Heeeeei mä oon täällä taas! Tai olen ollut jo pari päivää itseasiassa. On vaan vähän käynnistymisvaikeuksia. Elämä on kauheen rankan tuntuista kun ei voikaan vaan siemailla viiniä aamusta iltaan ja pohtia, kuinka monta ateriaa jaksaisi yhden päivän aikana maksimissaan syödä ja mihin kahvilaan sitä menis välipalaviinille ja käveliskö rantaan vai meniskö höntsäilemään jonnekin muualle.

Nizza on käynyt jo varsin tutuksi, oon laskujeni mukaan käynyt siellä nyt viisi kertaa, mutta edelleenkään se ei kyllästytä. Se on kaunis, helposti hallittava, rento, mielenkiintoinen ja loistavalla paikalla oleva kaupunki. Ollaan monesti käyty seikkailemassa Nizzan ulkopuolellakin (Monacossa ja Italiassa esimerkiksi) ja tälläkin kertaa piipahdettiin St. Tropezissa. Sinne kannattaisi mennä lautalla, mutta ne eivät kulkeneet vielä. Aiemmilla kerroilla lauttamatkat on peruuntuneet huonon sään vuoksi, joten mulla alkaa usko loppua siihen että ikinä pääsisin siihen paattiin. No, nyt karautettiin matkaan autolla ja poikettiin samalla reissulla Domaine de La Croixin viinitilalla. TAIVAS. Kyllä oli Emma iloista tyttöä kun pöydät notkui jättimäisiä viinipulloja, joiden sisältöjä pääsi maistelemaan ja ostamaan sitten niitä mieluisimpia. Päiväkin oli kaunis kuin karkki, samoin maisemat ympärillä.

St. Tropezissa hengailtiin sen verran että alettiin taas tuntea itsemme köyhiksi ja palattiin sitten Nizzaan. Oli kyllä toinen toistaan isompia huvijahteja siellä satamassa. En oikein kehdannut ottaa kuvia niistä kun oli muutenkin niin rupuinen olo :D

Kätevä tuo ravintolan hiekkalattia. Ei paljo tartte imuroida. Rieha kyllä yrittää sinnikkäästi kantaa turkissaan kilokaupalla hiekkaa sisään, ehkä se onkin kiusanteon sijaan sisustusratkaisu?

Ai niin, söin muuten elämäni parhaan pizzan tällä reissulla. Italialaispariskunnan omistama Les Amoureux tarjoilee napolilaisista aineksista tehtyjä pizzoja, jotka on aivan jumalaisia. Paikka on pieni ja pöytää on vaikea saada, mutta onnistuttiin jonottamalla nappaamaan paikka ravintolasta viimeisenä lomailtana. IT-tuki tilasi pizzan jossa oli mozzarellaa ja viittä erilaista tomaattia, kaikki napolilaisten pientilojen kasvattamia, ja ne tomaattien erilaiset maut oikeasti maistuivat siinä lätyssä. Ihan käsittämättömän hyvää. Naisille muuten tarjoillaan pitsat aina sydämen muotoisina. Olin niin vaikuttunut, että piti käydä halaamassa omistajaa ruokailun jälkeen.

Viinitilareissua lukuunottamatta loma menikin lorviessa, merta nuuskutellessa ja ruoka- ja juomaelämyksiä nauttiessa. Just hyvä. Säät oli vähän vaihtelevat ja aurinkoa olis saanut kyllä useammin näkyä, mutta kerkesin mä silti tietenkin palaa ja hankkia pisamia. Niinhän sitä luulis että voi mennä puolipilviseen Ranskaan maaliskuussa ilman HC-aurinkorasvoja, mutta ei näköjään… säiden puolesta suosittelisin kyllä ennemmin matkan ajoittamista syksyyn (tai toki kesään jos kovia helteitä halajaa), koska Nizza on pitkälle syksyyn lämmin ja aurinkoinen paikka. Kevät on epävakaampi.

Rantapromenadi ja karulla tavalla kaunis kiviranta on mun suosikkipaikka Nizzassa. Aaltojen pauhussa on jotain hypnoottista ja asiat asettuu mittasuhteisiin valtavan meren äärellä. Ihminen on aika pieni ja mitätön, kun vastassa on meri. The cure for everything is salt water: sweat, tears or the sea.

Mihin te haluaisitte matkustaa?

Translation: Nice, I miss you already.