Kuten suurin osa muistakin lakkahamstraajista, mä aloitin kokoelmani luetteloinnin kiekkojen avulla. Lakkoja oli kertynyt sen verran, että piti olla joku väline minkä avulla vertailla sävyjä ja pitää silmällä kokoelman karttumista.

Minä ja mun ex-blogisiskoni Helena urakoitiin tolkuttoman kauan, kun lakattiin mun lakat kiekoille ja taulukoitiin lakkojen nimet koneelle. Urakan jälkeen totesin, että olipa muuten todella pasca idea.

Nyhersin lakkapullojen kimpussa pienen iäisyyden saadakseni ne jotenkin kivasti sävyjärjestyksessä kiekoille. Reisillehän se sävyjärjestys meni heti, kun kokoelmaan tuli yksikin uusi lakka. Lisäksi kiekkojen ja koneen lakkataulukon välillä poukkoilu ei todellakaan ollut mitenkään päin kätevää.

Kiekot lensi siis frisbeenä roskiin (Helena oli muuten todella tyytyväinen siihen, että teki orjatyötä aivan turhaan) ja Sanna armeliaasti tilasi mulle kevyet 300 tikkua eBaysta oman tilauksensa mukana.

En enää kehdannut pyytää Helenaa avuksi, joten ryhdyin urakkaan yksin. Se oli toki ihan kohtuullista, ottaen huomioon että tämä tikutuspakkomielle oli yksin mun eikä Helenaparalla ole koko lakkaharrastukseen mitään mielenkiintoa.

Käytin urakkaan yhden viikonlopun. Ai järjetöntä vai? Miten niin? IT-tuki lähti turnausreissulle ja minä sekoilin tikkujeni kanssa lakkapöllyssä pari päivää. Oon aika varma siitä että mun äo tipahti muutaman pykälän niiden päivien aikana.

Tikkuturnauksen eväinä mulla oli puolen kilon säkki Makuunin irtokarkkeja, vissyä, siideriä ja Dexterin pari tuotantokautta.

Parin lakkalaatikollisen jälkeen fiilis oli juuri sama kuin lehden kannessa: Jumalaa ei ole.

Mulla oli pyhästi tarkoituksena ostaa tarrapaperia ja tulostaa sille kauniilla fontilla lakkojen nimet. Noh, tarrapaperi unohtui matkasta ja tulostin lojui jossain remonttirojujen alla. Päätin sitten kirjoittaa ”väliaikaiset” laput paperille käsin, leikata ne oikean kokoisiksi ja teipata tikkuihin kiinni.

Voin kertoa, että oli muuten huonoin idea minkä olen vähään aikaan saanut. Jossain vaiheessa olin jo niin uupunut ja sekaisin, että kirjoitin lakkojen nimet jatkuvasti väärin ja teippailin niitä vääriin tikkuihin kiinni. Paitsi että lappujen teko oli naamattoman hidasta ja työlästä, ne ei myöskään pysyneet kiinni. Oli tosi mieltäylentävää herätä seuraavana aamuna ja tulla selailemaan hienoja tikkuja vain huomatakseen, että laput on kiinni vain toiselta laidalta. Sen sijaan että olisin korjannut virheeni, jatkoin toisenakin päivänä samaa taktiikkaa (mähän sanoin siitä äo:n laskusta).

Nyt mulla siis on hienot tikkuviuhkat, joissa tikut on teipeistään yhteenliimautuneet ja tikkujen liikuttelu on kokolailla mahdotonta. Mutta ne on SILTI kätevämmät kuin kiekot! Oikeasti!

Totesin, että on aivan turhaa kuvitellakaan mun jaksavan jatkossakaan kaivaa tulostinta pölykerroksen alta, joten nykyään kirjoitan lakan nimen käsin tarrapaperille ja liimaan sen tikulle. Kätevää ja nopeaa, joskaan ei ehkä yhtä siistiä kuin koneella kirjoitettuna. Ei haittaa. Vielä mun pitäis jaksaa käydä noi teippinimilapputikut läpi ja korvata puoliksi irronneet lappuparat tarrapaperilla.

Sen kun näkis.

Translation: Nail wheels or sticks, that is the questi…oh wait. No it isn’t. Screw nail wheels!