Päivän raget

Meillä tuli kavereiden kanssa juttua Anssi Kelasta (kyllä, näin pieneksi elämä on mennyt) ja taas mulle kristallisoitui se, kuinka paljon herran biisien tekstit mua ärsyttääkään. Laulujen lyriikat on mulle tärkeitä ja siksi otan lähes henkilökohtaisena loukkauksena paskat tekstit. Eniten ärsyttää typerät juonelliset tarinat.

Miettikää nyt niitä Kelan biisejä. Ensin kaverin faijalla oli BMW, jonka kyydissä sitten istuttiin ja aikaisemmin kaikilla oli ollut kivaa, mutta aikuisena kellään ei oo kivaa ja oikeastaan kaikki on tosi huonosti. Mut istutaan nyt kuitenkin siinä Bemarissa ja selvitetään sanatarkasti mitä kukakin siinä Bemarissa istuessaan sanoi. Sitten oli luokkakokous, ja Pertistä piti tulla jalkapalloilija mutta se tippuikin louhokseen ja Kale on nyt muurari ja joku muu on taksikuski ja nuorena oli kivaa ja aikuisena on jälleen paskaa.

Entäs Pete sitten? Se hengaa puistossa ja saa tekstiviestin hyvästä diilistä, ikää on kuustoista ja on koniin koukussa. Ei mee hyvin. Pete tuntee Lauran. Laura on käynyt kauppaopiston. Nyt sillä on velkaa ja kaikki huonosti, tietenkin. Ne menee pöllimään Lauran äidin korut. Kyllä on sydäntä särkevää. Älkääkä unohtako Millaa! Milla istuu kahvilassa jonka seinällä on kuulkaa taulu ja kyllä nyt hirveesti pistää harmittamaan Millan kevytkenkäisyys, kun miehen olkaankin on tatuoitu Jack Nicholson, siis vähänkö on nyt mautonta ja kauheeta. Millaa harmittaa, koska aikuisuuden myötä kaikki on, yllätys yllätys, päin persettä. Millan ammattia tai sukunimeä ei mainita, mikä jää kyllä kaivelemaan, onhan se kuitenkin aika oleellinen tieto missä tahansa laulussa.

Kertokaa mulle, että KUKA noihin biiseihin voi samaistua? Tuleeko todella jollakulla sellainen olo että vau, tää lauluntekijä on tosiaan pystynyt kielellistämään mun tunteet, koska oon aina ollu sitä mieltä että on tosi väärin et Niklas jäi traktorin alle pienenä ja Taisto osaa pelata pajatsoa? HÄH?

Siinä vaiheessa kun törmäsin lauluun joka alkoi lauseella ”roskapussi haisee, vien sen pois”, lopetin lukemisen. Ei metaforan metaforaa missään, ei kaunista kieltä, ei uusia ajatuksia, ei mitään. Pitäisköhän itsekin koittaa siipiäni laulunkirjoittajana? ”Tänään aamulla herätyskello soi ja mä nousin ylös ja menin töihin mutta ennen sitä laitoin vaatteet päälle ja kävin vessassa ja kivi on kengässä ja mua harmittaa koska oon aikuinen ja aikuisilla on aina kivi kengässä ja vää ja nyt kun tarkemmin ajattelen niin kaikki on huonosti LALALALAAA” Rikastuiskohan tuolla?

/end rant

Jaaha, lietsoin taas itseni sellaiseen raivoon, että lienee järkevämpää siirtyä manikyyriasioihin ennenkuin saan syytteen kunnianloukkauksesta. Löysin fb-kirpputorilta ihanan lakan, jonka olemassaolo on mennyt multa täysin ohi. Kyseessä Nubar Purple Rain Glitter, ja katsokaa nyt sitä!

nubar purple rain glitter
.

Purple Rain Glitter on tummanvioletti jellymäinen lakka, joka on täynnä pinkkiä ja violettia glitteriä sekä hologlitteriä. Lakka kuivuu pinnaltaan aivan sileäksi, joten isoista glittermöykyistä ei ole kyse. Onneksi.

nubar purple glitter swatch
.

Koostumus lakassa oli vähän paksu ja puuromainen, mutta lakkaaminen oli kuitenkin helppoa. Peittävyyteen riittää kaksi kerrosta, itse laitoin kolme silkasta ihastuksesta. Eihän tämä lakka valolaatikossa kuvattuna aivan oikeuksiinsa pääse, luonnonvalossa hologlitter tuikkii ihanasti. Joudutte jälleen uskomaan mun sanaa :)

IMG_7813
.

Nyt mun täytyy ehkä mennä hakkaamaan tyynyjä tai meditoimaan tai jotakin, että tämä Kelaraivo laantuu. Huhhuh.

Translation: If you don’t already own Nubar Purple Glitter, buy it. NOW. It’s beautiful, interesting, easy to wear and opaque in two coats. 

Continue Reading

Mummolan tapetti

Ahkera kokeilemattomien lakkojen testaus on tuottanut tulosta, sillä olen rohkaistunut tekemään lakkauksia useammalla kuin yhdellä pohjalakalla. Värikkäät skittlet ovat edelleen kokeilematta, mutta tähänkin lakkaukseen sain tungettua neljää lakkaa ja lopputulos on silti suhteellisen hillitty. Värien suhteen siis, ei ehkä muuten.

striped manicure
.

Siinä on mummolan tapetti! Mummolat on kivoja! Tapetitkin on varmaan ihan kivoja. Jee! Onnistuin!

Etusormessa ja pikkurillissä Nubarin Vogue Vert, hyvälaatuiseksi osoittautunut kaunis keväisen vihreä cremelakka. Kaksi kerrosta riitti mainiosti. Keskisormessa kaksi kerrosta OPIn Thanks a Windmillionia, hyvälaatuinen sekin, mutta sävyltään mun makuun liian tunkkainen. Nimettömässä Orlyn Ancient Jade, joka peitti loistavasti jo yhdellä kerroksella. Kaikkien lakkojen pitäis olla sellaisia!

IMG_7739
.

Raidat tein pitkällä siveltimellä ja OPIn My Boyfriend Scales Walls -lakalla. Pelkkien raitojen kanssa kynnet näytti yöpuvulta, joten lisäsin vielä lakkojen sävymaailmaan sopivat kukkadecalit.

Yöpukuversiokin pääsi kuviin.

IMG_7735
.

Tässä toisessa kädessä Windmillion pääsi pikkurilliin, Voque Vert nimettömään ja etusormeen ja Ancient Jade keskisormeen.

IMG_7744
.

Siinä vielä kaikki osallistujat yhteiskuvassa.

Oon niin mielissäni siitä, että tein _vihreät_ kynnet joista aidosti pidin! Lakkaus sai olla kynsillä monta päivää ja postin sen vasta pakon edessä, kun kulumaa oli jo liikaa. Voi olla että näätte kohtapuoliin samanlaisen lakkauksen toisilla väreillä, tällainen lakkaus on meinaan todella kätevä tapa saada mustaa laatikkoa tyhjenemään :)

Translation: This manicure reminds me of old wallpapers and grandmothers, and I love it! I usually don’t like green shades on me, but these ones somehow work. The only one I didn’t particularly like was OPI’s Thanks a Windmillion, I think its shade is too dusty and dark for me although the formula was really good. Orly’s Ancient Jade was nearly a one-coater and Nubar’s Voque Vert is really spring-y apple green. Stripes were done with a long striper brush and OPI’s My Boyfriend Scales Walls and the flowers are water decals. 

Continue Reading

Failure at the white department

Hyvän valkoisen lakan löytämisen vaikeus lienee tuttua aika monelle lakkaajalle. Itse olen jo siinä pisteessä, että etsin enää siedettävää valkoista lakkaa, koska hyvälaatuinen valkoinen on ilmeisesti yhtä urbaani legenda kuin ritarilliset miehet tai yksisarviset. Olen kokeillut mm. China Glazen White on Whitea, Sally Hansenin Whirlwind Whitea, Kikoa jonka sävynumeroa en nyt muista, monia ns. pienempiä merkkejä ja nyt viimeisimpänä Nubarin White Peonya.

nubar white peony essie set in stones
.

Sally Hansenin Whirlwind White on muistaakseni ollut peittävyydeltään tähänastisista paras, mutta lääkärin kurkkuspaattelia muistuttava ”sivellin” ja lakan nopea jankkiintuminen estivät lakan nousun varsinaiseksi suosikiksi. China Glazen White on White on siedettävä, mutta muistaakseni vähän liru.

White Peonyn ostin sillä ajatuksella, että se olisi sävyltään off-white, suomeksi tietysti epävalkoinen. Sellainen valkoinen, joka ei näytä kiillottomalta liidulta vaan taittaa hennosti johonkin muuhun sävyyn. White Peonyn piti taittaa vähän kermaan ja norsunluunvalkoiseen, mutta ihan liidunvalkoiselta se ainakin mun kynsillä näyttää – ja taikoo ihostani kirkkaanpunaisen. Ei ihan se efekti mitä toivoin.

IMG_7251
.

Ei se sävyn puuttuminenkaan niin haittaa, mutta tuo koostumus. Voi elläimen käsi kuulkaa. Kuvissa on neljä kerrosta raidoittuvaa, epätasaista jankkia. Voi olla että vika on minussa, koska esimerkiksi Scrangie ei löydä koostumuksesta moitteen sanaa ja on saanut tasaisen tuloksen aikaan kolmella kerroksella. Temptalia on onnistunut jo kahdella. Toisaalta, mun mielestä valkoisen cremen pitääkin peittää kahdella kerroksella, muuten puhutaan enää siedettävästä lakasta. Mutta neljä? Olenko mä todella niin huono lakkaamaan?

White Peonylla lakkaaminen oli sellainen koitos, etten jaksanut edes yrittää mitään koristeluja. Laitoin vain lakan päälle Essien Set In Stones -glitterlakan, joka on aivan ihana. Yhdellä vaivattomalla kerroksella saa kynnelle juuri sopivan määrän hopeanvärisiä glittereitä. Yhtä helppoja pitäisi kaikkien lakkojen olla!

essie set in stones
.
IMG_7252
.

Seuraavaksi lankulla vuoroaan odottaa pahaa-aavistamaton Essien Blanc leveällä suomisudilla. Jos en sillä onnistu, niin sitten tämä epäonnistuminen saa jatkua.

Ugh.

(Suosituksia hyvistä valkoisista lakoista otetaan vastaan.)

Translation: My quest for decent white creme nail polish is ongoing and apparently endless. This is Nubar White Peony and I absolutely hate it. 4 difficult coats of streaky, gooish, patchy hellpolish. Thank God Essie Set In Stones was here to save the day.

Continue Reading