Uusia primereita ja kiiltopunien paluu

L’Oréal Paris Infallible -meikit saivat hiljattain täydennystä kolmesta uudesta meikinpohjustustuotteesta sekä lukuisista huulipunista, jotka kaikki tulivat mulle testattavaksi. Sain kokeiltavakseni punaisuutta hillitsevän, ihohuokosia häivyttävän ja rasvaisuutta vähentävän pohjustustuotteen. Tykkään testailla primereita, sillä meikkipohjan pysyvyys on sellainen ikuisuusongelma eikä sitä aivan täydellistä primeria ole vielä tullut vastaan. Sitäpaitsi primereiden testailu on nopeaa, sillä toimivuuden ja vaikutuksen tietää melkeinpä heti.

Nämä pohjustusuutuudet ovat sellaisia, joita suosittelisin ennemmin rasvoittuvalle kuin kuivalle iholle.

Anti Redness Primer on koostumukseltaan juoksevaa ja sellaisena sopii koko kasvoilla käytettäväksi, ei niinkään yksittäisten punaisten näppyjen peittämiseen, sillä ohutta pohjustajaa ei oikein pysty pakkaamaan yhteen kohtaan. Osa näistä vihreistä primereista on niin vihreitä että sävy kuultaa kevyen meikkipohjan läpi omituisesti, mutta tämä Infallible sulautuu nätisti ihoon. Miinuspuolena toki on sitten se, että punaisuuden häivytys ei ole ihan yhtä tehokasta kuin niissä tymäkämmissä versioissa. Soveltuu kevyen punaisuuden peittämiseen koko kasvoille.

Pore Refining Primer on paksumpaa kuin nämä kaksi muuta primeria, mutta kuitenkin emulsiomaista, ei sellaista samettista kuten vaikkapa Clarinsin Instant Smooth (mihin kaikkia silottavia pohjustajia aina vertaan). Mulla tämä pohjustaja toi ikävästi näkyviin kaikki kuivat kohdat ihossa (kuten vähän tuo vihreäkin versio), ja siksi lähtisinkin ohjaamaan kiiltokasvoisia meikkaajia tämän suuntaan. Mun nenän jättihuokosia Infallible ei pystynyt häivyttämään, joten ei voittajaa Clarinsille edelleenkään.

Mun iho on ollut niin hirvittävän kuiva nyt talven pakkaskeleillä, että en edes yrittänyt saada tätä ihoa mattaavaa primeria toimimaan. Mattaprimerit eivät yleensäkään sovi mun iholle eikä niille ole oikein tarvettakaan, kun ihon rasvaisuus ja kiilto ei ole juuri koskaan mulla ongelmana. Tässäkin koostumus on juokseva ja tuntuma emulsiomainen. Alla olevassa kuvassa vasemmalta oikealle mattaava primer, punaisuutta häivyttävä primer ja paksumpi huokosia eliminoiva primer.

En tiedä teistä, mutta minä olen aivan valmis kiiltopunien uuteen tulemiseen! Mattapunat ovat pitäneet trendien harjalla ykköspaikkaansa niin kauan, että mehukkaan kiiltävät huulipunat ovat jo todella tervetulleita ja sitäpaitsi kovin keväisiäkin. Plus että näille talven runtelemille korppuhuulille ei ihan hevillä mattapunaa levitelläkään :D Infallible-punissa on miellyttävän hedelmäinen tuoksu ja aivan ihanat sävyt!

Ylhäällä vasemmalta oikealle Only in Paris (ihan huippu arkisävy, your lips but better), #mlbb ja Instaheaven ja alhaalla vasemmalta oikealle Insanesation, Color Hype ja #Trending.

 

Pakko vinkata tässä kiiltopunainnostuksessani myös L’Oréal Paris Infalliblen vähän vanhemmista tuotteista, nimittäin Sexybalm -huulikynistä. Nimi on tökerö, mutta tuote on ihan huippu. Kätevä kynämalli on helppokäyttöinen myös tällaiselle ohuthuuliselle yksilölle ja Sexybalmeissa on tosi hyvät sävyt, kosteuttava ja hoitava koostumus ja yllättävän hyvä pysyvyys läpikuultavaksi kiiltopunaksi. Käytin Teneriffan reissulla lähes yksinomaan tuota punaista Such a Babea ja kiinnyin siihen kuin koiranpentuun. Läpikuultava, mutta kuitenkin rehellisen punainen sävy teki meikistä tosi raikkaan ja kesäisen olematta liian aggressiivinen tai ylimeikatun oloinen. Vahva suositus. Mulla on Sexybalmeja neljässä sävyssä, väritön kiilto We Wear Pink (aatelkaa nyt, huulikiiltolook ilman tahmaa!!), persikkainen Gossip, liki omien huulten sävyinen As If ja sitten tuo punainen Such a Babe. Sävyjä on toki olemassa enemmänkin.

Vieläkö mattapunat rokkaa vai joko ootte valmiita kepeän kiiltäviin huuliin?

(Tuotteet saatu. Nämä uutuudet ovat kaupoissa nyt, primereiden ovh 12,90 euroa ja huulipunien 12,95 euroa. Sexybalmit maksavat muistaakseni noin 9 euroa.)

Continue Reading

Ongelma, johon vain kynsilakkahullut voivat samaistua

Mulla on ongelma, jota en vielä pari vuotta taaksepäin voinut kuvitellakaan kohtaavani. Mun mielestä tämä on osoitus elämänhallinnan romahduksesta.

MUN SWATCH-TIKUT ON IHAN SEKAISIN!!!

Kun lakkakokoelma alkoi kasvaa, tein kuten muutkin alan harrastajat eli tilasin swatchtikkuja isot läjät ja lakkasin jokaisen lakan omalle tikulleen ja nimesin ne huolellisesti. Pysyin näppärästi perillä siitä, millaisia lakkoja omistan, mikä lakka on duplikaatti millekin lakalle ja samalla näin mistä lakoista voin luopua, jos vaikkapa löysin samanvärisen mutta parempilaatuisen lakan. Se oli sitä aikaa kun kynsilakkakirppis kävi kuumana ja postikulut oli sen verran kohtuulliset, että kaupanteossa oli jotain järkeäkin. Mä myös tykkäsin lakkojen tikuttamisesta tosi paljon, se oli jotenkin terapeuttista. Hyvä sarja pyörimään, kahvikuppi nokan eteen ja tikuttamaan uusia lakkoja. Ah!

…mutta kuten aina, something came up. Jonkun muuton yhteydessä tipuin kärryiltä ja uusia lakkoja jäi tikuttamatta, kohta en enää tiennyt mitkä oli tikuttamatta ja mitkä ei, sitten tuli toinen muutto ja kolmas ja jossain siinä välissä karsin lakkoja mutta en eliminoinut pois annettujen lakkojen tikkuja jjjja kaaos oli valmis. Ottakaa huomioon että lakkoja on useita satoja, joten tää ei oo mikään pikkujuttu tai todiste mun huonosta muistikapasiteetista.

Itse asiassa tätä viimeisintä muuttoa edeltävinä kuukausina yritin ottaa tilanteen haltuun. Toinen siskoistani auttoi. Toinen meistä nosti lakkalaatikosta pullon ilmaan, lausui juhlallisesti sen nimen ja toinen etsi sen lakan swatchtikun ja merkitsi siihen tussilla jäljen. Tarkoitus oli selvittää mitkä lakat on tikuttamatta ja mistä lakoista olen jo luopunut mutta tikku on jäänyt jäljelle. Se oli hyvä ja systemaattinen idea, joka kuivui kasaan sillä sekunnilla kun sisko lähti kotikonnuilleen. Sen jälkeen tilanne on eskaloitunut uudestaan: en enää muista mitkä lakat on käyty läpi siskon kanssa ja lakkoja on tullut lisää ja poistunut lisää ja mitään en ole tikuttanut.

AARRRRRGGHHHH

Mulla on tikkunippuja ihan jäätävä määrä, mutta lakkoja ei varmasti ole yhtä paljoa. Nyt en enää tiedä mitä omistan ja mitä en ja ääh!

Kysymys kuuluukin, että MITÄ TEEN? Iso osa musta haluaisi vaan heittää kaikki tikut menemään ja aloittaa alusta. Jos tikuttaisin kaikki lakat, joutuisin väkisin käymään kokoelmani kunnolla läpi ja voisin samalla karsia ylimääräisiä, huonolaatuisia, pilalle paksuuntuneita tai muuten epämieluisia lakkoja pois. Toisaalta tuntuu typerältä heittää roskiin valmiita tikkuja ja tehdä sama työ kahteen kertaan…mutta se tikkujen läpikäynti on aivan sairaan hidasta ja _tylsää_. Pliis auttakaa! Hylkäänkö koko tikkubisneksen, tikutanko lakat uudestaan, yritänkö käydä valmiita tikkuja läpi ja täsmätä niitä lakkoihin? Tä?

Plz send help.

Continue Reading

Konadin uusi leimasin testissä

Muistatteko, kun tammikuussa esittelin CesarsShopiin rantautuneita uutuuksia ja hykertelin erityisesti Konadin uudelle kirkkaalle leimasimelle? Tässä olisi nyt ensimmäinen lakkaus, jossa pääsin uutta leimasinta kokeilemaan. Voin jo nyt paljastaa, että se on HYVÄ!

Pohjasävynä lakkauksessa on NCLA:n Mile High Glam, hyvälaatuinen pinkki creme jota lakkasin kynsille kaksi kerrosta. Sitten tartuin jännityksestä hikisin näpein Konadin hassunnäköiseen leimasimeen.

Leimasin on aika suuri ja muodoltaan erikoinen, joten hetken jouduin tupeksimaan sen kanssa ja miettimään että miten tätä oikein ajetaan. Leimasimen materiaali on erilaista kuin muissa mun kirkkaissa stampereissa, tyyny on paljon pehmeämpi. Se helpottaa leimaamista suunnattomasti. Iso kokokin puoltaa paikkaansa, sillä suorakulmaisen muodon ja koon ansiosta leimasimesta voi katsoa läpi ilman että näkymä vääristyy. Pyöreät, pienemmät kirkkaat leimasimet tarjoavat tarkan näköalan vain tosi pienelle alueelle, mikä vaikeuttaa kuvan asemointia.

Kuvat nousivat laatoilta helposti, kunhan muistin välillä putsata laattaa. Kirkkaat leimasimet eivät ole yhtä tahmeita kuin tavalliset löllöleimasimet, joten lakan pakkaantuminen laatalle aiheuttaa sen ettei kuva nouse ehjänä. Kokeilin pyöräyttää ja painaa, molemmilla tavoilla onnistuin. Pehmeyden ansiosta leimasimen voi painaa kynnelle niin että kynsi uppoaa tyynyyn, joten kaarevatkin kynnet saa Konadin uutukaisella leimattua.

Siksak-kuvio on MoYou Londonin Scandic-laatasta nro 05. Jouduin ostamaan laatan isommalla kuvakoolla, kun pienemmät oli myyty loppuun ja ei kyllä olis kannattanut. Kuvioista jää nyt noi vuoret ja pilvet käyttämättä, koska ne ei näytä miltään mun minikynsillä. Lehtikuviot löytyvät Scandilaatasta numero 08.

Leimauslakkoina käytin niinikään Konadin uutuuksia, nämäkin vilahtivat siinä alkuperäisessä postauksessani. Toimivat todella hyvin eikä tuo mustakaan lakka sotkenut mahdottomasti.

Vahva KYLLÄ siis tuolle hassulle leimasimelle! Jos kiinnostuitte, niin leimasimen voi ostaa Cesarsilta, kas tässä. Eikä oo ees kallis. Mukana tulevalla scraperilla ei tosin tee oikein mitään, mutta mä en muutenkaan osaa käyttää kuin sellaista metallista. Ja hei, jos joku haluaa vaihtaa tuon Scandilaatan pienempikuvioisesta isokuvioiseen niin hihkaiskaa :)

(Tuotteet saatu. )

Continue Reading