Paheeni ja heikkouteni

Perjantain ratoksi paljastan teille, etten olekaan täydellinen! Mitä?! *yleisö kohahtaa* Tässä muutama esimerkki erinäisistä paheistani ja heikkouksistani.

90 Day Fiancé -fanitus. Olen aivan totaalisen koukussa 90 Day Fiancé -realitysarjaan. Siis siinä määrin koukussa, että kyttään Dplay-suoratoistopalvelusta jatkuvasti, onko uusia jaksoja tullut, ja AHMIN maanisesti kaikki uudet jaksot. Olen katsonut 5 kautta alkuperäistä 90 Day Fiancé -sarjaa ja kaikki Dplayssa olevat jaksot spin off -sarjoista (What Now, Before the 90 Days, Happily Ever After? , The Other Way ja Pillow Talk). Jos joku ei tiedä, kyseessä on siis sarja jossa seurataan amerikkalaisia jotka ovat löytäneet rakkauden tai ”rakkauden” ulkomailta. Jenkeissä on käytössä K1-viisumi, jonka turvin ulkomailta saa tuoda kumppanin Amerikkaan, mutta sitten pitääkin mennä naimisiin 90 päivän sisällä maahantulosta tai viisumi umpeutuu. Siitä sarjan nimikin tulee. Spin offeissa seurataan sitten sitä, miten parien yhteiselo on jatkunut tai sitä, kun jenkit menevät ensimmäistä kertaa tapaamaan näitä nettirakkauksiaan. Uusin spin off The Other Way kertoo siitä, että parin amerikkalainen osapuoli muuttaa itse uuteen maahan rakkautensa perässä. Pillow Talk -versio sarjasta on PARAS, siinä nimittäin edellisten kausien parit seuraavat uusinta kautta ja kommentoivat sitä. Eli käytännössä Sohvaperunat!! :D

Perusidea voi ehkä kuulostaa tylsältä, mutta tsiisös miten herkullisia pareja ohjelmaan on löydetty! Mukana on kaikkea mahdollista isoista ikäeroista kulttuurieroihin ja onnenonkijoihin ja niin edelleen. En yritäkään kuorruttaa tätä millään, ihan puhdasta sosiaalipokeahan koko homma on. Ja äärimmäisen viihdyttävää. Nyt 90 Day Fiancé -sarjaan on juuri tullut 7.kausi ja siinä mukana on suomalainenkin morsmaikku! Huhhhhhhuuh, pakko olla hyvä kausi. En vielä ole korkannut sitä kautta, koska odotan että Dplayhyn tulee useampi jakso ja mulla on aikaa kyylätä jaksoja monta putkeen. Olisin voinut tehdä kokonaisen postauksen tästä aiheesta, mutta mennään nyt eteenpäin.

Prosessoitu peruna. Ranskalaiset, kuorrutetut lohkoperunat, ristikkoperunat…voisin elää niillä!! Ravintoloissakin mun terveellinen annosvalinta kaatuu usein siihen, ettei annokseen saa ranskalaisia :D Oon se tyyppi, joka voi tilata salaatin ja sen rinnalle kulhollisen raneja. Oon tällä hetkellä vähähiilarisella ruokavaliolla ja on sietämätöntä etten voi syödä ranskalaisia!! Itseasiassa tykkään myös perunamuusista, uuniperunoista ja täydellisesti keitetyistä perunoista. Ja paistetuista perunoista. Eli kaikista mahdollisista perunavariaatioista.

Päättämättömyys pikkuasioissa. Olen suhteellisen spontaani tyyppi ja olen toiminut elämässäni myös impulsiivisesti. Olen usein tehnyt erittäin isoja valintoja erittäin lyhyellä miettimisajalla, mutta silti olen arjessa pikkuasioiden edessä täysin päättämätön. Saatan vatuloida ihan mitätöntä valintaa vaikka kuinka kauan, kuten että menenkö bussilla kotiin vai kävelenkö, mitä ostan lounaaksi, menenkö suihkuun nyt vai myöhemmin ja niin edelleen.

Pikkuasioiden lykkääminen. Saatan lykätä viikkoja, pahimmillaan jopa kuukausia jotakin sellaista asiaa, jonka hoitaminen veisi vain minuutteja. Käsittämätön piirre, josta en pidä yhtään – ja jota en myöskään siedä muissa :D Loogista. Olen kuitenkin petrannut tässä hommassa tosi paljon, sillä luin jonkin työajan hallintaan liittyvän artikkelin ja siinä neuvottiin, että jos asian hoitaminen kestää alle 5 minuuttia, se kannattaa hoitaa heti, sillä muuten tehtävälistat täyttyvät typerästä pikkusälästä. Olen noudattanut neuvoa vaihtelevalla menestyksellä, mutta tulen siinä koko ajan paremmaksi. Valitettavasti lykkään myös viime tippaan pakollisia pikkuasioita, kuten koiran iltakäyttöä, suihkussa käyntiä, laukun pakkaamista ja ylipäänsä kaikkea sellaista, joka yleensä hoidetaan illalla. Koska lykkään niitä, myös nukkumaanmeno viivästyy, ja seuraavana päivänä läheiseni saavatkin taas miettiä miten äkäpussi kesytetään.

Mitäs paheita ja heikkouksia teillä on?

Continue Reading

Vuosi 2019

Niinhän siinä kävi, että en ehtinyt enää ennen joulua teille kirjoitella, sillä joulunalusviikko oli aivan täynnä kaikkea. Joulu vietettiin pohjoisessa ja viivyttiinkin siellä pidempään kuin alunperin ajateltiin, joten palasin kotiin vasta uuden vuoden aattona. Loma oli aivan mahtava mutta kiva oli palata kotiinkin! Nyt onkin oiva aika laittaa pakettiin vuosi 2019 ja muistella mitä kaikkea vuoden aikana tapahtuikaan.

2019 oli kokolailla tähänastisen elämäni paras vuosi. Mitään kamalaa ei tapahtunut, mutta positiivisia isoja juttuja senkin edestä.

Tammikuu tosin tuntui loputtomalta. Värkkäsin bullet journalia ja innostuin hetkeksi turhien tavaroiden karsimisesta. Varattiin Kreetan matka syksylle. Helmikuussa sain molemmat siskoni kylään ja vietin huipun tyttöjen viikonlopun Vaasassa. Kevättalvi oli töissä aivan järkyttävän kiireistä ja raskasta, ja vaikka sain hetkeksi muokattua työnkuvaani, olin kuitenkin koko ajan vain tyytymättömämpi sillä tiesin että paluu vanhaan työnkuvaan olisi edessä joka tapauksessa. ”Urani” junnasi paikallaan, palkasta puhumattakaan.

Maalis-huhtikuussa jaksoin ihailtavasti käydä salilla ja touhusin kaikenlaista. Pääsiäinen meni Oulussa, sisko tuli käymään, keittiön välitilakin saatiin maalattua. Pääsiäisreissulta palatessamme selasin työpaikkailmoituksia ja bongasin yhden varsin kiinnostavan paikan. Haudoin asiaa tyypillisesti viime tippaan saakka ja soitin paikasta 5 minuuttia ennen hakuajan päättymistä. Asiat etenivät pikavauhtia ja sain paikan. Pelotti, hirvitti ja samalla olin aivan mielettömän innoissani.

Kesäkuussa reissasin taas Oulussa ja sain perheenjäseniä kylään. Vietettiin siskon ja hänen miehensä kanssa meillä suorastaan legendaarinen juhannus ja kerrankin jo juhannuksena sai nauttia helteestä!

Heinäkuussa alkoi kesäloma ja sen myötä jätin myös hyvästit työpaikalle, jossa olin ollut 10 vuoden ajan. Vaikka oli haikeaa sanoa heipat työkavereille, päällimmäinen tunne oli kuitenkin helpotus. Kesälomalla lähdettiin koko perheen voimin Krakovaan ja sieltä menin melkein suoraan Vaasaan ja sieltä Ouluun, jossa juhlittiin perinteisesti Qstockissa. Kesän fiiliksistä kirjoittelin enemmän tässä ja tässä jutussa.

Elokuussa aloitin työt uudessa työpaikassa ja oli muuten eka kerta vuosiin, kun töiden alkaminen ei aiheuttanut eksistentiaalikriisiä! Alkusyksy meni hujauksessa ja olin ihan mielettömän iloinen uudesta työstä. Syyskuussa lähdettiin Kreetan matkalle jota olin odottanut tammikuusta saakka. Matka täytti kaikki odotukset ja enemmänkin, sillä palasin Suomeen kihlautuneena naisena :) Matkanjärjestäjä tosin meni konkkaan reissun aikana ja loma venyi odotettua pidemmäksi, mutta ainahan sitä pitää jotain säätöä olla…

Lokakuu oli hääjärjestelyjen täyttämä, jopa siinä määrin että meinasi tulla yliannostus koko aiheesta :D Kun suurimmat linjat oli saatu kuosiin, homma vähän rauhoittui ja pystyin ajattelemaan muutakin. Loka-, marras- ja joulukuu menivät ohi todella äkkiä, eikä marraskuusta jäänyt mieleen kuin pimeys ja väsymys. Liikunnan suhteen aktiivinen elämä tyssäsi loppusyksystä ja etenkin marraskuun vietin töiden lisäksi lähinnä sohvannurkassa. Rieha satutti jalkansa lokakuussa pahasti ja ontelohaavan hoito oli suoraan sanottuna ihan helvettiä, ja lokakuussa oli monta todella huonon fiiliksen päivää. Koska koira oli liikuntakiellossa, arkiaktiivisuuteni romahti enkä huolehtinut kunnostani yhtään. Se varmasti vain ruokki sitä kestoväsymystä, joka mulla oli loppuvuonna seuralaisena. Yleisesti fiilis oli kuitenkin positiivinen koska tiesin että pimeys ja väsymys on väliaikaista.

Joulukuussa sain taas perhettä kylään ja löysin heidän avustuksellaan myös sen täydellisen hääpuvun! Oon todellakin jouluihminen ja vaikka en nyt oikein jaksanut tehdä joulujuttuja kotona ja lahjojen hankkiminenkin jäi viime tippaan, nautin kyllä täysin siemauksin pohjoisen joulusta.

Vuosi 2019 jää aikakirjoihin ikimuistoisena sekä työpaikan vaihdoksen että kihlautumisen vuoksi. Ne ovat olleet niin merkittäviä ja positiivisia asioita, että jokunen alavireisempi kuukausi jää niiden jalkoihin heittämällä. Tuntuu, että elämä on alkanut jotenkin uudestaan. Toivottavasti tämä hyvä fiilis jatkuu tänäkin vuonna eikä mitään kamalaa tapahdu! Itseltäni toivon sitä, että saisin hyvän liikuntarytmin takaisin ja jaksaisin huolehtia kunnostani ja ruokavaliostani paremmin. Toivotan vuoden 2020 oikein tervetulleeksi!

Mitä te toivotte tältä vuodelta?

Continue Reading

Hei hei heinäkuu

Moi! Harjoittelen tässä näppäimistön käyttöä uudestaan, sillä en ole avannut tietokonetta noin kolmeen viikkoon. Istun jossain määrin järkyttyneenä kotisohvalla ja mietin, mihin hittoon kesäloma oikein katosi. Tuntuu että juhannus oli ihan vasta, ja nyt yhtäkkiä huomenna pitäisi aloittaa uudessa työpaikassa.

Kesäloma oli tuttuun tyyliin varsin vaiherikas ja vauhdikas, enkä juurikaan kotona ehtinyt olla. Loma alkoi mystisellä vatsakivulla joka päättyi peräti päivystysreissuun, mutta mitään erityistä operoitavaa ei löytynyt ja kipu laantui neljän tuskallisen päivän jälkeen. Sen jälkeen onkin vauhtia piisannut. Olen ollut kesäloman aikana mm. Krakovassa, Vaasassa, Oulussa, Tornionjokilaaksossa ja ehtinyt viettää sellaista ”turistina kotiseuduilla” -päivääkin Helsingissä.

Krakovaan lähdettiin 7 hengen voimin ja oltiin siellä melkein viikko. En ole koskaan aiemmin ollut Puolassa, mutta tämä kerta tuskin jäi viimeiseksi. Ihastuin Krakovaan aivan päätäpahkaa ja haluan ehdottomasti joskus palata sinne vielä. Krakova on helposti haltuun otettavan kokoinen, kävellen pääsee liki kaikkialle (joskin Uberilla matkustaminenkin on ihan puoli-ilmaista), kaupungin historia on pysäyttävä monella tavalla, arkkitehtuuri on kunnioitettavan vanhaa ja rosoista ja kaupungissa eläminen on todella edullista. Asiakaspalvelu oli 99-prosenttisesti todella miellyttävää ja ihmiset osasivat tosi hyvin englantia. Loistavaa ruokaa saa kaikkialta, eikä kalleimmatkaan ravintolat ole kovin kalliita suomalaiseen hintatasoon tottuneelle. Krakovan reissun aikana käytiin myös Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleireillä ja se oli todella pysäyttävä ja tärkeä kokemus, joskin myös ahdistava sellainen. Olen tyytyväinen että kävin siellä, mutta uudestaan en mene. Suosittelen silti kaikille.

Krakovasta palattuamme kesä oli saapunut Suomeenkin ja Vaasa- ja Oulureissujen aikana saatiin nauttia helteistä… joskin se 30 asteen helle Qstock-festareiden aikaan oli suhteellisen järkyttävää, kun varjopaikkoja ei festarialueelta meinannut löytyä oikein mistään. Pakko myöntää, että festaripäivinä siitä helteestä oli kyllä todella vaikea nauttia :D

Löysin myös ulkogymien riemut kesäloman aikana. Miksi mä en ole aiemmin tajunnut ulkourheilualueiden hienoutta?! Oli huippua mennä ähertämään ulkoilmaan treenihommia ja lähteä sitten suorilta uimaan. Ei se kesälomalihomista näemmä estänyt, mutta ehkä sentään hidasti painon vääjäämätöntä nousua…

En tiedä miksi aina suunnittelen kesäloman aikana tehtäväksi kaikkia järkeviä asioita, kuten vaatehuoneen järjestelyä, tavaroiden vähentämistä, bloggaamista ja niin edelleen, kun en kuitenkaan ikinä ole kotona kesäloman aikana kuin muutaman päivän. Ja sitten kun olen, arvatkaa huvittaako järjestellä sitä vaatehuonetta? Jep, ei. Nytkin siis kieriskelen kesänloppumisangsteissa ja kirjoitan tätä. Ja jännittää aloittaa uudessa työssä, apua. Töiden alkaminen sinänsä ei ahdista, mutta kesän loppuminen ahdistaa ja eniten aamuheräämiset ja pakkoaikataulut. Mutta ehkä sitä taas sopeutuu hiljalleen, ja onneksi mulla on tänä vuonna suunniteltuna jo syysloma syyskuun loppuun. Loka-ja marraskuuta en halua edes ajatella vielä.

Mutta kippis siis heinäkuulle ja kesälomalle! Onko teillä ollut kiva kesä tähän saakka?

Continue Reading