Muistatteko sellaisen ajan Internetin historiassa, kun Facebookia käyttivät vain aikuiset, siitäkin huolimatta, että Naamakirjan sisältö oli oudon lapsekasta käyttäjien keskimääräiseen ikään nähden? Aikuiset täyttivät tuhinoissaan visailuja kuten ”mihin Tylypahkan tupaan sijoittuisit”, ”mikä näistä seepran raidoista olisit” ja julkaisivat niitä profiilissaan. Ekstroverteimmat yksilöt julkaisivat ”millainen rakastaja olet”-kyselyitä seinällään muka humoristisesti, mutta kuitenkin deittisovelluksen vieressä. Sitten pelattiin niitä outoja vampyyri- ja zombiepelejä, jotka ei kyllä edes olleet pelejä vaan jotakin tarrojen vaihteluun rinnastettavissa olevaa nyhjäämistä. Keksikö muuten joku joskus jotakin käyttöä sille ”tökkää kaveria” -kuriositeetille? Ja miksi pystyin heittämään kaveriani virtuaalisella lampaalla? MIKSI?
Oma Facebookin käyttöni on siirtynyt yhä enenevissä määrin harrastuksiin liittyviin ryhmiin ja kuvien jakamiseen. Ryhmissä huomaa kyllä sen, että netti on tehnyt ihmisistä ihan käsittämättömän laiskoja. Jos on kouluaikoinaan joutunut ihan fyysisesti hilautumaan kirjastoon ja selaamaan oikeita kirjoja ihan kuulkaa manuaalisesti sivuja kääntämällä tietoa löytääkseen, osaa arvostaa Googlen kaltaista ihmettä. Ehkä sen(kin) vuoksi mua raivostuttaa netissä pyörivät patalaiskat kyselijät. Hyvänä esimerkkinä joulun aikaan noin kymmenen kertaa toistunut ”Mä haluaisin sen Ciatén kynsilakkakalenterin mistä sitä saa vää” -kysymys. No hmmmmm löytyisköhän tuollainen tieto Googlesta mahdollisesti? Kaiken huippu on se, että kun kysyjälle vastataan että vaikkapa Asosilta kalenteria voi ostaa, tulee seuraavana kommenttina ”voiko joku laittaa linkin?” Herranjumala. EI VOI, ETSI ITSE. Oikeasti. Asian googlettaminen veisi vähemmän painalluksia näppiksellä kuin tuo kysely. Mistä nämä kyselijät olettavat tiedon niille vastaajille alunperin tulleen? Shamaaneilta? Itseasiassa minä yhden raivonpuuskan aikaan testasin asiaa: kirjoitin Googleen ”Ciaté nail polish calendar” ja _ensimmäinen_ hakutulos vei minut siihen halvimpaan ostopaikkaan.
Ihmisten tiedonhakutaidot on niin tolkuttoman onnettomalla tasolla, että joskus ihmettelen miten nämä arkipäivän sankarit selviävät hengissä maanantaista perjantaihin. Toistuvasti näkee yksinkertaisten kysymysten yhteydessä lauseen ”en löytäny Googlesta”, mikä tarkoittaa jompaa kumpaa näistä: 1) et edes yrittänyt etsiä ja yrität oikeuttaa laiskuutesi pienellä vilpillä 2) hakusanat on olleet tyyliä ”mistä voi ostaa sikasiistei kynsilakkoi joltai merkilt”. Tähänkin blogiin tullaan jatkuvasti niin aivottomilla hakusanoilla, että mun usko ihmiskuntaan on rapautunut täysin. Vakkareita on mm. ”jalka murtunu” ja ”käsi murtunu” (mitä infoa kuvittelet saavasi? Virtuaalikipsauksen? Mitä jos menisit lääkäriin? Ai niin, et tietenkään löydä lähimmän sairaalan osoitetta Googlesta) tai ”kynsilakka”/”geelikynnet” (Aavistuksen laajahko hakusana ehkä? Mitä tietoa tässä yritetään saada?) sekä jatkuvasti toistuva ”hieno kynsilakka” (oota, käyn hakkaamassa päätä seinään hetken). Ilmainen vinkki: Pelkästään meikäläisten äidinkielellä netissä on kaziljoona tuhatta miljoonaa sivustoa, joten jos haluaa tietää toisen maailmansodan viimeisen keskiviikon tapahtumat, ei sitä tietoa löydä googlettamalla ”maailma”.
Tein tämän postauksen kynnet oodina tiedonhaulle ja tiedon omaksumiselle. Voisimmeko tuntea hetken syvää kunnioitusta esi-isiämme kohtaan, jotka sisukkaasti kääntelivät kirjojen sivuja ja tuskistaan huolimatta myös lukivat niissä olleen tekstin, ehkä jopa kirjoittivat muistiinpanoja -istu ja pala- kynällä? Liikutun kohta.
Kynsillä on Color Clubin kermanvärinen syysuutuus, Poetic Hues, joka oli vähän epämiellyttävä lakattava. Pigmenttiä riittää vaikka muille jakaa, mutta paksu lakka ei oikein tasoitu itsestään ja tasaisen tuloksen saamiseksi jouduin tuhraamaan kolme kerrosta kynsille. Toisaalta Poetic Hues yllätti positiivisesti, sillä se toimii leimauksessa oikein hyvin, siitä esimerkkinä keskisormessa oleva leimaus.
Keskisormessa kimaltelee aivan hillittömän kaunis OPI:n Holiday Glow. Kullanvärisiä ja punaisia mikroglittereitä suklaanruskealla pohjalla, moitteeton koostumus ja peittävyys kahdella kerroksella. Loistava lakka, jolla alkaa olla jo ikää, HTF-statusta ja hintaa. Lakka ilmestyi samassa kokoelmassa Merry Midnightin kanssa ja on nyt lähes yhtä vaikeasti löydettävissä.
Kynsillä olevat leimat on kaikki MoYoun Scholar-kokoelman 02 -laatasta. Ihana laatta, täynnä kirja-aiheita ja tekstiprinttejä, jotka nekin nousivat moitteetta kynnelle vaikka muuta pelkäsin. Leimauslakkana Konadin helmiäismusta. Tekstikuvion päälle ei muuten enää päällyslakkaa kannata laittaa, kuvio on niin ohut että se leviää takuuvarmasti. Kokeilin :D
Lukikohan joku tänne saakka? Olisin voinut jauhaa tästä tiedonhakuaiheesta muutaman esseen verran, mutta ehkä lopetan ennenkuin puoli intternettiä on vihaisia mulle. Jos vaikka menis lukemaan kirjaa ja tuntemaan itsensä sivistyneeksi (mutta oikeasti ajattelen koko ajan Satuhäiden ja Maajussien uusimpia käänteitä).
Translation: MoYou Scholar Collection has my heart. Scholar-02 is probably my favorite stamping plate ever made and I can appreciate collection’s education theme. Color Club Poetic Hues was the perfect cream shade for this manicure but the formula wasn’t particularly good. Poetic Hues is very pigmented but it didn’t self-level so I ended up with three coats. However the polish is so pigmented that it works for stamping as well, as you can see on my middle finger. The polish on my middle finger is OPI Holiday Glow, gorgeous chocolate brown with golden and red microglitters. Formula was top notch. What a pity that it’s a HTF shade nowadays!
42 kommenttia
AAMEN! Joka sanalle! Sama ”Voi jumankavita, etkö osaa googlata?” -raivo on vallinnut täälläkin lukemattomia kertoja :D
Noi kynnet on aivan tolkuttoman hienot. Alkaa jo melkein harmittaa, etten ottanut itsellenikin tuota laattaa. Paitsi että noi kuviot on mun lapioilleni onnettoman pieniä…
Arvelinkin, että saatat samaistua :D Kiitos! Laatan kuva-aiheet on kyllä ihanat. Ehkä tästäkin tulee XL-laattaversio myöhemmin?
Mikä aamun piristys tämä ranttaus! Ja samaa mieltä siitä, että ihmiset on kyllä netin myötä laiskistunut huomattavasti. (Itsekin tosin, mutta.)
Ja ooh ja aah nuo kynnet! Upeat. Poetic Huesin ostin itsekkin täyttämään my vampire is buffin täyttämää tyhjiötä ja vaikka hues hitusen kinkkinen olikin, niin paremman puutteessa jää laatikkoon. Ainakin muiden kokemuksian perusteella se oli ainakin miellytävämpi tapaus kun buff.
Kiva että piristi :P Kiitos! Nää oli kyllä itsellekin mieluisat. Poetic Hues ei tosiaan minustakaan ollut läheskään niin karsea kuin Buff, kyllä tämän kanssa pärjää enkä itekään aio tästä luopua, niin nätti tuo sävy on :)
Niin samaa mieltä! Kaikki pitäisi saada valmiina kultalautasella nokan eteen ilman että tarvitsee itse tehdä asialle yhtään mitään. Ja kun sama toistuu ihan arkisissakin asioissa, vaikkapa kaupassa, niin… Ihan kivaa olla kaupassa töissä kun heti ovella ihmiset melkein lyövät kauppalappunsa kouraani ja sanovat ”nämä pitäisi löytää” ja sitten käydään kohta kohdalta läpi missä mikäkin sijaitsee. ”Kurkku hedelmä- ja vihannesosastolla, joo tomaatti on siellä kanssa, ruokakerma löytyy maitojen vierestä ja muovikassit kassoilta”…
Puutarhakaupassa se vasta kivaa olikin, kun asiakas sanoo ”haluaisin pihalleni jotain nättiä”. Jes, good for you. Kävelisitkö vaikka minuutin siellä taimipihalla ja katsoisit mikä sinusta on nättiä.
Mä en edes halua ajatella mitä tää on sit kun näiden tulevaisuuden toivojen lapset on asialla, jos esimerkki on tämä.
Hahaha :D voi ei mitä joudut kestämään :D Oon itsekin ollut kaupassa töissä, tutulta kuulostaa…
Ihanat kynnet mutta voitko kertoa, mistä vois ostaa sikasiistei kynsilakkoi joltai merkilt?
Ahhah :D
Hahaa, hyvä ranttaus! Mäkin oon niin monesti joutunut raivoamaan samaisesta asiasta. Okei, joskus mäkin laiskottelen googlettamisessa, mutta silloin oon yleensä kännykän päässä, ja googletus on ihan tuskaa jollain pelkällä mobiilidataverkolla. Yh. Jotenkin tuntuu, että varsinkin nykynuoriso ei osaa googlettaa. Mulla se on ainakin niin selkärangassa, että googletan asioita päivän aikana varmaan kymmeniä kertoja!
Ps. kynnetkin on kivat ;)
Sama juttu, googlettaminen on niin helppoa että ainoa hidastava tekijä on juuri toi nopeus, mikäli sattuu olemaan jossain bunkkerissa. Ketuttaa ihan suunnattomasti ne ”kuinka monella kerroksella tää lakka peittää, google ei kerro” -aloitukset, kun TIETÄÄ että Googlesta se tieto löytyy kahessa sekunnissa……………arrrr. P.s. Kiitos :)
Hihihii, mä RAKASTAN sun tapaa kirjottaa!
Mut hei pystyx referoida mulle tän textin, en jaxa kyl näi paljo lukee. OMG. ;D
:D tuli muuten mieleen, että kohderyhmä tätä tekstiä tuskin lukee juuri sun mainitsemasta syystä, ne tyypit kattoo vaan kuvat :D
Googlen käytön perusteet pitäis opettaa peruskoulussa. Se on kuitenkin nykyään Se Mesta, mistä tietoa eniten haetaan. Ja samalla vähän medialukutaitoa. Nehän vois yhdistää samaan kurssiinkin, olis taas ”tehokasta ajankäyttöä”.
Tästä postauksesta jäin miettimään, että jumankauta, ei siitä ole ku vähän vaille 20 vuotta aikaa ku meikälikkakin on kirjastossa istunut kymmenen kymmenkiloista tietosanakirjaa edessään ja tehnyt esitelmiä mm. pöllöistä ja niiden oksennuspalloista. Nyt ku laittas jonkun tokaluokkalaisen tietosanakirjan ääreen, se varmaan yrittäis pyyhkästä kantta sormella ja ihmettelis, miksei aukee.
Ihana tuo tekstileima, ja en tietenkään muista, tilasinko itse tuon kyseisen laatan vai en… Pitää varmaan kysyä Googlesta, että ”tilasinko MoYou teksti laatan”.
Olis kyllä kieltämättä yhteiskunnan selviytymisen kannalta kovin arvokasta, jos jengi lakkais käyttämästä tietolähteinään jotain Facebookin kiertoviestejä ja Korvakynttiläseuran viikkojulkaisuja. Eli joo, ääni medialukutaidon opettamiselle.
Pöllöjen oksennuspallot :D:D time well spent. Oon muuten kuullu useamman lapsen sanovan kirjasta että ”laitetaan tää pauselle” joten et oo kaukana totuudesta.
En lakkaa kikattelemasta tolle sun viimiselle lauseelle :DD
Voi Emma, kiitos tästä. Sama on ollut mielessä itselläkin niin monesti. Luin just aamun Hesarista nuorista, jotka käy suihkussakin älypuhelimensa kanssa (nuoren äitikään ei tiennyt miten se oikein onnistuu, minä veikkaan sitä veden- ja pölynkestävää puhelinta ;) ). On se outoa, että vaikka kaikenikäisillä alkaa olla tekniset laitteet lähes kiinnikasvaneita yläraajoihin, niin tiedonhakutaidot vain heikkenevät. Ja F2F-kommunikointi. Ja muisti. Vai kuinka monta ystäväsi puhelinnumeroa muistat nykyään ulkoa? Tai muutakaan numeroa? Edes oman numerosi?
No kuitenkin, ihanat kynnet. Kiva lakata tommoisilla HTF-lakoilla, kun heti alkaa semmoisia kaihoamaan. Onneksi mullakin on toi laatta odottamassa. Ja kiitos päällyslakkaamattomuusvinkistä. Säästytte kiroilulta chatissa :D.
Ei kestä, ilo oli todellakin mun puolella! Somesta on niin helppo kysyä neuvoa, ettei ees yritetä etsiä _oikeaa_ tietoa mistään muualta. Ja kun informaatiotulva on jatkuva niin muisti ylikuormittuu ja keskittymiskyky on sama ku kultakalalla. Tämän tunnistan itsestäni kyllä :D
Kirjastotäti kiittää! Yllättävän usein törmää siihen, etteivät ihmiset tosissaankaan osaa edes googlettaa.
Ei kestä, sä varmaan joudut painimaan tämän ongelman kanssa masentavan usein :)
WORD. Ja vielä kun lisää googletaitojen puuttumiseen nämä pikkupimut, joiden mielestä on hauskaa/suloista/seksikästä/vastaavaa esittää tyhmää. Hih, kirjoitin mun hakusanat tähän facebookin statukseen, eiks tää ollukaan google? Ihihii, miten tän saa poistettua, en osaa. Ai mikä hiiren vasen näppäin, en ymmärrä.
GRAAAAH!
Luojan kiitos mun Facebook-feedissä ei ole ollut tuollaisia :D
Hmm…mulla Poetic Hues peittää kahdella kerroksella. Koostumus on miellyttävän täyteläinen, ei raidoitu eikä tarvii tapella. Näin ne maut eroaa. Ja hienoja kynsiä piti kehumani :)
Olen kuullut muiltakin kehuja. Peittävyys ei ongelma ollutkaan, mutta jäljen tasaisuus kyllä. Leveällä sudilla tuskin olisin ollut yhtään harmissani, mutta tämmöiselle lakalle ja mun lakkaustyylille CC:n sivellin on turhan ohut. Parempi tämä kuitenkin oli kuin Buff, ja siinä on sentään leveä suti :D Kiitos :)
Kaunista kirjallisuutta! <3 Tuo laatta on kyllä nätti, kun ensin kuulin nimen, aattelin että kuka nyt mitään koulujuttuja haluaa :D Ja oon niin samaa mieltä. Ei ajattelis, että niin paljon kun nuoret viettää koneella, niin ne olis vielä uusavuttomia sen kanssa! :P
Kiitos :) heh, mulla oli kieltämättä aluksi samat ajatukset, mutta ne lensi romukoppaan samantien kun laatat näin :D Joo, sano muuta…
I feel you! Tosin en jaksa enää edes hämmästellä ihmisten tiedonhakutaitoa, kun ne on niin monesti huomattu onnettomiksi. Yleensä siinä vaiheessa, kun joku tulee jotain päätöntä kyselemään, niin lähinnä säälittää. Google kun ei mitenkään kovin vaikea käyttöinen ole (ja pikaisella googlauksella löytää myös google haun ohjeet, useammallakin kielellä!). Kaikessa laiskuudessani en kyllä tulis ilman Googlea toimeen, sitä tulee kuitenkin käytettyä lähes päivittäin. Ja nopeammin sieltä yleensä saa tiedon kuin Facebookista. En koskaan keksinyt mikä sen tykkää napin idea naamakirjassa oli, se vaan oli super-raivostuttava, jos joku jaksoi kokoajan tökkäillä. Vaikka ei se ollut ku pieni ilmotus oikeassa sivupalkissa, mutta silti.
Juuri näin! Sitäpaitsi Googlehan jo ehdottaakin hakusanoja, kun vaan viitsii muutaman ensimmäisen kirjaimen siihen naputtaa :DD
Kiitos ihanasta tekstistä. Olisin jaksanut esseellisen tai kaksikin lisää tätä. Olen keuhkoputkentulehduksessa ja meinasin tukehtua nauruun, joten ehkä oli kuitenkin hyvä, ettei sitä tekstiä ollut tämän enempää. Minä olen elänyt jopa ajalla ennen tietokonetta, kännykkää tai istu ja pala: väritelkkaria (tai sitten meillä ei ollut sellaiseen varaa)! Lisäksi kiittäisin kuvallisesta tarjonnasta, joka sekin miellytti silmää oikein kovasti. Jatko-osaa odotellessa: yleisö vaatii esseetä aiheesta!
Ole hyvä ja onneks et tukehtunut :D ehkä teen jatko-osan joskus, kun raivo nousee tarpeeksi. Esimerkiksi ens jouluna, kun seuraavan kerran 78 ihmistä kyselee mistä sitä lakkakalenteria saa….
(järkytyin vähän tuosta ajasta ennen väritelkkaria, mikä kurimus)
Googlasin ;) ja löysin, että ensimmäinen värilähetys on lähetetty Suomessa 1.1.1969. Olen syntynyt 1971, joten kyllä värillistä on teoriassa voinut katsoa Suomessa jo syntyessäni. Meillä ei tosiaan sitä väritelkkaria ollut ennen kuin 70-luvun loppupuolella joskus. Pakko korjata tämän verran :D
Ihailtavaa tiedonhakua kuomaseni! :D
Muistan itse naureskelleeni Kirjaston käyttö ja tiedonhaku (tmv.) -kurssille yliopisto-opintojeni alussa. Ihmettelin mielessäni, että pitääkö akateemisessa opinahjossa vielä opettaa opiskelijoita miten haetaan tietoa kirjaston eri aineistoista. Auta armias kun nämä mainitsemasi tapaukset joskus ovat siinä iässä että pitäisi ihan itsenäisesti hakea tietoa.
Tämän lisäksi voisin paasata tuntikausia siitä, miten nykynuorten lukemattomuus – kaunokirjallisuuden ja sanomalehtien, ei siis kuvilla täytettyjen aikakauslehtien – vaikuttaa suulliseen ja kirjalliseen tekstin tuottamiseen. Siinä välillä itsellä silmät ja korvat vuotaa verta, myötähäpeästä puhumattakaan.
Itekin nuokuin sen kurssin läpi mutta näemmä se sitten valtaosalle on ihan tarpeellinen…oon myös erittäin painavasti samaa mieltä myös sun kommentin jälkimmäisestä osasta. En väitä että mun teksti olis aina laadukasta, ei todellakaan, mutta väitän että säännöt pitää osata ennenkuin niitä voi ruveta rikkomaan.
Todellakin luin ja oli kyllä taas ihan asiaa koko teksti! Okei, myönnän itekki olevani tooosi laiska, mut onneks en tunnistanu itteeni tekstistä:D
On muuten kans kauniit kynnet, ja tuo OPI ♥
Hyvä ettet oo vajonnu esimerkkien kuvaamalle tasolle :D Kiitos :)
Sun kirjoitustyyli on kyllä niin huippu, että voisin lukea koko päivän tämmöistä tekstiä! Ja vielä ihan asiaakin, vaikka sorrun kyllä itsekkin joskus tuohon ”laiskuuteen” Joka yleensä johtuu siitä, että en jaksa suomentaa englanninkielisiä sivuja (Siitä googlen automaattisesta kääntäjästä ei oo hyötyä!)
Heh, kiitos :)) Kääntäjästä ei tosiaan oo hyötyä, mutta mitä enemmän englantia lukee, sitä helpommin se käy. Ite en nykyään edes oikein rekisteröi luenko englantia vai suomea, niin paljon surffaan enkkusivuilla :)
:D :D Mikä postaus!!! Mahtavuutta!!! (oota, käyn hakkaamassa päätä seinään…reps..) Jossain vaiheessa puhuttiin, että nuoremman sukupolven piti olla niitä nettinatiiveja, joilla on kaikki tiedonhakutaidot huipussaan. Noh, eräänlainen huippu sekin, että ulkoistaa googlauksen facebook-ryhmälle…
Oon helpottunut näistä kommenteista, koska odotin vähän jotain nillitystä siitä kuinka tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan bla bla (mikä sekin on sontaa, tyhmiä kysymyksiä ON olemassa). Mutta joo, ennemminkin tuntuu siltä että tää nettinatiivijengi on paljon onnettomampaa sakkia kuin ne, jotka vasta keski-iällä nettiin tutustuivat…
Word!! :) KVG :D
Siis kuinka helppoa ois tehdä nykyään tehdä esitelmä marsuista verrattuna omiin ala-aste aikoihin.. :)
Voi niitä aikoja :D
Aamen!! Monesti nämä uusavuttomat kyselijät on aika nuoria ja oon kyllä sitä mieltä että jos on ikää olla facebookissa ja lorvia internetissä muuten niin sitten saisi kyllä osata etsiä tiedon ihan itsekin. Ihan jäätävää tuolla facebookryhmissä tuo saman asian kysely, mä aina ootan että joku vastaa oikein nasevasti niille :D Ainakin niitä kannattaa ”kouluttaa” sillai että kertoo mistä tiedon löytää, ei vaan suoraan anna vastausta. Ihan loistava postaus ja sikahienot kynnetkin :)
No nimeommaan :D ehkä jatkossa kaikki vaan linkittää tämän postauksen niille kyselijöille? :D Kiitos :)