CesarsShopin bloggaajailta

Työpaikan puolesta mulla ei juuri pikkujouluactionia tänä vuonna ole, mutta onneksi harrastuksen parissa joulumielisiä tapahtumia riittää! Perjantai 13. ei tänä vuonna tuonut epäonnea vaan CesarsShopin bloggaajapikkujoulut. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt CesarsShopin tiloissa, ja teki mieli alkaa vinkumaan innostuksesta kun näin ne kaikki kynsilakkoja ja -tarvikkeita notkuvat hyllyt…

.
.
.
.

Cesarsin Satu ja Viivi olivat laittaneet tarjolle kaikkia ihania herkkuja (jotka todellakin kelpasivat tällaiselle suoraan töistä tulleelle, ryytyneelle bloggaajankuvatukselle) ja aika kului mukavasti jutellessa ja tuotteita hypistellessä. Oli myös tosi kiva saada kasvot jälleen useammalle niminä tutuille bloggaajille!

.
.

Ideoitiin porukalla myös uusia juttuja CesarsShopin puolelle. Postimaksujen jatkuva nousu puhututti, Itellahan nostaa hintojaan jälleen tammikuun alusta. Voi olla, että ainakin pk-seudulla asuvat saavat helpotusta postimaksujen kurimukseen Cesarsin toimesta – seuratkaa nettisivuja tai tilatkaa uutiskirje, niin pysytte kartalla :)

Satu ja Viivi olivat koonneet meille pikkujoululahjaksi lahjakassit, joista löytyikin kaikkea kivaa:

.
.

Jouluisia, _litteitä_ kynsitarroja (mahtavaa, en siedä niitä 3D-tarroja), purkki hopeista irtoglitteriä, Revlonin irtoripset, Nailfixin kynsinauhaöljy, A Englandin Fated Prince -lakka ja toki myös tuotekatalogeja (koska rahaahan ei muuten vielä saa tarpeeksi tähän harrastukseen uppoamaan, heh).

Mulla oli oma missio bloggaajaillan suhteen. Lupasin mun vanhemmille ostaa heidän puolestaan itselleni joululahjan (voi mikä kauhea kohtalo, säälikää mua) ja päätin haalia sen Cesarsilta. Meni mulla siinä missiossa ehkä viisi minuuttia..ja tässä tulos.

.
.

OPI:n Sleigh Ride for Two, Konadin Sandy -hiekkalakka, OPI:n Emotions-hiekkalakka, Color Clubin Cherubic ja Miss Bliss. OPI-lakat on keikkuneet ostoslistalla jo pitkään, ja nyt kun Mariah-kokoelma on alessa Cesarsilla, nappasin ne viimein itselleni. Hyvälaatuista, kaunista valkoista tekstuurilakkaa olen etsinyt jo tovin ja Sandy-sarjan lakka oli ainakin tosi nätti mallikiekolla. Color Clubit on voimakkaita holoja, joita olen leimaustarkoituksiin himoinnut jo pidempään.

Kaikki siis harkittuja ostoksia. Hyvää joulua minulle!

Kaunis kiitos Satu ja Viivi sekä bloggaajakollegat, tämä oli mukavin epäonnenpäivä pitkään aikaan!

Continue Reading

Gaalatunnelmia ja -kynsiä

Olin viime viikonloppuna Sissin avecina Indiedays Inspiration Blog Awardseissa. Blogigaala oli ensimmäinen laatuaan niin mulle kuin Indiedaysillekin. Gaalassa palkittiin vuoden inspiroivimmat blogit eri kategorioista, valinnat tapahtuivat lukijaäänestyksen kautta. Itsehän oisin varmaan tietty voittanut jos olisin ollut ehdolla, mutta te varmaan unohditte pistää mut ehdolle? No hei ei se mitään, voin mä ens vuonnakin voittaa.

Vakavasti puhuen, minusta oli kiva systeemi että kuka tahansa pystyi ehdottamaan mitä tahansa blogia ehdolle, riippumatta siitä oliko blogi Indiedaysin/Inspirationin piirissä. Vielä hienompaa oli se, että Sissi oli kymmenen parhaan joukossa Kauneusblogikategoriassa! Voiton vei odotetusti Saara Sarvas, toisena oli Karkkipäivä ja kolmantena PlusMimmi (jonka kyllä ennemmin lifestylekategoriaan laittaisin, mutta enivei).

Ennen gaalaa käytiin Sissin kanssa etkoilemassa Sushibarin antimien äärellä. Sissi ei ollut koskaan syönyt sushia, mikä on täysin ennenkuulumatonta, koska bloggaajathan elää sushilla, macaronkekseillä ja skumpalla!

sushimums
sushimums

Knoppitieto: oon syönyt elämäni aikana vain yhden ainoan macaronin. Valmistauduin korjaamaan vahingon blogigaalassa, mutta järkytyksekseni siellä ei tarjoiltu macaroneja ollenkaan! BUU.

Illan mekko oli huonosti istuva ja olkapäästä rikki. Ihan gaalamateriaalia siis. Sovitin kyllä mekkoa ennen ostamista, mutta ilmeisesti en vaivautunut vilkaisemaan selkäpuolelle ollenkaan. Noh väliäkö tuolla, Stella Harasekin ja Sandra Hagelstamin kaltaiset hurmaavat blogimaailman pioneerit kiinnittivät ehkä vähän enemmän ihmisten huomiota kuin mun selästä pussittava mekkoni.

Mekon kuosi oli aika hauska ja halusin siirtää kuosin myös kynsiini.

.
.

Mielestäni se onnistuikin oikein mukavasti, kerrankin!

.
.

Pohjavärinä on kermanvaalea Gina Tricotin Cream, kaksi kerrosta (peukuissa kolme). Mustat kuviot on leimattu Color Clubin mustalla hololakalla Revvvolutionilla Cheekyn laatasta CH2.

.
.

Kuvio kaipasi vielä Sitä Jotain, joten sudin minimaalisen ohuella koristelusiveltimellä shampanjanväristä hololakkaa mukailemaan mustia viivoja. Lakka on Kikon 399, Silk Taupe. Holoyksityiskohdat näyttikin aika kivalta auringossa!

.
.
.
.

Itse gaala oli kyllä vähän hämmentävä kokemus. Tunnistin kymmeniä ihmisiä mutta en tuntenut heistä ketään, joten olo oli vähän orpo. On tämä kynsibloggaus kyllä rentoa verrattuna vaikkapa muotiblogeihin, joissa ollaan esillä omalla naamalla, nimellä ja persoonalla. Hämmentävää oli sekin, ettei gaalassa ollut oikeastaan varsinaista ohjelmaa palkintojenjaon lisäksi. Kyllä me onneksi löydettiin sakki kauneusbloggaajia joiden kanssa juttu luisti oikein mukavasti :)

Oli gaalassa muuten sellainen valokuvaus-sponsoriseinäkin. Mun asiallisuus oli jo loppu, päädyin tämmöiseen hienoon poseeraukseen, jota kenenkään mun ikäisen ihmisen ei todellakaan pitäisi enää käyttää. Tai ylipäätään kenenkään.

.
.

Luojan kiitos Sissillä ei ollut kädessä järkkäriä. Pokkarikuva on sopivan armelias :D

Translation: Indiedays Inspiration Blog Awards and my dress accompanied with fitting nails and seriously out-dated and facepalm-worthy pose! Nails were done with Gina Tricot Cream and stamped with Color Club Revvvolution and Cheeky’s plate CH2. I also added some holo stripes with Kiko 399 and a detailing brush. 

Continue Reading

The End of Wedding Season

(Edelliset hääpostaukset: 1, 2 ja 3)

Hääkauden viimeiset kekkerit on vietetty, oh noes! Mihin mä nyt viikonloppuni ja rahani kulutan kun juhlia ei enää ole? Ja millä tekosyyllä ostan mekkoja hä? Vuoden viimeisiä häitä edelsi varsin hektinen työviikko, joten onneksi olin hommannut mekon jo hyvissä ajoin ja tällä kertaa se olikin erityisen mieluinen. Kortin hankkiminen jäi toki viime tippaan. Häitä edeltävänä päivänä menin kauppaan pessimistisenä korttiasian suhteen, mutta löysinpäs hienon kortin kuitenkin. Ikävästi mulla oli kädet täynnä postipaketteja ja muuta tavaraa, joten päätin hoitaa ensin postiasiat, sitten ruoka-asiat ja napata kortin matkaan viime hetkellä siitä kassan vierestä.

Turha varmaan kertoa miten siinä kävi. Vasta kotona armaat aivoni päätti pläjäyttää kortin unohtamisen tajuntaani. Kiitti letuista, ei voinu sitte yhtään aikaisemmin muistua mieleen. En oikeastaan edes yllättynyt tai pettynyt. Musta ei vaan oo sosiaalisia sääntöjä noudattamaan. Mutta mä sentään _aioin_ ostaa kortin, ystäväni H ei edes yrittänyt :D

Sulhanen jaksoi silti olla optimistinen, lähetti meinaan pari tuntia ennen häitä tekstiviestin, jossa kehotti muistamaan kortin..Voi tuota lapsenomaista uskoa.

Color Club Wicker Park
Color Club Wicker Park

Tällä kertaa lähdettiin häihin hyvissä ajoin ja taas komeasti taksilla, ajatuksena käydä kirkon lähellä olevasta kaupasta ostamassa ruokaa ja kortti. Ruokaa siksi, että oli tietenkin ihan mahdotonta ehtiä syödä kotona, kun eihän meillä ollut kuin puoli päivää aikaa. Se lähikauppa oli remontissa ja siksi kiinni. Ei ollut ruokaa eikä korttia, kyllä se vähän harmitti – siis siihen saakka, että muistin kaveripiiristä löytyvän peruskoulun opettajan.

.
.

Oppitunti kaikille korttiongelmaisille: opettajilla on aina hienoimmat kortit. Aina. Uskoisin, että opettajaopintoihin kuuluu jonkinnäköinen ”päheimmät kortit ikinä” -kurssi. Tämän vuoksi ratkaisu kortin unohtumiseen on seuraava: bongaa opettaja, paikallista kortti, ota koiranpentukatse ja ano lupaa kirjoittaa nimesi korttiin. Todella kätevää!

.
.

Opekaverin kortti oli ihan mahtava. Ainoa miinus oli se, että kortti oli kirjoitettu hienostelevasti hopeatussilla. Olin kovasti järkyttynyt siitä, että _kenenkään_ lähistöllä olevan häävieraan laukusta ei löytynyt vastaavaa kynää. Voi olla, että mun hieno korttijuoni paljastuu hääparille viimeistään siinä vaiheessa, kun kauniin kortin reunoilta löytyy kuulakärkikynällä tuherretut neljä ylimääräistä nimeä. Huonolla käsialallakin joutui kirjoittamaan, ihan kuin kirkon penkkien selkänojia ei olisi tarkoitettu kirjoitusalustaksi?! Madness. Lisäsin tosiaan ystävällisesti myös H:n ja hänen miehensä nimet korttiin, vaikka väittivät etteivät halua mun tekevän niin. Höpö höpö, sanon minä. Innovatiivisuuden ja loisimisen välillä on veteen piirretty viiva!

Häät oli ihan älyttömän mukavat ja meillä oli tosi hauskaa, hyvä lopetus hääkaudelle siis. Miinusta siitä, että Hare Krishna -nudisti ei tällä kertaa ollut paikalla, vaikka kirkko oli sama kuin viimeksi. Olisin halunnut valokuvan herrasmiehestä :( Korvaukseksi saatte kuvan minusta, joskaan ihan pelkissä tangoissa en ajatellut esiintyä. Wasting Lifestylen ensimmäinen (ja varmaan myös viimeinen) asukuva! Nyt sitä rastia seinään!

.
.

Ihan mahottoman hieno poseeraus. En katso kameraan, koska yritän varoa ruohikolta juuri löytämääni koiranpaskakasaa. Miten musta tuntuu, että muotiblogien Päivän asu -kuvissa ei oo vastaavia elementtejä hirveen usein?

.
.

Kynsillä tällä kertaa Color Clubin Wicker Park tämän syksyn kokoelmasta. Lakka yllätti positiivisesti. Oikein hyvälaatuinen ja kaunis creme, joka peitti kahdella kerroksella. Oon myynyt Color Clubin cremejä pois huonon laadun vuoksi vaikka kuinka monta, holoja se firma osaa tehdä mutta cremejä ei, ja sivellin on ikävän luiru ja lötkö. Toivottavasti Wicker Park ei ole yksittäinen poikkeus vaan osoitus laadun parantumisesta :) Ruusut ovat siirtokuvia.

.
.

Toivottavasti kirjoittajan kuvan julkaisulla en aiheuttanut kovin pahoja traumoja kenellekään.

Hei muuten! Lauantaiaamuna Nizzaan! Iiiih! Enää yksi työpäivä minun ja Ranskan välissä. Olen ehtinyt ajastaa yhden (1) postauksen. Jos ihme tapahtuu, ehdin ajastaa ehkä toisenkin – varautukaa kuitenkin henkisesti viikon blogitaukoon :)

Continue Reading