Kaikkea ei korona-aikakaan muuta…

Kirjoitin ajatuksiani uudenlaisesta arjesta ja pienistä arjen suosikeista vasta pari viikkoa sitten, mutta siitä tuntuu olevan paljon kauemmin. Ylipäänsä ajan käsite on nyt paljon hatarampi kuin aiemmin, sillä tuntuu etten edes muista millaista oli olla töissä toimistolla, vaikka siirryin etätöihin kuitenkin vasta reilu kuukausi sitten.

Rutiinit on pysyneet ihan suht hyvin kasassa, olen jopa saanut käytyä kävelyillä vaikka koira lähtikin toiseen kotiinsa. Kieltämättä uloslähtemisen kynnys nousi aika paljon, kun enää ei ollut pakottavaa tarvetta lähteä kävelemään JA tuli kiva pikku takatalvi. Mutta liki joka päivä olen silti mennyt.

Kaikkea ei korona-arkikaan ole silti muuttanut. Vaikka mitään tekemistä ei ole ja kaikki on kielletty, en siltikään ole saanut aikaiseksi seuraavia asioita:

Kotitreenit: EI. Tiedän että postipojat roudaavat hiki hatussa kahvakuulia, käsipainoja, jumppamattoja ja jopa spinningpyöriä (…) koteihin, mutta mä en kertakaikkiaan kykene kotitreeneihin motivoitumaan. Tiedän että pitäisi, mutta täällä on liian ahdasta ja kuuma ja lattialla on koirankarvoja ja murusia ja sukat luistaa ja pitäis laittaa jumppakengät ja missä jumppamatto ees on ja seki haisee sähköiselle ja pitää vaihtaa vaatteet ja tulee hiki ja pitää mennä suihkuun. Olen kyllä reippaasti instagramissa katsonut lukuisia kotitreeniohjelmavideoita, mutta sohvalla maaten. Olen vihannut kotijumppaa aina, eikä sosiaalinen eristäytyminen ole muuttanut asiaa miksikään. Tosin voi olla että erilaisia kyykkyjä olisin tehnyt jos omistaisin kahvakuulan, mutta en halua nyt ostaa sellaista tämän takia. Tiedän että sinä päivänä kun salille saa taas mennä, kahvakuula jäisi vain keräämään pölyä päälleen ja olisi koko ajan tiellä viimeistään imuroidessa.

….ai niin, tein kyllä pari päivää sitten muutaman sarjan punnerruksia, mutta koska hörppäsin sarjojen välillä punaviiniä niin ei sitä ehkä treenaamiseksi lasketa.

 

Veroilmoitus ja muutosverokortti: hiljasta on. Veroilmoitustahan ei tietenkään kannata tehdä muuten kuin itku silmässä viime tipassa. Muutosverokortin tarve on ollut tiedossa jo tammikuusta alkaen, mutta… en tiedä. En keksi edes tekosyytä.

Kodin pitäminen siistinä: en onnistu siinä, mutta valitan asiasta vielä enemmän kuin ennen.

Ruokavalio: kuvitelkaa tähän heinäsirkkojen siritys ja minut hiipimässä hiljaa jonnekin nurkan taakse piiloon. Mun ruokahalu on nyt ihan käsittämätön, en tiedä syönkö vain tylsyyteeni vai mikä juttu. Haluan hiilaria kaikissa muodoissaan, mielellään juustolla ja friteerattuna. Tuskin siis tulen saavuttamaan tavoitepainoani ennen kesää, mutta kunhan ei tarttis uutta hääpukua ostaa niin sekin ois jo jotain :D

Kaappien ja laatikoiden siivous: no ei tässä nyt kaikkea ehdi, kun syömiseen menee niin kamalasti aikaa, enkä ole vielä katsonut kaikkia maailman sarjoja alusta loppuun. P.s. ei kiinnosta.

Unirytmi: olen lipsahtanut valvomaan turhan myöhään arkisin, ja aamut ovat alkaneet tuntua aika tahmeilta, joten torkutan ja sitten on turhan kiire aloittaa työt. Toivottavasti tsemppaan tässä, koska on aivan sairaan typerää altistaa itsensä kiireisille aamuille vaikka aloittaa työt KOTONA.

Meikkien ja kosmetiikan läpikäyminen ja järjestely: menee samaan kategoriaan kuin kaappien ja laatikoiden siivous. Tosin meikkien hypistely olisi motivoivaa ja kivaa, mutta en silti saa aikaiseksi aloittaa. Tarvisin myös enemmän tilaa töiden tekemiselle ja sekin puoltaisi pöytälaatikoiden ja lipastojen järjestämistä, mutta ei liikahda lehtikään. Kyllä se niin on, että mitä vähemmän tekee, sitä vähemmän jaksaa.

Enhän ole ainoa, josta ei globaalin pandemian myötä olekaan kuoriutunut somen mukaista mallikansalaista?

Continue Reading

Korona-arjen satunnaiset suosikit

Uudenlainen arki vaatii uusia rutiineja. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt töitä kokonaan etänä, joten piti vähän miettiä miten saan työn ja vapaa-ajan erilleen toisistaan ja mitkä pienet jutut mua ilahduttaa arjen lomassa. Tässä nyt sekalaisia hajatelmia ja suosikkeja menneiltä viikoilta!

Työhöni kuuluu päivittäin useita videoyhteyksiä muihin ihmisiin ja sen vuoksi olen välttynyt täydelliseltä metsittymiseltä. Meikkaan siis joka aamu edelleen, itse asiassa paljon pidemmän kaavan mukaan kuin normiarjessa. Aamut ovat nyt paljon levollisempia kuin aiemmin, kun työmatkaan kuluvan ajan voi käyttää kotonaan. En kyllä yhtään kaipaa niitä Amazing Race -tyylisiä aamuja! Saan myös nukkua usein hieman tavallista pidempään, minkä vuoksi olen yleisesti parempi ihminen.

Arkimeikin suhteen olen siirtynyt kevättyyliin, eli teen silmämeikin käytännössä yksinomaan highlightereilla ja suosin persikkaisia ja ruusukultaisia sävyjä. Vuosien ajan suosikkini on ollut Gwen Stefanin ja Urban Decayn yhteistyönä syntynyt kasvopaletti, tarkemmin ottaen sävyt Angel ja Hush. Shampanjaista Angelia liikkuvalle luomelle ja silmän sisänurkkaan, persikkaista Hushia luomivakoon ja raikas silmämeikki on valmis! Meikkiä nopeuttaa entisestään *Real Techniquesin Instapop-duon isompi sivellin, jonka viisto muoto varjostaa kerralla sekä luomivaon että kulmaluun. Tämän helpommaksi ei homma mene! Käytän sivellintä ”ylösalaisin”, jolloin pidemmät harjakset ylettyvät luomivakoon ja lyhyemmät häivyttävät luomiväriä kulmaluulle. Instapop-duon pienempi sivellin on myös paljon käytössä, mutta lähinnä silloin kun jaksan kikkailla peräti kolmella luomivärisävyllä :D

Aamu-, päivä- ja iltapäivärutiineihin kuuluu tietysti myös kahvi. Nyt kun ollaan miehen kanssa molemmat etätöissä, kahvia kuluu aivan posketon määrä. Rutiiniin kuuluu oleellisesti kahvimukin huolellinen valinta. Nyt jos koskaan olen onnellinen siitä, että olen kerännyt kaappiini toinen toistaan ihanampia mukeja! Kevään tulemisen huomaa viimeistään siitä, että kaivan Marimekon Kestit esiin. Talvisin suosin muita mukeja, mutta keväällä ja kesällä suorastaan omistaudun Kesteille. Tulee heti hyvä mieli kun siemailee kahvia iloisen värisestä kukkamukista!

Aamupalan suhteen luotan edelleen tuorepuuroon, jota olen popsinut hyvällä halulla jo monta kuukautta. Rakastan sitä! Maustan tuorepuuron kanelilla ja kardemummalla ja lisään joukkoon marjoja ja/tai hedelmiä. Tämän hetken suosikki on päärynä. En tiedä miten olen missannut päärynöiden ihanuuden tähän saakka! Päärynä on NIIIIIIN hyvää rahkan tai tuorepuuron kaverina.

Aamurutiinit on siis hallussa ja työpäivätkin sujuu ihan hyvin, mutta kieltämättä mun on ollut hieman vaikeaa siirtyä työajalta vapaa-ajalle. Osasyynä lienee se, että mulla ei ole työhuonetta vaan joudun työskentelemään makuuhuoneessa meikkipöytäni ääressä…ei todellakaan mikään ideaaliratkaisu. Ärsyttää herätä viikonloppuaamuinakin sillä tavalla että ensimmäinen asia mitä näkee on työkamat. Mun pitäisi käydä läpi meikkipöydän laatikot ja järjestää tilaa työkamoille, jotta saisin ne pois silmistä työpäivän päätteeksi, mutta edes kotona jumittaminen ei ole saanut mua motivoitumaan laatikoiden siivouksesta.

Työpäivät venyvät herkästi ja työ- ja vapaa-ajan raja on hieman sumentunut. Olen monesti havahtunut siihen, että kello on 17:30 ja istun edelleen työhommissa saamatta kuitenkaan mitään varsinaisesti aikaan. Tässä kohtaa pelastajaksi on tullut Rieha! Ihana, rakas koirulainen pakottaa minut ulos säännöllisin väliajoin. Koiran ulkoilutus aamulla vastaa pientä työmatkaa ja iltapäivällä ulkoilusta tulee siirtymä työajasta vapaa-aikaan. Sääkin on suosinut, onneksi. Mun mieliala tuntuu olevan usein ihan sääriippuvaista ja on ollut paljon helpompi pitää mieli levollisena kun aurinko on paistanut ja ulkoilu on ollut mukavaa. Niitä arjen ilojakin on aika paljon vaivattomampaa keksiä kun ei joka päivä ole satanut vettä ja sontaa vaakasuoraan. Kummasti ne kävelylenkit, jotka normiarjessa ovat usein tuntuneet pakkopullalta, motivoivat nyt ihan eri tavalla. Kävelylenkki on niitä harvoja mahiksia poistua kotoa ja saada liikuntaa, kun kaikki muu on kielletty.

Sitäpaitsi stressitaso laskee mukavasti kun voi työpäivän aikana käydä rapsuttelemassa Riehaa :) Joudun luovuttamaan Riehan pääsiäisenä toiseen kotiinsa, ja nyt jo huolestuttaa saanko ylläpidettyä kävelylenkkirutiinia ilman koiraa. Mulla on ollut koiria niin kauan, että kävely ilman niitä tuntuu jotenkin ihan järjettömältä :D

Olen myös päättänyt pitää nyt koko ajan maljakossa jotakin leikkokukkia, yleensä tulppaaneja joista tykkään ihan hulluna. Varma kevään merkki nekin! Kukat on helppo ja edullinenkin tapa piristää arkea. Nappaan tulppaaneja ja neilikoita mukaan lähikaupasta ruokaostosten yhteydessä, joten ylimääräisiä reissuja ne eivät aiheuta.

Viimeinen suosikki on ihan random-osastoa: Friggsin C-vitamiiniporetabletti, makuna minttu & lime. Saan varmasti tarpeeksi C-vitamiinia ihan ruuastakin, joten en todellakaan juo c-vitskujuomaa ravintolisänä vain yksinkertaisesti maun takia :D Minttu & Lime -poretabletti maistuu nimittäin erehdyttävästi Virgin Mojitolle!! Enkä siis nyt tarkoita The Body Shopin kausisarjaa vaan alkoholitonta juomaa. Laitan poretabletin Sodastreamilla tehtyyn vissyyn ja ta-dah, herkkujuoma on valmis :D Trust me, vain ruokosokeri ja jäämurska puuttuu!

Ainoa miinus on, että poretabletteja saa kuluttaa vain yhden päivässä. Muuten varmaan joisin tuota litratolkulla.

Kertokaa tekin arjen suosikkejanne! :)

(Sivellin saatu. Postaus sisältää tähdellä merkityn mainoslinkin. Mainoslinkin klikkailusta en hyödy, mutta sen kautta tehdyistä ostoksista saan pienen komission. Mahdolliset komissiot käytetään blogin palvelinkulujen kattamiseen.)

Continue Reading

Kokemuksia Fitfarmin VHH-valmennuksesta

Hieman taustaa ensin: päätin ryhdistää ruokavaliotani ja elämäntapojani terveellisempään suuntaan tulevien häiden varjolla, mutta häädieetti on oikeastaan vain yleisesti hyväksytty kulissi pidempään kyteneelle projektille. En ole koskaan ollut jojolaihduttaja, vaan olen korjannut painoani alaspäin koko elämäni aikana ehkä 2 tai 3 kertaa. Painoni on ollut suurinpiirtein samassa normaalipainon haarukassa koko aikuisikäni, vaihteluväli on ollut noin 8 kg. Kuitenkin viimeiset vuodet olen ollut siellä oman vaihteluvälini yläreunalla, enkä ole kokenut sitä painoa omakseni. Nuorempana painonhallinta oli todella helppoa, en hirveän helposti lihonut ja jos paino nousi jokusen kilon, vähensin hieman turhaa herkuttelua ja paino palasi takaisin omaan normaaliini. Ja sitten täytin kolmekymmentä ja se siitä :D Yhtäkkiä parin kilon pudotus ei onnistunutkaan noin vain, ei vaikka minulla on keskimääräistä enemmän tietoa järkevästä ravitsemuksesta ja muutenkin periaatteessa täysi työkalupakki terveelliseen painonhallintaan. Mitään en silti saanut aikaan ja useampien yritysten jälkeen annoin asian vain olla. Kun mitään selkeää aikatavoitetta painon pudotukselle ei ollut, projektit ja ryhtiliikkeet oli aina helppo jättää sikseen.

En ole koskaan sortunut pika- tai ihmedieetteihin, enkä myöskään koskaan ole ollut ammattilaisen suunnittelemalla ruokavaliolla. En ole halunnut maksaa mistään lisäravinnekusetuksesta tai kitudieeteistä, joista ei saa elämäntapaa tekemälläkään. Koska omalla tekemiselläni en kuitenkaan saanut tuloksia aikaan ja häät asettivat luontevan aikarajan painoprojektille, päätin pyytää apua ammattilaisilta.

Mulle oli tosi tärkeää, että saisin avukseni sellaisen ammattilaisen, joka perustaa ohjeistuksensa tieteeseen, ei rahasta huuhaa-uskomuksilla eikä höyryä kapeakatseisesti vain yhdenlaisesta, hyvin rajatusta ruokavaliosta. Niinpä päädyin Fitfarmin VHH-ravintovalmennukseen. VHH-valmennus on todella tervejärkinen valmennus, jossa pyritään ennenkaikkea nostamaan hyvinvointia, ei yksinomaan laskemaan painolukemaa. Mitään ruoka-aineita ei demonisoida ja ruokavalio pohjautuu tutkittuihin ja todistettuihin faktoihin ravitsemuksesta. Hyviä rasvoja, runsaasti kasviksia ja marjoja, hedelmiä, monipuolisia proteiininlähteitä, paljon kuitua, järkevä ateriarytmi, mahdollisimman paljon terveellistä ruokaa. VHH:ssa ei ketoilla eikä karpata, eikä hiilareita vedetä todellakaan nolliin. Itseasiassa VHH:lla enemmänkin opetetaan olemaan pelkäämättä hiilareita, vaikka kalorivaje toteutetaankin hiilareita vähentämällä. Ruokavalio ei koostu ennalta määritellyistä aterioista, vaan ohjeista joiden perusteella jokainen koostaa itse syömisensä. Kaloreita ei lasketa itse ja niiden kyttäämistä pyritään muutenkin välttämään. Valmentaja Matias Koistinen on todella miellyttävä tyyppi ja hänellä on ”ääni kuin pehmeä pörrölapanen”, kuten eräs bloggaajakollegani totesi :D Olen oppinut todella paljon uutta valmennusten aikana, vaikken ihan ummikko ollut alunperinkään.

Ensimmäisen VHH:n aloitin marraskuussa 2019, ja kieltämättä vähän nihkeällä asenteella. Tuntui todella vaikealta ja ärsyttävältä miettiä vähähiilarisia aterioita, kun en muutenkaan pidä ruuanlaitosta ja jotenkin ahdisti ”joutua ruokavaliolle”. Kai mun oli vaikea hyväksyä se että joutuisin oikeasti näkemään vaivaa painonpudotuksen ja -hallinnan eteen. Marras-joulukuu oli myös täynnä kaikenmaailman kissanristiäisiä, enkä oikein sitoutunut ruokavalioon. Arkisin noudatin ohjeita melko hyvin, mutta viikonloppuisin syrjähtelin. Ja sitten tulikin joululoma ja noh, voitte arvata miten siinä kävi. Painon suhteen ei siis muutoksia tapahtunut, paitsi että joululoman jälkeen puntari näytti vielä enemmän kuin ennen valmennusta.

Vuodenvaihteen jälkeen oli selvää, että voin paljon paremmin ruokavaliota noudattaessani kuin siitä lipsuessani, ja sitä kautta löysin lopultakin motivaation tehdä tätä hommaa sinnikkäästi. Ostin toisen VHH-valmennuksen tammikuun alussa ja silloin vasta olin oikeasti tosissani. Koska mulla ei ollut paljoa pudotettavaa eikä ruokavalio tähtääkään salamannopeaan painonpudotukseen, kilot eivät todellakaan kertarysäyksellä lähteneet. Kieltämättä epätoivo meinasi iskeä monta kertaa ja välillä otti päähän ihan helvetisti. Joululoman pöhötys suli kyllä nopeasti, mutta sen jälkeen paino junnasi paikallaan yli kuukauden. Tuloksia on alkanut tulla nyt hiljalleen, mutta todella hidasta tää on. Tänä viikonloppuna sallin itselleni ekaa kertaa kolmeen kuukauteen cheat dayn eli söin kaikkea epäterveellistä mitä mieli teki, mutta muuten olen ollut tiukkana. Mielihaluja ei juuri ole ollut, ja alun opetteluvaiheen jälkeen ruokavalion noudattaminen on ollut mulle mielekästä ja helppoa.

Mua harmittaa todella paljon, etten valmennusta aloitellessa uskonut ohjeita ja ottanut itsestäni mittoja ja aloitusvalokuvia. Kävi nimittäin selväksi, että kaikki muutokset eivät näy puntarilla. Vaatteet tuntuivat ja näyttivät erilaiselta päällä ja ihmiset kommentoivat mun kaventuneen jo siinä vaiheessa, kun puntarilla ei ollut tapahtunut mitään. Ehkä solakampi olemus näkyi senkin vuoksi, että vatsan turpoilu häipyi (vhh-ruokavalio on sopinut mun vatsalle todella hyvin ja se on ehdottomasti isoin hyvinvointia nostanut tekijä koko valmennuksessa). Koska aloin käydä myös salilla huomattavasti aiempaa useammin, oli ehkä typerää kuvitella kaiken edistymisen näkyvän vain ja ainoastaan vaakalukemassa. Alunperin painonpudotustavoitteeni oli 5-6kg ja tavoitteeseen olisi matkaa vielä 2-3kg. Tällä hetkellä en ole valmennuksessa vaan noudatan ruokavaliota itsekseni.

 

Pakko kyllä myöntää, että hieman hirvittää miten projektini käy nyt kun koronarajoitusten myötä elämästäni hävisi sekä sulkapallo että kuntosali. Vieläpä juuri kun olin saanut tosi hyvän rytmin aikaiseksi ja motivaatio oli kohdillaan. Sitäpaitsi kotona jumittaminen todellakin houkuttelee napostelemaan ja on ihan liikaa aikaa ajatella omia mielitekoja. Onneks Wolt ei kuljeta meidän asuinalueelle, niin mulla on jotain toivoa pysyä ruokavaliolla :D

Postaus on ihan loputon, mutta tässä pähkinänkuoressa: VHH-valmennus on ideaali henkilölle, jolla on peruselintavoissa korjattavaa ja taustalla painon jojoilua ja kalorien kyttäämistä. Niistä kaikista paheista oppii valmennuksessa kyllä pois. Myös ne, joilla pudotettavaa ei ole paljoa ja perusasiat jo suht kunnossa, hyötyvät valmennuksesta. Avainasiat valmennuksessa: terve suhtautuminen ruokaan ja syömiseen, poltetaan rasvaa eikä lihaksia, pehmeä lähestymistapa, lempeä suhtautuminen itseen, ei ruuan demonisointia, huomio muissakin elintavoissa kuin vain ruuassa. 8 viikon valmennus maksaa 59 euroa. Lisätietoa valmennuksesta löytyy Fitfarmin sivuilta. Käsittääkseni seuraava VHH alkaa huhtikuussa.

Onkos täällä muita, joilla on vastaava projekti menossa tai suunnitelmissa? :)

Continue Reading