That’s Hula-rious!

OPI:n Hawaii -kokoelman promokuvien pulpahtaessa ympäri Internetiä huomioni kiinnittyi heti vaaleaan mintunvihreään That’s Hula-Riousiin. Minttulakat on yksi mun lukuisista heikkouksistani ja omistan minttuja luvattoman paljon siihen nähden, että ne yleensä ovat koostumukseltaan nokannyrpistyksen arvoisia ja saavat sormien ihon näyttämään tosi punaiselta, minkä vuoksi minttulakkauksia on todella ärsyttävää kuvata.

Mikään yllä olevista faktoista ei tietenkään hidastanut mua hetkeäkään, kun näin That’s Hula-riousin livenä. Mintunvihreän määritelmästä voidaan olla montaa mieltä ja monen mielestä Hula-Rious on vaaleanvihreä eikä mintunvihreä. Mulle vaaleanvihreä on enemmänkin Essien Navigate Her -sävyn tyyppinen, mutta tähän voi vaikuttaa se, että olen jo ehtinyt kovaan ääneen ilmoittaa etten pidä lainkaan vihreistä lakoista ja minttulakat on ihan eri kategoriaa…mutta myönnettävä on, että ehkä Hula-rious on ennemminkin valkopohjainen, kirkas pastellivihreä kuin perinteinen minttu.

Hitto mulla on kyllä ihan paperinkuivat jutut tänään. Syytän sitä, että IT-tuki on nyt innostunut kodin valaistuksesta (…jep) ja tätä kirjoittaessani ympärilläni on jatkuva valoshow enkä oikein voi keskittyä. Herra asensi meille Houm.io -järjestelmän, jossa valaistusta ohjataan langattomilla kytkimillä, kännykällä tai tabletilla ja sovellukseen voi luoda erilaisia valaistustyyppejä ja -ryhmiä. Noh, nyt meillä on tuhat ja yks valaistusmoodia joita pitää testailla kuin kännykän soittoäänivalikoimaa 90-luvulla. ”Katoppa nyt! Tää on alkuiltavalaistus KLIK no niin tää on sit loppuiltavalaistus KLIK ja sit leffavalaistus KLIK, sit mietin et jos ois viel jalkapallonkatsomisvalaistus mut en oo vielä suunnitellu sitä. Mikä ois hyvä ruokailuvalaistus? Tää? KLIK. Näitä voi myös hei himmentää KLIK KLIK KLIK. Voitko nousta ylös, mun pitää siirtää sohvaa koska KLIK ja sitten KLIK…”

Tää alkaa eskaloitua siihen pisteeseen että en varmaankaan saa yksinäni yhtään lamppua päälle tässä huushollissa. Onneksi tulen sytyttämistä ei vielä ole koodattu sovellusmuotoon joten saatan selvitä kynttilöillä ja tulitikuilla aina kun olen yksin kotona.

opi that's hula-rious
.

Nyt IT-tuki päästi irti langattomasta kytkimestä havaittuaan karkkipussin, joten pystyn varmaankin viemään tämän postauksen loppuun saakka.

That’s Hula-rious -lakan koostumus on hyvä, ja erityisen hyvä näin valkopohjaiseksi lakaksi. Suosittelen silti kevyttä kättä ja harvoja siveltimenvetoja. Joissakin kynsissä selvisin kahdella kerroksella, joissain tarvitsin kolme, kun lääräsin liikaa siveltimen kanssa ja sain lakan raidoittumaan.

.
.

Ajatuksena oli leimata kynsille liukuvärin tapaan musta-harmaa-valkoinen kirjainkuvio, mutta katsoin lakatessa New Girlin uusimpia jaksoja Netflixistä ja nauroin niin helvetisti etten keskittynyt pätkääkään. Kynsillä on nyt siis mustia kirjaimia ja sotkuisia vaaleita kirjaimia, jotka eivät juurikaan edes näy. Itse leimauskuviosta tykkään tosi paljon, koska myös tekstikuviot ovat heikkouteni. Kuvio on Konadin laatasta m100 ja siinä on muitakin kivoja kuvia. Konad on jäänyt mulla vähän MoYou Londonin jalkoihin (paitsi se käsittämättömän ihana Square 01 -laatta!), mutta nyt valikoimaan on tullut monia tosi kivoja laattoja ja hommasinkin niitä tovi sitten useamman. Konadin laattojen hintaa on muuten CesarsShopissa (maahantuoja) laskettu pysyvästi ja laatat maksaa nyt maltilliset 3,90 euroa/kpl.

.
.
.
.
.
.

Hei muuten, lähden Berliiniin ihan kohta! Arvatkaa ostanko kaikki Essence- ja Catrice-hyllyt tyhjiksi? TODELLAKIN! Tää on mun eka kerta Berliinissä näin aikuisiällä (olen toki poliittisena viisivuotiaana ollut siellä hajottamassa Berliinin muuria) joten vinkkejä kiinnostavista paikoista, shoppailumahdollisuuksista ja hyvistä ravintoloista otetaan vastaan!

Translation: OPI That’s Hularious! was the first polish that caught my eye when the promo shots of Hawaii Collection started to float around the Internet. I love pretty much all mint green polishes and although Hula-rious is more bright pastel green than mint, I still adore it’s color. The formula was very good too and that’s something I wasn’t expecting from a white-based pastel creme. It’s pretty self-leveling but I recommend using a light hand – I had to apply a third coat to some of my nails because I over-worked the polish and that made it streaky. The stamping was done with Konad polishes and Konad m100 plate. i was supposed to do a stamping gradient but I was watching New Girl on Netflix while polishing and I laughed so hard I couldn’t concentrate and my stamping went to hell. Totally worth it though :D

Thanks for visiting!

Continue Reading

Vertailu: leimasimet / Comparison: stampers

Värkätessäni swatcheja Konadin leimauslakoista heräsi ajatus myös pienen leimasinvertailun tekemisestä. Leimasimia oli kertynyt nurkkiin useampia ja loppuja pyysin Cesarsilta kuvattavaksi, jotta saisin kattavan vertailun tehtyä. Stampereita myydään pääasiassa kahden termin voimin, kiinteä tai löllö, mutta kuitenkin leimasinten välillä on aika isoja eroja sen suhteen kuinka paljon leimasimen tyyny joustaa. Toivottavasti tämä postaus auttaa itselle sopivan leimasimen valinnassa :)

Kuten moni muukin, minäkin aloitin leimausurani perinteisellä Konadin kovalla leimasimella. Ei ihme että leimaus koetaan vaikeaksi tekniikaksi aloittaa, kun lähes jokainen tarttuu siihen kovaan Konadiin. Se ei oikeastikaan ole erityisen hyvä. Pehmeällä leimasimella on paljon helpompi saada nätti kuvio aikaiseksi, joten jos vasta harkitset leimaamisen aloittamista tai olet ehtinyt ensikokeilulla siihen tuskastua, vaihda leimasinta. Pehmeää leimasinta ei tarvitse kieritellä pitkin kynnen pintaa, vaan kynnen voi vain upottaa leimasimeen ja siten kuva yltää helposti myös kynnen reunoille. Erityisesti pitkille ja/tai kaareville kynsille löllöleimasin on erinomaisen käyttis.

Olen ottanut stampereista kuvat, jotka havainnollistavat tyynyn joustavuutta kynnelle painettaessa. Käytin jokaisessa kuvassa mahdollisimman tarkasti saman verran voimaa, eli sen verran kuin yleensäkin kuvaa kynnelle leimatessa.

konad stampers
.

Kuvassa vasemmalla on se perinteinen Konadin leimasin. Putken päissä on kaksi erikokoista päätä, molemmat yhtä kovia ja melko liukkaitakin. Päät eivät jousta yhtään, eli leimasinta täytyy pyöräyttää sekä kuvion päällä laatalla että kynnellä. Oikealla on Konadin erikoinen keinuleimasin (saatu Cesarsilta), joka on ilmeisesti tarkoitettu pitkien, jatkuvien kuvioiden leimaamiseen, mutta minä en päässyt tämän kanssa sinuiksi ollenkaan enkä oikein ymmärrä ideaa. Keinuleimasimen tyyny on aavistuksen joustavampi kuin perinteisessä leimasimessa.

.
.
moyou stampers
.

Ylläolevat kolme suorakulmaista leimasinta ovat MoYou Londonin tuotantoa ja tätä nykyä myynnissä myös Cesarsilla. Mintunvihreä ja punainen (molemmat saatu tätä postausta varten) ovat kiinteitä ja kovia, valkoinen on pehmeä. Vihreässä ja punaisessa leimasimessa ei ole mitään muuta eroa kuin väri. Valkoisen olen aikoinaan ostanut MoYoulta ja se on tähän saakka ollut suosikkini. Suorakulmainen muoto auttaa leiman kohdistamisessa kynnelle ja pienehkö koko on mun minikynsille sopivampi kuin valtavat pyöreät leimasimet. Leimasin oli aluksi vähän kiinteämpi ja ajan mittaan se on pehmentynyt juuri sopivaksi. Hieman tahmeampi se saisi kyllä ehkä olla, pinta ei ole liukas mutta ei aivan yhtä tahmea kuin seuraavana esiteltävässä pyöreässä leimasimessa.

.
.
.
.
xl stampers
.

XL-leimasimen nimeä kantavia välineitä löytyy kaksi, valkopunainen ja punavihreä. Valkopunaisessa isompi pää on löllö ja tahmea, pienempi on kova. Punavihreässä molemmat päät ovat kovia. Valkopunainen leimasin on aivan erinomaisen hyvä, yksi parhaista. Leimasintyyny on niin tahmea, että kuvio nousee tyynyyn suurinpiirtein itsestään. Tämä on jäänyt mulla vähemmälle käytölle vain sen takia, että tykkään suorakulmaisesta muodosta enemmän, mutta vähän heikommin etsattujen laattojen tai hyvin ohuiden kuvioiden kanssa tämä tahmatassu on ihan ykkönen. (EDIT: tässä kohtaa piti mainita MagnoNailsin XL-stamperista, mutta se unohtui joten mainitsen nyt jälkikäteen: kyseinen leimasin on myös tosi hyvä, tyynyt ovat juuri sopivan tahmeita ja pehmeitä, aika samaa luokkaa kuin tässä mustassa XL:ssä. MagnoNailsista ei valitettavasti ole kuvaa, koska ajan myötä leimasintyynyt haperoituivat ja murtuivat ja heitin koko leimasimen sitten roskiin.)

Punapäisestä leimasimesta (saatu) ei ole havainnollistavaa leimauskuvaa, koska se on ihan yhtä joustamaton kuin nuo edeltävätkin kiinteät leimasimet eikä kuva siis tarjoaisi mitään uutta. Se täytyy kuitenkin mainita, että tyyny on paljon korkeampi kuin muissa kovissa stampereissa ja siksi se saattaa lujasti painettaessa yhtäkkiä umplahtaa alaspäin.

.
.
.
.

Harmaita leimasimia on myöskin tarjolla kahta versiota (molemmat saatu). Toisessa molemmat tyynyt ovat pehmeitä, toisessa punainen tyyny on perinteistä kiinteää mallia. Molemmissa ”löllöt” tyynyt on huomattavasti kiinteämpiä ja kovempia kuin muissa löllöleimasimissa, minkä kyllä huomaa allaolevasta leimauskuvasta. Nämä voisivat sopia niille lakkaajaleideille, jotka pitävät kyntensä melko lyhyinä ja joilla ei ole kovin kaarevat kynnet. Tahmeus on aikalailla samaa luokkaa kuin suorakulmaisessa leimasimessa.

.
.
.
.

MoYou Londonin uusin satsaus leimausvälinepuolella on tämä uudistettu suorakulmainen leimasin ja siihen kuuluva muoviskrapa. Tilasin leimasimen silkasta mielenkiinnosta ja hyvä niin, sillä voin kertoa, että tässä kohtaa puhutaan todellakin LÖLLÖSTÄ. Oikeasti hätkähdin kun koskin leimasimeen ensimmäistä kertaa, ei tullut mieleenkään että tyyny olisi niin löysä kuin se on. Matsku on suurinpiirtein nestettä :D Tahmeuttakin löytyy reilusti. Jos tämä ei ole jollekulle tarpeeksi löllö, meikä nostaa kädet pystyyn. Vinkkasin Cesarsillekin tästä leimasimesta ja ehdotin että nappaavat tämänkin myyntiin, katsotaan päätyykö Löllöjen Löllö kohta hyllyyn :)

moyou new rectangular stamper
.

Tuo mukana tullut skrapa on söpö mutta ei mun mielestä erityisen käytännöllinen, ylimääräistä lakkaa tahtoo jäädä kuvion päälle vaikka missä kulmassa kaapii. Olen sinnikkäästi käyttänyt alkuperäistä Konadin metallireunaista skrapaa vaikka se vähän laattoja raapiikin, koska en vain saa yhtä siistiä jälkeä bonuskorteilla tai muovisilla lipareilla.

.
.

Loppuun vielä pari vinkkiä: löllöleimasimien päällä on uutena usein sellainen liukas ”kalvo”, joten kannattaa karhentaa iskemättömän leimasimen pintaa kevyesti viilalla ennen ensimmäistä käyttöä. Myös puhtaalla asetonilla pyyhkäisy kuulemma toimii, itse en ole kokeillut. Pidemmän päälle leimasimen putsaaminen asetonilla kuluttaa pintaa ja haurastuttaa materiaalia, joten suosittelen putsaamaan leimasimet ennemmin teipillä. Sissiltä sain vinkin vaatteiden putsaamiseen tarkoitetun teippirullan käyttöön ja se toimii ku junan vessa! Runttasin teippirullan kynsitarvikelaatikoston lokerikkoon, joten nyt leimasimen puhdistaminen käy vikkelästi yhdellä kädellä eikä tarvitse läträtä kynsilakanpoistoaineen kanssa kesken lakkaamisen.

.
.

Toivottavasti tästä oli hyötyä. Mikä teidän vakioleimasin on ja miksi? :)

Translation: Here’s a little comparison of the different stampers I own. CesarsShop was kind enough to provide me some of these stampers so I could do a broader comparison :) My favorite used to be the black rectangular stamper from MoYou London but I just tested the NEW rectangular stamper they recently launched (the last one) and HOLY MOLY is that soft or what! I strongly recommend you check that out especially if you have very curved nail beds and/or long nails. I don’t understand why anyone would use hard stampers anymore now that there’s so many soft and sticky ones available. They make stamping so much easier! So, get rid of that old pink Konad stamper and place your money on soft ones. You probably won’t be disappointed :) Just remember you should carefully file soft stampers before you use them, otherwise the surface isn’t sticky enough. 

So, what’s your weapon of choice? :D

Continue Reading

Jack Frost

moyou london festive collection 20

KIITOS kaikille edelliseen postaukseeni kommentoineille, kiitos koskettavista tarinoista, kauniista sanoista ja myötäelämisestä. Olen yrittänyt aloittaa kommentteihin vastaamisen jo pariin otteeseen, mutta eihän siitä mitään tule kun alkaa heti vollotuttaa! Ehkä parin päivän päästä jo onnistuu. Tämän päivän lakkaus mukailee samaa aihepiiriä, mutta ei siitä sen enempää. Koitan pysytellä asiassa etten taas lietso itseäni synkkyyteen :)

moyou london festive collection 20
.

Kynsillä on Dance Legendin Anna Gorelova -malliston talvikokoelman lakka numero 17 eli Jack Frost. Kauheen helppo toi nimi kyllä. En tiiä miten tuo pitäis ilmaista, löytyy brändin nimeä ja malliston nimeä ja kokoelman nimeä ja lakan numeroa ja englannikielistä nimeä ja venäjänkielistä nimeä. Miten ois vielä suomenkielinenkin nimi kaupanpäälle? Jaakko Huurre mahdollisesti? Pullossa itsessään lukee pelkkä numero, mahtava päätös hei. Kiitti letuista. (IT-tuki muuten riemastui kun näki tuon pullon, koska kuulemma tuo pöllö näyttää ihan minulta. KIITTI)

Sain valita Mi Nailsilta joitakin lakkoja esiteltäväksi ja pyysin tätä Jaakko Huurretta, koska olen heikkona näihin kylmäsävyisiin siniharmaisiin. Jack Frost saattaa muistuttaa äkkiseltään Picture Polishin Lakodomia, mutta on reilusti sinisempi. Lakassa on aivan ihanaa valkoista hitulaa sekä sinistä ja pinkkiä shimmeriä. Pohjasävyltään lakka on hyvin lähellä Cadillacquerin She’s One of a Kindia, joten jos se miellyttää, miellyttää tämäkin. Jack Frost ei peitä itsekseen kovin helposti, joten lakkasin alle yhden kerroksen She’s One of a Kindia ja päälle kaksi kerrosta Jackia. Koostumus oli vaivaton mutta hermo olis kyllä mennyt jos tätä itsensä päälle olisi yrittänyt kerrostaa.

anna gorelova jack frost 17
.
pueen 40
.

Tassukuvio on leimattu Pueenin laatasta numero 40. Leimasin ensin ”varjon” Konadin Light Greylla ja sitten uudestaan Konadin mustalla. Mustan leimauksen asemointi kynnelle meni ihan lotolla, mutta jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin leimaamaan tassut siten että varjo tuli oikeaan kohtaan. Itse kuvahan on vinossa ko mummon hammas, mutta en todellakaan uskaltanut ottaa uusiksi kun kerran sain varjon onnistumaan…

anna gorelova 17 jack frost
.

Putoilevat sydämet löytyvät MoYou Londonin uudesta ystävänpäivälaatasta, joka kantaa nimeä Festive Collection 20. Tosi söpö laatta ja toimii ystävänpäivän ulkopuolellakin, suosittelen.

Tiedättekö sen Hesarin kysymyspalstan, jonne lapset saa lähettää kysymyksiä maailmankaikkeudesta? Joku Torsti vastaa tms. Minä haluaisin lähettää sinne seuraavan kysymyksen: MIKSI MUN LEIMAUKSET ON AINA REIKIÄ TÄYNNÄ? Kuvioiden reikäisyys on ollut jatkuva riesa ihan koko leimaushistoriani ajan. Koska en ole osannut ratkaista asiaa, oon vaan työntänyt pääni pensaaseen ja paikkaillut kuvioita jälkikäteen, tai antanut olla, kuten tällä kertaa. Olen käyttänyt useita erilaisia leimasimia, kymmeniä laattamerkkejä ja leimauslakkoja, mutta en ole löytänyt mitään selkeää kausaliteettia välineiden tai tekniikan vaihdon ja reikien määrän välillä. Näissäkin kynsissä käytin kahta stamperia ja kuviot on kaikki yhtä reikäisiä. MIKSI?! Torsti, oot mulle vastauksen velkaa! (Toki joku teistäkin voi ihan vapaasti vastata, kiitos.)

moyou festive 20
.
.
.

Olen muuten kuvannut jo materiaalia leimasinvertailupostaukseen, mutta kumman haluatte ensin: viimeisen Picture Polish -teemaviikon lakkauksen vai leimasinesittelyt?

Muuten, jos Mi Nailsin valikoimassa jokin haluamanne lakka on loppuunmyyty, niin kannattaa klikata sitä ”haluan ilmoituksen kun tuotetta on varastossa” -kohtaa. Klikkausten perusteella kerätään tietoa siitä, mistä lakoista ihmiset ovat kiinnostuneita ja sen perusteella sitten suunnitellaan uusintatilauksia.

(Jack Frost saatu esiteltäväksi. Linkkien klikkauksista tai ostoksista en hyödy.)

Translation: The sudden loss of our beloved dog Bobby still weighs heavy on my heart so I did this mani to commemorate him. The base is Anna Gorelova by Dance Legend no. 17, Jack Frost (press sample). Jack Frost is a blue-grey polish with white flakes and pink and blue shimmer. Very pretty and ethereal but also sheer, so I layered it over Cadillacquer She’s One of a Kind. The heart image is from MoYou London plate called Festive 20 and the paw is from Pueen40. The heart stamp ended up having multiple holes in it and I freaking hate that, but I don’t know what I’m doing wrong so I can’t fix it. I’m not blaming the plate because I’ve had this same problem for years. No matter which stamper or plate or stamping polish I use there’s still holes. WHY? Ugh!

Continue Reading