Mulla oli kyllä koettelemusten päivä perjantaina. Kuten olen aiemminkin kertonut, harrastan sulkapalloa ja jokin aika sitten viikoittainen treenien määrä nousi kahdesta tunnista 4,5 tuntiin viikossa. Venyttelyn määrä pysyi samassa kuin aikaisemminkin eli nollassa. Tuloksena olikin sitten yllättäen penikkatauti säärissä ja tolkuttomat lihasjumit kaikkialla. Mulla on muutenkin selkä- ja hartiavaivoja ihan riittämiin, mutta viime viikot oon ollut normaaliakin enemmän jumissa. Käyn hierojalla säännöllisesti mutta jalkojen hieromista olen vähän vältellyt, koska se on ihan kamalaa. Ensinnäkin se sattuu, ja toisekseen en oikein voi rentoutua kun mietin vaan että hierojanäkeemunselluliitithierojanäkeemunselluliitit….:D

Enivei, sain saarnan sekä mun hierojalta että parilta kaveriltani, kun kerroin penikkataudin ilmaantumisesta ja kieltämättä kipukin oli treeneissä jo sitä luokkaa, että taivuin varaamaan ajan jalkojen hierontaan. Jalkojen lihaksiston jumiasteesta kertonee jotain se, että koskettuaan mun pohkeeseen hierojan spontaani kommentti oli ”….ei hel…”. Olin kuvitellut että mulla on ihan hullun timmit pohkeet mutta ne olikin kovat lähinnä sen takia, että ovat niin jumissa. Reisissä oli sama juttu. Haaveet kaatuu.

Vinkki tiedustelupalveluille: nohtakaa peukaloruuvit ja vesikidutukset, kyllä se lihaskalvojen irrottaminen sääriluusta on takuulla tehokkain keino saada ihminen murtumaan ja tunnustamaan mitä tahansa. Tsiisus kuinka kipeää se kävi. Olin jo etukäteen päättänyt, että kunhan hieronnasta selviän, saan ostaa itselleni palkinnoksi berliininmunkin, mutta ei se ihan hirveästi itse tilanteessa lohduttanut. Siinä oli spa-musiikit ja eteerinen rentoutus aika kaukana, kun dialogi hierojan kanssa oli tällaista: ”No niin ja nyt pure vähän hammasta, tämä todennäköisesti sattuu vähän.” ”AAAAAAAA AI S*******A P******E MITÄ SÄ OIKEIN TEET MULLE NO NIIN TÄHÄN SITÄ KUOLEE APUA” ”…mä en ole kyllä vielä oikeastaan edes aloittanut.” ”MITÄ?! AI!!! EN VOI USKOA ETTÄ MAKSAN TÄSTÄ SIIS SUN PITÄIS MAKSAA MULLE!!!!!!!!!! (lisää kiroilua)” ”saattaa tulla vähän mustelmia nyt mutta ens kerralla on sitten helpompaa.” ”MILLÄ ENS KERRALLA EN TUU ENÄÄ KOSKAAN TÄNNE!” ”ootkos sitä Vain elämää -sarjaa seurannut?” ”NO OON TIETENKI HALUAN EPIDURAALIN” ”no niin siirrytäänpäs tänne reiden puolelle…miten nämäkin voi olla näin jumissa!” ”OSTAN KAKS BERLIININMUNKKIA, VARMANA OSTAN JA SYÖN NE JO KAUPASSA”

Harvoin sitä joutuu pyytämään anteeksi kun hierojalta lähtee, mutta tulipa sekin koettua. Kaikin puolin nöyrryttävä kokemus. Jotenkin veikkaan, että hieroja oli melkoisen helpottunut kun kerroin, etten ainakaan kahteen viikkoon ehdi tulla uudestaan.

Hierojan jälkeen nieleskelin kärsimyksen kyyneliä ja aivan uhrina raahustin läheiseen kauppaan, söin maistiaisia jokaisesta löytämästäni purkista, ostin berliininmunkkeja, tuoreita sämpylöitä (no kun sain maistiaiset ja ne oli hyviä), sikahintaisia muroja ja suklaapirtelöä (miten niin tunnesyöjä?) . Linkutin kotiin vain huomatakseni, että koirien mielestä tilaamani käyntikortit oli huonoin idea ihmiskunnan historiassa ja ne oli päättäneet silputa koko paketin ympäri olohuonetta (Instagramissa mua seuraavat ovatkin jo nähneet kuvamateriaalia). Ei vissiin layout miellyttänyt. Käyntikorttien kotelosta en löytänyt pienintäkään palasta, mutta koska toinen koira paskoi seuraavana päivänä lähinnä mustaa pahvia, mulla on omat epäilykseni kotelon kohtalosta. Kauheen kivaa oli sekin, että iso läjä kortteja oli jätetty silppuamatta, mutta _jokaista_ oli kuitenkin pitänyt suussa käyttää. Epäilen, että ovat leikkineet konduktööriä. ”no niin ja tarkastetaan matkaliput!” *rousk*

Lienee itsestäänselvää, että kun olin saanut silpun siivottua ja aloin purkaa ostoksiani kaappeihin, huomasin nojanneeni junassa reppu selässä johonkin ja berliininmunkit oli ihan lytyssä. Saakeli.

Kynsillä on kaksi kerrosta Pahlishin mintunvihreää Ghost Lightsia, jossa on ihastuttavaa shimmerhippua joukossa. Koostumus oli erikoinen, lakka kuivui jotenkin liian nopeasti mutta kuin ihmeen kaupalla levittyi silti nätisti ja lopputulos on tasainen. Oon nyt vähän kunnostautunut decalien käytössä, mutta tällä kertaa lisäsin decalit liian äkkiä. Päällyslakka ei ollut sataprosenttisen kuivaa ja niinpä siirtokuvat jäsähtivät kiinni tasan siihen mihin ne laskin. Yllättäen kohdistaminen ei onnistunut oikein missään kynnessä ja decalit jäi ikäänkuin ilmaan, vaikka niiden oli tarkoitus tulla aivan kynnen kärkeen. ”Korjasin” tilanteen lisäämällä pilkkutikulla ja mustalla lakalla hiton rumia pisteitä sinne tänne. Kylläpä kannatti.

Seuraava viikonloppu alkaa toivottavasti vähän paremmin, sillä ollaan huippuporukalla lähdössä Tallinnaan viikonlopuksi. Tiedossa on Tallinnan kauneusmessut, ostohysteriaa, hyvää ruokaa ja loistavaa seuraa :) Saa nähdä saisinko jopa ajastettua jonkun postauksen viikonlopuksikin!

Translation: I’ve been suffering from leg pains (I believe the correct term here is shin splint) because I’ve been training too much and stretching too little. Actually I haven’t been stretching at all, to be honest :D I went to a masseuse on Friday and MY GOD that hurt like hell. I’m telling you, forget waterboarding and other conventional torture methods – if you want the truth out of someone, massaging the excessively tight calf muscles is the way to go :D Not often do I have to apologize to the masseuse after the session but this time I had to. I screamed and cursed like someone was trying to rip my head off :D I think I should pay him extra. Ahem.

Anyway, the polish in today’s post is Pahlish Ghost Lights. It’s a gorgeous mint green polish with super cute shimmer flakies in it. The formula was a bit unusual, it dried very quickly but still leveled itself out fairly well and was opaque with two coats. I added black water decals and some black dots which in retrospect were a bad decision and look totally out of place. Ghost Lights is fortunately so pretty that I hope you can overlook the bad nail art :)

Thanks for visiting :)