Paheeni ja heikkouteni

Perjantain ratoksi paljastan teille, etten olekaan täydellinen! Mitä?! *yleisö kohahtaa* Tässä muutama esimerkki erinäisistä paheistani ja heikkouksistani.

90 Day Fiancé -fanitus. Olen aivan totaalisen koukussa 90 Day Fiancé -realitysarjaan. Siis siinä määrin koukussa, että kyttään Dplay-suoratoistopalvelusta jatkuvasti, onko uusia jaksoja tullut, ja AHMIN maanisesti kaikki uudet jaksot. Olen katsonut 5 kautta alkuperäistä 90 Day Fiancé -sarjaa ja kaikki Dplayssa olevat jaksot spin off -sarjoista (What Now, Before the 90 Days, Happily Ever After? , The Other Way ja Pillow Talk). Jos joku ei tiedä, kyseessä on siis sarja jossa seurataan amerikkalaisia jotka ovat löytäneet rakkauden tai ”rakkauden” ulkomailta. Jenkeissä on käytössä K1-viisumi, jonka turvin ulkomailta saa tuoda kumppanin Amerikkaan, mutta sitten pitääkin mennä naimisiin 90 päivän sisällä maahantulosta tai viisumi umpeutuu. Siitä sarjan nimikin tulee. Spin offeissa seurataan sitten sitä, miten parien yhteiselo on jatkunut tai sitä, kun jenkit menevät ensimmäistä kertaa tapaamaan näitä nettirakkauksiaan. Uusin spin off The Other Way kertoo siitä, että parin amerikkalainen osapuoli muuttaa itse uuteen maahan rakkautensa perässä. Pillow Talk -versio sarjasta on PARAS, siinä nimittäin edellisten kausien parit seuraavat uusinta kautta ja kommentoivat sitä. Eli käytännössä Sohvaperunat!! :D

Perusidea voi ehkä kuulostaa tylsältä, mutta tsiisös miten herkullisia pareja ohjelmaan on löydetty! Mukana on kaikkea mahdollista isoista ikäeroista kulttuurieroihin ja onnenonkijoihin ja niin edelleen. En yritäkään kuorruttaa tätä millään, ihan puhdasta sosiaalipokeahan koko homma on. Ja äärimmäisen viihdyttävää. Nyt 90 Day Fiancé -sarjaan on juuri tullut 7.kausi ja siinä mukana on suomalainenkin morsmaikku! Huhhhhhhuuh, pakko olla hyvä kausi. En vielä ole korkannut sitä kautta, koska odotan että Dplayhyn tulee useampi jakso ja mulla on aikaa kyylätä jaksoja monta putkeen. Olisin voinut tehdä kokonaisen postauksen tästä aiheesta, mutta mennään nyt eteenpäin.

Prosessoitu peruna. Ranskalaiset, kuorrutetut lohkoperunat, ristikkoperunat…voisin elää niillä!! Ravintoloissakin mun terveellinen annosvalinta kaatuu usein siihen, ettei annokseen saa ranskalaisia :D Oon se tyyppi, joka voi tilata salaatin ja sen rinnalle kulhollisen raneja. Oon tällä hetkellä vähähiilarisella ruokavaliolla ja on sietämätöntä etten voi syödä ranskalaisia!! Itseasiassa tykkään myös perunamuusista, uuniperunoista ja täydellisesti keitetyistä perunoista. Ja paistetuista perunoista. Eli kaikista mahdollisista perunavariaatioista.

Päättämättömyys pikkuasioissa. Olen suhteellisen spontaani tyyppi ja olen toiminut elämässäni myös impulsiivisesti. Olen usein tehnyt erittäin isoja valintoja erittäin lyhyellä miettimisajalla, mutta silti olen arjessa pikkuasioiden edessä täysin päättämätön. Saatan vatuloida ihan mitätöntä valintaa vaikka kuinka kauan, kuten että menenkö bussilla kotiin vai kävelenkö, mitä ostan lounaaksi, menenkö suihkuun nyt vai myöhemmin ja niin edelleen.

Pikkuasioiden lykkääminen. Saatan lykätä viikkoja, pahimmillaan jopa kuukausia jotakin sellaista asiaa, jonka hoitaminen veisi vain minuutteja. Käsittämätön piirre, josta en pidä yhtään – ja jota en myöskään siedä muissa :D Loogista. Olen kuitenkin petrannut tässä hommassa tosi paljon, sillä luin jonkin työajan hallintaan liittyvän artikkelin ja siinä neuvottiin, että jos asian hoitaminen kestää alle 5 minuuttia, se kannattaa hoitaa heti, sillä muuten tehtävälistat täyttyvät typerästä pikkusälästä. Olen noudattanut neuvoa vaihtelevalla menestyksellä, mutta tulen siinä koko ajan paremmaksi. Valitettavasti lykkään myös viime tippaan pakollisia pikkuasioita, kuten koiran iltakäyttöä, suihkussa käyntiä, laukun pakkaamista ja ylipäänsä kaikkea sellaista, joka yleensä hoidetaan illalla. Koska lykkään niitä, myös nukkumaanmeno viivästyy, ja seuraavana päivänä läheiseni saavatkin taas miettiä miten äkäpussi kesytetään.

Mitäs paheita ja heikkouksia teillä on?

Continue Reading

Hei hei heinäkuu

Moi! Harjoittelen tässä näppäimistön käyttöä uudestaan, sillä en ole avannut tietokonetta noin kolmeen viikkoon. Istun jossain määrin järkyttyneenä kotisohvalla ja mietin, mihin hittoon kesäloma oikein katosi. Tuntuu että juhannus oli ihan vasta, ja nyt yhtäkkiä huomenna pitäisi aloittaa uudessa työpaikassa.

Kesäloma oli tuttuun tyyliin varsin vaiherikas ja vauhdikas, enkä juurikaan kotona ehtinyt olla. Loma alkoi mystisellä vatsakivulla joka päättyi peräti päivystysreissuun, mutta mitään erityistä operoitavaa ei löytynyt ja kipu laantui neljän tuskallisen päivän jälkeen. Sen jälkeen onkin vauhtia piisannut. Olen ollut kesäloman aikana mm. Krakovassa, Vaasassa, Oulussa, Tornionjokilaaksossa ja ehtinyt viettää sellaista ”turistina kotiseuduilla” -päivääkin Helsingissä.

Krakovaan lähdettiin 7 hengen voimin ja oltiin siellä melkein viikko. En ole koskaan aiemmin ollut Puolassa, mutta tämä kerta tuskin jäi viimeiseksi. Ihastuin Krakovaan aivan päätäpahkaa ja haluan ehdottomasti joskus palata sinne vielä. Krakova on helposti haltuun otettavan kokoinen, kävellen pääsee liki kaikkialle (joskin Uberilla matkustaminenkin on ihan puoli-ilmaista), kaupungin historia on pysäyttävä monella tavalla, arkkitehtuuri on kunnioitettavan vanhaa ja rosoista ja kaupungissa eläminen on todella edullista. Asiakaspalvelu oli 99-prosenttisesti todella miellyttävää ja ihmiset osasivat tosi hyvin englantia. Loistavaa ruokaa saa kaikkialta, eikä kalleimmatkaan ravintolat ole kovin kalliita suomalaiseen hintatasoon tottuneelle. Krakovan reissun aikana käytiin myös Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleireillä ja se oli todella pysäyttävä ja tärkeä kokemus, joskin myös ahdistava sellainen. Olen tyytyväinen että kävin siellä, mutta uudestaan en mene. Suosittelen silti kaikille.

Krakovasta palattuamme kesä oli saapunut Suomeenkin ja Vaasa- ja Oulureissujen aikana saatiin nauttia helteistä… joskin se 30 asteen helle Qstock-festareiden aikaan oli suhteellisen järkyttävää, kun varjopaikkoja ei festarialueelta meinannut löytyä oikein mistään. Pakko myöntää, että festaripäivinä siitä helteestä oli kyllä todella vaikea nauttia :D

Löysin myös ulkogymien riemut kesäloman aikana. Miksi mä en ole aiemmin tajunnut ulkourheilualueiden hienoutta?! Oli huippua mennä ähertämään ulkoilmaan treenihommia ja lähteä sitten suorilta uimaan. Ei se kesälomalihomista näemmä estänyt, mutta ehkä sentään hidasti painon vääjäämätöntä nousua…

En tiedä miksi aina suunnittelen kesäloman aikana tehtäväksi kaikkia järkeviä asioita, kuten vaatehuoneen järjestelyä, tavaroiden vähentämistä, bloggaamista ja niin edelleen, kun en kuitenkaan ikinä ole kotona kesäloman aikana kuin muutaman päivän. Ja sitten kun olen, arvatkaa huvittaako järjestellä sitä vaatehuonetta? Jep, ei. Nytkin siis kieriskelen kesänloppumisangsteissa ja kirjoitan tätä. Ja jännittää aloittaa uudessa työssä, apua. Töiden alkaminen sinänsä ei ahdista, mutta kesän loppuminen ahdistaa ja eniten aamuheräämiset ja pakkoaikataulut. Mutta ehkä sitä taas sopeutuu hiljalleen, ja onneksi mulla on tänä vuonna suunniteltuna jo syysloma syyskuun loppuun. Loka-ja marraskuuta en halua edes ajatella vielä.

Mutta kippis siis heinäkuulle ja kesälomalle! Onko teillä ollut kiva kesä tähän saakka?

Continue Reading