IT-tuki tässä johtoviidakosta moi! Voin sanoa heti tässä esipuheessa, että tämä ei ole kynsiaheinen postaus. Syy siihen selviää tästä. Sen sijaan kerron lahjasta, jonka Emma allekirjoittaneelle hommasi 30 ikävuoden täyttymisen kunniaksi. Kuten edellisestä postauksesta (ja tämän postauksen otsikosta) kävi ilmi, niin Emma järjesti mulle mahdollisuuden lähteä kokeilemaan rallia.
Homma lähti mun osalta käyntiin niin, että olin ostamassa lippuja Tuskaan (hyvän aikaa sitten) ja Emma oli vahvasti sitä mieltä, että kyseinen viikonloppu on kyllä jo varattu, mutta ei suostunut kertomaan syytä. Pienen tivaamisen jälkeen jäin siihen ymmärrykseen että tämä päivä on varattu sille, että menemme yhdessä syömään.
Tuskaviikonlopun lähestyessä alkoi sinne pääsy kuitenkin kiinnostamaan enemmän ja enemmän, varsinkin kun mun annettiin ymmärtää, että myöskään perjantaina ei ole soveliasta lähteä nauttimaan hevimusiikista – ”en haluu et oot darrassa”. Mitä tekemistä darralla ja festareiden jälkeisellä aamulla muka on keskenään? Aloin tässä vaiheessa jo epäillä, että jotain muutakin tapahtunee 28.6., joten kuten kuka tahansa lapsellinen 30-vuotias, aloin arvuutella millainen lahja mahtaisi olla kyseessä.
Arvasin autoilun samoin tein ja rallin hieman myöhemmin oikein, jolloin Emma murtui ja joutui paljastamaan salaisuuden, muutaman päivän ennen H-hetkeä. Heikkoa? Kenties, mutta äärimmäisen hyvin pidetty salaisuus. Itse olisin pystynyt pitämään tällaisen salaisuuden n. 15 minuuttia suunnitelman varmistumisen jälkeen. Joka tapauksessa, olin lahjasta jo etukäteen todella mielissäni, koska tällaista olen halunnut päästä kokeilemaan jo todella pitkään. Minulta on tähän mennessä puuttunut vain auto, rata ja varusteet.
Aloitin tietenkin tyylilleni uskollisesti valmistautumaan mahdollisiin haastaatteluihin (Huom! äänet päälle!).
Joka tapauksessa, päivä koitti vihdoinkin ja auton nokka suunnattiin kohti Loppia, jossa rata sijaitsi. Noin 100km ajon jälkeen marssiosastomme saapui kohteeseen Saukkolan EK, joka oli varsin viihtyisä maalaismiljöö. Paikasta tuli ensimmäisenä mieleen vanhat suomileffat sekä lehmät. Ei ollut lehmiä :(.
Ensimmäisenä paikalla hoidettiin muodollisuudet alta pois (nimi listaan, lappu kaulaan). Tämän jälkeen siirryttiin vaihtamaan päälle ajohaalaria ja sovittamaan kypärää. Pukeutumisen yhteydessä käytiin läpi hieman turvaohjeita (ratti oikeastikin lyö sormille, kun ajaa sopivaan uraan tai kuoppaan).
Kun varusteet oli saatu puettua oli aika siirtyä kohti suorituspaikkaa, jossa moniväriset ralliohjukset (älkää antako ulkonäön hämätä!) jo odottivatkin. Autot ovat rehellisiä vanhan liiton Ford Sierroja, ulkonäöstä päätellen koottu useammankin eri vuoden malleista. Autot taitavat olla enemmänkin rallicross -autoja kuin rehellisiä ralliautoja, mutta sillä ei tässä tilanteessa ole mitään merkitystä.
Kaikki ylimääräinen oli autoista riisuttu pois ja paikalla oli käytännössä enää turvakaaret, ratti, vaihdekeppi ja kuppipenkki kuljettajalle. Eli kaikki mitä tarvitaan hauskanpitoon :).
Kun ajamaan päästiin alkoi koitos ensin pienellä autoon ja rataan tutustumisella. Ensimmäinen ”erikoiskoe” ajettiin samaisella radalla jossa alkulämpökin, joten rata oli jo jossain määrin tuttu. Jo alkulämpöjen aikana totesin, että touhu on todella siistiä, ja aion järkätä firman sisäisen ralliskaban täällä vielä joskus. Hyvin nopeasti kävi myös selväksi, että jos auto ei kulje riittävästi, niin vika on ratin ja penkin välissä, ei autossa. Tästä esimerkkinä rallitirehtööri Jannen kommentti, kun joku harmitteli ettei saanut kolmosta millään silmään: ”KOLMOSTA?! Nää laitteet menee kakkosellaki satasta!”.
Ajaessa huomasi myös hyvin nopeasti että autot ovat täysin tarkoituksenmukaisia. Niissä on riittävästi tehoa, jotta huolimattomalla ajolla auto lähtee samantien lapasesta, mutta kuitenkin sen verran vähän että kokematon rattimies saa pidettyä auton hanskassa. Takaveto mahdollistaa hauskanpidon, joka ei normaalissa liikenteessä ole kovin suotavaa.
Kun harjoittelu ja autoon tutustuminen saatiin alta pois, oli aika ajaa ensimmäistä kertaa kelloa vastaan. Aikojen perusteella miehet pistettiin käänteiseen lähtöjärjestykseen seuraavaa myllyä varten. Allekirjoittaneen sijoituksesta ei sen suurempaa mainintaa, mutta sanotaanko näin että rattimiehet erottautuivat joukosta varsin nopeasti :).
Toinen koitos olikin ”metsä-ek”, joka ajettiin nimensä mukaisesti hieman hankalammalla radalla metsässä. Radalla oli korkeuseroja, hieman ahtaampia ja vaikeampia mutkia. Tässä vaiheessa olin jo aivan myyty, ja aloin hiljaisesti harkitsemaan pleikkarin ratti & polkimet -yhdistelmän korvaamista rallicross-autolla.
Viimeiseksi ajettiin sama rata, mutta toiseen suuntaan. Toiseen suuntaan ajaessa tuli välittömästi fiilis, että en ole käynyt täällä koskaan ennen, vaikka noin 15 minuuttia aiemmin olin ajanut samasta kohdasta useaan otteeseen.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli mielestäni todella onnistunut. Tunnelma oli kaikin puolin välitön, odotusajat olivat kohtuulliset ja sää oli hyvä. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli rehellinen pre-race ja jälkipelit, mutta nämä ovat enemmän kaveri- tai duuniporukoiden juttuja. Eli suosittelen tätä elämystä täysin! Vielä enemmän siitä saatte irti, mikäli tulette pelkästään omalla porukalla ajamaan, mutta näinkin touhu oli todella siistiä ja olisin koska tahansa valmis lähtemään uudestaan Sierran rattiin. Kenties lähdenkin?
Lopuksi tietenkin jaettiin palkintoja sekä ruiskutettiin kuohujuomaa – suuren maailman malliin. Pullot eivät olleet kokoa Magnum, enkä usko että sisältökään oli ’92 Domppaa, mutta hauskanpidon määrää se ei vähentänyt laisinkaan. Koska en ole puhunut sijoituksista mitään koko postauksen aikana, niin olette varmaan hoksanneet muutenkin, ettei mun sijoitus ollut luokkaa palkintokoroke :).
Tähän onkin hyvä lopetella, joten suurkiitokset Elämyslahjoille, 1st Time Racingille sekä tietenkin Emmalle (etenkin Emmalle)! Oli todella hauska päivä! Jos harkitsette hyvää lahjaa edes jossain määrin autoista pitävälle henkilölle, niin tämä on sellainen, jota todella kannattaa harkita!
P.S. Koska homma oli niin mukavaa, niin duunasin vielä lyhyen videon, josta näkee uskomattomia ja vähemmän uskomattomia ajosuorituksia. Lopussa on vielä dramaattinen viime hetken ohitus ennen ruutulipun heilahdusta. :) Osan videomatskusta saimme kaverinsa rallisuoritusta katsomassa olleelta Pekalta, kiitos hänelle – ja kiitos hänen kaverilleen Lasselle, joka järjesti kyseisen dramaattisen ohituksen valitsemalla kuolemaa halveksuvat ajolinjat.