Voihan pylly mikä päivä! Mun työpaikan ilmastoinnissa on jotain ”hieman” pielessä, ja mun huoneesta loppuu happi viimeistään puolenpäivän maissa. Niinku olis töissä muovipussissa. Koita siinä sitten saada jotakin järkevää aikaan, kun elimistö on imenyt sisäänsä muutaman tunnin pelkkää hiilidioksidia ja pölyä ja ihmishiutaleita. Tänään jopa mun tietokone luovutti, ja näytölle ilmestyi seuraava teksti: ”En pysty käsittämään, mitä yrität tehdä. Aloitetaan uudestaan alusta”. Siis…MITÄ?! Luin tekstiä uudestaan ja uudestaan ja oikein kuvakin siitä piti ottaa, koska luulin näkeväni harhoja hapenpuutteen vuoksi. Harmi etten työasioiden näkymisen vuoksi voi sitä kuvaa täällä julkaista.
Tuon käsittämättömän ilmoituksen jälkeen ohjelma kaatui eikä sitä pystynyt sulkemaan eikä lopettamaan eikä se hiton tekstilaatikko hävinnyt vaikka kuinka hakkasin siinä olevaa OK-nappia. Sietämätöntä. Saattaa olla että hiiri lennähti kevyesti seinään, joten sekään ei varmaan enää huomenna toimi…huh alkaa ärsyttää taas kun vaan ajattelenkin koko asiaa. Pitänee siis siirtyä lakkoihin, ennenkuin tämä(kin) postaus muuttuu ragettamiseksi.
Kikon Sugar Mat -lakkoja esitelleessä postauksessa mainitsinkin jo, että olin ensin lähtökohtaisesti tekstuurilakkoja vastaan monestakin syystä. Ne vaan oli minusta jotenkin rumia.
Sitten Papu linkitti mulle swatch-kuvat Zoyan Chynasta, ja takki kääntyi niin että heilahti.
Chyna on upeimpia lakkoja mihin olen harrastukseni aikana törmännyt. Se aidosti hehkuu olematta silti liian räikeä. Se on kiinnostava, tulinen ja uniikki. Mikään helppo likka Chyna ei kuitenkaan ole: näissä kuvissa oleva lakkaus on viides yritykseni Chynan kanssa. Toistan: viides.
Luin kyllä blogeista jo etukäteen, että jotkut tekstuurilakat saattavat vaatia pieniä kikkakolmosia kunnon pinnan aikaansaamiseksi, mutta voi hyvänen aika mitä tuskan hetkiä mä Chynan kanssa koin. Sen koostumus on kyllä aivan erinomainen ja lakka on helppo levittää, mutta tuo rosoisen pinnan muotoutuminen onkin sitten asia erikseen. Lakkasin ilman aluslakkaa ja sen kanssa, laitoin kaksi paksua kerrosta, kaksi ohutta, kolme superohutta, kolme paksua, lakkasin kevyin vedoin, lakkasin sivellintä painamalla ja tein kaiken mahdollisen, mutta lopputulos oli aina puolikiiltävä, epätasaisen sileähkö pinta.
Tästä ei nyt varmaan kukaan ylläty, mutta viidennellä yrittämällä mulla sitten lopulta meni hermot. Ravistin pulloa eläimellisesti ja TADAA, se toimi! Lakkasin kaksi tavallista kerrosta ja aina parin kynnen jälkeen ravistin pulloa. Sillä tavoin lakka toimi aivan täydellisesti ja rouhea tekstuuripinta muodostui nopeasti lakan kuivuessa. Chyna kesti kynsillä useita päiviä ilman mitään ongelmia, vaikka päällyslakkaa ei luonnollisestikaan ollut. Neljän päivän jälkeen kärkikulumaa oli hieman, mutta lohkeamia tai säröjä ei ollut.
Ihme tyyppi.
Mutta eikös hienot naiset olekin vähän sellaisia vaikeasti tavoiteltavia?
Translation: Zoya Chyna is one of the most beautiful polishes I have ever seen. It’s loud, fiery and interesting but still somehow sophisticated. Application was really tricky until I realized I should shake the bottle well before applying the polish and also in between. After doing that two coats was enough and the formula itself is pretty flawless.