Ryhmä rämän matkakertomus

Heeeei pitkästä aikaa! Karkasin muutamaksi päiväksi ulkomaille ja lähtöä edeltänyt viikko oli niin hullua härdelliä, etten ehtinyt tehdä blogin eteen oikein mitään, en edes huikata että katoan näemmä noin viikoksi…no, internet näköjään pyörii ilman minuakin, niin shokeeraavaa kuin se onkin :D

Brnon rakennustyyliä

Mun sisko asustelee hetken aikaa Tsekeissä, joten mentiin toisen siskon ja hänen miehensä sekä mun poikaystävän kanssa moikkaamaan pikkusiskoa sinne. Tukikohtana oli Brno, Tsekkien toiseksi suurin kaupunki ja mulle aivan tuntematon kohde. Yleensä mä mehustelen tulevilla ulkomaanmatkoilla pitkään etukäteen, otan selvää kohteesta ja lasken päiviä lähtöön. Tällä kertaa homma meni vähän toisin, sillä töissä ja vapaa-ajalla oli vaan niin jumalattomasti tekemistä, hässäkkää ja kiirettä, etten ehtinyt odottaa matkaa oikeasti ollenkaan. Yritin vain selviytyä lähtöpäivään saakka. Pakkaaminen jäi viimeiseen iltaan (no okei, yöhön) enkä edes ehtinyt lakata kynsiä!! Siitä ymmärtänette kuinka tiukka tilanne oli :D

Meidän reittinä oli lentää Prahaan, mennä siellä bussilla rautatieasemalle ja sitten junalla Prahasta Brnohon. No tässähän oli jo kaikki katastrofin ainekset ja katastrofi siitä tulikin. Lento oli myöhässä, ja aika pian tajuttiin että ei varmaankaan tulla ehtimään siihen bussiin. Pakkohan se oli kuitenkin yrittää. Saatiin laukut hihnalta 11:57 ja bussin lähtöaika oli klo 12. Tsekit ei ole vielä sisäistäneet hyvien opasteiden merkitystä joten juostiin ympäri lentokentän pihaa ku Ellun kanat vailla mitään tietoa mistä bussi lähtee. Lopulta löytyi oikea bussi, joka onneksi oli sekin myöhässä – ja aivan ammuttu täyteen. Jonossa huohottaessamme hoksattiin, että jaa, sähköpostiin tullut lippu pitääkin vaihtaa paperilippuun jossain tiskillä. Selvä. Lisää päätöntä juoksemista ja sitten löytyi tiski…jossa ei ollut ketään töissä. Tässä vaiheessa ei juokseminen enää kauheasti napannut joten käveltiin lähimpään taksiin ja toivotettiin bussiliikenne helvettiin.

Brnon keskustan kirkko…
…ja luuhuone sen alla.

Juna löytyi lähinnä tuurilla. Opin, että juna-asemilla S ei suinkaan tarkoita etelää (as in south), vaan pohjoista. Onneksi tajuttiin se suurinpiirtein ajoissa. Junaa etsiessä hieman vielä kuumotti se, että meille varatusta huoneistohotellimajoituksesta ei ollut kuulunut pihaustakaan varauksen tekemisen jälkeen eikä sieltä vastattu sähköposteihinkaan, mutta luojan kiitos hotellin (tyly) omistaja soitti kun oltiin siellä rautatieasemalla ja saatiin varmistus majapaikasta (ois sen ehkä halunnut saada aiemmin kuin kaksi tuntia ennen saapumista majapaikkaan, mutta aivasssama). Junamatka kesti 2 tuntia ja junaan päästyäni aattelin, että nyt voin viimein huokaista ja aloittaa LOMAN.

NOH, Brno saavutettiin pian ja lähdettiin ulostautumaan junasta. Suomessahan on ihan hyvin aikaa poistua pitkän matkan junista, joten ei käynyt mielessäkään että Tsekeissä junista pitäisi poistua valonnopeudella. Hyppäsin ekana ulos junasta, ovi meni kiinni ja mun sisko alkoi sitä aukaista, mutta sepä ei enää auennutkaan ja samantien juna lähti liikkeelle. Tyrmistys oli aivan totaalinen, kun tajusin olevani yksin asemalaiturilla ja loput kolme matkaseuralaista ovat Wieniin saakka menevässä junassa. Seisoin monttu auki siinä asemalaiturilla muutaman todella pitkän sekunnin.

Brnon keskustaa

Aika pian tajusin myös, että mun rahat on poikaystävän laukussa JA olin seurueen ainoa tyyppi, jolla ei ollutkaan nettiä käytettävissä puhelimessa Suomen ulkopuolella. Ei rahaa, ei nettiä, ei hajuakaan missäpäin Brnota olen tai missä majapaikkamme sijaitsee. Mahtavaa. No, mun sisko oli luvannut tulla juna-asemalle vastaan joten aattelin että ei hätää, mä löydän siskoni pian ja sitten voidaan yhdessä miettiä miten saadaan loput jengistä takaisin Brohon ennenkuin juna ylittää Itävallan rajan. Yritin soittaa poikaystävälle ja siskolle, mutta puhelut ei menneet läpi. Tietenkään. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puheluita. Kävelin asemalle mutta siskoa ei näkynyt. Alkoi epäilyttää, koska koko asema oli ihan kuollut, siellä ei ollut mitään lippuautomaatteja, liikkeitä, henkilökuntaa, taksitolppaa tai muutakaan elämää. Pihalla oli minimaalinen parkkipaikka, joutomaata ja päihteidenkäyttäjiä. Ei ihan vaikuttanut siltä miltä piti. Sitten poikaystävä soitti ja kertoi, että MINÄ olin se joka jäin väärällä asemalla. Kuinka yllättävää. Juna oli jatkanut matkaansa ja pysähtynyt Brnon päärautatieasemalla, jossa myös mun sisko oli vastassa, ja minä jäin jossain lähiössä pois. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puhelinta ellei joku soittanut mulle, ei tietoa sijainnista ja väärä asema. Matkaseurue ei voinut tulla mua taksilla hakemaan, koska huoneistohotellissa oli oltava ihan kohta. TOSI LOMAFIILIS.

Wien

Sain puhelimessa sitten ohjeita kuten ”5 min päästä lähtee juna S678902 TUU SILLÄ”. Ihan hyvä yritys, mutta asemalla oli 6 raidetta, kaikki informaatio tsekiksi, ja yksi ainoa elektroninen näyttö jossa aikataulut oli. Ja se aikataulunäyttö oli ihan eri päässä asemaa kuin ne raiteet joille mun olisi pitänyt suoriutua. Junissa ei ollut mitään tunnuksia eikä niiden saapuminen raiteille täsmännyt MIHINKÄÄN aikatauluun. Niitä saatanan sinisiä purkkeja vaan tuli ja meni ja koska pysähdysaika on sen 10 sekuntia, ei paljoa ehtinyt selvittää että mihinköhän maahan tai kaupunkiin tämä kyseinen juna mahtaa suunnata. Juoksin raiteiden ja aikataulunäytön väliä sen verran monta kertaa, että turvakameroiden nauhoja katselevilla olisi varmaan ollut hauskaa. Mulla ei ollut. Ei myöskään hirveesti houkutellut sillai lotolla hypätä vaan johonkin junaan ilman tsekin kielitaitoa, lippua, rahaa, toimivaa puhelinta tai nettiä. Näin jo itseni virumassa jossain slovakialaisessa vankilassa liputta matkustamisen johdosta. Mulla alkoi parta kärytä jo aika pahoin siihen ”meet nyt vaan johonki junaan” -neuvomiseen ja siinä vaiheessa sisko onneksi tuli puhelimeen, kuuli ilmeisesti äänensävystä että nyt ei oikein motivoi ja ilmoitti samantien että selvä, hän tulee ratikalla hakemaan, menee noin 15 minuuttia. Meni 45, koska sisko meni väärään ratikkaan. :D

Wien

Täytyy sanoa, että kun yli kahden tunnin sekoilun jälkeen pääsin huoneistoomme ja mut talutettiin kattoterassille juomaan skumppaa, en usko että mikään olis voinut enää paremmalle maistua. Huhhuh. Vanhemmatkin kyseli kuulumisia siinä kohtaa ja siskon lakoninen ”ei varmaan tuu tylsää olemaan” -viesti oli kyllä täydellinen vastaus :D

Loppureissu oli, uskomatonta kyllä, huomattavasti rauhallisempi ja puhun varmaan koko porukan puolesta kun sanon että meillä oli ihan älyttömän mukavaa. Brno on ihana, sympaattinen ja edullinen matkakohde, ja sieltä pääsee edullisesti lähiympäristöön ja naapurimaihin retkille. Me käytiin ex tempore -tyylillä esimerkiksi Wienissä, joka oli 1,5 tunnin bussimatkan päässä, ja reissun viimeinen päivä vietettiin Prahassa. Wien ja Praha oli kyllä molemmat sellaisia paikkoja, joihin ehdottomasti haluan päästä vielä uudestaan. Wien on kuin suoraan sadusta – mahtipontinen, häkellyttävän kaunis, siisti ja täynnä kulttuuria ja historiaa. Päiväretki oli pelkkä pintaraapaisu siinä palatsikaupungissa. Praha oli samaten ihan mielettömän kaunis, romanttinen ja kiinnostava, mutta sellaisella ”arkisemmalla” tavalla kuin Wien. Prahassa näki yllättävänkin paljon rosoisuutta, graffiteja ja sen sellaista, Wien oli enemmän sellainen pompöösi :) Säätkin helli meitä joka päivä, aurinko porotti koko ajan ja lämpötilat huitelivat 26-28 asteessa. AH.

Praha, John Lennon Wall

”Hieman” stressaavasta alusta huolimatta loma oli tosi virkistävä ja tuntui paljon pidemmältä kuin viisi päivää, koska tehtiin niin paljon kaikkea ja oltiin liikenteessä aamusta iltaan joka päivä. Koska kuitenkin mentiin ihan fiilispohjalla, ei päivissä ollut mitään suorittamisen makua. Kiitos vaan täydelliselle matkaseurueelle ja erityisesti Aino-siskolle, joka uskomattoman kärsivällisesti luotsasi tätä häröilevää laumaa ympäri Brnota. Erityisesti opastettu kierros nimeltä ”Brnon oudot patsaat” oli erinomaisen opettavainen! :D Nyt yritän saada arkihärdellistä taas niskalenkkiä ja päästä blogirytmiinkin jopa. Wish me luck.

Kurkkasitko jo nämä?

22 kommenttia

  1. Oho ei hitto mikä alotus lomalle!! Kiitos että jaoit tämän eloisan matkaraportin, jota tässä rennosti aamukahvin parissa lukiessani kyllä hymyilyttää kovastikin, mutta ei tasan varmasti hymyilyttäisi yksin tuntemattomalla juna-asemalla ilman mitään yhteydenottomahdollisuuksia…

    Mulle tuli noista mainitsemistasi nopeista junanovista mieleeni kun kerran oltiin perheen kanssa Sveitsissä menossa Zürichin lentokentälle junalla. Oltiin jäämässä pois, kun muuan ummikkorouva sommitteli matkapakaasejaan meidän määränpään kohdalla auenneiden ovien edessä ja pyyteli kai apua, en tiedä mihin; luultiin silloin että saada laukut ulos. Laukut oli sen verran tiellä että ei itsekään mahduttu pihalle oviaukosta laukkuinemme, ja eipä arvattu miten lyhyesti aikaa on poistua. Pian juna oli jo menossa eteenpäin ja meidän rykmenttimme oli todella epäuskoisena siitä että mitä ihmettä tapahtui että ei päästy junasta ulos. (Vielä kun meille tyypillisesti ei oltu mitenkään erityisen ajoissa kentälle menossa niin sekin alkoi vähän jo jännittää että miten vaiheikkaaksi homma mahtaa mennä..) No ei onneksi niin isoa viivettä että olisi lennolta myöhästytty, mutta ripsakasti piti kyllä kenttätohinoista suoriutua.

    Ihanaa että te saitte kuitenkin rentoutua alun kaaoksen jälkeen ja nauttia hulppeasta lämmöstäkin. :)

    1. Meilläkin siinä etenemistä vähän hidasti joku mies, joka ryskäsi polkupyörän kanssa siinä junan oven lähettyvillä, mutta isoin syy tähän katastrofiin oli kyllä meidän oma hitaus. No, oppia ikä kaikki :D

  2. Ahhihhihihiiii, EMMA! :D Ihanaa, mahtavaa ja kyllä, olen varpaissa asti lämmittävästä vahingonilosta huolimatta erittäin pahoillani kokemuksestasi. Nokittaisin mielelläni jollain Turkissa sattuneella kommelluksella, mutta mulla ei nyt toistaiseksi ole tarjota muuta kuin karvaisen setämiehen minulle suorittama intiimi laulupesu, sillä meillä matkavastaavana toiminut huumorintajuton insinööri ei vaan koskaan suo mahdollisuutta sille, että pääsisin itsenäisesti tekemään mihinkään toimintaan johtavia päätöksiä. Luojan lykky, sillä Turkissa pärjäsi paremmin saksalla kuin englannilla ja mun osaamat, köh, elokuvafraasit tuskin olisivat mitään hätätilannetta pelastaneet. :D

    1. Mä tarttisin kyllä samanlaisen insinööriedunvalvojan näköjään :D

      Ne tietynlaiset elokuvafraasit ois kyllä voineet muuttaa laulupesuhieronnan äkisti hyvin erityyppiseksi :D

  3. Ei hyvät hyssykät mikä alku, aamukahvit meinas tota lukiessa kyllä tyrskähtää nenästä. Onneksi loppureissu sujui sentään rauhallisemmin! :D

  4. Hih, olipas mukava lukea tämä junakokemus:) Mulla on kokemusta junamatkailusta Hollannista ja Puolasta, ja kun ei osaa kummankaan maan kieltä, niin kaikenlaista kommervenkkiä on tullut eteen – nopeasti sulkeutuvat junanovet tuntuu olevan aika yleistä Keski-Euroopassa ja joissakin paikkoissa vähän heikonpuoleiset opasteet ainakin, jos ei ole perehtynyt maan junakulttuuriin ja mitä mikin termi oikeasti tarkoittaa…;)

  5. APUA, mulla alkoi hiki valua kun luin tota asemasekoilua. Mutta siis aivan jäätävän nopeasti pitäisi päästä junasta ulos, oikeasti?!? WTF?!? :D

    1. no JEP. Hyvin oltais ehditty jos oltais oltu oven luona valmiina pakaasien kanssa, mutta vaikea oli ennakoida kun ei ollut hajuakaan milloin se oma asema tulee :D

  6. Kannattaa varoa myös Kööpenhaminan metroa. Jostain syystä just niiden suosituimpien asemien kohdalla (Kungens Nytorv, jossa yleensä noin sata miljoonaa turistia yrittää ängetä vaunusta yhtä aikaa ulos) ovet lämähtää kiinni noin viiden sekunnin sisällä, eikä aikea uudelleen, vaikka kuinka painais avausnappia ja matkustajalla olis kaula välissä.

    1. No kyllä siinä vähän meinas paniikki hiipiä, mutta onneksi tiesin etten oo sentään väärässä kaupungissa (tai maassa) :D

  7. Voi ei! :D mä odotin koko ajan et mikä katastrofi loma teillä on ollut, kun alku oli niin kamala, mut mahtavaa et loppuloma meni hyvin! Nyt varmaan jo naurattaa, vaikka voin kuvitella et siellä asemalla yksin ennemminki itketti :D

  8. Apua mikä alotus lomalle :D Miks ihmeessä ulkomailla junissa ym. on niin hiton vähän aikaa kulkea ovista, en ymmärrä :D Tosi monessa elokuvassa ja sarjassa on aina joku ketä ei kerkiä. Ekaa kertaa viime kesänä, kun matkustettiin junalla Helsingissä ni luulin et Suomessa on samalai ja rynnistin ulos rakettina :D Mut hei mahtavaa et loppuloma meni hyvin ;D

    1. Hahahha Suomessa ymmärretään hitaat lähdöt onneksi :DD noh, oppia ikä kaikki, nyt tiiän jatkossa joko välttää junia TAI olla supernopea :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.