Kappas, tuli taas muutaman päivän postaustauko. Hikoilin tällä viikolla töissä kuin pieni eläin, jotta sain tarvittavat hommat tehtyä ennen perjantaita – mulla nimittäin alkoi ruhtinaallinen neljän viikon loma! Oottakaas, pitää hieman vielä alleviivata asiaa: LOMAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!! Mulla on taas suuria suunnitelmia vapauteni varalle, kuten blogin ulkoasun uudistaminen, kodin suursiivous, tuhat ja yksi kotimaan reissua, tsiljoona postausta, urheilua harva se päivä ja niin edelleen. Teen suunnitelmia joka vuosi ja neljän viikon jälkeen totean että aloitin ehkä yhtä niistä asioista ja sekin jäi kesken. Katsotaan miten käy tällä kertaa.

Loma alkoi minireissulla, kun kaveripariskunta meni tänä viikonloppuna naimisiin. Muistattehan edellisen hääpostauksen? Tälläkin kertaa kuvio oli hyvin samankaltainen. Sama porukka, sama auto ja melkolailla sama tunnelmakin. Tällä kertaa tosin mekko oli valittu jo hyvissä ajoin ja pitäydyin asuvalinnassani, vaikka luonnollisesti näytinkin lähdön hetkellä 20 kiloa lihavammalta kuin edellisenä iltana.

Mekko oli pohjaväriltään hiekanvärinen, ja siinä oli kirkkaanpinkkiä, keltaista ja violettia tyyliteltyä kukkakuosia. Kuulostaa näin kirjoitettuna taas aika oksennukselta, mutta kiva mekko se on. Yritin sitten sovittaa kynsiä mekkoon, mutta toteutus ei kantanut ihan yhtä pitkälle kuin alkuperäinen idea. Essencen Hazelnut Cream Pie on nudelakka, jossa on pinkkiä shimmeriä, ja joka osoittautui mun ihonsävylle vähän turhankin nudeksi. Siirtokuvien pinkit kukat eivät olleet tarpeeksi isoja tähän tarkoitukseen, joten kokonaisuus on vähän vaisu ja kauempaa näytti lähinnä siltä, ettei mulla ollut kynsiä ollenkaan. Läheltä katsottuna ja ilman mekon referenssiä lakkaus on ihan kiva kuitenkin. Lakkaa on kynsillä kolme kerrosta, levittyi hyvin, mutta on sävyltään niin lähellä OPIn Don’t Pretzel My Buttonsia että tämä Essence saa kokoelmasta lähteä.

Mutta palataanpa siihen hääkeikkaan. Me oltiin hienosti aikataulussa, ja kerrankin vältyin meikkaamiselta autossa. Matkan alkuvaiheilla jouduimme taas taipumaan sen tosiasian edessä, että kortti ja kynä uupuvat jälleen ihan yhtä suurella varmuudella kuin edelliselläkin kerralla. Koska matkaseurueesta puolet oli kotiutunut ulkomaanreissulta edellisenä iltana, _voi olla_ että mun olisi ollut suositeltavaa hankkia kortti. Eipä tullut mieleen.

Kortti saatiin ostettua ja löytyi siihen myös hyvät värssyt, eikä tarvinnut selata kuin puolet Internetistä niiden löytämiseksi. Jälleen kerran myös ilahdutimme collegehousuista ABC-kansaa iskeytymällä lounasbuffettiin puvut ja juhlamekot tanassa. Lounastauosta huolimatta aikataulu piti, joten meillä oli hyvin aikaa pyöriä ympyrää kohdekaupungin keskustassa etsien hotellia. Paperinen kartta oli sen verran heikossa hapessa, että piti arvailla näkyikö kuvassa ratapiha vai järvi, ja puhelimen kartta neuvoi kääntymään koko ajan vasemmalle. Autossa oli navigaattori, mutta sitä ei käytetty.

Hotellin löydyttyä huoneessa odotti kolme hienosti pedattua sänkyä. Harmi vain, että meitä sängyn tarvitsijoita oli neljä. Kostoksi syötiin tyynyillä lepäilevät tervehdyskarkit ja ruvettiin reklamoimaan. Saatiin lopulta kaksi huonetta, mikä oli kohtuullinen onnenpotku. Tajusin tämän siinä vaiheessa kun vierailin toisessa huoneessa häiden jälkeisenä aamuna ja naamalle lävähti vähintäänkin pysäyttävä nautintoaineiden ja lihapiirakan tuoksu. Itehän tuoksuin ruusuille, kuten aina.

Häät oli tosi mukavat, häiden jälkeinen aamu ei niinkään. Repun päättäväisen kaivelun jälkeen oli nimittäin todettava, että puhtaat vaihtovaatteet lepäsivät sängyllä. Kotona. Menin sitten yöpuvussa sekä hotelliaamiaiselle että kotimatkalle. Luojan kiitos mukaan oli valikoitunut jokseenkin näköinen mekko eikä mitkään reikäiset Snoopybokserit, nekin nimittäin ois olleet valikoimissa.

Enää kahdet häät jäljellä, pitäisköhän sekoittaa maailmankaikkeuden pasmat ja ostaa niihin kortit valmiiksi jo nyt?

P.s. Koko hääreissun mahdollisti Sissi, joka suostui jostain käsittämättömästä syystä ottamaan meidän koirat hoitoon. Eihän se mahdoton vaiva ollut, koska _vain_ toisella koiralla on ripulitauti ja kumpikin koira nukkuu hoidossa ainoastaan päivisin. Yöt hyötykäytetään intensiiviseen tuijotukseen sängynreunalta ja päämäärättömään edestakaisin ramppaamiseen. Eh. Mä oon Sissille aika monta kynsilakkaa velkaa tästä hyvästä…toin mä sille sentään jo etukäteiskiitoksena pullollisen X-tran kynsilakanpoistoainetta, jota löysin seikkaillessani yöpuvussa ABC:llä :D