Mökkiprojekti, osa 2

Kirjoittelin aivan blogin alkuaikoina postauksen meille päätyneestä mökistä. Ensimmäinen kohtaaminen mökin kanssa oli vähintäänkin surkuhupaisa, voitte lukea siitä tästä. Nauratti itteäkin tuo juttu kun luin sen nyt pitkästä aikaa, oli nimittäin aika karu fiilis tuon ensimmäisen vierailun jälkeen :D

Projekti siis pyörähti käyntiin hieman reilu vuosi sitten. Vuonna 1950 rakennetulle mökille ei tosiaan ollut olemassa tietä eikä meillä venettä, joten syksyn aikana rakennettiin tie joka johtaa lähes pihaan saakka. Tieproggis kirvoitti tämän raivopostauksen.

Ihan oikea tie!
Ihan oikea tie!

Olisin tietysti mielelläni alkanut heti sisustaa mökkiä söpöillä pikkuesineillä, mutta yllättäen sisustus ei ollutkaan IT-tuen prioriteettilistalla ensimmäisenä. Rakenteet vaativat jonkin verran korjausta ja siinä vaiheessa hyväksyttiin se tosiasia, että IT-tukikaan ei voi tehdä kaikkea itse. Työmiehet siis kehiin ja tänä kesänä saunarakennuksesta vaihdettiin hirsiä, rakennettiin uusi terassilaituricombo ja itse mökistä uusittiin ulkolaudoitusta. Maalaushommat hoidettiin/hoidetaan itse.

vanha terassi
vanha terassi
uusi terassi
uusi terassi

Sauna on osittain veden päällä ja maisema on aika huikaiseva, joten haluttiin mahdollisimman tilava terassi oleskeluun. Aikaisemmin mökin terassilla ollut ruokapöytä siirrettiin uudelle terassille. On meinaan aika päheetä ruokailla lähes järven päällä :)

Mikäs tuossa possutellessa :)
Mikäs tuossa possutellessa :)
näkymä laiturilta

Ylläolevasta kuvasta näkyykin uudet hirret saunarakennuksen oikeassa alareunassa. Rakennuksessa on saunan lisäksi myös pieni kamari, joka on tarkoitus kunnostaa vieraille yöpaikaksi. Rakennus on ajan saatossa notkahtanut vinoon, se pitänee jossain vaiheessa suoristaa. Terassin ”aitalaudat” maalataan valkoiseksi kunhan ehditään, saunan ulkoseinä maalattiinkin tämän kuvan oton jälkeen.

Myös mökin seinä sai uutta maalipintaa.

uusi seinä, uudet maalit
uusi seinä, uudet maalit

Mökki on jyrkän rinteen juurella ja maasto on kivistä ja mäkistä, aika jylhää. En oo onnistunut tähän ikään mennessä kiinnostumaan mistään horsmista, joten IT-tuen sisko on kunnostanut kukkapenkkejä, minä oon vaan trimmerillä vetänyt ruohoa lyhyemmäksi. Sitäpaitsi koirat myllää joka tapauksessa kaiken mitä pihalle laitetaan, joten suureellisia kukka-asetelmia on turha pystytellä. Vanha venelaituri on huonokuntoinen, mutta kaikessa rähjäisyydessään jotenkin dekadentti ja minä pidän siitä.

venelaituri
venelaituri
näkymä mökin terassilta, venelaituri ja järvi jää kuvasta vasemmalle
näkymä mökin terassilta, venelaituri ja järvi jää kuvasta vasemmalle

Mökin sisätiloissa oli todella paljon tekemistä ennenkuin pääsin siihen vaiheeseen, että sain ostella sinne kaikenmaailman herttaisia sisustustyynyjä. Alunperin mökissä ei ollut juurikaan huonekaluja, mutta irtotavaraa senkin edestä. Pihalta ja mökistä löytyneistä ryönistä tuli sellanen juhannuskokko että meinas saunakin palaa, ja kaatopaikkatavaraa on kaikkineen tullut lähes roskalavallisen verran, siinä toki on mukana myös mm. vanhan terassin jämät. Vanhat rottinkikalusteet oli jo kaatopaikkakuormassa, kunnes mun vanhemmat roudasivat ne itsepintaisesti takaisin mökin terassille ja kehottivat maalaamaan kalusteet spraymaalilla valkoiseksi. Ei huono idea!

Roskiksesta palautettua rottinkia
Roskiksesta palautettua rottinkia

Turhan tavaran seassa oli todellisia helmiä, kuten sodassa käytössä ollut armeijan viestiarkku. Se sai uuden elämän sohvapöytänä ja veti sisäänsä järkyttävän määrän vanhoja Aku Ankkoja, Asterixeja ja dekkareita :)

viestiarkku
viestiarkku

Arkun päällä oli poppanaliinakin, mutta sitten IT-tuki päätti pestä sen, jonka jälkeen se muuttui pöytäliinasta pefletiksi jollekin erittäin pieniperseiselle ihmiselle. Noh, tärkeintä on että yrittää…

Seuraavassa osassa sitten sisätiloja, sitä ennen toki kynsijuttujakin :)

Translation: Our summer cottage renovation is well on its way! More to come later :)

Continue Reading

Remember Me

Loma lähenee uhkaavasti loppuaan, ensi viikolla oon jo työpöydän ääressä ja maailmanvalloitus jää jälleen virka-ajan jalkoihin. Kirjoitan tätä mökillä varovaisesti väreilevän veden äärellä ja ihmettelen mihin kesä taas katosi, vastahan ihmettelin sulavia lumia.

IMG_1373
.

Me ollaan lomalla vietetty paljon aikaa mökillä, paikassa joka päätyi haltuumme kokolailla pyytämättä ja yllättäen. Mökki on päässyt huonoon kuntoon vuosien aikana ja työtä on kovasti sekä takana että edessä. Paljon on jo tapahtunutkin ja alun shokin jälkeen mökistä on tullut paikka, jossa henki kulkee vaivatta, kupla arjen ulkopuolella. En todellakaan ole mikään eränkävijä, mutta aamukahvi laiturilla raukeiden auringonsäteiden lämmössä on melko korvaamaton kokemus.

cadillacquer remember me swatch
Cadillacquer Remember Me

Mökin seinät varjelevat monia muistoja joihin minulla ei ole asiaa, mutta olen kiitollinen siitä että voin olla mukana luomassa uusia tai kuunnella tarinoita ajasta ennen minua. Mökistä löytyneet sota-ajan esineet tekevät kansallismaisemasta entistä vaikuttavamman ja tärkeämmän. Tietyllä tavalla on lohdullista, että järvi vastarantoineen on nähnyt paljon ja on täällä vielä senkin jälkeen, kun kumpikaan meistä ei sitä enää ole ihailemassa.

IMG_1377
.

Minä en osaa juuri remonttihommia tehdä, mutta kun viihtyvyydestä ja sohvatyynyistä on kyse, oon nainen paikallaan. Mökin pikkuhiljaa tapahtuvasta, vanhaa kunnioittavasta muodonmuutoksesta ajattelinkin tehdä postauksen, vaikkei se blogin aihepiiriin suoraan liitykään. Toivon, että mökin edelliset omistajat olisivat muutokseen tyytyväisiä. Yksi heistä katselee järveä valokuvakehyksen sisältä takan reunalla. Maisema on kuvassa sama kuin nykyään, niiden välissä on vain kova ikävä. Maalipinnat voivat saada lisäkerroksia ja lampunvarjostimet päivittyä uusiin, mutta me emme unohda.

IMG_1380
.

Sateenkaarikin kävi tänään tervehtimässä. Minulle se tarkoittaa sitä, että vaikka surut ovat pitkiä, polut mutkaisia ja matkat raskaita, oikea tie vie aina kotiin.

IMG_1385
.

Kynsillä tänään kolme kerrosta Cadillacquerin kaunista, hyvälaatuista lakkaa, jonka nimi on lähes kliseisen osuvasti Remember Me :)

IMG_1383
.

Onnellista kesäpäivää kaikille, taidan mennä huuhtomaan orastavan työhönpaluustressin pois saunan lauteille :)

Translation: Sometimes someone gets nail polish just right. Cadillacquer did that with Remember Me. It’s nothing short of perfect. Pictured here with three coats and a touch of happiness, this polish was just the one to pick for our summer cottage getaway.

Continue Reading

Omituiset asiat – teitä on varoitettu.

Mattimyöhäinen täällä moi – omituisten asioiden haaste, jossa pitää kertoa itsestään viisi outoa ja erikoista faktaa, on pyörinyt blogeissa jo hyvän tovin ja minut on haastettu siihen kolmelta taholta. Kiitos siitä Sissi, Papu ja Lila Lakka! Ihan kuin useampi taho olisi vakuuttunut siitä, että olen pimittänyt itsestäni outoja yksityiskohtia, hmm…

Luulen, että vaikeinta tulee olemaan rajata nämä omituisuudet viiteen. Olen tosin jo aikaisemmissa haasteissa paljastanut itsestäni kaikenlaista, joten katsotaas keksinkö viisi uutta. Kuvituksena minua viime aikoina ihastuttaneita lakkoja, joita en ole raaskinut  edes koristella.

OPI panda-monium pink
OPI Panda-Monium Pink, 3 kerrosta, kiiltävä ja kaikinpuolin aivan ihana vaaleanpunainen

1) Tiedättekö sen äänen, joka kuuluu pahvilaatikosta kun sitä avataan tai suljetaan? Siis se ääni kun pahvi raapii pahvia vasten? Se aiheuttaa mulle yökkäysrefleksin ja puistatuksia, samalla tavalla kuin monille kynsien osuminen liitutauluun. Aivan.kauhea.ääni. Olin aikoinani päivittäistavarakaupan varastopuolella töissä, ja mun piti käsitellä pahvilaatikoita monta tuntia päivässä. Tajuatteko kuinka monta kertaa ehtii yökkäämään yhden työpäivän aikana?! Työkaveri yllätti mut yökkimästä kerran ja väitin että mulla oli krapula, minusta se oli vähemmän noloa kuin se että en kestä pahvin ääntä :D

2) Mä vihaan kolikoita. Se on sellaista pyhää, synkkää vihaa, mustaa kuin suolampi. Ai miksikö? Koska kolikot haisee aivan kuvottavalle! Ne kilisee, kuhisee bakteereja ja sontaa, mutta ennenkaikkea ne haisee ja se haju tarttuu käsiin. Samasta syystä isot avainniput on kuvottavia. Kauhuskenaario on se, että imuroidessa (joka jo sinällään on tarpeeks kamalaa) löytää lattialta kolikoita. Sitten ne pitää poimia lattialta käsin ja kynsien alle menee kaikkea ryönää ja siinä kolikossa on pölyä ja karvoja ja HYI ETTÄ, mulla tuntuu nyt jo yökkäys kurkussa vaikka vaan kuvittelen tuota tilannetta! *barf* IT-tuki jättää aina keittiön pöydälle kolikoita pyörimään, ja jos pyyhin pölyjä pöydältä, pyyhin vaan sujuvasti kolikoiden ympäriltä enkä koske niihin. Sitten pöydällä on sellainen pölyinen, leivänmuruinen kohta missä lojuu kolikoita. KUVOTTAVAA. Tämä aversio on ollut mulla jo lapsesta saakka. Joskus pikkusena yritin siedättää itseäni kolikoihin haistamalla kolikkopurkkia. Se ei päättynyt hyvin. Myös laukkujen pohjat on karmivia, siellä on aina epämääräistä, tunnistamatonta ryönää, pölyä, hiekkaa tai jotain murua, pinnejä, kuitteja…Hyissss…En kuitenkaan oo yleisesti ottaen mikään prinsessa, hevostalleilla olen lappanut paskaa ongelmitta toistakymmentä vuotta eikä likaantuminen ole mulle ongelma, mutta laukunpohjia, kolikoita ja vanhoja kuminauhoja ei psyyke meinaa kestää.

Essie Off The Shoulder
Essie Off The Shoulder, 2 kerrosta, helppo ja ihana.

3) En käytä koruja, eikä mulla ole edes korvareikiä. Olen lapsesta saakka jyrkästi kieltäytynyt kaikista metallisista koruista (alan huomata että mulla on joku ongelma metallin suhteen…korut, avaimet, kolikot..). Korut ovat tosi kauniita muilla, mutta itse en kertakaikkiaan kykene pitämään metallisia koruja. Nahkaremeleitä sen sijaan ei voi koskaan olla ranteissa liikaa. Puu ja nahka on jees.

4) Olen tuoksunatsi. ”Paha haju” on mulle ehkä vähän eri luokan käsite kuin muille. Kookos, vanilja ja muut raskaat tuoksut on inhokkeja, miehillä hirvein tuoksu on varmaankin se Gaultierin miehen torson mallinen pullo, joka haisee vaniljalle ja teinivuosille ja teennäiselle itsevarmuudelle. Hajusteita ei saa olla liikaa, mutta asteikon toisessa ääripäässä on ihmiset jotka haisee sarveisaineelle. Siis sellaiselle tunkkaiselle, likaiselle päänahalle. Hyi saakeli. Hyviä tuoksuja on sitrushedelmien kirpeä tuoksu, puhdas pyykki, puhdas iho ja toki myös tietyt hajuvedet. Mun omia suosikkeja on Bvlgarin Omnia Crystalline, DKNY:n se vihreä pallopullo jonka nimeä en muista, Dolce & Gabbanan Light Blue ja Calvin Kleinin Sheer Beauty. Kaikki on raikkaita, kirpeitä ja kevyitä. Pahoja hajuja vältän kuin ruttoa, hyviä tuoksuja voisin tuoksutella ikuisuuden. Tuoksut myös tuo mulle hirveän selvästi erilaisia muistoja mieleen. Joku tuoksu tuo aivan selvästi mieleen tietyn ihmisen ja aikakauden elämässä johon se ihminen kuului, toinen tuoksu taas saattaa tuoda mieleen elävästi jonkin matkan ja tai yksittäisen hetken. Ahdistaviin hetkiin liittyvät tuoksut tuo sen ahdistuksen mukanaan myöhemminkin.

zoya blaze
Zoya Blaze, kaksi kerrosta, mieletön holoupeus
zoya blaze close-up
Lähikuva Blazesta

5) Mulla ei ole minkäännäköistä suuntavaistoa tai avaruudellista hahmottamiskykyä. Olen asunut pk-seudulla nyt neljä vuotta enkä edelleenkään hahmota Helsinkiä pätkääkään. En osaa liikkua keskustassa sujuvasti enkä ymmärrä kaupunginosien etäisyyksiä suhteessa toisiinsa. Mun älykkyydessä on musta aukko tällaisten asioiden kohdalla. Joudun ajamaan autolla saman reitin kymmeniä kertoja ennenkuin varmuudella voin sanoa osaavani sen kyseisen reitin (ja silti välillä saattaa tulla tunne, että omg omg ajoin väärin missä mä oon APUA). Siksi en haluakaan yleensä lähteä ajamaan paikkaan joka ei ole mulle tuttu. Tietyssä vaiheessa tulee se piste, ettei enää kertakaikkiaan kehtaa myöntää kaverilleen ettei edelleenkään osaa suunnistaa siihen kauppakeskukseen, jossa on kyseisen kaverin kanssa asioinut kymmeniä kertoja. Tää on jossain määrin invalidisoivaa :D Kartatkaan ei oikeastaan auta hirveästi, koska en osaa lukea niitä karttoja ja kävelen aina väärään suuntaan…

Nämä kirjoitettuani mulla on sellainen olo, että vaikutan varmaan nyt aivan sekopäältä. Mutta en mä oo! *piipittää* Tietäisitte vaan, mitä mä jätin kertomatta…:D

Translation: Fellow bloggers challenged me to tell 5 weird things about me. This time only in Finnish I’m afraid. Trust me, you’ll be better off.

Continue Reading