Lisää karkkia

Tänään vuorossa Candy Shopin pikkujouluihin tekemäni kynnet. Teemaksi valitsin luonnollisesti karkit, kuppikakkuakin yritin kynsille leimata, mutta en taaskaan saanut sitä kuvaa toimimaan. BundleMonsterilla on tämä  laatta, jossa on koko kynnen muffinssikuvio, mutta en oo vielä koskaan saanut sitä muffaria nostettua kokonaisena leimasimeen. Onko kellään muulla samaa ongelmaa vai onko mulla viallinen laatta?

.
.

Eeeeenivei, karkeista puheenollen, käytiin IT-tuen kanssa Makuunissa viime viikonloppuna. Herättiin lauantai-iltana siihen hyytävään tosiasiaan, että meillä ei ole mitään herkkuja vaikka on lauantai. Anteeksiantamatonta huolimattomuutta. Lähdettiin sitten suoraan Makuuniin, jossa jouduin sydämistymään kanssakarkkeilijoiden huonosta käytöksestä. On olemassa Makuunietiketti, jota kaikkien pitäisi noudattaa, koska olemme ihmisiä emmekä petoja.

.
.

Ensinnäkin, karkkilaareilla edetään rauhallisesti mutta vakaasti. Tasainen eteneminen on kaiken a ja o. Kesken karkkirivin EI jäädä seisomaan tulpaksi, huitomaan kauhalla ja juoruamaan jostain mitä Pera teki tai ei tehnyt. Emotionaalinen myllerrys toki on usein alkusysäyksenä Makuuniin lähtemiselle (lapset: aikuiset hallitsevat tunteitaan syömällä, suosittelen opettelemaan), mutta karkkien valinnan ajan pitää olla ruodussa. Stay on task, people. Jos et osaa puhua ja edetä yhtä aikaa, olet liian tollo ostamaan karkkisi Makuunista. Candy King palvelee teidänlaisianne marketeissa.

Rauhallinen eteneminen takaa myös sen, että ehdit silmäillä jokaisen laatikon ja ottaa haluamasi – taaksepäin rivillä ei mennä. Se sekoittaa takanatulevan pasmat, kiitos vaan. Ja ainakaan niillä laatikkoriveillä ei poukkoilla ympäriinsä kuin hirvet liikenneruuhkassa. Rivit mennään alusta loppuun ja sitten vasta siirrytään seuraavaan, tämä on kuitenkin sivistysvaltio vielä toistaiseksi, jumankauta.

.
.

Toiseksi, karkkikotelot avataan ja suljetaan luonnollisesti kauhalla, ei käsin. Paino sanalla _suljetaan_. Laarin avaaminen ja sulkeminen pitäisi olla kaksi aivan automaattisesti toisiaan seuraavaa asiaa, samalla tavalla väistämättömästi yhdessä kuin makaronilaatikko ja ketsuppi tai vesisade ja lätäköt. Karkit KUIVUU, jos kansia ei laita kiinni! Vaiva on minimaalinen, hyvä lopputulos maksimaalinen. Tuoreet karkit, parempi mieli. Samalla säästätte kanssaihmiset siltä vaivalta, että he joutuvat mielenosoituksellisesti paukuttamaan auki jätetyt kannet kiinni.

.
.

Laareilla eteneminen liittyy myös säännöstelyyn. Makuunissa menee suhteellisuudentaju aika helposti ja kassalle kannetaan kilon pusseja. Pliis, puoli kiloa riittää vallan mainiosti. (:D) Jos laareilla liikkuu em. sääntöjen mukaisesti, ei katso taakseen ja ottaa karkkeja 3kpl/laji, paitsi paria suosikkia hieman enemmän, päätyy kassalle kohtuullisen säkin kanssa. Erityisen iloisena/murheellisena/tylsänä/mikätahansatunnetähän päivänä voi ottaa 4kpl/laji.

.
.

Vastuu on kuitenkin kannettava. Jos kassalla näkyy puntarissa häkellyttävä luku, se on vain nieltävä (monessa merkityksessä). Ei ruveta pokkuroimaan sen laatikon luo, mikä on tarkoitettu ylimääräisille karkeille. Sitä on käytetty viimeksi 90-luvulla. Paitsi lapset, joilla on käytettävissä vaan se yksi kolikko, ne saa käyttää sitä laatikkoa. Aikuiset ostaa sen minkä ottaa, piste.

Kynsistä sen verran, että pohjavärinä on käytetty Kikon superhyvälaatuista ja kaunista cremeä, nro 314. Karkkikuviot on BundleMonsterin laatasta BM-306 ja leimattu Konadin violetilla leimauslakalla, jonka sain Adeninasta. Sinne on muuten tullut A Englandin uusi Ballerina-kokoelma myyntiin jo nyt! Kääk, en ole edes nähnyt lakoista swatcheja vielä. Oon tosin blogien lukemisessa varmaan kaksi viikkoa jäljessä, en oo ehtinyt kuroa viivettä kiinni…

Laitoin leimauksen päälle vielä kerroksen China Glazen holotopperia Fairy Dustia, koska muuten tulos ei ollut ihan tarpeeksi ällösöpö vielä :)

.
.

P.s. Kyllä, leffaa vuokratessa pitää näyttää henkkarit. Älkääkä hyvät ihmiset laittako niitä pähkinöitä samaan pussiin karkkien kanssa.

P.p.s. Muistakaa Kauneusbloggaajien joulukalenteri :)

Translation: Sweet as candy, aye? Two coats of Kiko 314, stamping done with purple Konad polish and BM-306 and then some China Glaze Fairy Dust to seal the deal. 

Continue Reading

Vertigo

Äääh taas joudun kiilaamaan omassa postausjonossani, mutta: surffailin pari päivää sitten tapani mukaan Facebookin Kynsikoristelut -ryhmässä, jonne oli linkitetty Basevehei Nails – blogista niin vinkeä tutoriaali, että sitä oli pakko päästä kokeilemaan samantien. Linkittäjänä oli Milba, joka kokeili samaa tutoriaalia tekstuurilakoilla ja onnistuikin erinomaisesti.

Itse lähdin uhkarohkeasti sotkemaan tavallisilla lakoilla. Minähän en koskaan malta harjoitella mitään etukäteen kiekolle tai mallitikulle, vaan aina mennään soitellen sotaan ja tehdään suoraan kynsille – mielellään vielä sellaisella aikataululla, että uusintaan ei mitenkään ole varaa. Niin tälläkin kertaa.

.
.

Lakkoina käytin Essien Watermelonia ja Kikon Strong Chocolatea, nro 436. Sutaisin puolelle kynnelle Essietä ja toiselle Kikoa, molempia erittäin paksun kerroksen. Sitten pyöritin ohuella pilkkutikulla spiraalikuviota märkään lakkaan. Kuvio pitää tehdä hyvin kevyellä kädellä, sillä jos painaa liikaa, pilkkutikku vetää lakkaa liikaa mukanaan ja tuloksena on paljas rantu. Vaikea selittää, mutta kokeilemalla se selviää :)

.
.
.
.

Valitsin lakkaukseen mahdollisimman peittävät ja pigmenttiset lakat, jotta selviäisin yhdellä kerroksella. Heikkopigmenttisillä lakoilla tämä tekniikka tuskin toimisi. Kikon ja Essien pigmentti palkitsi tekovaiheessa, mutta voi elämän karut kävyt kuinka kauan sain siivota kynsinauhoja. Voin kertoa että itku ei ollu kaukana…mulla meni lakkauksen siistimiseen kauemmin kuin itse lakkaukseen. Todella palkitsevaa!

.
.

Huomasin myös, että tummempaa lakkaa kannattaa vetää vaalean päälle, ylläolevassa kuvassa tein toisinpäin ja pinkki lakka sekoittui ruskeaan muuttuen violetiksi. Noh,  mitäpä tuosta, ihan hauskoja nuokin kynnet ovat.

.
.

Tein yhden kynnen kerrallaan valmiiksi, koska lakka ei saa kuivua ennen pilkkutikulla kieputtamista. Lisäsin päällyslakan kun kaikki kynnet oli valmiit, eikä pikakuivattaja yllättäen levittänytkään kuvioita ollenkaan. Aina positiivinen yllätys!

.
.

Mitä tykkäätte? Minä tykkään! Tulee mieleen vanhanaikaiset kuvaukset mustetahratesteistä ja hypnooseista :D Very cheerful. Joka tapauksessa, kuvio on hauska ja tämä voisi olla pastelliväreilläkin kiva toteuttaa, taidankin kokeilla Kikon peittäviä pastellivärejä seuraavan kerran kun hypnoosikynsiä teen.

Translation: Basevehei Nails had this amazing tutorial on her blog and I had to try it out right away. I used Essie Watermelon and Kiko 436 for this vertigo manicure and will try this again with some pastels!

Continue Reading

Gaalatunnelmia ja -kynsiä

Olin viime viikonloppuna Sissin avecina Indiedays Inspiration Blog Awardseissa. Blogigaala oli ensimmäinen laatuaan niin mulle kuin Indiedaysillekin. Gaalassa palkittiin vuoden inspiroivimmat blogit eri kategorioista, valinnat tapahtuivat lukijaäänestyksen kautta. Itsehän oisin varmaan tietty voittanut jos olisin ollut ehdolla, mutta te varmaan unohditte pistää mut ehdolle? No hei ei se mitään, voin mä ens vuonnakin voittaa.

Vakavasti puhuen, minusta oli kiva systeemi että kuka tahansa pystyi ehdottamaan mitä tahansa blogia ehdolle, riippumatta siitä oliko blogi Indiedaysin/Inspirationin piirissä. Vielä hienompaa oli se, että Sissi oli kymmenen parhaan joukossa Kauneusblogikategoriassa! Voiton vei odotetusti Saara Sarvas, toisena oli Karkkipäivä ja kolmantena PlusMimmi (jonka kyllä ennemmin lifestylekategoriaan laittaisin, mutta enivei).

Ennen gaalaa käytiin Sissin kanssa etkoilemassa Sushibarin antimien äärellä. Sissi ei ollut koskaan syönyt sushia, mikä on täysin ennenkuulumatonta, koska bloggaajathan elää sushilla, macaronkekseillä ja skumpalla!

sushimums
sushimums

Knoppitieto: oon syönyt elämäni aikana vain yhden ainoan macaronin. Valmistauduin korjaamaan vahingon blogigaalassa, mutta järkytyksekseni siellä ei tarjoiltu macaroneja ollenkaan! BUU.

Illan mekko oli huonosti istuva ja olkapäästä rikki. Ihan gaalamateriaalia siis. Sovitin kyllä mekkoa ennen ostamista, mutta ilmeisesti en vaivautunut vilkaisemaan selkäpuolelle ollenkaan. Noh väliäkö tuolla, Stella Harasekin ja Sandra Hagelstamin kaltaiset hurmaavat blogimaailman pioneerit kiinnittivät ehkä vähän enemmän ihmisten huomiota kuin mun selästä pussittava mekkoni.

Mekon kuosi oli aika hauska ja halusin siirtää kuosin myös kynsiini.

.
.

Mielestäni se onnistuikin oikein mukavasti, kerrankin!

.
.

Pohjavärinä on kermanvaalea Gina Tricotin Cream, kaksi kerrosta (peukuissa kolme). Mustat kuviot on leimattu Color Clubin mustalla hololakalla Revvvolutionilla Cheekyn laatasta CH2.

.
.

Kuvio kaipasi vielä Sitä Jotain, joten sudin minimaalisen ohuella koristelusiveltimellä shampanjanväristä hololakkaa mukailemaan mustia viivoja. Lakka on Kikon 399, Silk Taupe. Holoyksityiskohdat näyttikin aika kivalta auringossa!

.
.
.
.

Itse gaala oli kyllä vähän hämmentävä kokemus. Tunnistin kymmeniä ihmisiä mutta en tuntenut heistä ketään, joten olo oli vähän orpo. On tämä kynsibloggaus kyllä rentoa verrattuna vaikkapa muotiblogeihin, joissa ollaan esillä omalla naamalla, nimellä ja persoonalla. Hämmentävää oli sekin, ettei gaalassa ollut oikeastaan varsinaista ohjelmaa palkintojenjaon lisäksi. Kyllä me onneksi löydettiin sakki kauneusbloggaajia joiden kanssa juttu luisti oikein mukavasti :)

Oli gaalassa muuten sellainen valokuvaus-sponsoriseinäkin. Mun asiallisuus oli jo loppu, päädyin tämmöiseen hienoon poseeraukseen, jota kenenkään mun ikäisen ihmisen ei todellakaan pitäisi enää käyttää. Tai ylipäätään kenenkään.

.
.

Luojan kiitos Sissillä ei ollut kädessä järkkäriä. Pokkarikuva on sopivan armelias :D

Translation: Indiedays Inspiration Blog Awards and my dress accompanied with fitting nails and seriously out-dated and facepalm-worthy pose! Nails were done with Gina Tricot Cream and stamped with Color Club Revvvolution and Cheeky’s plate CH2. I also added some holo stripes with Kiko 399 and a detailing brush. 

Continue Reading