Mitä oikeasti kuuluu -haaste

Keväällä monessa blogissa pyöri haaste, jossa postauksen runkona oli kuulumisiin liittyviä kysymyksiä. Haaste oli silloin keväällä ajankohtainen, joten luonnollisesti itse tartun tähän haasteeseen nyt monta kuukautta myöhemmin ilman että kukaan mua edes haastoi :D

Mitä oikeasti kuuluu?

Isossa kuvassa mulle kuuluu aivan todella hyvää! Oon ollut jotenkin aivan harvinaisen innostunut tulevaisuudesta tänä vuonna ja oon myös tehnyt isoja ratkaisuja, joista enemmän tuossa työkysymyksessä. Oon ollut energinen ja aikaansaava ja yleisesti ottaen on vaan ollut sellainen todella hyvä pössis. Se fiilis joka mulla oli marraskuussa versus se fiilis mikä mulla on ollut vaikka toukokuussa ovat kuin yö ja päivä. Marraskuussa oli ihan sairaan synkkä ja kurja fiilis, toukokuussa taas tuntui että mikä tahansa on mahdollista. Olen varmaan tunne-elämältäni jotenkin vaihtolämpöinen.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Noh, tapahtuu vaikka mitä! Olen ollut samassa työpaikassa nyt 10 vuotta, ja reilu kuukausi sitten irtisanouduin. Se oli iso päätös, joka yllätti niin työkaverit kuin mut itsenikin. Satuin kuitenkin saamaan sellaisen duunin, joka täytti aikalailla kaikki mun kriteerit. Oon toimeentulon suhteen todella turvallisuushakuinen enkä todellakaan sellainen ”kyllä elämä kantaa” -tyyppi, joten päätös lähteä ”eläkevirasta” oli mulle hurja – etenkin kun siirryn aivan erilaiseen työtehtävään, jossa mulla on paljon vastuuta ja työnkuva (ja palkkausmalli) on vieras. Oon todella innoissani, mutta hieman myös hirvittää hypätä ihan uuteen juttuun. Jaiks! Pääosin on kyllä luottavainen olo siihen että pärjään, koska oon jotenkin kasvanut työasioissa aika paljon parin viime vuoden aikana. Ja näköjään mä tarvin tasaisin väliajoin jonkun suuruudenhullun elämänmuutosprojektin. :D

Parisuhde/perhe/ystävät?

Parisuhde voi mainiosti ja olen todella, todella onnellinen. :) Perheen kanssa ollaan nähty paljon välimatkoistamme huolimatta ja se on ollut tosi kivaa. Ystäviä olen ehtinyt nähdä aivan liian vähän, ja se harmittaa. Oon vaan siinä iässä, että oikeastaan kaikilla ystävillä on pieniä lapsia, pitkiä työpäiviä tai molempia, ja paljon muitakin kiireitä. Sama pätee myös minuun, vaikkei lapsia olekaan. Työviikot on venyneet aika pitkiksi ja sosiaalinen elämä on siinä sivussa kärsinyt.

Matkat?

Mini-lähimatkailua olen harrastanut, kesälomalla on luvassa yksi matka Krakovaan laajennetun perheen kanssa ja syksyksi on varattu yksi ulkomaanmatka poikaystävän kanssa, jota odotan ihan hulluna. Olen parempi ihminen kun mulla on matka jota odottaa. Jos resursseja olisi rajattomasti, kävisin varmasti joka vuosi sekä syys- että kevätkaudella ulkomailla. Haaveilen myös siitä, että voisin joskus olla synkimmän talviajan jossain muualla kuin Suomessa. Ei talvessa sinänsä ole vikaa ja arvostan neljää vuodenaikaa, mutta se pimeä vesisade- ja loskakausi on mulle oikeasti todella, todella vaikea.

Harrastukset ja hyvinvointi?

Hyvinvoinnista huolehtiminen on sujunut melko hyvin, joskin toukokuussa salilla käyntiin tuli tauko joka näemmä kestää ad infinitum. Miksi on niin vaikeaa käydä säännöllisesti läpi vuoden salilla?! Suliskin on kesätauolla, plääh. Oon kuitenkin tsempannut arkiaktiivisuuden kanssa ja ylläpitänyt terveellistä ruokavaliota. Motivoidun siitä ajatuksesta, että toimin ruuan ja liikunnan suhteen tavalla, joka tekee mun kropalle hyvää. Kävin tsekkauttamassa kaikki mahdolliset veriarvojututkin kolesterolista kilppariarvoihin ja kaikki oli priimaa, joten ilmeisesti elintapani ovat jossain määrin kohdillaan :)

Blogi on mun vakiintunein harrastus, vaikken sillekään ole pystynyt antamaan tänä keväänä niin paljon aikaa kuin olisin halunnut. Työ on vienyt aikalailla kaiken nyt ja kesälomalla on paljon muuta puuhaa, mutta eiköhän se postaustahti taas syksyyn mennessä tasaannu. Blogin lisäksi oon tykännyt värkätä bullet journalia, se on tosi hauskaa askartelupaskartelua.

Inspiroi eniten/vähiten?

Eniten inspiroi auringonpaiste (jota tosin ei mun ekalla lomaviikolla ole juurikaan näkynyt…), mansikat, kesähommat ja kaikki tulevat kivat jutut. Vähiten inspiroi ikkunoiden pesu ja vaatehuoneen siivous. Mietin tossa muutama viikko takaperin että pitäiskö vaan muuttaa ettei tarttis pestä ikkunoita :D Voi että kun olis ylimäärästä rahaa, antaisin mittavan summan välittömästi ikkunanpesufirmalle ja sanoisin että käykää pliis joka vuosi. Vähiten inspiroi myös se, että en tänäkään vuonna saa terassin laajennusta, koska raha. Toisaalta se oli oma valinta, koska käytän mieluummin rahaa tuleviin reissuihin kuin puutavaraan.

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Syön nyt paljon rahkajugua tuoreilla marjoilla (oon käyttäny jo pienen omaisuuden mansikoihin), erilaisia salaatteja, skumppaa, kahvia, ihania aamiaisvoileipiä, pyttipannua uusista perunoista ja ravintolaruokaa. Kävin kesäkuun aikana ihan törkeän usein ulkona syömässä! Lukeminen on vähissä, mutta äänikirjoja kuuntelen. Löysin Storytelista viimeisimpänä Harry Potterit Stephen Fryn lukemana ja innostuin niistä. Podcastien suhteen olen ihan untuvikko, mutta olen koukuttunut Antti Holman Auta Antti -podcastiin. Katson suoratoistopalveluista ihan hulluna kaikkia sarjoja, joista osa on laatua ja osa ihan hirveetä roskaa. Roskaosastolla on esimerkiksi 90 Day Fiancé, Sisarvaimoa etsimässä, kaikki mahdolliset hääsarjahömpät….Asuntokaupat sokkona oli muuten kans kova! Laadukkaampaa osastoa edustaa Chernobyl, Easy, New Girl (jota katson varmaan neljättä kertaa alusta saakka), the Bodyguard, Big Bang Theory ja moni, moni muu. Mulla pyörii oikeastaan koko ajan jokin sarja töllössä tai padilla, teen sitten mitä tahansa. Mulla on erikseen ne sarjat joita ”katson” kun teen jotakin muuta (esim käsittelen kuvia, kirjottelen postauksia, laitan pyykkejä, siivoan…) ja erikseen sitten ne sarjat joihin varsinaisesti keskityn. Lienee selvää kumpaan kategoriaan nuo kaikki realitykakat kuuluu :D

Mitä odotan?

Odotan uutta työtä, uuden työyhteisön luomista, uutta arkirytmiä, tulevia reissuja, kesäloman jatkoa, Qstockia…tuntuu että tää on ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, kun mua ei ahdista syksy ja töiden alkaminen! Palaan tähän tekstiin sitten kun marraskuu taas iskee mua pataan…

Semmosta! Mitäs teille kuuluu?

Continue Reading

Mitättömät asiat, jotka ärsyttää mua suunnattomasti

Disclaimer: luettelemani asiat ovat muiden todellisuudessa harmittomia eikä minulla ole mitään syytä ärsyyntyä niistä. Tiedostan sen. Se ei silti muuta mitään.

1. Formuloiden äänimaailma. Tarviiko tätä edes selittää?

2. Trampoliinit. Nuo nitisevät rumilukset ovat kyllä tämän vuosikymmenen leipäkone. Joka ikisellä pihalla sellainen on oltava, vaikka ne ovat rumia ku fan ja vievät ihan älyttömästi tilaa. Varma kevään merkki on se että joka pihalla näkyy murtuneen näköisiä miehiä taistelemassa trampoliinikehikoiden kanssa. Mä en oikein tiedä miksi tunnen tämmöstä pyhää vihaa trampoliineja kohtaan, koska eihän mun onneksi ole pakko sellaista hankkia, mutta asiaan SAATTAA vaikuttaa se että asun lapsiperheiden suosimalla alueella ja läheisen talon muksut tykkää mennä trampalle ja kiljua. Siis todella kiljua täyttä kurkkua ilman mitään järkeä koko sen ajan kun ovat trampalla, eli toukokuusta syyskuuhun. Kyseisen perheen tramppa vielä tietenkin nitisee ja natisee kuin vanha heteka, joten melusaaste on aika samalla levelillä formuloiden äänimaailman kanssa. Täällä pk-seudulla pientalojen pihat ovat pieniä ja neliöhinnat taivaissa, joten on vaikea kyllä käsittää miksi siitä sikahintaisesta 60 neliön takapihasta kukaan haluaisi uhrata valtaosan, tai käytännössä koko pihan, TRAMPOLIINILLE. Tässä meidänkin asuinalueella oikeesti varmaan 80 % pihoista on tramppa. Trampoliinittomien talouksien asukkailla on varmasti todella rentouttavaa loikoilla omalla terassilla kun molemmilla puolilla omaa pihaa pensasaidan takaa sinkoilee kiljuvat lapset :D Oon todella onnellinen että meidän lähimmillä naapureilla ei tramppaa ole, mutta eiköhän se ole vain ajan kysymys että sellanen tulee. Siinä vaiheessa rakennan kyllä jonkin 20-metrisen meluvallimuurin pihani ympäri :D ja ei, en ole lapsivihaaja. Olen tramppavihaaja and I was born with it.

3. Se kun pesen kasvojani ja vesi valuu paidan hihasta sisään ja rannekellon alle.

4. Curly Girl -hysteria. Tästä olen meinannut kirjoittaa jo oman postauksenkin, mutta koska musta tulisi silloin internetin epäsuosituin henkilö, päädyin piilottamaan CG-urputukseni tänne listan sekaan. Rakastan kiharoita ja olen aina halunnut kiharat hiukset itselleni, mutta nyt tuntuu että joillakin ihmisillä on mennyt uskonto ja hiustenhoito sekaisin keskenään ja KAIKKIALTA pursuava CG-hapatus on saanut mussa aikaan vastareaktion. Ensinnäkin: jos hiuksia ei ole koskaan hoitanut mitenkään, on melkein ihan sama mitä hoitoa niille tekee niin tulee huomaamaan kyllä positiivisen muutoksen. Jos kuivia hiuksia kosteuttaa, ne ovat paremmassa kunnossa. Ei CG-metodi ole tässä asiassa mikään Messias. Ei kai tämän pitäisi tulla uutisena kenellekään? Ymmärrän varsin hyvin että luonnonkiharaa tukkaa täytyy CG-metodin tyyppisin ohjein hoitaa jotta se pysyisi kunnossa, mutta sitä en ymmärrä että muut sekoavat tästä – varsinkin kun tuntuu että curly girlille pitää omistaa koko elämä. Jos noudattaisin orjallisesti metodin ohjeita, en varmaan voisi käydä kokopäivätöissä kun hiusten hoitoon menisi tuntikausia päivässä. Loput vuorokauden tunnit voisi sitten käyttää pellavansiemengeelin keittelyyn ja curly girl -facebookryhmässä mellastamiseen. Ja olen pahoillani, mutta suurin osa curly girl -metodilla aikaansaaduista hiuksista ei näytä todellakaan kovin hyvältä. Metodi on rajoittava, vaivalloinen, järjettömän aikaavievä eikä lopputulos useinkaan ole kummoinen. Plus se täyttää mun internetin stana. En ymmärrä.

5. Neilikat, jotka ostat nuppuvaiheessa ”jotta niistä olisi sitten pitkään iloa”, ja jotka ei sitten KOSKAAN AUKEA vaan elävät ja kuolevat nuppuina. Nytkin mulla on sellainen oksakasa tuossa maljakossa. KIUKKU.

6. Insta- ja blogijulkaisut, jotka on täynnä sellaista tyhjää pseudoviisautta ja merkityksettömiä elämänohjeita. ”Elämässä oppii kun antaa elämän opettaa ja kantaa sun ajatuksia joita opiskellaan elämän avainten avulla ja koetaan sisäisesti todella ne avaimet sydämessä” Siis inspiroituuko joku todella näistä? Ja jos inspiroituu niin mihin konkreettiseen se johtaa?

7. Pistaasipähkinät joiden kuori ei oo auki kunnolla.

8. Rintsikan olkaimen valuminen olkapäältä käsivarrelleaaaaaaa pelkkä tän kirjottaminen saa mut näkemään punaista!

9. Se kun hiukset on fabulous kotoa lähtiessä, ja sitten ulkona tuulee ja kaikkien muiden hiukset selviää siitä ongelmitta ja näyttää ihan samalta kuin ennen tuulenpuuskaa, mutta mun hiusten volyymista häviää tuuleen puolet ja jos hiukset oli sileät, ne on tuulen jälkeen pörröiset, ja jos ne oli kiharat, ne on tuulen jälkeen suorat. Tai no tuultakaan ei välttämättä tarvi, riittää että vaan menee ulos.

10. Se kun sivuotsatukasta irtoaa soiro, joka roikkuu keskellä naamaa nenän kohdalla, vaikka kaikki muut hiukset pysyy kasvojen sivulla niinku kunnon hiusten kuuluu.

Mikäs teitä tänään ärsyttää?

Continue Reading

Somelöytö menneisyydestä

Heippa! Mun viime viikko oli aivan tolkuttoman kiireinen enkä kertakaikkiaan ehtinyt blogin pariin vaikka olisin halunnut, pahoitteluni siitä. Mun piti tänään julkaista jotakin kosmetiikkaan liittyvää, mutta luiskahdin memory lanelle ja mun on _pakko_ jakaa tää teidän kanssa! Muistatteko sen ajan, kun Facebook oli aika vasta tullut suuren yleisön tietoisuuteen ja siinä ei ollut oikein mitään järkeä? Facebookissa haalittiin kavereita, heitettiin niitä kavereita lampailla, tökittiin, tarjottiin virtuaalioluita ja pelattiin pelejä. En oikein tajunnut koko sivuston ideaa hetkeen, mutta muistan pelanneeni ihan mielissäni erilaisia pelejä ja täyttäneeni n+1 erilaista ”mikä leipä olisit” -tyyppistä kyselyä. Liityin Facebookiin 2007 ja silloin oman seinän kustomointi ja rakentaminen oman näköiseksi oli hillittömän tärkeää, sillä kaikki keskustelu fb-kavereiden välillä käytiin omilla seinillä ja se seinä oli kuin oman itsen käyntikortti. Omaa Facebook-identiteettiä rakennettiin erilaisten fanituskohteiden ja verkostoryhmien kautta (elokuvat, kirjat, musiikki, koulut…). Ryhmät muistuttivat silloin enemmänkin Irc-Galleriasta tuttuja ryhmiä, joiden sisällä ei varsinaisesti tapahtunut mitään, mutta joiden nimet tulivat näkyviin omalle sivulle ja kertoivat siten käyttäjästä erilaisia asioita. Muistan kuuluneeni Irc-Galleriassa esimerkiksi hyvin tärkeään ”miksi banaaneissa on naruja :(((” -ryhmään, mutta ei nyt mennä Galtsuaikoihin sen enempää :D

Muistiinpanot oli tosi iso juttu myös, ja muistiinpanojen kautta kiersi supersuosittuja kyselyhaasteita. Vähän kuin lapsuuden ystäväkirjat. 25 satunnaista faktaa itsestäsi -kiertokirje oli varmaan suosituin muistiinpanojen kyselyhaaste koskaan, ja pari päivää sitten FB:n muistot-toiminnallisuus toi tän yli 10 vuotta vanhan kiertokirjeen mun silmien eteen. Aattelin että pakko jakaa teidän kanssa muutama poiminta tuosta kiertokirjeestä. Sanoisin, että valitettavan vähän oon vuosikymmenessä muuttunut :D

”Kerron avoimuuspäissäni lähes vieraille ihmisille asioita itsestäni, joita heidän ei missään nimessä tarvitsisi minusta tietää. Olen avoimuuspäissäni usein. (toim huom nykyisyydestä: tämä ei viittaa alkoholinkäyttöön vaan sellaiseen valheelliseen luottamuksen tunteeseen. Pasilaa katsoneet tietävät tän termin.)

Luotan liikaa ihmistuntijan taitoihini, koska kuvittelen ettei kukaan sellainen ihminen voi olla epäluotettava m*lkku, jolla on hauska nauru. —> johtaa kohtaan 1.

Olen vakuuttunut siitä, että ihmisillä joilla on ärsyttävä nauru, on myös huono huumorintaju. Ja että he ovat muutenkin ihmisinä jokseenkin tylsiä.

Inhoan monia asioita, kuten kolikoita, lokkeja, puluja, kovaa tuulta, tulostimia (koska ne ei ikinä toimi) ja ylipäänsä tavaroita jotka ei toimi, kiljumista, puhumista ruoka suussa, laukkuja joiden pohjalla on hiekkaa tai muuta paskaa ja niin edelleen. Nii ja koruja. En käytä koruja, paitsi jos koruilla tarkoitetaan nahkaisia asioita jotka laitetaan ranteeseen.

Arvostan hyviä käytöstapoja ja kohteliaisuutta. Silti mun jutut on keskimäärin törkeitä ja loukkaavia ja muutenkin hyvän maun tuolla puolen. Valitettavasti en myöskään aina osaa pitää naamaani kiinni silloin kun pitäisi. Kompensoin sitä pitämällä ihmisille ovia auki, teitittelemällä ikäihmisiä ja tsillai. Jos on oikeissa tilanteissa hyväkäytöksinen, saa lopun aikaa vittuilla vapaasti.

Minun on äärimmäisen vaikeaa kestää sitä, jos joku on minuun tyytymätön tai jos olen tuottanut pettymyksen jollekulle. Paitsi jos se joku on ärsyttävä ja typerä muutenkin.

Olen kohdan 8 mukaisessa tilanteessa usein, koska olen aina myöhässä, nukun säännöllisesti pommiin, unohdan KAIKEN useista muistutuksista huolimatta ja saamattomuuskin vaivaa. Myöhästyn silloinkin, kun tapaaminen on minulle tärkeä, ja unohdan nekin asiat, jotka merkitsevät minulle paljon. 

En hahmota aikaa enkä osaa käyttää sitä tehokkaasti. Mun maailman aika vaan valuu johonkin mustaan aukkoon. Siksi en ikinä ehdi tehdä mitään, vaikka en yleensäkään tee yhtään mitään. Elämäni paradoksi.

Mun huumorintaju venyy lähes mihin tahansa, mutta jekuissa menee raja. Suutun ns. vitusti, jos joku tekee mulle jekkuja tai muita huijauksia ja muut nauraa mun kustannuksella. Minusta se vaan on nöyryyttävää. En myöskään tee jekkuja itse kenellekään. Kylläpä jekku onkin muuten ärsyttävä sana.

Olen mallikas suomalainen, koska olen asunut koko elämäni kuuden kilometrin säteellä, rakastan Lappia, olen tosi kateellinen kaikille kaikesta ja arvostan luterilaista työmoraalia ja vaatimattomuutta. Jostain syystä kuitenkin koen, että ansaitsisin määrättömästi rahaa tekemättä mitään sen eteen. Harmi ettei realiteetit oo mun kanssa samaa mieltä. En myöskään haluaisi asua Lapissa, koska siellä ei ole mitään. Sitäpaitsi inhoan murtsikkaa enkä pidä graavilohesta. Oikeastaan olen aika huono suomalainen. 

Syön noin 5-6 kertaa päivässä, koska olen nälkäisenä toimintakyvytön raivohullu (hyvä yhdistelmä) ja tiputan kaikki tavarat käsistäni. Ei oo varaa sellaiseen.

Varpaat on todella ällöttäviä ja mun mielestä ihmisten olisi pitänyt syntyä sukat jalassa.

Olen asunut reilun vuoden Ruotsissa. Opin yhden ruotsinkielisen sanan ja ajoin pyörällä postilaatikkoon pahki, kun joku perkele oli ottanut mun pyörästä apurattaat pois. Onneksi siinä pyörässä oli sellainen iso oranssi huomioviiri, niin postilaatikko näki jo kaukaa lähestyvän tuomiopäivän.

En uskalla katsoa kauhuleffoja. CSI on siinä rajoilla. Sain elämäni trauman kun katsoin Paholaisen asianajajan luullen sen olevan normaali oikeussalidraama. Lukiossa katoin Kuudennen aistin enkä nukkunu kolmeen yöhön. Kuulin vauvan itkua joka paikassa ja kun yritin nukkua, kuvittelin että joku seisoo mun sängyn vieressä ja valaisee mua taskulampulla. Pahin leffan kohtaus oli se, kun se nuori kuollut jätkä näytti ensin ihan normaalilta ja sit kun se käänsi selän, sen takaraivo oli ammuttu ihan tohjoksi. Alleni meinasin paskoa. Puuh.

Mun mielestä ruokaa voi syödä lattialta, jos ruoka on ollut siinä alle 5 sekuntia.”

Muistan ihan tosi monta muutakin kiertokirjekyselyä joille oon vuosien jälkeen ihan hiessä nauranut, mutta moni on kyllä poistunutkin erilaisten sovelluspoistojen (tai omien siivoustoimieni) vuoksi. Mitä te muistatte vanhasta Facebookista? Jos joku muukin löytää Facebookistaan tämän saman 25 kohtaa -kyselyn ja kopioi siitä pikku pätkän kommenttiboksiin, annan aplodit ja oon iloinen koko päivän! :D

Continue Reading