Niskalenkki syksystä

Varovasti kurkistelen, vieläkö täällä joku on. Kesäloma oli ja meni ja läppäri jäi pölyyntymään sohvannurkkaan, kun tuli lomahommia ja reissuja ja helteet, joiden aikana ei voinut kuvitellakaan istuvansa läppäri sylissä. Vietin yli puolet kesälomastani kotikonnuillani pohjoisessa, eikä siellä ollut tietokonetta käytettävissäkään. Hyvä niin, sillä tekemistä riitti kyllä muutenkin. Instaa en sentään jättänyt oman onnensa nojaan, joten ehkä osa teistä on sieltä seuraillut mun kesän sujumista.

Uusi vuosi on mulle juhlana suhteellisen yhdentekevä sikäli, etten koskaan ole tehnyt mitään lupauksia tai elämänmuutoksia siinä kohtaa. Syksyllä sen sijaan ajatukset pyörii aika paljonkin uusissa aluissa, muutoksissa ja itsehoidossa, isolta osin varmasti sen vuoksi että syksyllä ja talvella mun on vaikea pitää mielialaa hyvänä. Pimeys, tuuli, vesi-räntä-sohjo-tihku-koleus, ylipäänsä paska sää, synttärit eli vääjäämätön vanheneminen, jatkuva kiire, stressi ja väsymys sekä kaamosmasis ei houkuttele yhtään ja oikeastaan ahdistaa jo etukäteen. Kesäloman loppuminen aiheuttaa joka vuosi eksistentiaalikriisin ja maailmantuskan, ja on äärimmäisen vaikea alistua taas uudestaan virka-aikojen ja velvollisuuksien kurimukseen. Tänä syksynä tilanne on vielä korostuneen angstinen, sillä töissä on isoja muutoksia meneillään ja niiden seurauksena ensimmäinen mahdollisuus edes yksittäisiin lomapäiviin on vasta jouluna. Kuuletteko kuinka mun hampaat kirskuu katkeruudesta?

Koska tälle syksylle ja talvelle on asetettu minusta riippumattomia rajoitteita, kuten valon määrä, säät ja lomakiellot, on turhaa hakata päätä seinään ja riuhtoa raameja, joihin ei voi vaikuttaa. En myöskään haluaisi vain hiljaa alistua siihen, että kyllä tässä nyt joutuu sitten masentumaan ja murjottamaan päivät pääksytysten. Niinpä mulla on muutamia arkisia toiveita ja tavoitteita, joita ajattelin syksyn aikana jahdata.

UNI. Nukun liian vähän ja vääriin aikoihin. Olen iltavirkku yökukkuja, joka on pakotettu elämään virka-aikaa noudattavassa maailmassa. Niinpä nukkumaanmenoaika lipsuu usein keskiyöhön ja unta kertyy 6-7 tuntia, joista viimeinen tunti on maanista torkuttamista eli ihan luokatonta unta. Tuolla määrällä unta en jaksa olla hyväntuulinen, aktiivinen tai ylipäänsä miellyttävä ihminen. Tavoitteena on nyt sitten suoriutua sänkyyn 22.30-23 välisenä aikana.

AAMUT JA ARKIMEIKKI. Voi jumalavita kuinka mä vihaan aikaisia aamuja. Tämä liittyy vahvasti edellämainittuun uniasiaan. Asiaintila on lipsunut siihen, että torkuttamistaipumukseni ansiosta nousen ylös _korkeintaan_ puoli tuntia ennen lähtöä, mikä tarkoittaa sitä että meikkaan junassa/bussissa/ekalla kahvitauolla tai jossain muussa välissä. Ei siitä ole kauaakaan kun heräsin sen verran aikaisin että ehdin meikata ihan rauhassa kotona ja juoda samalla aamukahvit. Siinä ehti vähän orientoitua hereilläoloon ja tulevaan päivään. En tiedä mitä tässä tapahtui, kun aamut eivät enää tuollaisia ole. Tavoitteena on päästä uudestaan sellaiseen aamurytmiin, että jokainen aamu ei ole Amazing Race -tyyppinen kaoottinen suoritus, vaan ehdin tehdä arkimeikin ja suoriudun töihin ilman paniikkia. Olen onnistunut tässä nyt kolmena (3) työaamuna peräkkäin (no okei, kolmantena aamuna kulmakarvojen ehostus jäi työpaikalla tehtäväksi) ja on kyllä aika paljon kivempi mennä töihin valmiina eikä tyynynkuva poskella.

VIINI. Kyllä aina pitäisi olla paria erilaista viiniä jääkaapissa tiukkojen tilanteiden varalle. Tarviiko tätä edes perustella?

TYÖAIKA. Haluan tulla töihin aina samaan aikaan ja lähteä aina samaan aikaan. Tarkemmin ottaen: en halua että töihintulo venyy raskaiden aamujen takia myöhemmäksi ja sitten istun iltaan saakka töissä naama mutterilla, tai että tekemättömiä töitä kertyy niin että joudun tekemään ylipitkiä päiviä.

RUOKA JA LIIKUNTA. Tämä kohta on hieman ongelmallinen ja ajattelin kirjoittaa tästä ihan oman postauksensa. Haluaisin saada painoa jokusen kilon pois, mutta toisaalta erityisesti syksyisin haluaisin mussuttaa sohvannurkassa kaiken maailman herkkuja ja katsella hyviä sarjoja töllöstä. Vähän haasteellinen yhtälö. No, sellainen konkreettinen tavoitteeni on, että pidän ruokavalion asiallisena ja jokaisella aterialla olisi myös salaattia tai muuta kasvislisuketta puoli lautasellista. Liikuntajuttu on haasteellisin – sulis on mun lempilaji, mutta se on minusta riippumattomista syistä toistaiseksi katkolla. Tavoitteeni on saada peliporukka taas kasaan ja sulis jatkumaan. Huonojen säiden ja pimeyden saapuessa myös kävelylenkit koiran kanssa alkavat salakavalasti lyhentyä, ja siinä asiassa uskon skarppaavani kunnolla tänä syksynä. Äänikirja on osoittautunut loistavaksi lenkkikaveriksi ja toivon että se kantaa myös syksyllä, kun ulkonaolo ei muuten napeksisi yhtään.

KOTI. Jos en kerran voi käyttää kaikkia rahojani matkustamiseen, käytän ne sitten kaikkeen ihanaan sisustushömppään! Mulla on jo joitakin projekteja tässä tulillakin. Sauna pitäisi sävyttää, muutama tuoli ja laatikosto maalata ja keittiö odottaa uudelleenjärjestelyä.

SUUNNITELMAT. Aina pitää olla jotakin mitä odottaa! Ehkäpä voisin alkuvuodesta mennä ulkomaille? Nyt olisi koko pitkä syksy aikaa säästää siihen rahaa (tää on nyt vähän ristiriidassa edellisen kohdan kanssa tosin) ja suunnitella mahdollisia tulevia reissuja. Aion myös käydä siskon/siskojen/vanhempieni luona jonakin viikonloppuna. Ja vaikka vanheneminen ahdistaakin, niin voihan synttäreiden kunniaksi silti tehdä jotakin kivaa!

BLOGI. Perisyntini bloggaamisessa on se, että juttuni ovat aina aivan liian massiivisia, suuritöisiä ja pitkiä (kuten tämäkin juttu osoittaa). Jos yhden jutun tekemiseen menee tuntitolkulla aikaa, kynnys aloittamiseen on aika korkea ja toisaalta rajallinen vapaa-aika ei meinaa riittääkään jättipostausten tekemiseen. Tavoitteeni on opetella tekemään lyhyempiä juttuja mutta useammin, ja kirjoittaa ehkä joskus muustakin kuin kosmetiikasta.

ASENNE. Asiat on juuri nyt hyvin, ja ne voivat jatkossakin olla ihan yhtä hyvin, vaikka ulkona olisikin pimeää ja kuraista. Ulkona vallitsevalle säätilalle ja muille muuttujille en voi mitään, joten mielialan köyttäminen kiinni luonnonilmiöihin on hullua. Työ tulee olemaan stressaavaa, mutta työtä hoidetaan asia kerrallaan ja se stressaava työ mahdollistaa vapaa-aikani. Pimeys on väliaikaista (eikä ole vielä edes alkanut), ja kohta on taas kevät.

Mitkä on teidän selviytymiskeinot syksyyn ja talveen?

Kurkkasitko jo nämä?

12 kommenttia

  1. Mulla myös tuo hankala työtilanne tällä hetkellä (nimimerkillä alan just naputtelemaan työhommia nyt lauantaina ja jatkan huomenna sunnuntaina), eikä tämä varmaan kovin paljon helpota loppuvuodestakaan.
    Itse pitäisi oppia rauhoittumaan, sillä mä olen lähes hysteerinen tän työtaakan alla ja käyn aika kierroksilla koko ajan. Nukkuminen on asia, jota itse yritän vaalia, varsinkin nyt kun vielä saan unen hyvin. On jaksoja, jolloin unettomuus vaivaa aamuyöstä, niin mä nautin tästä nyt kun saan nukuttua.
    Mutta eipä se auta valittaa, sillä voisi ne asiat huonomminkin olla. :D Ei muutako tyrskyjä päin!

    1. En tiedä miten teet tuon, sillä mä olisin aivan ihmisraunio ilman viikonlopun hengähdystaukoa! :o muista ettei ne työt yleensä lopu tekemällä :D

  2. Tosi paljon hyviä juttuja ja nyökyttelin monessa kohdassa. Mä olen ollut myös toivoton iltakukkuja, mutta en kestä väsyneitä ja nuhruisia päiviä, joten arkisin menen nukkumaan jo joskus kympin aikoihin. Näin ehdin nukkua n. 8 tuntia ja seuraava päivä on aivan erilainen. Ilmeisesti tähän on siis mahdollista oppia:)

    Tuumailin, että yleensähän näin syksyllä aloitellaan elämäntaparemppoja ja uusia harrastuksia, mutta tänä vuonna säästyn itse näiltä, koska alotin jo keväällä, Win:D
    En käytännössä tiedä, miten tää toteutuu sit kun räntää tulee taivaan täydeltä ja siinä on asennekin koetuksella, koska sää ja valon puute vaikuttaa tosi paljon mun mielialaan.

    Tsemppiä syksyyn <3

    1. Tää nukkumaanmenon aikaistaminen on osoittautunut aika vaikeaksi, kuten ajattelinkin. Klo 22-22.30 aikoihin ei väsytä vielä yhtään, ja nukahtaminen kestää turhan kauan ja joudun pyörimään sängyssä. Toki yhtään täyttä työviikkoa ei vielä ole ollutkaan, joten voihan olla että aamuherätykset alkaa painaa niin että kohta väsyttääkin silloin kun pitäisi.

      Meikkaushomma kusi jo tänä aamuna, kun torkutin liikaa enkä ehtinyt meikata. :D huomenna uus yritys…

      Tsemppiä myös sinne :)

  3. Täällä ollaan! Lievä ristiriitaisuus on elämän suola, muutenhan kaikki olisi liian helppoa ja tylsistyessään ihmisellä on tapana taikoa niitä ristiriitoja jostain joka tapauksessa. Paljon paremmissa asemissa mun mielestä ollaan, jos ne ristiriidat itse asettelee ja tunnustaa ääneen. Ihanaa syksyä, ystävä. <3

  4. Mää koitan pitää kiinni henkeni edestä siitä, että syön säännöllisesti, nukun riittävästi ja edes hyötyliikuntaa elämässä. Siitä on aina hyvä ponnistaa muuhun.

    1. Kyllä, nuo on semmoiset peruspilarit että on turha kuvitella voivansa hyvin jos nuo asiat ei oo kunnossa. Se pitäis muistaa aina. :)

  5. Uni on tärkeää. Yritän jo arkisin olla klo 21 mennessä unessa. Aamut ovat niin paljon helpompia. Kesällä tuo aika lipsui ja meni noin viikko totutella aikaisempiin uniin. Nyt kun illat ja yöt ovat pimeämpiä ja vilpoisampia niin uni tulee helpommin ja nukuttaakin sikeämmin.
    Syömisessä on täälläkin petraamista, siinä seuraava työmaa.

    1. Oho, klo 21 olis mulle ihan mahdottomuus, siinä kohtaa ei väsytä yhtään! Eikä vielä kymmeneltäkään… yleensä on kaamea väsymys joskus 18-20 välisenä aikana ja sitten piristyn ihan yhtäkkiä ja seuraavan kerran väsyttää joskus puoliltaöin vasta. Oon kyllä nyt tosiaan mennyt sänkyyn ennen yhtätoista, väsytti tai ei. Jospa tähän joskus tottuisi!

  6. Mä kuulub niihin joiden on PAKKO herätä paria tuntia ennen lähtöö tai menee koko päivä läskiks. Siis oon niin hidas herääjä,pommiin nukkuminen onkin oikee painajainen jo ajatuksena :|

    1. Apua, jos mun pitäis herätä paria tuntia aikaisemmin niin joutuisin arkena nousemaan joskus aamuyöllä :DD

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.