Tämä on ensimmäinen postaus meidän uudessa kodissa, historiallista! Takana on sekä kaoottinen että tehokas viikko. Optimistisesta suunnittelusta huolimatta vanhan asunnon pakkaamisen kanssa meinasi tulla hieman kiire, mutta IT-tuen sisko sekä pari ystävää riensi apuun ja asunto saatiin pakettiin ilman täyttä paniikkia. Oman lisämausteensa pakkaamiseen toi se, että vuosia ilman juoksuja elänyt Vimma saikin yhtäkkiä juoksun ja Rieha vastasi haasteeseen saamalla ripulin ja maapallo päätti, että samaan aikaan on just hyvä aloittaa taas uusi rankkasadeputki. Siinä oli kyllä muutto-olosuhteet makeimmillaan. Onneksi, ONNEKSI me oltiin tajuttu palkata muuttofirma ja muuttopäiväkin valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Muuttofirman miehet oli uskomattoman tehokkaita ja uusi asunto oli täynnä tavaraa vain muutama tunti muuton aloittamisen jälkeen.

Koirien mielestä varsinainen muutto sujui ilmeisesti jotenkin liian kivuttomasti, koska Vimma sai sitten juoksun lisäksi virtsatieinfektion ja Rieha jälleen korotti panoksia saamalla korvatulehduksen. Lisäksi IT-tuen oli mentävä töihin heti muuton jälkeisenä päivänä. Siinä olis voinut heikompaa yksilöä alkaa vähän vituttaa, mutta onneksi mun vanhemmat ja siskot oli meillä apuna. He siivosivat vanhan asunnon sillä aikaa kun minä ja IT-tuki vastaanotettiin tavaraa uudella asunnolla, ja kaikki 80 muuttolaatikkoa oli purettu 1,5 vuorokautta muuton jälkeen. En ikimaailmassa olisi selvinnyt siitä urakasta yksinäni edes kahdessa viikossa, joten olen ääriä myöten täynnä kiitollisuutta ihanaa perhettäni kohtaan. KIITOS.

Edelleen mulla on vähän sellainen olo kuin olisin kylässä jossakin. En muista tavaroiden olinpaikkoja, en saa telkkaria päälle, kodinkoneisiin tarvitsen ohjekirjan enkä oikein kehtaa edes maata sohvalla. Asunto on kuitenkin aivan ihana ja huomaan vaeltelevani huoneesta toiseen ällistyneenä tästä kaikesta tilasta ja valosta.

Palaan töihin maanantaina ja arjen alkaminen tuo varmasti omat haasteensa kaikkeen. Sitä ennen olisi kiva saada esimerkiksi meidän makkarin vaatehuone näyttämään joltakin muulta kuin tältä:

Jos en saa viikonloppuna tehtyä asialle jotakin, menen ilmeisesti töihin tuossa Saksan armeijan maastopuvussa, koska se näkyy olevan kasan päällimmäisenä.

Vanha lakkaus- ja meikkauspöytäni meni kaatopaikalle muuton yhteydessä ja lakkojen säilytykseen käytetty lipasto on nyt vaatehuoneessa. Mulla ei siis tällä hetkellä ole paikkaa minne säilöä kaikkia tavaroitani, joskin pöytä mulla on ja meikitkin sain pöydän laatikostoon paikoilleen. Lakkausfasiliteetit ontuvat koska en ole edelleenkään paikallistanut sitä pahvilootaa, johon säilöin mm. alus- ja päällyslakat. Toki myös mun kynnet on aivan tuhannen päreinä muuton jäljiltä. Siksikin laitan blogin nyt ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen pienelle tauolle. Ennustan noin viikkoa, toivon vähempää ja pidätän oikeuden livauttaa jonkin postauksen ilmoille, jos sattuu että käsiini päätyy joutilasta aikaa. Koko kevät on ollut ihan uskomattoman hektinen ja stressaava, osin myös siksi, että olen härkäpäisesti halunnut päivittää blogia vaikka mulla ei oikeastaan olisi ollut siihen aikaa eikä resursseja. Nyt nostan kädet pystyyn ja myönnän, että ny ei kuulkaa repee enempään vaikka haluais.

Osoituksena mun tehokkuudesta on nämä kaksi kuvaa, jossa ensimmäisessä on mun uusi harrastuspiste ENNEN kuin aloin järjestää sitä, ja seuraavassa kuva pisteestä järjestämisen jälkeen. Välissä on useita tunteja tuuskaamista.

Tarvin jonkun holhoajan. Äiti, isä ja siskot, voisitteko tulla takaisin??

Translation: As you can see, we are moving and everything is a big hot mess at the moment. I’m taking a short break from blogging in order to get everything sorted out in our new home. I’m hoping my break won’t last longer than one week but let’s see how it goes – if all goes smoothly I’ll come back sooner! Wish me luck :D