Kreeta: tuli pari muuttujaa

Blogiin tuli julkaisutauko hetkeksi, koska läksin lomalle Kreetalle. Mun instaa seuraavat varmaankin tiesivät asian etukäteen, mutta blogiin en heippalappua ehtinyt kirjoittaa – tai siis olisin varmaan ehtinyt, jos ajanhallinta olisi realiteetti elämässäni. Olin reissussa poikaystävän kanssa ja odotin matkaa ihan järjettömän paljon! Varattiin reissu jo tammikuussa ja pieni breikki tässä hektisessä syksyssä tuli tarpeeseen.

Majoituttiin Bella Vista Village -nimisessä hotellissa ja se oli kyllä nappivalinta. Hotelli on kukkulan päällä ja sieltä on mahtavat näköalat vuorille, oliivilehtoihin ja merelle. Niissä näkymissä aamupalaa syödessä tunsi todella elävänsä, ja vastaavasti sitten päivän kuumimpaan aikaan hotellille kiivetessä pelkäsi kuolevansa, niin että tunteiden koko kirjo tuli kyllä esiin :D Hotelli on tarkoitettu vain aikuisille joten se oli tosi rauhallinen ja oikea keidas Agia Marinassa, joka muiden rannan lomakylien tapaan oli jo paikka paikoin aika ränsistynytkin. Bella Vista Village on vasta remontoitu, piha-alue on vehreä, ja hotelli on todella siisti ja kaikin puolin miellyttävä paikka.  Suosittelen lämpimästi!

Kevyen kierrepallon tälle reissulle heitti Thomas Cook, joka rysähti konkurssiin kesken meidän matkan ja tottahan toki meidän matka oli Tjäreborgin kautta varattu… Naiivisti kuvittelin kyllä että kun konkurssi tuli sunnuntaina ja meidän lähtöpäivä oli torstai, asiat ehtisivät lutviutua ennen lähtöä, mutta ehei. Torstaiaamuna herättiin auringonnousun aikaan, luovutettiin huone pois ja mentiin nakottamaan hotellin parkkipaikalle lentokenttäkuljetusta odottamaan, mutta hiljaista oli. Ihmeteltiin siinä että miten kukaan muu ei ole lähdössä samaan aikaan ja miksei kuljetusta näy eikä kuulu. Soitto Tjäreborgille paljasti, että lento oli rankasti myöhässä ja kuljetus peruttu. Asiasta oli kuulemma lähetetty tekstiviesti, jota me ei oltu saatu. Kuluvan vuorokauden aikana tulikin sitten todella selväksi se, että ne tekstiviestit ei tosiaan tule meille perille. Laukottiin vähän väliä suomalaisseurueiden luona kysymässä onko uutta tietoa lennosta, koska me ei saatu tietoa muuten mistään. Päätettiin pysytellä hotellin läheisyydessä ja nautiskella ylimääräisestä loma-ajasta. Jossain vaiheessa iltapäivällä ihmeteltiin että kas kun on tässä allasalueella pelkkiä norjalaisia, että missähän ne suomalaiset on, ja sitten selvisikin että meidän hotelli on vaihtunut ja lentokenttäkuljetus lähtee sieltä toisesta hotellista. JAA. No me sitten suhattiin taksilla sinne toiseen hotelliin eli Sunset Suitesiin, joka oli aivan järkyttävä läävä. Oon varma, että siinä mestassa on kuvattu kaikki 1970-luvun aikuisviihde-elokuvat ja hyvä jos on sen jälkeen kerran siivottu. Vessanpönttö vuosi, vessan ovea ei uskaltanut laittaa kiinni koska sitä ei enää auki olisi saanut ja suihkukaapin virkaa toimitti muovinen, rikkinäinen haitarioviviritys. Ilmastoinnista ei tarvinnut edes haaveilla ja pihalla haisi itsepintaisesti aika rehellinen paska, joten ei kauheasti houkuttanut pitää parvekkeen oveakaan auki.

Aluksi lähinnä naureskeltiin läävähotellille, koska meidän oli määrä päästä matkaan vielä samana iltana joten hotellin kunnolla ei ollut paljoa enää väliä. Käytiin syömässä erinomainen illallinen ja valmistauduttiin lähtöön. Ja sitten tuli tekstiviesti (ihme kyllä!) että lähtöaika on siirtynyt jälleen, tällä kertaa seuraavaan aamuun. Siinä kohtaa mun positiivinen asenne alkoi kyllä pahasti rakoilla. Aamupäivällä lähinnä ilakoin siitä että saatiin vielä yksi lomapäivä, ja vaikka puhtaat vaatteet oli loppu, suihkuun en koko päivänä päässyt, yöunet olivat jääneet tosi vähäisiksi, oli hirvittävän kuuma päivä ja oltiin oltu aamuyhdeksästä saakka ilman hotellihuonetta (ja sitten lopuksi kamalassa huoneessa) eikä tarkasta lähtöajasta ollut tietoa, ajattelin että ei niillä jutuilla ollut väliä koska päästäisiin jossain vaiheessa yöllä kuitenkin Suomeen. Kun se kuvitelma romuttui, ajauduin välittömästi aivan puhtaan epätoivon partaalle, varmaankin osittain myös siksi että olin niin älyttömän väsynyt ja lämpöhalvauksen partaalla ja haisin cacalle ja se hotelli oli niin karsea. No, hetki siinä kiroiltiin, kunnes todettiin että ei kai se auta kuin mennä nukkumaan ja toivoa ettei saada huoneesta jotain satiaisia. Päätettiin vielä hakea kaupasta vettä ennen nukkumaanmenoa ja onneksi tehtiin niin, sillä törmättiin sillä reissulla suomalaisiin jotka informoivat, että Tjäreborgin tekstarijärjestelmä oli jotenkin seonnut eikä meille tullut viesti pitänyt paikkaansa vaan lähtö olisi edelleenkin to-pe -välisenä yönä. Jaa. Hitto mua kylmäsi ajatus siitä, että oltais menty vaan nukkumaan ja sitten missattu meidän lento!

Long story short, ei se sovittu lentokenttäkuljetuskaan sitten koskaan tullut ja lopulta ahtauduttiin neljän hengen ja miljoonan matkalaukun voimin taksiin ja mentiin nilkka suorana lentokentälle ja ehdittiin kuin ehdittiinkin lennolle. Oltiin kotona lopulta perjantaina aamulla lähes vuorokauden valvomisen jälkeen (voin kertoa että lennolla ei paljoa tarvi kuvitella nukkuvansa, kun siellä on yliväsyneitä lapsiparkoja jotka huutavat väsymystään ja jännitystään koko lennon ajan). Eikä siinä vielä tietty kaikki, sillä poikaystävä sai sitten Suomessa end of days -tasoisen ruokamyrkytyksen ja/tai vatsataudin. Toki mä pääsin siinä helpommalla kuin hän, mutta yhteenvetona ja yksityiskohtiin menemättä voidaan todeta, että kovin levänneenä ja pirteänä en töihin sitten palannut :D

Lähtöhässäkkä oli kuitenkin pientä siihen nähden, kuinka paljon lomasta nautin, eikä Thomas Cookin konkurssi ollut ainoa asia joka teki tästä lomasta erilaisen ja ikimuistoisen. Instaseuraajat tietävät jo tämänkin: mua kosittiin meren rannalla ja hetkeäkään epäröimättä vastasin kyllä. The easiest ’yes’ I’ve ever said.  Mua mietityttää oikeastaan vaan yks asia: miten tällä organisointikyvyllä, kärsimättömyydellä ja töhöilyalttiudella voi MITENKÄÄN saada aikaiseksi onnistuneet häät?? :D Sanon jo nyt, että tästä projektista pitäis kyllä realitysarja tehdä. Ei muutako talla pohjaan, katotaan mitä tulee! Cheers!

Continue Reading

Pienet KIKO-ostokset ja Lontoohöpinää

Tätä juttua aloittaessani huomaan, että en ole muistanut tehdä mitään matkareportaasia Lontoosta vaikka se oli alunperin aikomus. Toisaalta ei siellä mitään hullua draamaa ollutkaan (toisin kuin Tsekeissä), vaikka junien kanssa koettiin tälläkin kertaa sydämentykytyksiä. Nyt kyseessä ei ollut ihminen, vaan laukku joka jäi Bristoliin menevään junaan kun me ihmiset poistuimme lentokentän kohdalla. Mun äidin kuolemaa halveksuvia rynnistyksiä on kiittäminen siitä, että laukku saatiin junasta ulos juuri ennenkuin se lähti lentokentältä. Jäi pari sekuntia ihan tuhlattavaksikin. Mun Lontoosta Tsekkeihin lähtenyt sisko ois varmaan ollut tosi tyytyväinen jos oltais soitettu että ”hei muistatko ne sun kaikki talvivaatteet jotka annoit meille kuljetettavaksi Suomeen? Joo ne on nyt Bristolissa.” :D

Päätettiin siskojen ja äidin kanssa, että nyt ei tehdä mitään shoppailureissua vaan panostetaan enemmän muihin juttuihin. Nooh…yritys hyvä kymmenen. Primark-vaateliikkeeseen piti tehdä ”yksi tehoisku heti aikaisin aamulla” (mutta koska tehoiskun päivä sattui olemaan sunnuntai, oltiin paikalla ennen Primarkin aukeamista ja päädyttiin juomaan skumppaa viereiseen Pizza Hutiin klo 10:30 sunnuntaiaamuna, very classy). Käytiin Primarkissa laskujeni mukaan lopulta neljä kertaa. Hitto se kauppa on yks Bermudan kolmio! Mentiin sinne aina yhtä aikaa, ja ensimmäisen silmänräpäyksen kohdalla kadotettiin toisemme ja pari tuntia myöhemmin valvontakameroissa näkyi neljä suomalaista sherpaa kantamassa painonsa verran vaatteita.

Koska ostin hemmetisti vaatteita, oli pakko jättää kosmetiikkaostokset vähemmälle. Kikon liikkeestä en kuitenkaan tyhjin käsin onnistunut poistumaan.

Silloin kun vielä reissasin Ranskassa säännöllisesti, käytin paljonkin Kikon meikkejä ja erityisesti kynsilakkoja. Muutamaan otteeseen olen tilaillut niitä nettikaupasta kotiinkin, mutta tilausmahdollisuudesta huolimatta Kiko on profiloitunut mulle sellaiseksi paikaksi, jossa shoppaillaan vain ulkomaanreissuilla eikä niinkään netissä. Siinä on oma hohtonsa kun pääsee vain harvoin kurkkimaan uutuuksia paikan päälle. Kikon ihonhoitotuotteet ovat jääneet mulla vähän vieraammiksi, mutta mun äiti on käyttänyt niitä jo pitkään ja tykännyt tuotteista kovasti. Nyt liikkeessä oli uutuussarja Smart Skincare, johon testereitä hiplatessani ihastuin.

Smart Hydrashot Cream on tälle tuotteelle aika harhaanjohtava nimi, koska tämä kasvovoide ei oikeastaan ole voide, vaan enemmänkin jelly. Purkissa tutiseva, hyytelömäinen kasvovoide palautuu hetkessä alkuperäiseen muotoonsa käytön jälkeen. Vinkeä tapaus :) Voide sisältää hyaluronihappoa ja aloe veraa, kosteuttaa tehokkaasti, imeytyy nopeasti JA on aivan erinomainen pohja meikille! Tämän kanssa ei tarvitse primeriakaan. Tuoksu on ihanan raikas, sellainen sininen :)

Smart Hydra Shot Stick on ihana! Pikkuruinen kosteutuspuikko on helppo pakata mukaan reissuille ja kätevä käyttää. Puikkoa sipaistaan silmänympärysalueelle tai muille ekstrakosteutusta kaipaaville paikoille kasvoissa. Puikko kosteuttaa hyvin ja nopeasti, imeytymisaikaa ei tarvitse edes miettiä ja puikko tuntuu ihanan viilentävältä iholla. Harkitsen vakavasti varakappaletta. Pitää selvittää onko nämä pysyvää valikoimaa vai jotain limited edition -juttuja.

Smart Skincareen kuuluu myös hehkua ja hohdetta tuovia primereita neljässä eri ”sävyssä”. Sävy on aika liioiteltu sana, koska eivät nämä väriä kasvoille tuo, mutta valittavana oli kuitenkin pinkki, violetti, kultainen ja kirkas. Nappasin kokeiluun kultaisen, jossa oli näistä eniten hohdetta. Smart Radiance Creamia voi käyttää koko kasvoilla, mutta se on suunniteltu erityisesti niihin kohtiin joihin highlighteriakin laitetaan.

Sutiapplikaattori on hauska :) kämmenselällä tuote näyttää hurjan kultaiselta, mutta kasvoille levitettynä se oli ihan maltillinen kyllä. En kuitenkaan erityisesti tästä innostunut, koska meikkivoide peitti hohde-efektit melkein kokonaan. Pitää kokeilla vielä uudemman kerran ja ohuemman meikkivoiteen kera. Ruskettuneella, tasaisella iholla tää olis varmaan aivan ihana sellaisenaan!

Aika maltillista kosmetiikkaostostelua, sanoisin! Mikäli innostuitte, Kikoa saa tilattua koto-Suomeen Kikon omilta nettisivuilta.

Continue Reading

Ryhmä rämän matkakertomus

Heeeei pitkästä aikaa! Karkasin muutamaksi päiväksi ulkomaille ja lähtöä edeltänyt viikko oli niin hullua härdelliä, etten ehtinyt tehdä blogin eteen oikein mitään, en edes huikata että katoan näemmä noin viikoksi…no, internet näköjään pyörii ilman minuakin, niin shokeeraavaa kuin se onkin :D

Brnon rakennustyyliä

Mun sisko asustelee hetken aikaa Tsekeissä, joten mentiin toisen siskon ja hänen miehensä sekä mun poikaystävän kanssa moikkaamaan pikkusiskoa sinne. Tukikohtana oli Brno, Tsekkien toiseksi suurin kaupunki ja mulle aivan tuntematon kohde. Yleensä mä mehustelen tulevilla ulkomaanmatkoilla pitkään etukäteen, otan selvää kohteesta ja lasken päiviä lähtöön. Tällä kertaa homma meni vähän toisin, sillä töissä ja vapaa-ajalla oli vaan niin jumalattomasti tekemistä, hässäkkää ja kiirettä, etten ehtinyt odottaa matkaa oikeasti ollenkaan. Yritin vain selviytyä lähtöpäivään saakka. Pakkaaminen jäi viimeiseen iltaan (no okei, yöhön) enkä edes ehtinyt lakata kynsiä!! Siitä ymmärtänette kuinka tiukka tilanne oli :D

Meidän reittinä oli lentää Prahaan, mennä siellä bussilla rautatieasemalle ja sitten junalla Prahasta Brnohon. No tässähän oli jo kaikki katastrofin ainekset ja katastrofi siitä tulikin. Lento oli myöhässä, ja aika pian tajuttiin että ei varmaankaan tulla ehtimään siihen bussiin. Pakkohan se oli kuitenkin yrittää. Saatiin laukut hihnalta 11:57 ja bussin lähtöaika oli klo 12. Tsekit ei ole vielä sisäistäneet hyvien opasteiden merkitystä joten juostiin ympäri lentokentän pihaa ku Ellun kanat vailla mitään tietoa mistä bussi lähtee. Lopulta löytyi oikea bussi, joka onneksi oli sekin myöhässä – ja aivan ammuttu täyteen. Jonossa huohottaessamme hoksattiin, että jaa, sähköpostiin tullut lippu pitääkin vaihtaa paperilippuun jossain tiskillä. Selvä. Lisää päätöntä juoksemista ja sitten löytyi tiski…jossa ei ollut ketään töissä. Tässä vaiheessa ei juokseminen enää kauheasti napannut joten käveltiin lähimpään taksiin ja toivotettiin bussiliikenne helvettiin.

Brnon keskustan kirkko…
…ja luuhuone sen alla.

Juna löytyi lähinnä tuurilla. Opin, että juna-asemilla S ei suinkaan tarkoita etelää (as in south), vaan pohjoista. Onneksi tajuttiin se suurinpiirtein ajoissa. Junaa etsiessä hieman vielä kuumotti se, että meille varatusta huoneistohotellimajoituksesta ei ollut kuulunut pihaustakaan varauksen tekemisen jälkeen eikä sieltä vastattu sähköposteihinkaan, mutta luojan kiitos hotellin (tyly) omistaja soitti kun oltiin siellä rautatieasemalla ja saatiin varmistus majapaikasta (ois sen ehkä halunnut saada aiemmin kuin kaksi tuntia ennen saapumista majapaikkaan, mutta aivasssama). Junamatka kesti 2 tuntia ja junaan päästyäni aattelin, että nyt voin viimein huokaista ja aloittaa LOMAN.

NOH, Brno saavutettiin pian ja lähdettiin ulostautumaan junasta. Suomessahan on ihan hyvin aikaa poistua pitkän matkan junista, joten ei käynyt mielessäkään että Tsekeissä junista pitäisi poistua valonnopeudella. Hyppäsin ekana ulos junasta, ovi meni kiinni ja mun sisko alkoi sitä aukaista, mutta sepä ei enää auennutkaan ja samantien juna lähti liikkeelle. Tyrmistys oli aivan totaalinen, kun tajusin olevani yksin asemalaiturilla ja loput kolme matkaseuralaista ovat Wieniin saakka menevässä junassa. Seisoin monttu auki siinä asemalaiturilla muutaman todella pitkän sekunnin.

Brnon keskustaa

Aika pian tajusin myös, että mun rahat on poikaystävän laukussa JA olin seurueen ainoa tyyppi, jolla ei ollutkaan nettiä käytettävissä puhelimessa Suomen ulkopuolella. Ei rahaa, ei nettiä, ei hajuakaan missäpäin Brnota olen tai missä majapaikkamme sijaitsee. Mahtavaa. No, mun sisko oli luvannut tulla juna-asemalle vastaan joten aattelin että ei hätää, mä löydän siskoni pian ja sitten voidaan yhdessä miettiä miten saadaan loput jengistä takaisin Brohon ennenkuin juna ylittää Itävallan rajan. Yritin soittaa poikaystävälle ja siskolle, mutta puhelut ei menneet läpi. Tietenkään. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puheluita. Kävelin asemalle mutta siskoa ei näkynyt. Alkoi epäilyttää, koska koko asema oli ihan kuollut, siellä ei ollut mitään lippuautomaatteja, liikkeitä, henkilökuntaa, taksitolppaa tai muutakaan elämää. Pihalla oli minimaalinen parkkipaikka, joutomaata ja päihteidenkäyttäjiä. Ei ihan vaikuttanut siltä miltä piti. Sitten poikaystävä soitti ja kertoi, että MINÄ olin se joka jäin väärällä asemalla. Kuinka yllättävää. Juna oli jatkanut matkaansa ja pysähtynyt Brnon päärautatieasemalla, jossa myös mun sisko oli vastassa, ja minä jäin jossain lähiössä pois. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puhelinta ellei joku soittanut mulle, ei tietoa sijainnista ja väärä asema. Matkaseurue ei voinut tulla mua taksilla hakemaan, koska huoneistohotellissa oli oltava ihan kohta. TOSI LOMAFIILIS.

Wien

Sain puhelimessa sitten ohjeita kuten ”5 min päästä lähtee juna S678902 TUU SILLÄ”. Ihan hyvä yritys, mutta asemalla oli 6 raidetta, kaikki informaatio tsekiksi, ja yksi ainoa elektroninen näyttö jossa aikataulut oli. Ja se aikataulunäyttö oli ihan eri päässä asemaa kuin ne raiteet joille mun olisi pitänyt suoriutua. Junissa ei ollut mitään tunnuksia eikä niiden saapuminen raiteille täsmännyt MIHINKÄÄN aikatauluun. Niitä saatanan sinisiä purkkeja vaan tuli ja meni ja koska pysähdysaika on sen 10 sekuntia, ei paljoa ehtinyt selvittää että mihinköhän maahan tai kaupunkiin tämä kyseinen juna mahtaa suunnata. Juoksin raiteiden ja aikataulunäytön väliä sen verran monta kertaa, että turvakameroiden nauhoja katselevilla olisi varmaan ollut hauskaa. Mulla ei ollut. Ei myöskään hirveesti houkutellut sillai lotolla hypätä vaan johonkin junaan ilman tsekin kielitaitoa, lippua, rahaa, toimivaa puhelinta tai nettiä. Näin jo itseni virumassa jossain slovakialaisessa vankilassa liputta matkustamisen johdosta. Mulla alkoi parta kärytä jo aika pahoin siihen ”meet nyt vaan johonki junaan” -neuvomiseen ja siinä vaiheessa sisko onneksi tuli puhelimeen, kuuli ilmeisesti äänensävystä että nyt ei oikein motivoi ja ilmoitti samantien että selvä, hän tulee ratikalla hakemaan, menee noin 15 minuuttia. Meni 45, koska sisko meni väärään ratikkaan. :D

Wien

Täytyy sanoa, että kun yli kahden tunnin sekoilun jälkeen pääsin huoneistoomme ja mut talutettiin kattoterassille juomaan skumppaa, en usko että mikään olis voinut enää paremmalle maistua. Huhhuh. Vanhemmatkin kyseli kuulumisia siinä kohtaa ja siskon lakoninen ”ei varmaan tuu tylsää olemaan” -viesti oli kyllä täydellinen vastaus :D

Loppureissu oli, uskomatonta kyllä, huomattavasti rauhallisempi ja puhun varmaan koko porukan puolesta kun sanon että meillä oli ihan älyttömän mukavaa. Brno on ihana, sympaattinen ja edullinen matkakohde, ja sieltä pääsee edullisesti lähiympäristöön ja naapurimaihin retkille. Me käytiin ex tempore -tyylillä esimerkiksi Wienissä, joka oli 1,5 tunnin bussimatkan päässä, ja reissun viimeinen päivä vietettiin Prahassa. Wien ja Praha oli kyllä molemmat sellaisia paikkoja, joihin ehdottomasti haluan päästä vielä uudestaan. Wien on kuin suoraan sadusta – mahtipontinen, häkellyttävän kaunis, siisti ja täynnä kulttuuria ja historiaa. Päiväretki oli pelkkä pintaraapaisu siinä palatsikaupungissa. Praha oli samaten ihan mielettömän kaunis, romanttinen ja kiinnostava, mutta sellaisella ”arkisemmalla” tavalla kuin Wien. Prahassa näki yllättävänkin paljon rosoisuutta, graffiteja ja sen sellaista, Wien oli enemmän sellainen pompöösi :) Säätkin helli meitä joka päivä, aurinko porotti koko ajan ja lämpötilat huitelivat 26-28 asteessa. AH.

Praha, John Lennon Wall

”Hieman” stressaavasta alusta huolimatta loma oli tosi virkistävä ja tuntui paljon pidemmältä kuin viisi päivää, koska tehtiin niin paljon kaikkea ja oltiin liikenteessä aamusta iltaan joka päivä. Koska kuitenkin mentiin ihan fiilispohjalla, ei päivissä ollut mitään suorittamisen makua. Kiitos vaan täydelliselle matkaseurueelle ja erityisesti Aino-siskolle, joka uskomattoman kärsivällisesti luotsasi tätä häröilevää laumaa ympäri Brnota. Erityisesti opastettu kierros nimeltä ”Brnon oudot patsaat” oli erinomaisen opettavainen! :D Nyt yritän saada arkihärdellistä taas niskalenkkiä ja päästä blogirytmiinkin jopa. Wish me luck.

Continue Reading