Värikäs kattaus: Marimekko Kestit

Astiahöpötystä osa kaksi, olkaa hyvä! Ensimmäinen osa löytyy täältä. Kuten tuossa edellisessä jutussa jo kerroin, mun perusastiasto koostuu pitkälti mustavalkoisista yksilöistä, mutta on mulla ässä hihassa pirteää kesäkattausta varten: Marimekon Kestit!

Marimekon Kestit on astiasarja, jota on tehty yksinoikeudella Stockmannille. Sarjaa on myyty tietääkseni neljässä eri värissä: keltaisena, vaaleanpunaisena, mintunvihreänä ja vaaleansinisenä, ja jokainen väri on aina rajoitettu erä. Keltaista on myyty kahteen otteeseen, ensimmäinen erä oli vaaleampaa keltaista ja toinen tummempaa.

Mua harmittaa todella paljon että missasin vaaleanpunaiset Kestit, koska ne olisivat sopineet täydellisesti yhteen vaaleanpunaisten Räsymattojen kanssa. Mutta se juna meni, ja Torissa vaaleanpunaisista Kesteistä pyydetään yleensä ihan järjettömiä summia (silloin harvoin kun niitä on myynnissä). Koska astiat on mulle kuitenkin ensisijaisesti käyttötavaroita, en suostu maksamaan niistä aivan tähtitieteellisiä summia…ainakaan toistaiseksi. Kyllä mä aina säännöllisin väliajoin etsin Torista niitä vaaleanpunaisia Kestejä, mutta en ole kovin luottavainen sen suhteen että ikinä niitä omakseni saisin.

Onneksi kuitenkin olin hereillä keltaisten ja mintunvihreiden Kestien kohdalla! Itse asiassa niin hereillä, että piti ihan kuumeen kourissa mennä niitä Stockalta hakemaan kun myyntiin tulivat. Että voi kyllä sanoa, että todella henkeni kaupalla oon näitäkin astioita hankkinut :D Mutta voiko kesäisempää ja iloisempaa astiastoa enää ollakaan? Sisäinen lapsi minussa ilahtuu aina kun nään nämä astiat kaapissani. Kaivan Kestit esiin yleensä keväällä auringonvalon lisääntyessä, ja erityisesti kesällä nämä on kovassa käytössä. Tykkään kierrättää astioita vähän vuodenajan mukaan, niin en kyllästy eikä sitten tule myöskään niin herkästi himotuksia ostaa uusia. Ja eihän keskellä kesää kertakaikkiaan VOI juoda kahvia mistään talvimukista!

Kestien joukossa näkyy myös keltainen Oiva Puketti -lautanen, jonka ostin ihan vasta kirppikseltä. Haluaisin löytää sille parin ja ostaa kaveriksi kaksi mustaa Oiva Räsymatto -lautasta. Ne sopisivat niin kivasti yhteen sekä mun muiden Räsymattojen että näiden Kestien kanssa! Kuulin, että tuota keltaista Pukettia on myyty vain Citymarketeissa ja vain rajoitetun ajan, joten kaupasta en lautasta voi enää mennä hakemaan. Tietenkään. Mulla on kyllä joku uskomaton taipumus ihastua astioihin joita on liki mahdoton löytää: Piilopaikka, vaaleanpunaiset Kestit, tuo keltainen Puketti, pinkki-mustat Räsymatot, jotkut yksittäiset Muumimukit…lista on näemmä loputon.

Kestit olisivat nimensä mukaisesti loistavat tarjoiluastiat juhliin, mutta mulla on niitä liian vähän sellaiseen tarkoitukseen. Astioiden mitoituskin on hieman haasteellinen ja se onkin suurin syy, miksi Marimekkoa on mulla vain ikäänkuin mausteena, mutta ei pääastiastona: suorakulmion malliset lautaset ovat liian pienet kahdelle leivälle, ja jokainenhan tietää että leivät syödään aina parillisina määrinä. Pullalle nuo pikkulautaset ovat kyllä optimaalisen kokoiset. 2,5 dl pikkukulhot ovat liian pieniä rahkajugurtille (jota syön päivittäin), muroille, puurolle tai jätskille, mutta esimerkiksi tortillatäytteiden tai pikkunaposteltavien tarjoiluun ne sopivat hyvin (ja sitten taas ne isommat kulhot, joita ei Kesteissä kylläkään ole, ovat vetoisuudeltaan puoli litraa ja liian suuria välipalatarkoitukseen). Halkaisijaltaan 20-senttinen lautanen, kuten tuo kuvan Puketti, taas puolestaan on liian suuri leipälautaseksi ja liian pieni pääruualle. Ymmärtänette miksi kallistuin ruoka-astioita valitessani Arabian ja Iittalan suuntaan?

No, Kestejä en olekaan ostanut järkisyyt mielessä, vaan silkan ilon vuoksi. Nämä astiat on kuin tehty höpötysnaposteltaville, pullille, karkeille, muffinsseille ja leivoksille – kaikille niille, mitä äiti varoitti syömästä liikaa. Esimerkkinä kuvissa Leivontalaboratorio -blogin Kirsin tekemiä ihania minileivoksia! Minikuppikakkuja oli oikeasti enemmänkin, mutta siinä vaiheessa kun sain kameraan virrat päälle, niitä oli enää yksi jäljellä. Oli pakko täydentää lautasta appelsiinilohkoilla, joita oli  vielä runsain mitoin syömättä (ylläri). :D

Keltaisia, mintunvihreitä ja vaaleansinisiä Kestejä on edelleen näkynyt Stockmanneilla monessakin liikkeessä, joten yhä on mahdollista hypätä Kestien kelkkaan. Jos olisin tiennyt, että näitä riittää vielä vuonna 2019 myytäväksi asti, en välttämättä olisi rynninyt kuumehoureissani kaupoille…mutta en ehkä myöskään arvostaisi astioita yhtä paljon kuin nyt, kun ne on omasta selkänahasta revitty :D

Pakko nyt myöntää, että on mulla muitakin värikkäitä astioita, nimittäin muumimukeja. En millään mittapuulla pidä itseäni muumimukikeräilijänä saati fanina, mutta sisäpiirihuumorista lähtenyt mukiostos on nopeasti eskaloitunut tähän:

Ups. En tiedä mitä sanoa edes. Tämä on entiselle muumimukivihaajalle jo melkoinen määrä :D Olen oikeastikin huomattavasti hillitymmän tyylin ystävä, mutta melkein jokaiseen näistä muumimukeista liittyy jokin tarina, muisto tai anekdootti joka huvittaa joka kerta kun mukin nään. Muumiaiheet on meidän laajennetun perheen yhteistä läpänheittoa ja aina kun ollaan toistemme luona vierailulla, pitää huolella valita kuka juo mistäkin muumimukista ja miksi. Muumit tulevat siis lisääntymään jatkossakin, ennustan ma. Ja on mulla tossa jokunen aika arvokaskin yksilö :) Takavuosien raidallisia kesämuumimukeja kaipailisin lisää, sillä ne on oikeasti tosi suloisia, mutta niiden kohdalla hintapyynnöt ovat aikaa sitten ylittäneet kipukynnykseni. Mutta onpahan syy pitää silmät auki kirppiksillä!

Mitäs pidätte Kesteistä? Ja onko Muumimukit out vai in sun huushollissa?

P.s. Jos jollakulla lojuu ylimääräisenä keltainen Pukettilautanen tai vaaleanpunaisia Kestejä ja haluaisi niitä myydä, ota ihmeessä yhteyttä joko kommenttiboksissa tai suoraan mailiin (wastinglifestyle@gmail.com) :)

Continue Reading

Kauneimmat astiat: Marimekko Siirtolapuutarha ja Arabia Piilopaikka

Julkaisin Instassa tovi sitten kuvan mun uusista Marimekon Siirtolapuutarha-astioista, ja kiinnostuneen palautteen perusteella päätin tuoda astiahulluuteni julki blogissakin. Marimekon astiat sekä Iittalan ja Arabian tuotteet ovat esineitä, jotka ilahduttavat mua jokapäiväisessä arjessa todella paljon ja joihin olen valmis vähän satsaamaankin.

Astiat oli mulle pitkään sellainen aika merkityksetön juttu, enkä oikein voinut ymmärtää miksi kukaan käyttäisi astioiden hankkimiseen aikaa ja rahaa. Jossain vaiheessa mun asenne kuitenkin muuttui ja keräsin itselleni brändeiltään sekalaisen, mutta kokonaan mustavalkoisen astiaston. Kerroinkin siitä jo pari vuotta sitten teille tässä postauksessa. Sittemmin astioiden määrä on moninkertaistunut kuin varkain. Kaikki alkoi Arabian mustavalkoisesta Piilopaikka-sarjasta, jonka olemassaoloon heräsin näppärästi vasta siinä vaiheessa kun sarjan tuotanto lopetettiin. Retrohenkinen, mustavalkoinen kuvitus ihastutti niin paljon, että metsästin astioita itselleni Torista ja Facebookin kirppiksiltä varsin hyvällä menestyksellä.

Näitä astioita käytän ihan joka päivä, lautasia erityisesti. Kaikkia en kuviin kasannut, mutta olen onnistunut löytämään kaikkia kuvien lautasia 6-8 kappaletta. Multa puuttuu kuitenkin edelleen lettikuvioidut pienemmät kulhot, joita en ole onnistunut metsästämään mistään (vielä). Vaikka astioissa on paljon kuviota, en ole kyllästynyt niihin edelleenkään vaan oikeastaan pidän näistä koko ajan enemmän. Mulla on kuitenkin käytössä myös kosolti valkoista Teemaa, sillä siihen voi yhdistää mitä tahansa, myös noita Marimekon värikkäämpiä astioita. Astioita on määrällisesti yli varsinaisen tarpeen, mutta en ole halunnut valkoisista Teemoista silti luopuakaan. Se on ehkä arkinen astiasto, mutta älyttömän toimiva. Yksivärisillä, eleettömästi muotoilluilla astioilla pystyy helposti rauhoittamaan kattausta jos homma meinaa yltyä kovinkin levottomaksi ja kuviolliseksi. Ja voihan olla, että joskus kyllästyn kuviollisiin astioihin kokonaan.

Marimekon astioihin hurahdin aika vastikään, mutta nyt olenkin jo korviani myöten ihastunut. Marimekon Siirtolapuutarha on tällä hetkellä mun ylivoimainen suosikki. Oiva-sarjan muotoilu yhdistettynä Siirtolapuutarhakuosiin on aiiiivan ihana! Mulla on kaksi kaupunkikuosista Oivamukia, kaksi Siirtolapuutarhamukia (ja –kulhoa) ja kaksi pinkki-mustaa Räsymattomukia, joille on kaverina myös kaksi kulhoa samassa väriyhdistelmässä. Pinkki-mustaa Räsymattoa myytiin vain hetken aikaa rajoitettuna eränä, ja onnistuin kalastamaan itselleni niitä Herttoniemen Marimekon Outletista. Ne on mun aarteita. Isoa Räsymattopurkkia käytän maljakkona ja uusin tulokas on joululahjaksi saamani 1,5 litran Räsymattokulho. Sormet syyhyäisi hankkia vielä mustavalkoinen Räsymattomuki ja sille kaveriksi mustavalkoinen Tasaraita :)

Arkiastiastoni muodostaa siis valkoinen Teema, mustavalkoinen Piilopaikka ja Marimekko. Akilleen kantapääni on pitkään ollut juomalasit, sillä en millään meinannut löytää juomalaseja jotka olisivat paitsi kauniita, myös kohtuuhintaisia ja kestäviä. Iittalan Kartioita ostin Outletista ison kasan, mutta niiden laatu on ollut tosi huono (olivat jotain III-laatuisia) ja lasien reunaan tulee jatkuvasti lohkeamia. Kun Kartiot alkoivat hajota käsiin, oli pakko keksiä jotakin muuta.

Kuvissakin näkyviä Hobstarin laseja mulla oli jo entuudestaan neljä. Ne ovat kauniit, mutta kuviollisiin lautasiin yhdistettynä ehkä vähän turhan levottomat ja toisekseen myös tosi painavat. Viinilasit ovat Iittalan Essence-sarjaa, ja kun siihen sarjaan tehtiin myös juomalaseja, olin jo varma että mun lasiongelmat on ohi. Essencen juomalasit tuntuivat kuitenkin livenä sitten niin hurjan ohuilta, etten uskaltanut sijoittaa niihin. Laseja kuitenkin tarvitaan paljon, joten rahanmeno olisi ollut huomattavaa ja ohuet lasit olisivat mun toheloissa käsissä hajonneet varmaan viikossa. Sitäpaitsi iso Essence oli liian iso ja pienempi liian pieni, joten no dice. Ratkaisu löytyi sitten Ikeasta!

Ikean Ivrig-juomalasi on muotoilultaan samanhenkinen kuin Essencet, mutta minusta oikeastaan vielä kauniimpi. Lasit tuntuvat kestäviltä, niitä voi käyttää myös viinilasina, ja vaikka lasin isompi koko ei näytä ollenkaan massiiviselta, se nielaisee sisäänsä liki puoli litraa nestettä. Kaiken huipuksi ne maksavat peräti 1,99 euroa kappaleelta :D Huippulöytö!

 

Myönnän, että mulla on enemmän astioita kuin kahden hengen talous tarvitsee – kameran eteenhän eivät päässeet Teemat eivätkä ne aiemmin esitellyt mustavalkoiset sekalaiset astiat. Astioiden hankkiminen ei silti minusta tunnu huonolta rahankäytöltä, varsinkin kun näemmä pidän lähinnä sellaisista astioista, joiden arvo ei laske käytettynäkään (viittaan nyt noihin LE-astioihin ja jo lopetettuihin tuotesarjoihin). Miksi ihmeessä en satsaisi esineisiin, joita käytän, katselen ja tarvitsen ihan joka ikinen päivä? Tunnen aitoa iloa, kun voin viikonloppuaamuisin valita mistä ihanasta mukista hörpin aamukahvini, tai voin tarjoilla vieraille isommatkin ateriat kauniista astioista. Olen valinnut kaikki mun astiat sitä silmälläpitäen, että niitä voi yhdistellä toisiinsa aika vapaasti ja silloin niitä kaikkia myös tulee käytettyä. Suurimman osan astioistani oon ostanut alesta, Outleteista tai kirppiksiltä/Torista, tai pyytänyt esimerkiksi joululahjaksi. Koitan olla aina hereillä hyvien alennusten kohdalla ja selailen Toria säännöllisesti jos multa jokin astia puuttuu. Marimekon astioita harvoin löytää hyvistä alennuksista, mutta Makujakauppa -verkkokaupasta olen tehnyt kyllä löytöjä siinäkin suhteessa. Samoin Iittalan tuotteita olen ostanut Makujakaupasta hyvillä aleprosenteilla. Toki nuo rajoitettujen erien astiat ovat sellaisia, että niiden kohdalla ei alennuksia voi alkaa odotella jos mielii omansa saada ja niistä olenkin pulittanut ihan mukisematta täyden hinnan.

Mutta hei, tässä ei suinkaan ollut vielä kaikki. Seuraavassa jutussa esittelen mun lemppariastiat värikkäämpää kattausta varten :)

Mikä teidän suhde astioihin on? Yhdentekevää vai tärkeää? Onko jotain astiasarjaa, josta haaveilet tai jota jo keräät?

(Kaikki kuvien esineet on ostettu itse tai saatu läheisiltä lahjaksi. Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden klikkailusta en hyödy, mutta joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen komission. Mahdolliset komissiot käytetään blogin palvelinkulujen kattamiseen.)

Continue Reading

Vuosikatsaus 2018

Heippa pitkästä aikaa ja hyvää alkanutta vuotta! Kirjoitan tätä uudenvuodenpäivänä ja ajattelin ajankohtaan sopivasti tehdä pienen vuosikatsauksen. Mun on aina tosi vaikea muistaa mitä milloinkin on tapahtunut ja mistä vuodesta on kulloinkin ollut kyse, joten ehkä tämä muistelojuttu auttaa mua vähän jäsentämään asioita itsellenikin :)

Tammi-helmikuu 2018: Koko vuoden kohokohta oli ehdottomasti Teneriffan matka (Teneriffajuttuni löytyvät täältä ja täältä). Matka oli mun ja poikaystäväni eka yhteinen ulkomaanmatka ja siksikin spesiaali. Joululoman loppuminen ei paljoa kaihertanut, kun odotti tulevaa aurinkolomaa. Reissu oli ihan älyttömän hauska ja kiva, ja kovin haikea olo kyllä tulee nyt kun reissun kuvia katselee. Reissun lisäksi Rieha Riepulainen täytti 3 vuotta helmikuussa.

Maaliskuu 2018: maaliskuu meni kännykän kuvasaldosta päätellen lähinnä sisustushommissa :D  Maaliskuussa mulla alkoi myös äkillisesti kummallinen sormikipu oikeassa kädessä, joka johti liikerajoitukseen ja sairaslomaankin, kun en pystynyt tekemään oikean käden sormilla paljoakaan. Sormesta löytyi hyvälaatuinen luutuumori ja leikkaus suunniteltiin kesäkuulle mutta peruttiin myöhemmin, sillä oireet loppuivat yhtä äkisti kuin alkoivatkin.

Huhtikuu 2018: pääsiäinen vietettiin siskon luona Vaasassa. Koko perhe valui sinne niin etelästä kuin pohjoisestakin ja kivaa oli! Käytiin myös Tuurissa ekskursiolla. Se paikka oli aika antikliimaksi, mutta hauskaa oli silti :D Lisäksi käytiin poikakaverin kanssa Porvoossa päiväretkellä, ostettiin poskettoman kokoinen grilli ja näemmä myös nautittiin HELTEESTÄ, sillä puhelimesta löytyi valokuvatodiste siitä että 20.4. on ollut 20 astetta lämmintä! Huhtikuun lopussa lähdettiin Tsekkeihin, tarkemmin ottaen Brnohon. Sisko oli siellä vaihdossa ja pitihän häntä käydä siellä moikkaamassa :) Viiden päivän reissuun mahtui Brnon lisäksi myös Praha ja Wien sekä erinäisiä kommelluksia.

Toukokuu 2018: en muistanutkaan, että Suomen hellesekoilu alkoi jo toukokuussa, mutta näemmä olen hikoillut töissä 26 asteen lämpötiloissa jo silloin :D Urheilin paljon, loikoilin pihalla paljon, hymyilin paljon.

Kesäkuu 2018: ehdin olla Suomessa juuri ja juuri kuukauden, kunnes seuraava ulkomaanreissu koitti taas! Lähdettiin perheen naisporukalla Lontooseen ja oli kyllä aivan huippu reissu. Meinasin jättää reissun väliin säästääkseni rahaa, mutta onneksi en ollut niin järkevä! Reissun loppuminenkaan ei harmittanut yhtä paljon kuin normaalisti, sillä toinen siskoistani jäi meille vielä au pairiksi (eli lomalle) kun itse palasin töihin ja viihtyi meillä juhannukseen saakka, jolloin vastaanotettiin toinen sisko Suomeen Tsekeistä vaihto-opiskelupätkän päätyttyä.

Heinäkuu-elokuu 2018: KESÄLOMA! Loma meni käsittämättömien superhelteiden siivittämänä. Käytiin päiväretkillä mm. Hämeenlinnassa, koska oli vain pakko päästä ilmastoituun autoon kun missään muualla ei ollut viileää :D Lisäksi yövyttiin Tampereella, käytiin Porissa asuntomessuilla 33 asteen helteessä (en suosittele), nukuttiin terassilla suurin osa kesälomasta koska sisällä oli niin kuuma, juhlittiin Qstockissa, lomailtiin Oulussa ja Lapissa ja lisäksi uin kesän aikana varmasti enemmän kuin edellisenä 10 vuotena yhteensä. Lisäksi elokuussa saatiin aikaiseksi uudistaa saunaa hieman ja maalasinpas ihan remonttireiskana papan tekemiä huonekalujakin.

Syyskuu 2018: täytin vuosia ja ahdistuin siitä kuten tavallista, mutta onneksi mentiin mun synttäreiden aikaan taas Vaasaan kivaa pitämään, ja synttäreitä juhlittiin hieman jälkijunassa ihanalla tavalla: mentiin Hotel Clarioniin Helsingissä, käytiin katsomassa stand-upia Pasilassa, syötiin hyvin ja nautittiin sikahintaisia (mutta hyviä) drinksuja Clarionin Sky Barissa. Rakastan hotelliyöpymisiä, joten tää oli täydellinen synttärilahja poikakaverilta! Syyskuussa myös koukutuin vadelmakokikseen, mutta oon onneksi pääsemässä siitä riippuvuudesta jo yli :D

Lokakuu 2018: syysmasis alkoi nostaa päätään. Urheilu jäi vähiin, väsytti koko ajan. Syksy ja alkutalvi on usein mulle tosi hankalaa aikaa ja erityisen vaikeaa se oli nyt, kun töissä oli hirvittävän raskasta ja lisäksi meillä oli töissä vielä lomakielto. Rieha sairasti hankalahoitoista ripulia kahteen kertaan ja siitäkin tuli ylimääräistä stressiä. Olisin tarvinnut jonkin loman katkaisemaan syksyn, mutta nyt se ei ollut mahdollista ja ahdistuin asiasta jo etukäteen. Onneksi I Love Me -messut osuivat lokakuulle ja siskot tulivat kylään ja messuilemaan, joten oli jotakin odotettavaa. Kivaa oli!

Marraskuu 2018: sisko miehineen tuli kylään jälleen, ONNEKSI, sillä marraskuu oli muutoin todella matalalentoa. Mieliala oli surkea ja työstressi ihan karsealla tasolla. Tuntui ettei iloa löydy oikein mistään, vaikkei mikään sinänsä huonosti ollutkaan. Urheiluinto oli hiipunut nolliin, ja siitäkin syyllistin itseäni mutten siltikään saanut tehtyä asialle mitään. As usual :D

Joulukuu 2018: olin haaveillut minilomasta jossain Euroopassa itsenäisyyspäivän tienoille kun lomakieltokin oli jo ohi, mutta nyt oli pakko vähän miettiä järjelläkin ja todeta, ettei talous anna myöten. Se oli katkeraa kalkkia, koska olin niin jumissa kaamosvitutuksessa ja väsymyksessä ja ahdistuksessa. No, mentiin sitten -yllätys yllätys- Vaasaan! :D otettiin Riehakin tällä kertaa mukaan eikä Vaasa tälläkään kertaa tuottanut pettymystä, vaan miniloma oli tosi mukava. Mielialan kanssa tappelin edelleen, mutta mitä lähemmäs joululoma tuli, sen paremmalta tuntui ja vietettiinkin aivan ihana viikon loma Oulussa ja Lapin mummolassa. Joulupukki toi tärkeitä ja tarpeellisia lahjoja, kuten iPadin (!!), mummin kutomat villasukat, lapaset ja virkattuja liinoja, kynttilöitä, aamutossut ja suoristusraudan. Lisäksi Rieha löysi ihanan lappilaisen tyttöystävän mummolan naapurista <3  Joulun alla myös hurahdin bullet journaliin ja niitä värkättiin siskojen ja äidin kanssa jokaisena joutenolon hetkenä.

Uusi vuosi vietetiin kotona ilman vieraita tai juhlia. Rieha oli onneksi tosi rennosti vaikka pauketta vähän sisälle kuuluikin, ja päästiin jopa ulos katselemaan muiden raketteja kun Riehan saattoi jättää yksinään sisälle eikä se ollut millänsäkään. Syötiin loistavat pihvit, juotiin kuohuvaa, katsottiin New Year’s Eve Netflixistä, pelattiin Carcassonnea ja olla möllötettiin. Nyt uudenvuodenpäivänä olen sitoutunut siihen, että vietän koko päivän kotona yöpuvussa ja yritän olla ahdistumatta töiden alkamisesta. Saatan ehkä myös suunnitella salaa uusia seikkailuja. :)

Oon tosi tyytyväinen että tein tän vuosikatsauksen. Huomasin, että tää vuosi on ollut ihan valtavan hieno! Sen tajuaminen ja muistaminen jää helposti syysangstin jalkoihin. Vuoden ensimmäinen puolisko useine ulkomaanmatkoineen ja loistavine säineen oli helposti elämäni parhaita aikoja. Kesä oli upea, syksy kaunis, ja loka-marraskuustakin selvisin. Olen etuoikeutettu kun pystyin matkustamaan kolmeen kertaan loistavassa seurassa!

Työrintamalla on nyt tiedossa vielä hurjempaa tahtia kuin kuluneena vuonna ja se kyllä hirvittää, mutta koitan olla ajattelematta sitä. Toivon, että lisääntyvä valo antaa energiaa herätellä esimerkiksi salillakäyntiä uudestaan. Toivon myös, että muistan löytää ilonaiheita arjestakin enkä aina haikailisi matkustamisen ja lomien perään… mutta toivon silti myös pääseväni jonnekin reissuun :D Ja hei kevät on tulossa!! <3

Continue Reading