Hahaa, mä selvisin kuin selvisinkin lauantaista jalkani kanssa! Victory! Sain siis Bona Valeren Cathylta kutsun tulla tutustumaan Tallinnaan Signe Seebidin kosmetiikkapajaan hyvässä bloggaajaseurassa, ja tottakai ilmoittauduin mukaan. Jalan säälittävä törmäysmurtuma uhkasi reissua, mutta onneksi pääsin reissuun traagisesta onnettomuudestani huolimatta.
Signe Seebid on monelle varmaan jo tuttu, vähintäänkin mikäli on kauneusmessuilla ollut silmät auki :) Itse tutustuin tähän virolaiseen luonnonkosmetiikkamerkkiin ensimmäistä kertaa Tallinnan kauneusmessuilla kaksi vuotta sitten. Merkin vartalonkuorinnat on tulleet erityisen tutuiksi ja niistä oonkin kirjoitellut esim. täällä ja vastikään hehkutin ostamaani käsivoidetta, joka on syrjäyttänyt jopa Lushin Lemony Flutterin. Oli siis erittäin mielenkiintoista päästä tuotteiden alkulähteille. Oli myös varsin bueno kokemus matkustaa Tallinnaan Tallink Megastar -laivan Comfort Classissa! Meille paremmille ihmisille oli nääs varattu oma alue, jossa oli pientä naposteltavaa ja juotavaa, oma vessa ja koska meitä oli iso ryhmä reissussa, meillä oli myös oma kabinetti Comfort Class -alueella. Mahtavaa. Menomatka oli tosin mun osalta hieman ankea, koska onnistuin saamaan hullun matkapahoinvoinnin vaikka meri oli liki peilityyni. Alkumatkasta messusin kuinka ei edes huomaa että laiva liikkuu, mutta sitten kävin pienen mutkan tax freessa, enkä muutamaan minuuttiin nähnyt ulos ja lopputuloksena vatsalaukussa alkoi aaltoilla koko Itämeren edestä. Onneksi Sallalla oli pahoinvointilääkettä jemmassa, se pelasti mut. Pahoinvoinnin lieventyessä alkoi päänsärky, johon taas Linda tarjosi särkylääkkeet. Life hack: kun käy napsimassa erinäisiä pillereitä joka toiselta vastaantulijalta, alkaa olo normalisoitua. Ilmainen vinkki. Paluumatkalla oli myös aluksi paha olo, mutta se helpotti onneksi itsekseen. Tallink oli kämmännyt meidän varauksen eikä saatu omaa kabinettia enää paluumatkalla, mikä harmitti tosi paljon koska olisi ollut kiva hengailla koko lössin kanssa vielä se paluumatka. Asian korjaamiseksi ei tehty Tallinkin puolelta mitään, mikä harmitti oikeastaan vielä enemmän kuin se alkuperäinen virhe. No, turha siitä on enää rutista joten mennään itse asiaan.
Cathy matkusti meidän kanssa Suomesta Tallinnaan ja satamassa vastassa oli myös itse Signe. Posotettiin autoilla Mustamäen alueelle Signe Seebidin tehtaalle, joka on aiemmin toiminut kenkätehtaana ja nyt rakennuksen tiloissa on useampia pienyrityksiä. Signe Seebidin tuotteet tehdään alusta loppuun käsin, mikä on tänä päivänä harvinaista. Tilatkin ovat siis kompaktit ja ”tehdas” onkin ehkä vähän huono sana kuvaamaan Signen kosmetiikkapajaa. Oli tosi mielenkiintoista kuulla luonnonkosmetiikan valmistuksesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Signe aloitti Signe Seebid -merkin taipaleen ihan kotikeittiössään ja myi valmistamiaan saippuoita silloin tällöin torilla. Ihmiset ihastuivat tuotteisiin ja nyt merkkiä on saatavana Virossa käytännössä kaikkialla, ja Suomessakin tosi laajasti. Tuotteiden saanti kauppoihin on hidasta, sillä uutta tuotetta testataan ensin itse puoli vuotta, ja kun se on hiottu haluttuun kuntoon ja toimii toivotulla tavalla, se lähetetään virallisille tahoille testattavaksi ja analysoitavaksi, jotta voidaan varmistua tuotteen turvallisuudesta. Tuotteen pääsy myyntiin kestää keskimäärin kaksi vuotta, ellei enemmänkin. Luonnonkosmetiikka on Virossa nykyään valtavan suosittua ja tänä päivänä virolaisia luonnonkosmetiikkamerkkejä on jo yli sata. Signe on siis raivannut omalta osaltaan tietä muillekin.
Signe Seebidin tuotteet ovat täysin luonnonmukaisia eikä niissä ole mitään synteettisiä ainesosia. Myös pakkauksissa ajatellaan ekologisuutta ja siksi tuotteet on pakattu joko lasiin tai kierrätettävään pahviin. Lasipurkit ovat niin kauniita, että niitä voi kotona hyvin jatkokäyttää joko säilytyksessä tai esimerkiksi kynttiläkippoina. (Ilmainen vinkki nro 2.)
Signen myydyin tuote sekä Suomessa että Virossa on appelsiinikuorinta, enkä ihmettele. Se tuoksu on jotakin ihan uskomatonta! Merkin valikoimassa on sata tuotetta, joten jokaiselle löytynee jotakin. Suosittelen appelsiinikuorinnan ja käsivoiteiden lisäksi myös miesten tuotteita, sillä niissä on ihana sitruunan ja patsulin tuoksu, sekä suihkepulloon pakattua hierontaöljyä jossa tuoksuna on aivan täydellinen verigreippi + pippuri. Hierontaöljyä voi toki käyttää myös ihon kosteutukseen tavallisen vartaloöljyn tapaan, joten ei hätää jos kotoa ei löydy aina aulista hierojaa käytettäväksi.
Vierailun lomassa päästiin itsekin tekemään vartalokuorinta. Aloin tehdä itselle magnesiumpitoista kuorintaa ajatellen sen helpottavan lihasjumeja. Kuorintaan tuli epsomsuolaa, porkkanaöljyä väriaineeksi, soodaa, viinirypäleensiemenöljyä, glyseriiniä, kehäkukkia ja eteerisiä öljyjä.
Aluksi homma sujui kuin tanssi, kunnes aloin harmitella että kuorinta on liian kuivaa ja karkeaa ja lisäsin reilusti glyseriiniä. Välittömästi sen jälkeen kuulin huoneen toiselta puolelta ohjeen ”jos kuorinta on liian kuivaa, älkää lisätkö glyseriiniä”. …………jaa, no sitten vain korjausliike suolalla. Ylikorjasin, joten jouduin lisäämään öljyä. Koostumus alkoi muistuttaa enemmän möykkyistä sorbettia kuin kuorintaa ja jatkuvien korjausliikkeiden vuoksi mun purkista alkoi loppua tilavuus kesken ja olisin seuraavaksi tarvinnut kuorinnalleni ämpärin. Hyväksyin epämääräisen koostumuksen ja siirryin eteeristen öljyjen pariin, joilla tuotteiden tuoksut saadaan aikaan. Valitsin tietysti sitrustuoksuja: verigreippiä, sitruunaa, makeaa appelsiinia. Sitä makeaa appelsiinia halusi moni muukin ja multa loppui maltti, joten ajattelin odotellessani laittaa sekaan pari tippaa sitruunaruohoa. Ehdin mämmeltää kuorintamössööni neljä tippaa sitä, kunnes mua valistettiin että meille ”oli juuri äsken kerrottu” että sitruunaruohon tuoksu on tosi vahva ja sitä pitää käyttää varoen. En tiedä miten en rekisteröinyt sitä ohjetta, ehkä siksi että mulla oli suuontelo koko ajan täynnä juustoja ja viinirypäleitä ja kuulin vain oman mässytykseni. Sen kyllä muistin, että nyrkkisääntönä oli että noin 5 tippaa per tuoksu ja yhteensä suurinpiirtein 20 tippaa per kuorinta (tuoksumaailmasta riippuen). Aattelin, että 4 tippaa sitruunaruohoa olis ihan ok, mutta ei. Se peitti alleen ihan kaiken muun, ja siinä vaiheessa opin että en hirveästi pidä sitruunaruohon tuoksusta. Oli siis aika (yli)korjata. Tein kaikkeni, mutta en saanut enää mieleistäni tuoksua aikaan. Loppuviimein mun kuorinnassa oli varmaan vähintään kaksinkertainen määrä eteerisiä öljyjä ja se olis varmaan aiheuttanut astmaatikoille keskivaikean shokin. Harmitti, mutta olisin kyllä kokeillut kuorintaa, ellen olisi sunnuntaiaamuna kotona huomannut että purkki on vuotanut reppuun ja glyseriinit, porkkanaöljyt ja ne noin 700 eteeristä öljytippaa oli pitkin lattiaa ja reppua ja kaikkia tavaroita puolen metrin säteellä. EI SITTE. Ehkä mä jätän jatkossakin nää kosmetiikkakemistin hommat ammattilaisille.
Reissun lopuksi meillä oli vielä vapaata hengailuaikaa Tallinnassa ja sainkin ostettua kaikki ostoslistallani olleet asiat. Esittelen ne sekä Signeltä mukaan saadut tuotteet erikseen, koska innostuin taas avautumaan ja tämä postaus on hullun pitkä. MUTTA sen sanon että kyllä kirsikkana kakussa oli se, että löysin maailman parasta valkoviiniä Superalkosta!!!!! Melkein kiljaisin. Viime Tallinnan reissulla en sitä löytänyt, mutta en ollutkaan siinä isoimmassa Superalkossa. Ostin neljä pulloa, olisin ostanut enemmän jos oisin jaksanut kantaa. Nuohan riittää siis neljäksi päiväksi. :D
KIITOS Bona Valeren Cathy ja tietysti Signe ja hänen miehensä, oli todella ilo tavata! Signe on muuten juuri sellainen kuin hänen tuotteensakin: kaunis kuin karkki, helposti lähestyttävä, sympaattinen ja aito. Samaa voi sanoa Cathysta. Tällaisia ihmisiä ja yrityksiä on ilo ja kunnia tukea :) Kiitos myös bloggaajakollegoille mainiosta seurasta, mun lääkinnästä ja toki myös vipuvartena toimimisesta (en olisi ylettynyt valkoviinipulloihin ilman Sissiä).
Myöhemmin sitten niitä saatuja ja ostettuja juttuja! Palataan! :)
Translation: I got to visit Signe Seebid cosmetics factory last weekend. We had an amazing day!