokkaukset (pukuun esimerkiksi tehtiin hihat) ja huntu: Morsiusateljee Helmi

Sulhasen puku: GP Gasell

Hääkukat: Kaivokukka Dixi

Kynsillä OPI Be There In a Prosecco & Pirouette My Whistle sekä KBShimmer I Only Have Ice for You. Ihan ite tein :D

Meikki: Mizz Annie

Hiukset: Parturi-kampaamo Bombón / Outi

Meidät vihittiin Espoonlahden kirkossa. Pappina meillä oli Sanna Uusitalo, jonka viime talvena värväsin meidän häihin häämessuilta. Sanna on aivan uskomattoman ihana ihminen, ja varmasti se kaikista sopivin pappi juuri meille. Vaikka ei ikinä uudestaan kohdattaisi, niin häntä en unohda.

Alttaria kohti kävellessä soi Star Warsin Throne Room ja poislähtiessä Hosulin ja Sosulin häämarssi Muumeista. Musiikkiesityksenä kanttorimme, baritoni Elja Puukko lauloi Sinua sinua rakastan. Se oli ihan uskomaton, pysäyttävä esitys, juuri niin vaikuttava kuin toivoinkin <3

Toivottavasti meidän onni näkyy. Ainakin se tuntui. :)

Continue Reading