Niskalenkki syksystä

Varovasti kurkistelen, vieläkö täällä joku on. Kesäloma oli ja meni ja läppäri jäi pölyyntymään sohvannurkkaan, kun tuli lomahommia ja reissuja ja helteet, joiden aikana ei voinut kuvitellakaan istuvansa läppäri sylissä. Vietin yli puolet kesälomastani kotikonnuillani pohjoisessa, eikä siellä ollut tietokonetta käytettävissäkään. Hyvä niin, sillä tekemistä riitti kyllä muutenkin. Instaa en sentään jättänyt oman onnensa nojaan, joten ehkä osa teistä on sieltä seuraillut mun kesän sujumista.

Uusi vuosi on mulle juhlana suhteellisen yhdentekevä sikäli, etten koskaan ole tehnyt mitään lupauksia tai elämänmuutoksia siinä kohtaa. Syksyllä sen sijaan ajatukset pyörii aika paljonkin uusissa aluissa, muutoksissa ja itsehoidossa, isolta osin varmasti sen vuoksi että syksyllä ja talvella mun on vaikea pitää mielialaa hyvänä. Pimeys, tuuli, vesi-räntä-sohjo-tihku-koleus, ylipäänsä paska sää, synttärit eli vääjäämätön vanheneminen, jatkuva kiire, stressi ja väsymys sekä kaamosmasis ei houkuttele yhtään ja oikeastaan ahdistaa jo etukäteen. Kesäloman loppuminen aiheuttaa joka vuosi eksistentiaalikriisin ja maailmantuskan, ja on äärimmäisen vaikea alistua taas uudestaan virka-aikojen ja velvollisuuksien kurimukseen. Tänä syksynä tilanne on vielä korostuneen angstinen, sillä töissä on isoja muutoksia meneillään ja niiden seurauksena ensimmäinen mahdollisuus edes yksittäisiin lomapäiviin on vasta jouluna. Kuuletteko kuinka mun hampaat kirskuu katkeruudesta?

Koska tälle syksylle ja talvelle on asetettu minusta riippumattomia rajoitteita, kuten valon määrä, säät ja lomakiellot, on turhaa hakata päätä seinään ja riuhtoa raameja, joihin ei voi vaikuttaa. En myöskään haluaisi vain hiljaa alistua siihen, että kyllä tässä nyt joutuu sitten masentumaan ja murjottamaan päivät pääksytysten. Niinpä mulla on muutamia arkisia toiveita ja tavoitteita, joita ajattelin syksyn aikana jahdata.

UNI. Nukun liian vähän ja vääriin aikoihin. Olen iltavirkku yökukkuja, joka on pakotettu elämään virka-aikaa noudattavassa maailmassa. Niinpä nukkumaanmenoaika lipsuu usein keskiyöhön ja unta kertyy 6-7 tuntia, joista viimeinen tunti on maanista torkuttamista eli ihan luokatonta unta. Tuolla määrällä unta en jaksa olla hyväntuulinen, aktiivinen tai ylipäänsä miellyttävä ihminen. Tavoitteena on nyt sitten suoriutua sänkyyn 22.30-23 välisenä aikana.

AAMUT JA ARKIMEIKKI. Voi jumalavita kuinka mä vihaan aikaisia aamuja. Tämä liittyy vahvasti edellämainittuun uniasiaan. Asiaintila on lipsunut siihen, että torkuttamistaipumukseni ansiosta nousen ylös _korkeintaan_ puoli tuntia ennen lähtöä, mikä tarkoittaa sitä että meikkaan junassa/bussissa/ekalla kahvitauolla tai jossain muussa välissä. Ei siitä ole kauaakaan kun heräsin sen verran aikaisin että ehdin meikata ihan rauhassa kotona ja juoda samalla aamukahvit. Siinä ehti vähän orientoitua hereilläoloon ja tulevaan päivään. En tiedä mitä tässä tapahtui, kun aamut eivät enää tuollaisia ole. Tavoitteena on päästä uudestaan sellaiseen aamurytmiin, että jokainen aamu ei ole Amazing Race -tyyppinen kaoottinen suoritus, vaan ehdin tehdä arkimeikin ja suoriudun töihin ilman paniikkia. Olen onnistunut tässä nyt kolmena (3) työaamuna peräkkäin (no okei, kolmantena aamuna kulmakarvojen ehostus jäi työpaikalla tehtäväksi) ja on kyllä aika paljon kivempi mennä töihin valmiina eikä tyynynkuva poskella.

VIINI. Kyllä aina pitäisi olla paria erilaista viiniä jääkaapissa tiukkojen tilanteiden varalle. Tarviiko tätä edes perustella?

TYÖAIKA. Haluan tulla töihin aina samaan aikaan ja lähteä aina samaan aikaan. Tarkemmin ottaen: en halua että töihintulo venyy raskaiden aamujen takia myöhemmäksi ja sitten istun iltaan saakka töissä naama mutterilla, tai että tekemättömiä töitä kertyy niin että joudun tekemään ylipitkiä päiviä.

RUOKA JA LIIKUNTA. Tämä kohta on hieman ongelmallinen ja ajattelin kirjoittaa tästä ihan oman postauksensa. Haluaisin saada painoa jokusen kilon pois, mutta toisaalta erityisesti syksyisin haluaisin mussuttaa sohvannurkassa kaiken maailman herkkuja ja katsella hyviä sarjoja töllöstä. Vähän haasteellinen yhtälö. No, sellainen konkreettinen tavoitteeni on, että pidän ruokavalion asiallisena ja jokaisella aterialla olisi myös salaattia tai muuta kasvislisuketta puoli lautasellista. Liikuntajuttu on haasteellisin – sulis on mun lempilaji, mutta se on minusta riippumattomista syistä toistaiseksi katkolla. Tavoitteeni on saada peliporukka taas kasaan ja sulis jatkumaan. Huonojen säiden ja pimeyden saapuessa myös kävelylenkit koiran kanssa alkavat salakavalasti lyhentyä, ja siinä asiassa uskon skarppaavani kunnolla tänä syksynä. Äänikirja on osoittautunut loistavaksi lenkkikaveriksi ja toivon että se kantaa myös syksyllä, kun ulkonaolo ei muuten napeksisi yhtään.

KOTI. Jos en kerran voi käyttää kaikkia rahojani matkustamiseen, käytän ne sitten kaikkeen ihanaan sisustushömppään! Mulla on jo joitakin projekteja tässä tulillakin. Sauna pitäisi sävyttää, muutama tuoli ja laatikosto maalata ja keittiö odottaa uudelleenjärjestelyä.

SUUNNITELMAT. Aina pitää olla jotakin mitä odottaa! Ehkäpä voisin alkuvuodesta mennä ulkomaille? Nyt olisi koko pitkä syksy aikaa säästää siihen rahaa (tää on nyt vähän ristiriidassa edellisen kohdan kanssa tosin) ja suunnitella mahdollisia tulevia reissuja. Aion myös käydä siskon/siskojen/vanhempieni luona jonakin viikonloppuna. Ja vaikka vanheneminen ahdistaakin, niin voihan synttäreiden kunniaksi silti tehdä jotakin kivaa!

BLOGI. Perisyntini bloggaamisessa on se, että juttuni ovat aina aivan liian massiivisia, suuritöisiä ja pitkiä (kuten tämäkin juttu osoittaa). Jos yhden jutun tekemiseen menee tuntitolkulla aikaa, kynnys aloittamiseen on aika korkea ja toisaalta rajallinen vapaa-aika ei meinaa riittääkään jättipostausten tekemiseen. Tavoitteeni on opetella tekemään lyhyempiä juttuja mutta useammin, ja kirjoittaa ehkä joskus muustakin kuin kosmetiikasta.

ASENNE. Asiat on juuri nyt hyvin, ja ne voivat jatkossakin olla ihan yhtä hyvin, vaikka ulkona olisikin pimeää ja kuraista. Ulkona vallitsevalle säätilalle ja muille muuttujille en voi mitään, joten mielialan köyttäminen kiinni luonnonilmiöihin on hullua. Työ tulee olemaan stressaavaa, mutta työtä hoidetaan asia kerrallaan ja se stressaava työ mahdollistaa vapaa-aikani. Pimeys on väliaikaista (eikä ole vielä edes alkanut), ja kohta on taas kevät.

Mitkä on teidän selviytymiskeinot syksyyn ja talveen?

Continue Reading

Viiniterapiaa

Minä ja viini olemme erittäin hyviä ystäviä. Joisin viinilasillisen mielelläni joka päivä, mutta olen saanut käsityksen ettei se ole kovin järkevä tai hyväksyttävä rutiini. Opin viininjuojaksi suhteellisen myöhään ja punaviinejä en edelleenkään oikein osaa juoda, mutta roséviinit, valkkarit ja kuplivat ovat ihania. Lienee siis selvää, että Wine Therapy -niminen kasvonaamio kiinnitti mun huomion ihan jo nimen perusteella. Kosmetiikkaa ja viiniä yhdessä? Kyllä kiitos!

Kuvausrekvisiittana toimii aivan erinomainen rosé, Pasqua 11 Minutes (älkää antako nimen hämätä :D), jota en malttanut olla lipittämättä jo ennen kuvauksia. Tosi raikas ja hyvä viini, jota ei tunnu saavan juuri mistään Alkosta sillä sitä ei joko ole valikoimassa tai se on myyty loppuun. Viini on valittu vuoden 2018 parhaaksi roséksi Vuoden viinit -kekkereissä, joten ei ihmekään että se on kaikkialta aina loppu.

Mutta se kosmetiikkaosuus! Sain taannoin Holika Holikalta pr-paketin, josta löytyi tämä Wine Therapy -kasvonaamio. Kyseessä on kosteuttava ja ihoa kirkastava yönaamio, jota ei tarvitse huuhdella kasvoilta pois ennen aamua. My kinda mask! Oon niin laiska käyttämään kasvonaamioita, että arvostan yönaamioita erityisesti koska ne on niin helppoja. Tuhti kerros kasvoille pesun jälkeen ja sitten unille ja siinä se. Pakkausselosteessa lukee, että naamiossa on ”moisture membrane of white wine” -asiaa, josta en kyllä osaa mitään sanoa enkä edes suomentaa tuota. Incissä kakkosena veden jälkeen on ”wine extract” joten kai siinä jotain uutteita on.

Wine Therapya on sekä valkoviini– että punaviiniversiota. Mulla on valkoviiniversio. Naamio on pakattu puukuvioituun pahvipakkaukseen, ja itse naamiopurkki on hauskasti viinitynnyrin näköinen. Tuoksu on tosiaan hieman valkoviinimäinen ja mieleen tulee etäisesti myös viininlehtikääryleet :D erikoinen tuoksu, mutta sopivan mieto eikä jää leijumaan pään ympärille. Naamio on koostumukseltaan hieman geelimäistä voidetta ja se imeytyy tosi nopeasti, niinpä tyynyliinan tahriutumisesta ei tarvitse huolehtia. Ohuesti levitettynä tätä voisi varmaan käyttää ihan tavallisena kasvovoiteenakin! Valkoviiniversio on kirkastava (kuvattu pakkauksessa sanalla whitening , mutta ei tässä mitään valkaisuaineita sentään ole) ja punaviiniversio on anti-age -naamio. Olen käyttänyt naamiota jo useamman kerran ja iho tuntuu kyllä ravitulta ja tosi kosteutetulta sitten aamulla. Tykkään!

Valkoviininaamio ja punaviininaamio ovat molemmat saatavilla elevenillä. Holika Holikan koko valikoima löytyy täältä.

No, rosé, valkkari, punkku vai skumppa?

 

 

(Tuote saatu. Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden klikkailusta en hyödy, mutta joiden kautta saaduista ostoksista saan pienen komission. Mahdolliset komissiot käytetään blogin palvelinkulujen kattamiseen.)

Continue Reading

Kesäiset perhoskynnet

Huh, mites nää ennätyshelteet? Mun asunnossa on ollut ihan hullun kuuma, oon koko viikon nukkunut terdellä :D  Ei puhettakaan että olisin kyennyt istumaan koneella tai lakkaamassa kynsiä…varsinkin kun meikkaus- ja kynsienlakkauspisteeni on yläkerrassa, jossa on koko päivän semmoset krematoriolämpötilat ettei kynsilakatkaan edes kuivu koskaan. Instassa on kuitenkin vilahdellut niin kivoja kesäkynsiä, että inspiroiduin, uhmasin hikishowta ja lakkasin kynnet vähän pidemmän kaavan mukaan.

Inspiroitumisella tarkoitan sitä, että kokolailla kopioin @harlowco -instatilissä näkyneet ihanat perhoskynnet. Minä ehkä uhmasin hikishowta, mutta luovuuteni ei. Siksi en yrittänytkään tehdä mitään omaa twistiä näihin vaan kopioin idean.

En oo aikoihin tehnyt liukuvärjäyksiä ja nyt ihmettelen, miksi en! Lopputulos on niin kiva eikä se toteutuskaan järin aikaavievää ole. Mulla oli käytössä pigmenttiset lakat, joten töpöttelin aluslakan päälle kaksi kerrosta lakkoja ja se jo riitti.

Alkuperäisissä kynsissä käytettiin puhdasta keltaista ja pinkkiä neonsävyissä, mutta mä päädyin parittamaan korallisen pinkin oranssinkeltaisen cremen OPIn valikoimasta. Pinkki on We Seafood and Eat It ja keltaoranssi on No Tan Lines.

Ihanan skarppi ja tarkka perhoskuvio on Moyran laatasta nro 101, Angels Will Cry. Ostin CesarsShopista pari Moyran laattaa ja sain niitä pr-tuotteina kaksi lisää, ja tämä olikin mun ensimmäinen kosketus Moyraan. Tämä laatta ainakin toimi kuin unelma! Hellehuuruissani unohdin, että mullahan oli testausjonossa myös Moyran leimauslakkoja ja niiden sijaan tartuin automaattisesti vanhaan tuttuun Konad Barabapa -leimauslakkaan. No, toisella kertaa sitten. Mulla on aika läjä niitä Moyran uutuuksia odottamassa, joten ehkäpä vilautan niitä teille ihan omassa postauksessaan vielä!

Nauttikaahan kesäpäivistä ja nesteyttäkää! :)

(OPIn lakat saatu.)

Continue Reading