Taivaallista Rallia

IT-tuki tässä johtoviidakosta moi! Voin sanoa heti tässä esipuheessa, että tämä ei ole kynsiaheinen postaus. Syy siihen selviää tästä. Sen sijaan kerron lahjasta, jonka Emma allekirjoittaneelle hommasi 30 ikävuoden täyttymisen kunniaksi. Kuten edellisestä postauksesta (ja tämän postauksen otsikosta) kävi ilmi, niin Emma järjesti mulle mahdollisuuden lähteä kokeilemaan rallia.

Homma lähti mun osalta käyntiin niin, että olin ostamassa lippuja Tuskaan (hyvän aikaa sitten) ja Emma oli vahvasti sitä mieltä, että kyseinen viikonloppu on kyllä jo varattu, mutta ei suostunut kertomaan syytä. Pienen tivaamisen jälkeen jäin siihen ymmärrykseen että tämä päivä on varattu sille, että menemme yhdessä syömään.

Tuskaviikonlopun lähestyessä alkoi sinne pääsy kuitenkin kiinnostamaan enemmän ja enemmän, varsinkin kun mun annettiin ymmärtää, että myöskään perjantaina ei ole soveliasta lähteä nauttimaan hevimusiikista – ”en haluu et oot darrassa”. Mitä tekemistä darralla ja festareiden jälkeisellä aamulla muka on keskenään? Aloin tässä vaiheessa jo epäillä, että jotain muutakin tapahtunee 28.6., joten kuten kuka tahansa lapsellinen 30-vuotias, aloin arvuutella millainen lahja mahtaisi olla kyseessä.

Arvasin autoilun samoin tein ja rallin hieman myöhemmin oikein, jolloin Emma murtui ja joutui paljastamaan salaisuuden, muutaman päivän ennen H-hetkeä. Heikkoa? Kenties, mutta äärimmäisen hyvin pidetty salaisuus. Itse olisin pystynyt pitämään tällaisen salaisuuden n. 15 minuuttia suunnitelman varmistumisen jälkeen. Joka tapauksessa, olin lahjasta jo etukäteen todella mielissäni, koska tällaista olen halunnut päästä kokeilemaan jo todella pitkään. Minulta on tähän mennessä puuttunut vain auto, rata ja varusteet.

Aloitin tietenkin tyylilleni uskollisesti valmistautumaan mahdollisiin haastaatteluihin (Huom! äänet päälle!).

Maalaismiljöö
Maalaismiljöö

Joka tapauksessa, päivä koitti vihdoinkin ja auton nokka suunnattiin kohti Loppia, jossa rata sijaitsi. Noin 100km ajon jälkeen marssiosastomme saapui kohteeseen Saukkolan EK, joka oli varsin viihtyisä maalaismiljöö. Paikasta tuli ensimmäisenä mieleen vanhat suomileffat sekä lehmät. Ei ollut lehmiä :(.

Ensimmäisenä paikalla hoidettiin muodollisuudet alta pois (nimi listaan, lappu kaulaan). Tämän jälkeen siirryttiin vaihtamaan päälle ajohaalaria ja sovittamaan kypärää. Pukeutumisen yhteydessä käytiin läpi hieman turvaohjeita (ratti oikeastikin lyö sormille, kun ajaa sopivaan uraan tai kuoppaan).

IMG_0399
Possujuna

Kun varusteet oli saatu puettua oli aika siirtyä kohti suorituspaikkaa, jossa moniväriset ralliohjukset (älkää antako ulkonäön hämätä!) jo odottivatkin. Autot ovat rehellisiä vanhan liiton Ford Sierroja, ulkonäöstä päätellen koottu useammankin eri vuoden malleista. Autot taitavat olla enemmänkin rallicross -autoja kuin rehellisiä ralliautoja, mutta sillä ei tässä tilanteessa ole mitään merkitystä.

Pelkistettyä kauneutta
Pelkistettyä kauneutta á la Ford

Kaikki ylimääräinen oli autoista riisuttu pois ja paikalla oli käytännössä enää turvakaaret, ratti, vaihdekeppi ja kuppipenkki kuljettajalle. Eli kaikki mitä tarvitaan hauskanpitoon :).

Alkulämpöä
Alkulämpöä
Alkulämmittelyä
Alkulämpöä

Kun ajamaan päästiin alkoi koitos ensin pienellä autoon ja rataan tutustumisella. Ensimmäinen ”erikoiskoe” ajettiin samaisella radalla jossa alkulämpökin, joten rata oli jo jossain määrin tuttu. Jo alkulämpöjen aikana totesin, että touhu on todella siistiä, ja aion järkätä firman sisäisen ralliskaban täällä vielä joskus. Hyvin nopeasti kävi myös selväksi, että jos auto ei kulje riittävästi, niin vika on ratin ja penkin välissä, ei autossa. Tästä esimerkkinä rallitirehtööri Jannen kommentti, kun joku harmitteli ettei saanut kolmosta millään silmään: ”KOLMOSTA?! Nää laitteet menee kakkosellaki satasta!”.

Valmiina skabaan!
.

Ajaessa huomasi myös hyvin nopeasti että autot ovat täysin tarkoituksenmukaisia. Niissä on riittävästi tehoa, jotta huolimattomalla ajolla auto lähtee samantien lapasesta, mutta kuitenkin sen verran vähän että kokematon rattimies saa pidettyä auton hanskassa. Takaveto mahdollistaa hauskanpidon, joka ei normaalissa liikenteessä ole kovin suotavaa.

Eka EK!
Eka EK!

Kun harjoittelu ja autoon tutustuminen saatiin alta pois, oli aika ajaa ensimmäistä kertaa kelloa vastaan. Aikojen perusteella miehet pistettiin käänteiseen lähtöjärjestykseen seuraavaa myllyä varten. Allekirjoittaneen sijoituksesta ei sen suurempaa mainintaa, mutta sanotaanko näin että rattimiehet erottautuivat joukosta varsin nopeasti :).

Metsä EK
Metsä-EK
Metsä EK
Metsä-EK

Toinen koitos olikin ”metsä-ek”, joka ajettiin nimensä mukaisesti hieman hankalammalla radalla metsässä. Radalla oli korkeuseroja, hieman ahtaampia ja vaikeampia mutkia. Tässä vaiheessa olin jo aivan myyty, ja aloin hiljaisesti harkitsemaan pleikkarin ratti & polkimet -yhdistelmän korvaamista rallicross-autolla.

Päällikkö itse (Janne Siikonen)
Rallipäällikkö itse (Janne Siikonen)
Metsä EK toiseen suuntaan
Metsä-EK toiseen suuntaan

Viimeiseksi ajettiin sama rata, mutta toiseen suuntaan. Toiseen suuntaan ajaessa tuli välittömästi fiilis, että en ole käynyt täällä koskaan ennen, vaikka noin 15 minuuttia aiemmin olin ajanut samasta kohdasta useaan otteeseen.

Fiilis 3. EK:n aikana
Fiilis 3. EK:n aikana

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli mielestäni todella onnistunut. Tunnelma oli kaikin puolin välitön, odotusajat olivat kohtuulliset ja sää oli hyvä. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli rehellinen pre-race ja jälkipelit, mutta nämä ovat enemmän kaveri- tai duuniporukoiden juttuja. Eli suosittelen tätä elämystä täysin! Vielä enemmän siitä saatte irti, mikäli tulette pelkästään omalla porukalla ajamaan, mutta näinkin touhu oli todella siistiä ja olisin koska tahansa valmis lähtemään uudestaan Sierran rattiin. Kenties lähdenkin?

Näistä skabattiin
Näistä skabattiin
Suuren maailman meininkiä
Suuren maailman meininkiä

Lopuksi tietenkin jaettiin palkintoja sekä ruiskutettiin kuohujuomaa – suuren maailman malliin. Pullot eivät olleet kokoa Magnum, enkä usko että sisältökään oli ’92 Domppaa, mutta hauskanpidon määrää se ei vähentänyt laisinkaan. Koska en ole puhunut sijoituksista mitään koko postauksen aikana, niin olette varmaan hoksanneet muutenkin, ettei mun sijoitus ollut luokkaa palkintokoroke :).

Tähän onkin hyvä lopetella, joten suurkiitokset Elämyslahjoille, 1st Time Racingille sekä tietenkin Emmalle (etenkin Emmalle)! Oli todella hauska päivä! Jos harkitsette hyvää lahjaa edes jossain määrin autoista pitävälle henkilölle, niin tämä on sellainen, jota todella kannattaa harkita!

P.S. Koska homma oli niin mukavaa, niin duunasin vielä lyhyen videon, josta näkee uskomattomia ja vähemmän uskomattomia ajosuorituksia. Lopussa on vielä dramaattinen viime hetken ohitus ennen ruutulipun heilahdusta. :) Osan videomatskusta saimme kaverinsa rallisuoritusta katsomassa olleelta Pekalta, kiitos hänelle – ja kiitos hänen kaverilleen Lasselle, joka järjesti kyseisen dramaattisen ohituksen valitsemalla kuolemaa halveksuvat ajolinjat.

Emma tässä heip, sanonpas minäkin omat kommenttini tänne loppuun. Tein pientä gallupia paikan päällä muiden osallistujien keskuudessa ja totesin, etten sittenkään ollut lahjani kanssa kovin omaperäinen – suurin osa kuskeista oli paikalla juuri 30-vuotissynttäreitään juhlistamassa :) Tapahtuma oli tosi lämminhenkinen ja mukava, eikä vähiten henkilökunnan leppoisuuden vuoksi.
Myönnän kyllä että mun mielikuva autoista ja niiden vauhdista oli ehkä aavistuksen epärealistinen, kuvittelin saavani upeita otoksia ilmassa olevista autoista ja tiukoista kurveista, mutta suurin osa kuvista näytti siltä kuin joku olisi parkkeerannut auton tien varteen :D Alun varovaisuuden jälkeen pojilla nousi itseluottamus kuitenkin sen verran (tarpeettomasti), että alkoi pölypilviä ja sivuluisujakin näkyä. Oon varma, että jokainen kaveri teki autossa salaa ”nöööö nöööö vruuummm” -ääniä. Kannustusjoukkojakin oli paikalla mukavasti ja valitsin itselleni seurueeksi pahaa-aavistamattoman Pekan ja hänen anonyymiksi jääneen ystävänsä, jotka kannustavaan tyyliin arvelivat kaverinsa ajon päätyvän keskeytykseen. Muutaman ajokiekan nähtyäni ilmoitinkin käyttäväni heitä tarvittaessa ihmiskilpenä, mikäli joku nimeltämainitsematon Lasse päättää tehdä kamikazesyöksyn radalta pellolle. (näin niitä ystäviä tehdään, osa 1)  Huoleni ei aivan turhaksi osoittautunut, mutta mun sijaan vaarassa oli lähinnä kasvillisuus….ja lippumies. Hyvä vaan että saatiin vähän draaman kaarta tapahtumaan! Joka ikinen äijä oli niin tuhinoissaan ennen ja jälkeen ajosuoritusten, että tuumin IT-tuen tuskin olleen ainoa tyytyväinen asiakas ja pikaiset haastattelut vahvistivat asian. Ikuisten pikkupoikien hymyt loisti kilpaa auringon kanssa :)
Kiitos minunkin puolestani Elämyslahjoille ja 1st Time Racingille mahtavasta iltapäivästä! Tapahtumasta on nyt kulunut viisi päivää, mutta puhe rallista ei tässä huushollissa ole loppunut – veikkaan siis että tapaamme toistekin :)
*Rallikokeilupaketti saatu Elämyslahjoilta. Bloggaaja tai The Rallikuski ei hyödy linkkien käytöstä.
Continue Reading

Fiilistelyä viimeisenä Nizza-iltana

Viimeinen ilta Nizzassa on meneillään, lauantaina odottaa lähtö kotiin. Tänään mennään vielä illalliselle uuteen suosikkiravintolaan La Focacciaan, joka löytyi sattumalta ihan tästä kotikulmilta. Valtavat annokset, ihana sisustus ja ystävällinen henkilökunta, puhumattakaan ruuan mausta. Omnom. Illallista odotellessa tulin heittämään eetteriin muutamia fiilistelykuvia Nizzasta ja Italian San Remosta, jossa käytiin road tripillä.  Järkkäriä ei tälläkään kertaa roudattu mukaan, joten puhelinkuvia luvassa. Kuvat voi klikata isommiksi (=jättimäisiksi). Suosittelen sitä ainakin panoraamakuvien kohdalla :)

.
.
.
.

Meri on tietysti Nizzan paras osuus, rantapromenadilla voisin tallustella vaikka kuinka kauan kyllästymättä mielettömään maisemaan. Jokaisen ihmisen pitäisi päästä tasaisin väliajoin meren rannalle, pysyy nöyränä.

.
Promenade du Paillon
.
Promenade du Paillon

Nizzaan on joulukuussa valmistunut aivan ihana keskuspuisto Promenade du Paillon, jossa ollaan maleksittu joka päivä. Paikalliset on ottaneet puiston todella omakseen ja se on aamusta iltaan täynnä elämää. Lapset sekoilee suihkulähteiden ja kiipeilytelineiden luona, aikuiset loikoilee nurtsilla ja koirat pitää vahtia :) Täällä on koiria kaikkialla ja kaikki ovat koosta riippumatta hyväkäytöksisiä, eivät räkytä, vedä tai aiheuta mitään häiriötä. Monet höntsäilee vapaanakin ja noudattavat liikennesääntöjä siinä missä ihmisetkin (tai jopa paremmin). Voin vaan kuvitella, millasta sekasortoa meidän maalaiskoirat aiheuttais jos ne tois keskelle Nizzan vilinää…

Lepotauko
Lepotauko

 

Massenan aukio
Place Massena
Massenan aukio
Place Massena

Kevät on Nizzassa säiden puolesta epävakaampaa aikaa kuin alkusyksy. Alkuviikosta Helsingissä oli lämpimämpää kuin Nizzassa, mutta kyllä tähän viikkoon onneksi pari hellepäivääkin mahtui. Ehdin sopivasti pikkasen palaa. Mun kohdalla porottava aurinko menee ihan hukkaan, kun palan ihan tolkuttoman helposti ja joudun kökkimään varjossa ja läträämään aurinkorasvoilla. Nämä puolipilviset +15 asteen päivät sopii mulle siis ihan vallan mainiosti.

Yhtenä sadetta enteilevänä päivänä lähdettiin säätä karkuun Italian puolelle, ja siellä olikin sitten aurinkoista ja lämmintä. Ajettiin San Remoon vuoristossa kulkevaa moottoritietä pitkin ja tultiin takaisin kaunista rantatietä. Ainakin ehti katsella maisemia, kun ruuhkien vuoksi saatiin 80 kilometrin paluumatkaan kulumaan melkein neljä tuntia :D

Pikkupaatti
Pikkupaatti
San Remon satama
San Remon satama
.
.
MEITSI!
MEITSI!
Herrasmies San Remon rantapromenadilla
Herrasmies San Remon rantapromenadilla

Pääasiassa oon käyttänyt aikani viiniä juoden, shoppaillen ja syöden. Ihan perus. Oon jälleen ihan ongelmissa tän hiilaripainotteisen possuiluruokavalion kanssa, mutta eipä se mua ennenkään ole syömästä estänyt. IT-tuki on urakoinut merenelävien kanssa munkin puolesta, joten oon itse voinut keskittyä juusto-rasva-liha -osastoon.

Fruits de la Mer La Foccaciassa
Fruits de Mer La Focacciassa
Carpaccio La Foccaciassa
Carpaccio La Focacciassa
Pitsahommat Italiassa
Pitsahommat Italiassa

Pitsakuvassa taustalla IT-tuki. Nauttikaa näkymästä, ton parempaa kuvaa en herrasta saanut tänne laittaa :D

JES enää hetki ja voidaan lähteä taas syömään! o/ Söin elämäni parhaan pastan La Focacciassa, saa nähdä mitä tällä kertaa naaman eteen tuodaan. Englanninkielistä menua tai palvelua ei luonnollisestikaan ole saatavilla, mutta ennenkin on lottoamalla pärjätty! Mukavaa viikonloppua kaikille, seuraavan kerran palaan astialle sitten Suomesta…ja kiitokset jo tässä vaiheessa näin julkisestikin IT-tuen äidille, joka meidät on täällä majoittanut, toiminut tulkkina ja tarpeen vaatiessa kokkinakin. Kiitollinen fiilis!

Translation: It’s our last evening at Nice, we’re heading back to Finland tomorrow. Here’s a glimpse of Nice and San Remo through my phone pics. It’s been a lovely week and I can’t wait to come back here again!

Continue Reading

Let’s meet and greet and talk polish

Osallistuin elämäni ensimmäiseen bloggaajamiittiin 15.3. ja kirjottelen siitä nyt tyylikkäästi vähän myöhään. Ajatus ventovieraiden ihmisten kanssa hengaamisesta on aikaisemmin tuntunut kohtuullisen vaivauttavalta, mutta kynsibloggaajapiirit on pienet, joten on mukava nostattaa sisarhenkeä tämmöisillä tapaamisilla. Sitäpaitsi oon jo useammassa bloggaajatapahtumassa ollut ja todennut niiden olevan erinomaisen mukavia, joten kynnys osallistumiseen oli huomattavasti matalampi kuin se olisi ollut vaikkapa vuosi sitten.

Kynnys järkkärin raahaamiseen sen sijaan oli yhtä korkea kuin aina aikaisemminkin, joten käytän postauksessa Shinyn kuvia, jotka hän ystävällisesti antoi käyttöön. Tuotteista otetut kuvat ovat omiani.

.
.

Miittiin osallistui mun lisäksi Sissi (Better Nail Day) Emmi (Pictures and Some Memories ), Janina (Never grow up), Daniela (Nails1820), Miracle (Miracle’s Nails ), Sinini (Adventures in Sinilandia ), Vive (Pitkät Kynnet), Pauliina (Operaatio kauniit kynnet), Janita (Laatikollinen lakkaa), Prunella (40 kynttä ), SaraCupCakez (CupCakez) sekä tietysti järjestäjät Hanna (Kynsipöllö kosmetiikkapuussa), Milja (Rakkauspapaija & Syvänmerenkala), jonka koti me miittailijat vallattiin, ja Shiny (Shiny Nail Art). Kaikki osallistujat olivat ihastuttavasti noudattaneet miitin pinkki-punaista väriteemaa, kuten kynsikuvasta on nähtävissä…paitsi että noi mun kynnet näyttää ihan harmailta muiden värikkäiden kynsien seassa :D

Oli mukava todeta ettei tässä seurassa joutunut kuuntelemaan kellon tikitystä kuolemanhiljaisuuden vallitessa, vaan juttua riitti alusta saakka kuin pidempäänkin tunteneilla. Mä tosin aloin enemmän puhua vasta kun sain ruokaa, koska kuten kunnon vieraan kuuluu, tulin paikalle nälkäisenä. Hanna oli nähnyt äitinsä kera ihan älyttömästi vaivaa tehdessään meille ihania ruokia syötäväksi. Minut saa heti ystäväksi tarjoamalla maittavaa sapuskaa, joten olin enemmän kuin tyytyväinen. Ruuat sponsoroi pääosin Kahvila & Lifestyle Lineea.

.
.
.
.

Mun herkkulakko päättyi miittipäivänä, onneksi, koska tarjolla oli ihan törkeän hyviä suklaamuffareita ja juustokakkua. Olin kyllä ihan todella pettynyt omaan suoritukseeni koska en jaksanut syödä kokonaista palaa kakkua ja muffinssia :( Harjoituksen puute näkyi heti. Typerä herkkulakko, nyt joudun kauhealla vaivalla taas nostamaan mun herkkustaminaa!

.
.

Juomapuolen sponsoroi Fresita ja pidinkin kuuliaisesti huuliani lasin reunassa koko illan. Niin hyvää, tulee aina kesä mieleen tuosta Fresitan mausta.

Yleisen hengailun lomassa hoidettiin myös kirppistelyt, eläinten pällistelyt (pidin sylissäni kania ja olimme molemmat yhtä epäileväisiä toistemme suhteen), lahjakassien jakamiset ja niiden hysteeriset penkomiset sekä arvonta, jossa kaikki voitti jotakin.

.
.

Arvontapalkintoja miittiin olivat lahjoittaneet CesarsShop,  NailCity LUSHMoYou LondonTop-Kosmetiikka, indielakkabrändi  I Love Nail Polish eli ILNP sekä Consult Lady. Tykkään ILNP:n lakoista ihan älyttömästi ja kun kuulin että arvontapalkintojen joukossa on tulipunainen ILNP:n holo Very Ornamental, aloin suurinpiirtein rukoilla koska se lakka on ollut mun himotuslistalla julkaisustaan lähtien.

Ja senhän mä sitten voitin! Sissi oli niin katkera että harkitsi ystävyyden irtisanomista. Lohdutin Sissiä tunkemalla Very Ornamentalin kanssa suurinpiirtein kaikkiin kuviin joita Sissistä tai meistä loppuillan aikana yritettiin ottaa. Oon tosi hyvä ystävä!

.
.

IT’S MINE IT’S MINE IT’S MINE MWHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHA

En muista mitä muut voitti, koska pussailin vaan tuota omaa lakkaani.

Arvontapalkkioiden lisäksi myös goodie bagit oli aika hulppeat. Mua ei lakkaa ihmetyttämästä miten paljon kaikkea yritykset lahjoittaa tämmöisiin varsin epävirallisiin tilaisuuksiin, mutta en todellakaan valita vaan kiitän nöyrästi kaikkia mukaan lähteneitä firmoja :)

.
.

Tämmöinen kasa sieltä lahjakassin kätköistä paljastui. Koko kynnen tarrat Inniltä, pinkki blokkiviila Cesarsilta jonne linkkasinkin jo arvontapalkintojen yhteydessä, viila ja China Glazen lakka Consult Ladylta, Zoya NailCitylta, Isadorat ja Sally Hansenit Berneriltä, Lumenet heiltä itseltään, Essie L’Oréal Finlandilta, saippuakuplasydän (ja miitissä käytetyt koristeet, pöytäliinat ja muut tunnelmanluojat) Juhla Centeriltä, Dependin lakka Top-Kosmetiikalta sekä indielakka, lasiviila ja suklaasydän Edgy Polishilta. Pakko antaa erityismaininta Edgy Polishille, nettikaupan pitäjä oli nimittäin todella nähnyt vaivaa meidän eteen ja pussittanut jokaiseen pikkupussiin erilaisen indielakan viilan ja suklaan kera. Ja toi lasiviila on ihan älyttömän hyvä sitäpaitsi :)

.
.

Kirppispuolella kunnostauduin lähinnä myyjänä, mutta kaksi vaihtokauppaa sentään tein ja niiden tuloksena kotiin tuli Nfu Oh’n turkoosi flakielakka 054 sekä Essien Lapiz of Luxury.

.
.

Tässä vielä Virallinen Kaverikuva tapahtumaan osallistuneista sponsoreista:

.
.

 

Ai niin ja mainitsinko jo, että voitin ILNP:n Very Ornamentalin arvonnasta?

 

.
.

*voitontanssi*

Kiitos järjestäjille ja osallistujille, oli huippua tavata!

Translation: Here’s a photo spam of our nail blogger get-together. I had a great time and in this translation-part of the post I specially want to thank ILNP and Edgy Polish, who kindly contributed to our goodie bag and giveaway! Thank you ladies so much! I won ILNP Very Ornamental from the giveaway and I had to throw in a little victory dance because I’ve been drooling over Very Ornamental since the day first swatches were published :D And now it’s MINE! Yesssss!!

Continue Reading