Hääkynnet pt. 3

Vuoden kolmannet häät vietettiin viikko sitten, muistin virkistykseksi edelliset hääseikkailut tässä ja tässä. Uhosin jo blogin Fb-sivulla kuinka aion peräti ostaa kortin etukäteen, tällä kertaa kun häät olivat täällä kotikaupungissa eikä siis ollut turvallista parin tunnin ajomatkaa tiedossa. Hirveen monta unohtunutta asiaa ehtii ostaa matkan aikana, todettu on. Facebook tiedottikin mulle, että ko. korttijulkaisu on ”95% tehokkaampi kuin sivusi muut julkaisut”, eli ilmeisesti taistelut onnittelukorttien kanssa on jääny teillä mieleen :D Tein mitä lupasin, rikoin kaavan ja kolusin useamman kaupan etsien Sitä Täydellistä Korttia Sissin avustuksella. Ei löytynyt, mutta ihan nätti (ja kallis) kortti kuitenkin valikoitui mukaan.

.
.

Koska häät olivat kotikaupungissa ja alkoivat vasta myöhään iltapäivällä, jouduin johonkin ajalliseen mustaan aukkoon ja kuvittelin, että mulla on aivan määrättömästi aikaa käytettävissä ja voin ihan hyvin lorvia neljä tuntia collegehousuissa sohvalla. Sama valheellinen kuvitelma ajan riittävyydestä saavutti myös ystäväni H:n, joka ilmoitti että ”laittaudutaan yhdessä aamupäivällä, tukat ja meikit ja kaikki. Ja mä haluaisin siihen hääkutsuun sopivat kynnet.  Mut multa puuttuu valkonen lakka. Ja musta lakka. Ja sopiva leimauslaatta. Nii ja ne leimausvälineet…enkä mä kyllä osaa leimatakaan. Aluslakka mulla on kyllä”.

Muuten kauheen kiva suunnitelma, mutta H miehineen saapui meille 2,5 tuntia ennen häiden alkamisajankohtaa. Mäkkäriruokien kanssa. Pitäähän ihmisten syödä, että jaksaa sen 20 minuutin vihkimisen ajan olla louskuttamatta leukojaan. 2,5 tunnin laittautumisajasta käytettiin vaatimattomat 1,5 tuntia syömiseen ja kinasteluun siitä, kuka kirjoittaa kortin ja mikä värssy siihen tällä kertaa valikoituu.

OPI You Don't Know Jacques, Barry M Gold Foil
OPI You Don’t Know Jacques, Barry M Gold Foil

On kieltämättä aavistuksen kuumottavaa huomata, että 60 minuutissa pitäisi lakata ja leimata kynnet, laittaa kahden emännän tukka ja selviytyä juhlapaikalle ajoissa julkisilla liikennevälineillä. Päätettiin, että ainakin otetaan taksi. Ei se aikaa säästä, mutta tuntuupahan kiire hienommalta.

.
.

Omat kynnet olin tehnyt jo edellisenä päivänä asusteisiin sopiviksi, mutta H:n kynsille piti saada valkoisella pohjalla musta art deco -henkinen leimaus. Kiireestä huolimatta leimauskuviota valittiin pitkään ja hartaasti ja sitten kasattiin kaikki tarvittavat välineet pöydälle. Sen jälkeen lakattiin kynnet valkoisella ja läntättiin nimettömiin yhdet viiksitarrat. Melkein sama asia kuin art deco -leimaus. Kuvaa ei ole, koska sitä ei haluttu ottaa (ja koska naisen ”MÄENOLELAITTANUMUNTUKKAA”-huuto varttia ennen lähtöä ei kannusta kameran esiinkaivamiseen). Päällyslakkaa sudin vielä siinä vaiheessa kun taksi kaarsi jo pihalle.

.
.

Taksissa yksi seurueesta esitti huolettoman kysymyksen: ”hei kellä se kortti on?” Taksiin laskeutui pariksi sekunniksi kuolemanhiljaisuus, joka rikkoutui sitten äänekkäällä syyttelyllä. Osapuolten kesken vallitsi huomattava erimielisyys siitä, kenen vastuulla kortin mukaan ottaminen oli. Sen, joka pakkasi laukun, sen, joka otti laukusta viime hetkellä jotain pois vai sen, joka kirjoitti kortin? Yhteisymmärrykseen ei päästy. Itse olin kyllä sitä mieltä, että kortin kirjoittaja laittaa kortin ensin kuoreen ja sitten laukkuun ja on luonnollisesti korttivastaava. Mitään perusteita tälle päättelyketjulle ei ole ja olen aavistuksen pahoillani tästä syyllistämisestä, mutta vetoan siihen ylitsepääsemättömään katkeruuteen joka mut valtasi kun tajusin etsineeni korttia kaupoista ihan turhaan. Ilmoitin myös suureen ääneen kuinka blogin lukijat ei ikinä tuu uskomaan että epäonnistuttiin kolmannen kerran putkeen tässä korttibisneksessä. Taksikuski näytti aavistuksen ahdistuneelta.

Otin kuvan todisteeksi.

Siinä on hieno kortti. Kotona.
Siinä on hieno kortti. Kotona.

Ehdittiin sentään paikalle ennen hääparia. Tilaisuus oli oikein koskettava ja osattiin peräti käyttäytyä. Vihkimisen jälkeen juhlaväki ja hääpari kokoontui kirkon pihalle yhteiskuviin. Ympäristö oli oikein kaunis lukuunottamatta erästä herrasmiestä, joka oli päättänyt leiriytyä viltille kirkon pihalle aurinkoa ottamaan. Oli sillä jotkut miesstringit päällä, mutta ei valitettavasti mitään muuta. Aivan normaalia, kuka nyt EI hengaile kirkkojen pihalla alusvaatteisillaan? Miesstringit oli kyllä sinänsä helpotus, sillä iso maha peitti ne aluksi ja luulin äijän hengailevan ihan Aatamina. Meillä oli kyllä IT-tuen kanssa vähän eriävä näkemys ko. henkilöstä:

”Ai niin siellähän oli se nudistiäijä! Pakko kirjottaa siitä.”

”Ei se ollu mikään nudisti! Se oli aivan selvästi jonkun uskontokunnan edustaja -rantojen mies.”

”mitäh, miten niin”

”no se istu siinä Hare Krishna -asennossa ja sen viltti oli täynnä kaikkia uskonnollisia artefaktoja.”

”…mitä artefaktoja”

”no sellasia jotai Kinderleluja”

”????”

Voisko joku kertoa millä uskontokunnalla on tapana kerätä Kinderleluja ja istua ”Hare Krishna -asennossa” alusvaatteisillaan? Liityn heti.

.
.
Bundlemonster 313
Bundlemonster 313

Omiin hääkynsiini olin kerrankin tyytyväinen. OPI:n You Don’t Know Jacques löytyi 8 eurolla Emotionin alelaarista ja on ihanan sävyinen ja hyvälaatuinen klassikkolakka, kuvissa kaksi kerrosta. Barry M:n Gold Foil leimasi kuin unelma, parempaa leimauslakkaa ei voi olla olemassa. Kuvio on BundleMonsterin laatasta 313, pallot tein samalla Barry M:llä ja pilkkutikulla.

Vielä yhdet häät. Mikä on todennäköisyys sille, että kortti on neljännellä yrittämällä a) ostettuna etukäteen b) mukana?

Translation: We attended our friend’s wedding a week ago and this was the manicure I wore that day. Polishes used here are OPI You Don’t Know Jacques (two effortless coats) and Barry M Gold Foil, which is by far the best stamping polish ever. Stamping was a breeze with this one and I really liked the result :)

Kurkkasitko jo nämä?

22 kommenttia

  1. Okei, repesin. Taksikuski-parka! Tiiätkö, luulen että näiden blogipostauksien jälkeen ensi kesänä joka ikinen vähänki hyvänpäiväntuttu kutsuu sut häihinsä, jos vaikka heidän häistä tulisi huvittava kirjoitelma kuin suoraan (hyvänlaatusesta) chic-lit-kirjasta tai romanttisesta komediasta.

  2. Nyt kun oon selvinnyt tästä noin vartin hepulinaurukohtauksesta, pystyn ehkä kirjoittamaan jotain.

    Mulla kävi Jacquesin kanssa huono säkä. Kävin sitä aikanaan hiplaamassa Emotionissa ja sitten kun tein ostopäätöksen ja menin sitä hakemaan, niin eihän sitä siellä enää ollut. Ja hintaa ois tosiaan ollut se 8e. Murrrr.

  3. No jospa tosiaan seuraavalla kerralla se kortti olisi oikeasti mukanakin! Toisaalta onhan näitä hauska lukea :D Yleensä en toisen epäonnelle naura, mutta tällä kertaa en voinut olla hymyilemättä :)

  4. Haha! :D Tarina oli sen verran surkuhupaisa, että kaikesta epäonnestanne huolimatta jouduin räkättämään tälle postaukselle piiitkän tovin. :’DD Aivan mainiota!

  5. :oD Uskallampa epäillä, ettet saa sitä korttia etukäteen hankittua. Mutta ei sun kyllä kannatakkaan, kun sitten siinä on tuo unohtamisvaara :oD

    1. H sanoi taksissa, että ehkä meidän kannattais vaan hyväksyä se tosiasia ettei me olla ihmisiä jotka onnistuu korttihommissa. Alan olla samaa mieltä :D

  6. Tulin hirnumaan jo toisen kerran tänne, eilen nauroin niin etten kyennyt kirjoittamaan mitään järkevää kommenttia. Toivottavasti teidät kutsutaan tosi moniin häihin myös ensi kesänä, että saadaan lukea lisää tällaisia postauksia… koska tokko te sen kortin kanssa paremmin onnistutte ensi kerrallakaan ;D

    Kynnet ovat kyllä mahdottoman nätit ja tyylikkäät. Jacques on IHANA lakka, todella chic. :)

    1. Suurin osa kaveriporukasta alkaa olla jo naimisissa, mutta jospa jokuset häät mahtuis ens vuodellekin :D

      Kiitos, chic nimenomaan :)

  7. Voi tsiisus teidän kanssa XD. En ehkä kestäis ;).

    Mainio teksti! Nää häähommat on ollu tän kesän suola, kun mullehan ei suotu yksiäkään (kunnon) hääjuhlia. Ainokaisista on muistona mullasta ja kuravellistä pilalle menneet, nudenväriset (100€!!!) ballerinat. TU! Mut en oo kateellinen sulle. En. Pä. >:/

    Ja hei!! Kynnetkin on tosi tyylikkäät. Piti palata taas kurkkaamaan, kun silmät jotenkin skippasi kuvat, kun oli kiire ahmia tekstiä. Kivasti yhdistetty kuva ja pilkut :). Seuraaviin hääpostauksiin vaadin kuvan myös asustasi! :)

    Ps. Sissin kierrätysidea _on_ hyvä. Ota varmuudeksi vielä kännyllä kuva kortista, niin voit laittaa juhlapaikalla hääparille multimediaviestinä kuvan kortista, joka on kuitenkin kotona pöydällä ;).

    1. Ei tätä meinaa kestää itekään.. ouh, karu loppu ballerinoilla :( meitä säät on sentään suosineet joten kuravellissä ei oo tarvinnut tarpoa.

      Kiitos, itekin peräti pidin noista kynsistä :) asukuvakin oli ihan oikeesti tarkoitus ottaa, mutta vähän pääs toi aika taas loppumaan :D
      Multimediaviesti-idean pistän korvan taakse. Tällä kertaa vaan kirjotettiin kortin sisältö vieraskirjaan :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.