Kokemuksia Fitfarmin VHH-valmennuksesta

Hieman taustaa ensin: päätin ryhdistää ruokavaliotani ja elämäntapojani terveellisempään suuntaan tulevien häiden varjolla, mutta häädieetti on oikeastaan vain yleisesti hyväksytty kulissi pidempään kyteneelle projektille. En ole koskaan ollut jojolaihduttaja, vaan olen korjannut painoani alaspäin koko elämäni aikana ehkä 2 tai 3 kertaa. Painoni on ollut suurinpiirtein samassa normaalipainon haarukassa koko aikuisikäni, vaihteluväli on ollut noin 8 kg. Kuitenkin viimeiset vuodet olen ollut siellä oman vaihteluvälini yläreunalla, enkä ole kokenut sitä painoa omakseni. Nuorempana painonhallinta oli todella helppoa, en hirveän helposti lihonut ja jos paino nousi jokusen kilon, vähensin hieman turhaa herkuttelua ja paino palasi takaisin omaan normaaliini. Ja sitten täytin kolmekymmentä ja se siitä :D Yhtäkkiä parin kilon pudotus ei onnistunutkaan noin vain, ei vaikka minulla on keskimääräistä enemmän tietoa järkevästä ravitsemuksesta ja muutenkin periaatteessa täysi työkalupakki terveelliseen painonhallintaan. Mitään en silti saanut aikaan ja useampien yritysten jälkeen annoin asian vain olla. Kun mitään selkeää aikatavoitetta painon pudotukselle ei ollut, projektit ja ryhtiliikkeet oli aina helppo jättää sikseen.

En ole koskaan sortunut pika- tai ihmedieetteihin, enkä myöskään koskaan ole ollut ammattilaisen suunnittelemalla ruokavaliolla. En ole halunnut maksaa mistään lisäravinnekusetuksesta tai kitudieeteistä, joista ei saa elämäntapaa tekemälläkään. Koska omalla tekemiselläni en kuitenkaan saanut tuloksia aikaan ja häät asettivat luontevan aikarajan painoprojektille, päätin pyytää apua ammattilaisilta.

Mulle oli tosi tärkeää, että saisin avukseni sellaisen ammattilaisen, joka perustaa ohjeistuksensa tieteeseen, ei rahasta huuhaa-uskomuksilla eikä höyryä kapeakatseisesti vain yhdenlaisesta, hyvin rajatusta ruokavaliosta. Niinpä päädyin Fitfarmin VHH-ravintovalmennukseen. VHH-valmennus on todella tervejärkinen valmennus, jossa pyritään ennenkaikkea nostamaan hyvinvointia, ei yksinomaan laskemaan painolukemaa. Mitään ruoka-aineita ei demonisoida ja ruokavalio pohjautuu tutkittuihin ja todistettuihin faktoihin ravitsemuksesta. Hyviä rasvoja, runsaasti kasviksia ja marjoja, hedelmiä, monipuolisia proteiininlähteitä, paljon kuitua, järkevä ateriarytmi, mahdollisimman paljon terveellistä ruokaa. VHH:ssa ei ketoilla eikä karpata, eikä hiilareita vedetä todellakaan nolliin. Itseasiassa VHH:lla enemmänkin opetetaan olemaan pelkäämättä hiilareita, vaikka kalorivaje toteutetaankin hiilareita vähentämällä. Ruokavalio ei koostu ennalta määritellyistä aterioista, vaan ohjeista joiden perusteella jokainen koostaa itse syömisensä. Kaloreita ei lasketa itse ja niiden kyttäämistä pyritään muutenkin välttämään. Valmentaja Matias Koistinen on todella miellyttävä tyyppi ja hänellä on ”ääni kuin pehmeä pörrölapanen”, kuten eräs bloggaajakollegani totesi :D Olen oppinut todella paljon uutta valmennusten aikana, vaikken ihan ummikko ollut alunperinkään.

Ensimmäisen VHH:n aloitin marraskuussa 2019, ja kieltämättä vähän nihkeällä asenteella. Tuntui todella vaikealta ja ärsyttävältä miettiä vähähiilarisia aterioita, kun en muutenkaan pidä ruuanlaitosta ja jotenkin ahdisti ”joutua ruokavaliolle”. Kai mun oli vaikea hyväksyä se että joutuisin oikeasti näkemään vaivaa painonpudotuksen ja -hallinnan eteen. Marras-joulukuu oli myös täynnä kaikenmaailman kissanristiäisiä, enkä oikein sitoutunut ruokavalioon. Arkisin noudatin ohjeita melko hyvin, mutta viikonloppuisin syrjähtelin. Ja sitten tulikin joululoma ja noh, voitte arvata miten siinä kävi. Painon suhteen ei siis muutoksia tapahtunut, paitsi että joululoman jälkeen puntari näytti vielä enemmän kuin ennen valmennusta.

Vuodenvaihteen jälkeen oli selvää, että voin paljon paremmin ruokavaliota noudattaessani kuin siitä lipsuessani, ja sitä kautta löysin lopultakin motivaation tehdä tätä hommaa sinnikkäästi. Ostin toisen VHH-valmennuksen tammikuun alussa ja silloin vasta olin oikeasti tosissani. Koska mulla ei ollut paljoa pudotettavaa eikä ruokavalio tähtääkään salamannopeaan painonpudotukseen, kilot eivät todellakaan kertarysäyksellä lähteneet. Kieltämättä epätoivo meinasi iskeä monta kertaa ja välillä otti päähän ihan helvetisti. Joululoman pöhötys suli kyllä nopeasti, mutta sen jälkeen paino junnasi paikallaan yli kuukauden. Tuloksia on alkanut tulla nyt hiljalleen, mutta todella hidasta tää on. Tänä viikonloppuna sallin itselleni ekaa kertaa kolmeen kuukauteen cheat dayn eli söin kaikkea epäterveellistä mitä mieli teki, mutta muuten olen ollut tiukkana. Mielihaluja ei juuri ole ollut, ja alun opetteluvaiheen jälkeen ruokavalion noudattaminen on ollut mulle mielekästä ja helppoa.

Mua harmittaa todella paljon, etten valmennusta aloitellessa uskonut ohjeita ja ottanut itsestäni mittoja ja aloitusvalokuvia. Kävi nimittäin selväksi, että kaikki muutokset eivät näy puntarilla. Vaatteet tuntuivat ja näyttivät erilaiselta päällä ja ihmiset kommentoivat mun kaventuneen jo siinä vaiheessa, kun puntarilla ei ollut tapahtunut mitään. Ehkä solakampi olemus näkyi senkin vuoksi, että vatsan turpoilu häipyi (vhh-ruokavalio on sopinut mun vatsalle todella hyvin ja se on ehdottomasti isoin hyvinvointia nostanut tekijä koko valmennuksessa). Koska aloin käydä myös salilla huomattavasti aiempaa useammin, oli ehkä typerää kuvitella kaiken edistymisen näkyvän vain ja ainoastaan vaakalukemassa. Alunperin painonpudotustavoitteeni oli 5-6kg ja tavoitteeseen olisi matkaa vielä 2-3kg. Tällä hetkellä en ole valmennuksessa vaan noudatan ruokavaliota itsekseni.

 

Pakko kyllä myöntää, että hieman hirvittää miten projektini käy nyt kun koronarajoitusten myötä elämästäni hävisi sekä sulkapallo että kuntosali. Vieläpä juuri kun olin saanut tosi hyvän rytmin aikaiseksi ja motivaatio oli kohdillaan. Sitäpaitsi kotona jumittaminen todellakin houkuttelee napostelemaan ja on ihan liikaa aikaa ajatella omia mielitekoja. Onneks Wolt ei kuljeta meidän asuinalueelle, niin mulla on jotain toivoa pysyä ruokavaliolla :D

Postaus on ihan loputon, mutta tässä pähkinänkuoressa: VHH-valmennus on ideaali henkilölle, jolla on peruselintavoissa korjattavaa ja taustalla painon jojoilua ja kalorien kyttäämistä. Niistä kaikista paheista oppii valmennuksessa kyllä pois. Myös ne, joilla pudotettavaa ei ole paljoa ja perusasiat jo suht kunnossa, hyötyvät valmennuksesta. Avainasiat valmennuksessa: terve suhtautuminen ruokaan ja syömiseen, poltetaan rasvaa eikä lihaksia, pehmeä lähestymistapa, lempeä suhtautuminen itseen, ei ruuan demonisointia, huomio muissakin elintavoissa kuin vain ruuassa. 8 viikon valmennus maksaa 59 euroa. Lisätietoa valmennuksesta löytyy Fitfarmin sivuilta. Käsittääkseni seuraava VHH alkaa huhtikuussa.

Onkos täällä muita, joilla on vastaava projekti menossa tai suunnitelmissa? :)

Continue Reading

Paheeni ja heikkouteni

Perjantain ratoksi paljastan teille, etten olekaan täydellinen! Mitä?! *yleisö kohahtaa* Tässä muutama esimerkki erinäisistä paheistani ja heikkouksistani.

90 Day Fiancé -fanitus. Olen aivan totaalisen koukussa 90 Day Fiancé -realitysarjaan. Siis siinä määrin koukussa, että kyttään Dplay-suoratoistopalvelusta jatkuvasti, onko uusia jaksoja tullut, ja AHMIN maanisesti kaikki uudet jaksot. Olen katsonut 5 kautta alkuperäistä 90 Day Fiancé -sarjaa ja kaikki Dplayssa olevat jaksot spin off -sarjoista (What Now, Before the 90 Days, Happily Ever After? , The Other Way ja Pillow Talk). Jos joku ei tiedä, kyseessä on siis sarja jossa seurataan amerikkalaisia jotka ovat löytäneet rakkauden tai ”rakkauden” ulkomailta. Jenkeissä on käytössä K1-viisumi, jonka turvin ulkomailta saa tuoda kumppanin Amerikkaan, mutta sitten pitääkin mennä naimisiin 90 päivän sisällä maahantulosta tai viisumi umpeutuu. Siitä sarjan nimikin tulee. Spin offeissa seurataan sitten sitä, miten parien yhteiselo on jatkunut tai sitä, kun jenkit menevät ensimmäistä kertaa tapaamaan näitä nettirakkauksiaan. Uusin spin off The Other Way kertoo siitä, että parin amerikkalainen osapuoli muuttaa itse uuteen maahan rakkautensa perässä. Pillow Talk -versio sarjasta on PARAS, siinä nimittäin edellisten kausien parit seuraavat uusinta kautta ja kommentoivat sitä. Eli käytännössä Sohvaperunat!! :D

Perusidea voi ehkä kuulostaa tylsältä, mutta tsiisös miten herkullisia pareja ohjelmaan on löydetty! Mukana on kaikkea mahdollista isoista ikäeroista kulttuurieroihin ja onnenonkijoihin ja niin edelleen. En yritäkään kuorruttaa tätä millään, ihan puhdasta sosiaalipokeahan koko homma on. Ja äärimmäisen viihdyttävää. Nyt 90 Day Fiancé -sarjaan on juuri tullut 7.kausi ja siinä mukana on suomalainenkin morsmaikku! Huhhhhhhuuh, pakko olla hyvä kausi. En vielä ole korkannut sitä kautta, koska odotan että Dplayhyn tulee useampi jakso ja mulla on aikaa kyylätä jaksoja monta putkeen. Olisin voinut tehdä kokonaisen postauksen tästä aiheesta, mutta mennään nyt eteenpäin.

Prosessoitu peruna. Ranskalaiset, kuorrutetut lohkoperunat, ristikkoperunat…voisin elää niillä!! Ravintoloissakin mun terveellinen annosvalinta kaatuu usein siihen, ettei annokseen saa ranskalaisia :D Oon se tyyppi, joka voi tilata salaatin ja sen rinnalle kulhollisen raneja. Oon tällä hetkellä vähähiilarisella ruokavaliolla ja on sietämätöntä etten voi syödä ranskalaisia!! Itseasiassa tykkään myös perunamuusista, uuniperunoista ja täydellisesti keitetyistä perunoista. Ja paistetuista perunoista. Eli kaikista mahdollisista perunavariaatioista.

Päättämättömyys pikkuasioissa. Olen suhteellisen spontaani tyyppi ja olen toiminut elämässäni myös impulsiivisesti. Olen usein tehnyt erittäin isoja valintoja erittäin lyhyellä miettimisajalla, mutta silti olen arjessa pikkuasioiden edessä täysin päättämätön. Saatan vatuloida ihan mitätöntä valintaa vaikka kuinka kauan, kuten että menenkö bussilla kotiin vai kävelenkö, mitä ostan lounaaksi, menenkö suihkuun nyt vai myöhemmin ja niin edelleen.

Pikkuasioiden lykkääminen. Saatan lykätä viikkoja, pahimmillaan jopa kuukausia jotakin sellaista asiaa, jonka hoitaminen veisi vain minuutteja. Käsittämätön piirre, josta en pidä yhtään – ja jota en myöskään siedä muissa :D Loogista. Olen kuitenkin petrannut tässä hommassa tosi paljon, sillä luin jonkin työajan hallintaan liittyvän artikkelin ja siinä neuvottiin, että jos asian hoitaminen kestää alle 5 minuuttia, se kannattaa hoitaa heti, sillä muuten tehtävälistat täyttyvät typerästä pikkusälästä. Olen noudattanut neuvoa vaihtelevalla menestyksellä, mutta tulen siinä koko ajan paremmaksi. Valitettavasti lykkään myös viime tippaan pakollisia pikkuasioita, kuten koiran iltakäyttöä, suihkussa käyntiä, laukun pakkaamista ja ylipäänsä kaikkea sellaista, joka yleensä hoidetaan illalla. Koska lykkään niitä, myös nukkumaanmeno viivästyy, ja seuraavana päivänä läheiseni saavatkin taas miettiä miten äkäpussi kesytetään.

Mitäs paheita ja heikkouksia teillä on?

Continue Reading

Love Me Do -messut ja muita kuulumisia

No hei! Viime postauksesta on vierähtänyt pian kaksi viikkoa, ja jotenkin ihmeellisesti tammikuu alkaa olla jo loppusuoralla. Mulla on ollut aikamoinen vuoden aloitus, sillä töissä on ollut tosi kiivas tahti nyt ja lisäksi hääasioita on pitänyt taas joulukuun suvantovaiheen jälkeen hoitaa. Love Me Do Winter Fair 2019 eli talven häämessut osuivat sopivaan kohtaan tammikuuta ja sain vieläpä lehdistöliputkin sinne, joten viime viikonloppuna suunnattiin siskojen (eli kaasojen) kanssa nokat vipattaen kohti messuhumua.

Kävin Love Me Do:n syysmessuilla poikaystävän kanssa lokakuussa, mutta silloin oli vähän vaikea vielä orientoitua näytteilleasettajien tarjontaan, kun suunnitelmat olivat aika alkuvaiheessa. Nyt oli paljon selkeämmät sävelet ja ehkä myös hieman innokkaampaa seuraa :D Syksyllä mentiin poikaystävän kanssa messuille heti aamupäivällä ja silloin siellä oli todella paljon porukkaa, siis niin paljon, että esimerkiksi sormusmyyjien tarjontaa ei ilman jonottamista päässyt katselemaan. Tällä kertaa päädyttiin Kaapelitehtaalle vasta iltapäivällä ja se oli tosi hyvä ratkaisu. Oltiin paikalla messujen päättymiseen asti ja ehdittiin 3,5 tunnissa kiertää vallan mainiosti kaikki messuständit (…ja nauttia parit drinkit), eikä ahdistavaa ruuhkaa ollut missään vaiheessa.

Erityismaininta täytyy antaa siitä, että en millään muilla messuilla ole tavannut niin kivoja tyyppejä kuin Love Me Do:ssa! Myös siskoni toivat esiin tätä samaa asiaa. Näytteilleasettajat, järjestysmiehet ja kaikki kenen kanssa satuttiin juttusille päätymään, olivat valtavan hyväntuulisia, ystävällisiä, lämpimiä ja kaikin puolin ihania. Mitään ahdistavaa tuputtamista tai kiusallisia mainospuheita ei kohdattu, vaan monen näytteilleasettajan kanssa jutusteltiin kuin kavereiden kanssa. Aivan huipputason tunnelma!

Love Me Do -messut on tosi käteensopiva messutapahtuma, ainakin näin I Love Me -jättimessuihin tottuneelle. Tapahtuma on suhteellisen pieni ja niinpä sieltä löytää vaivattomasti ne pisteet, joilla haluaakin käydä. Syksyn Love Me Do:ssa näytteilleasettajien painotus tuntui olevan juhlatila- ja pitopalvelupuolessa, kun taas nyt talvella esille nousi enemmän hää- ja juhlapuvut, kukat ja juhlapaikan koristelu. Molemmilla messuilla on ollut useampia kultaseppiä ja koruliikkeitä hyvine alennuksineen. Me lähdettiin kaasojen kanssa messuilemaan lähinnä sillä ajatuksella, että voisin tavata kasvotusten ne palveluntarjoajat joiden kanssa olen viestitellyt vain sähköpostitse, ja lisäksi haluttiin fiilistellä tyttöjen kesken kaikkea häähömppää. Sainkin messuilta ideoita kattaukseen ja hääkakkuun, löydettiin erinomainen booliehdokas ja lisäksi saatiin varattua sulhaselle pukusovitusaika – ja mikä tärkeintä, shoppasin meille papin! :D

Päädyin juttusille seurakunnan pisteellä olleen henkilön kanssa ja hän, kuten kaikki muutkin, oli älyttömän mukava ja hyvän tyypin oloinen. Kerroin muun muassa, että ei mennä oman seurakunnan tiloissa naimisiin eikä meillä ole tietoa kuka pappi meille tulee, ja kyselin kaikkea käytännön järjestelyistä. Kauaa ei ehditty jutustella, sillä messut olivat sulkeutumassa ja lähdettiin kiireesti kohti narikkaa. Takkeja päälle pukiessamme siskoni heitti, että tuo tyyppihän olis teille hyvä pappi. Muutamaa sekuntia myöhemmin olinkin jo juoksemassa takki päällä takaisin messualueelle pappia etsimään ja törmäsin häneen käytävällä. Huohotin siinä sitten että ”hei siis anteeks voitko sä tulla meille papiksi?? Sulla on jotenkin hyvä aura!!” ja omituisesta lähestymisestäni huolimatta sain myöntävän vastauksen. Aikataulukin passasi, joten ta-dah nyt meillä on pappi! Tää oli selkeästi menttubii. Harvemmin sitä on tullut poistuttua miltään messuilta pappivarauksen kanssa, mutta koinpahan nyt senkin!

Hääjärjestelyt on muutenkin aika hyvällä mallilla. Varattuna on kirkko, juhlatila, kuvaaja, meikkaaja ja kampaaja, catering ja musiikkipuoli. Koristelutarvikkeita olen ostanut jo jonkin verran ja onnistunut hyödyntämään paljonkin hääkirppiksiä. Kutsut on suunniteltu ja mun puku sekä vihkisormus hankittu. Hääkakkuasiat on vielä vaiheessa, samoin menu, sulhasen puku ja hääauto…ai niin ja häämatka…ja moooonta muutakin asiaa, mutta ainakin nuo isoimmat kokonaisuudet on varattu. Toki tässä on vielä sen verran aikaa h-hetkeen, että joku varauksista saattaa peruuntua tms. Yritän olla panikoimatta moisesta etukäteen ja toivon, ettei mikään lafka esimerkiksi mene konkkaan…

Hääjärjestelyjen lisäksi yritän pitää kaikki muutkin pallot ilmassa, joskin blogin pallo näyttää vierineen käsistä jonnekin sohvan alle. Mulla on nyt joka kuussa työreissu, mikä vaikuttaa toki myös vapaa-ajan aikatauluihin, ja tiivis työtahti tuskin hellittää ihan heti. Sen lisäksi olen ostanut salijäsenyyden, joka on niin kallis että siellä on pakko käydä ja josta pääsen eroon suurinpiirtein vain muuttamalla maasta. Vapaa-aikaa lienee järkevää siis lohkaista siihenkin. Mutta eiköhän blogin kanssa päästä taas jaloilleen kuten aina ennenkin, kunhan vain ensin selätän tämän tammikuun!

Millainen vuodenaloitus teikäläisillä on ollut?

(Liput messuille saatu.)

Continue Reading