First time for everything

Vesimarmorointi on yksi niistä koristelulajeista, joista olen vannonut pysyväni kaukana. Oon lukenut niin paljon vesimarmoroinnin ongelmiin liittyviä postauksia, että olen täysin vakuuttunut sen olevan vähintäänkin mustaa magiaa ja ennenkaikkea hyviä hermoja vaativaa tolskausta. Oon jättänyt veden ja lakkojen kanssa tappelun suosiolla muille ja kieltäytynyt kaikista nail art -haasteista, joihin marmorointi liittyy. Jos ei yritä, ei voi epäonnistua.

Loogistahan sitten on, että tässä postauksessa esitellään vesimarmoroidut kynnet. Toinen siskoistani tuli juhannuksen aikaan kylään ja sai päähänsä vaatia vesimarmorointia yhden illan aktiviteetiksi, koska ”kyllä minäkin sitä kokeilin kerran ja onnistuin, tavallaan”. Kieltäydyin systemaattisesti parin tunnin ajan ja lopulta luovutin. Mainittakoon, että sisko ei ole mikään guru nail artin saralla, sillä innostus lakkahommiin on suhteellisen uusi vielä. Guruainesta kyllä, miksei. Joka tapauksessa, sokea taluttaa sokeaa -asetelmasta lähdettiin liikkeelle.

.
.

Ensin todennettiin, että tarvitaan vettä, joka on suurinpiirtein huoneenlämpöistä. Hanasta sattui tulemaan kuumaa vettä, joten sillä mentiin. Sisko ilmoitti myös, että tutoriaaleja ei todellakaan tarvitse katsoa. Järkeiltiin, että lakkojen pitää olla peittäviä ja paksuja. Paria tuntia, useita lakkapulloja ja muutamia vesikupin pohjassa makaavia lakkapisaroita myöhemmin ruvettiin katsomaan tutoriaaleja.

.
.

Kun sitten viimein, pitkällisen rehaamisen ja hysteeristen naurukohtausten jälkeen saatiin lakkapisarat jotenkuten leviämään veden pinnalle, ei kuvioiden tekeminen onnistunutkaan. Tietysti asiaa olis auttanut se että ei oltais vatkattu lakkapintaa kuin komppanian puurokattilaa. Yhden jälleen kerran epäonnistuneen kuviointiyrityksen aikana sisko hiiltyi, karjaisi ”MÄ DIPPAAN!!” ja länttäsi sormensa suoraan kuppiin. Tässä tulos:

.
.

Just hyvä. Ei sitten tullut mieleen sekään, että ylimääräiset lakat pitäis siivota pois _ennen_ sormen nostamista vedestä…Havaittiin myös, että marmoroinnin alle suositellaan valkoista lakkaa ihan syystä. Ei meinaan peitä, voin kertoa.

.
.

Loppujen lopuksi todettiin, että tehtiin ihan jokainen virheliike mitä marmoroinnissa ylipäänsä on mahdollista tehdä. Perse edellä puuhun, mikäs sen parempaa! Myös jokainen totuutena lausuttu teesi osoittautui virheelliseksi (esim. ”ei sillä veden lämpötilalla ole väliä”, ”ei vettä tartte vaihtaa”, ”no kyl tähän voi laittaa monta sormea kerralla”, ”kuvioinnin teko on se helppo osuus”, ”nää paksuuntuneet lakat on varmaan hyviä”, ”no lol joku tutoriaali, ei jaksa”). Kaikesta huolimatta saatiin kuitenkin jotenkuten marmoroitua kaikki 20 kynttä. Ilmakuplia oli aivan tolkuttomasti (note to self: niitä ei kannata puhkaista, kuten minä tein. Kuplan tilalle tulee reikä, kuten kuvista näkyy…) mutta ei annettu sen häiritä, siitä yksinkertaisesta syystä ettei tiedetty miten niitä voisi ehkäistäkään.

sisko työn touhussa
sisko työn touhussa
siskon kynnet
siskon kynnet
.
.

Jossain sumeiden, ikuisuudelta tuntuneiden tuntien rutistuksessa syöksyin aivan masennuksen alhoon ja aioin heittää pyyhkeen kehään. Sitten IT-tuki alkoi katsoa jotakin sankarileffaa, jonka mahtipontinen taistelusoundtrack siivitti mut hurjaan tahtotilaan ja sotahuutojen saattelemana ryskäsin marmoroinnit loppuun. Rauhoittava harrastus.

Loppuun vielä kaverikuva! Toinen sisko puuttuu joukosta, mutta veikkaan että hän olis ymmärtänyt olla ryhtymättä tähän sekoiluun muutenkaan :)

.
.

Rima oli kaivettu maahan, joten en edes ala nillittää sen enempää kuplista, rei’istä, epäsymmetrisistä kuvioista, kuvioiden kohdistamisesta tai koko hommaan käytetystä ajasta. Tavoite oli vesimarmoroida 20 kynttä ja tavoite on totisesti saavutettu! *avaa shampanjapullon*

Mun kynsissä käytetyt lakat: Misa Sweet Thing, Gina Tricot White ja Candy Floss

Siskon kynsissä käytetyt lakat: Rojo 45 (kuvassa), Gina Tricot White ja Misa Sweet Thing

No onko kukaan ylpeä meistä hä?! :D

P.s. Mun ja Sissin Better Not Waste -lakka ylitti kaikki odotukset ja myi loppuun yhdeksässä minuutissa, ihan mieletöntä! Tiedän että moni jäi ilman, mutta ei hätää: BNW ja muut loppuneet lakat ovat nyt ennakkotilattavissa Cesarsin sivuilla. Mikäli ehditte ostaa muita kokoelman lakkoja, niiden lähetys voidaan suorittaa uuden lakkaerän saavuttua, jolloin kaksia postikuluja ei tarvitse maksaa. Uusi erä saapuu 2-3 viikon kuluttua. Happy shopping :)

Translation: I’ve said many times that I will never ever try to do a water marble mani. As you can see, that didn’t go as planned :D I blame my sister who practically forced me into this. She had tried water marbling once and felt confident enough to guide us through the project. *voice dripping with sarcasm* She figured tutorials wouldn’t do us any good because ”it’s not that difficult”. 

Well of course it was just that difficult and then some. I think we did these nails for like 6 hours but I’m not sure, it’s all a one big blur.  All I know is that we did all the mistakes possible so it’s a true miracle that we even got 20 nails done :D I’m not even going to start rambling about the endless air bubbles, messed up designs and unsymmetric end results, I’m just happy that it’s over and I didn’t even lose my mind (at least not more than usual). For my nails I used Misa Sweet Thing and Gina Tricot White and Candy Floss, and for my sister’s nails she used Rojo 45, Misa Sweet Thing and Gina Tricot White. 

I’m so proud of us and I promise never to water marble. Again. 

Kurkkasitko jo nämä?

24 kommenttia

  1. Vaikeuksien kautta voittoon! Kivat marmoroinnit saitte aikaiseksi molemmille :) Minä aion edelleenkin jättää nää hommat sellasille jotka osaa, sillä jokainen kokeilu on päättynyt lähes räjähtämispisteessä olevaan otsasuoneen.

  2. Hahahahhhahaaa!!!!!! Mun sisko on kylässä perjantaihin asti, pitäisköhän meidän marmorointia harrastaa tänään…. :D
    Tosi kivan väriset molempien kynnet!!

  3. Oot taas ylittänyt itsesi tämän postauksen kirjoittamisessa ja meinasin tikahtua nauruun =P Varsinkin se puurokattilaosuus, josta tunnistin itseni ;) Ainakin teillä oli hauskaa ja lopputuloskin on hieno!

  4. Ratkiriemukasta! Kiitos kokemuksen jakamisesta!

    Olen viivytellyt elämäni noin kolmansiin vesimarmorointeihin ryhtymistä piiitkään, juurikin sen vuoksi että se on niin tuhottoman työlästä onnistumisvarmuuden ollessa jossain Lordin jättimenestys-comebackin todennäköisyyslukemissa. Ehkä sittenkin uskallan ryhtyä..!

  5. Siis lopputuloshan on aivan loistava ekakertalaisille ja hatunnosto tosta kärsivällisyydestä! Mulla jäi marmoroinnit moneksi kuukaudeksi vain haaveisiin, kun eka kertaa sottasin eikä siitä tullut mitään. Sit alko näkyä mitä ihanampia marmorointeja blogeissa ja ryhmissä. Siitä sisuuntuneena yritin uudelleen ja uudelleen ja nyt puolen vuoden harjottelun jälkeen voinen sanoa et se luonnistuu jo joten kuten:o)

  6. Emma, oi Emma! Minä niin rakastan sinua! Et ois voinu paremmin enää masentavaa ja sateista päivää piristää ku tällä postauksella. :D Hienot ja kauniit kynnet saitte aikaan… Miksi samppanjapullo puuttuu kuvista? :P Ps: En ala tähän hommaan ku sun kanssa. En nimittäin oo vielä uskaltanu kokeilla vesimarmorointia… :D

  7. Jotenkin alkoi ihan just nyt mieli alkaa vesimarmoroimaan. Mä aloitin ne kokeilut niin nyyppänä kynsiharrastajana, että en oo ollenkaan kehittänyt kammoa hommaa kohtaan. Joskus onnoistuu, mutta läheskään aina ei.

  8. No ei tosiaan mitään tutorialeja LOL…. XD Ei ristus tuota teidän säätöä taas, oot kyllä elämän piristys ♥

    Mutta lopputulos on kyllä vallan esittelykelpoinen, tykkään :)

    1. Kiitti :) Mä harkitsin teippejä, mut en jaksanu. Levitettiin huolella Peel Offia kynsinauhoille, mutta se tuntui ihan aavistuksen turhalta siinä vaiheessa ku lakkasotkua oli ranteissa saakka :DD

  9. Siis ihan törkyhyvä suoritus ekalla kerralla! Oeh ♥
    Ja samalla käypi mielessäni, että kestäisköhän mun aivot vesimarmorointia sit kuitenkin. En tiiä, Mad Max taustalle pauhaamaan?
    Jään hauduttamaan ajatusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.