Near death experience

Mä koin taas kovia kynsirintamalla, jotta teidän ei tarvitsisi. Maailmassa on olemassa joitakin kertakaikkisen huonosti suunniteltuja ja yksinkertaisesti vaarallisia asioita. Yksi niistä on kynsiliima. Se ainehan on siis semmosta kryptoniittia että en tiiä miten sitä saa edes kuluttajille myydä. Liimausteho on aivan naurettavan suuri siihen nähden, että pääosin sitä käytetään tippien tai minimaalisten koristeiden liimaamiseen. Veikkaan, että toimis kyllä myös talonrakennuksessa.

Oon varta vasten ostanut sellaista kynsiliimaa, jossa on suti mukana. Sillä on helpompi kiinnittää paikkoja kynsiin ja saada koristeiden sijoituskohdalle sopiva määrä liimaa. Muuta hyvää siinä ei olekaan. Onnistuin kaatamaan pullon kerran aikaisemmin sillä seurauksella, että pöydästä lähti maalit, alusta tarttui kiinni pöytään, kynät, lakkapullot ja muut pikkutavarat kiinni alustaan, housut paloi ihoon kiinni ja kädet oli niin täynnä liimaa etten saanut koukistettua sormia. Nii joo ja keuhkoja korvensi siihen malliin että meinas jo tulla hätä käteen. Sen episodin jälkeen oon ollut liiman kanssa erityisen varovainen, mutta koska pulloon jäi enää pieni liru pohjalle kaatumisen jälkeen, ehdin käydä jo tarpeettoman itsevarmaksi sen myrkyn käsittelyn kanssa.

.
.

Olin tehnyt tämän kuvissa näkyvän lakkauksen jo lähes valmiiksi ja aloin kiinnittää etu- ja pikkusormeen valkoisia niittejä. Varmaan sitten hengitin vähän väärässä kulmassa liimapulloa kohti ja se kaatui taas. Kysyn vaan, että mikä jumalan järki on tehdä ohut pullo, joka ei paina juuri mitään, ja lisätä siihen korkki joka painaa varmaan kolme kertaa sen verran kuin pullo itse? HMM kaatuiskohan se sitten MELKO HELPOSTI?! Enivei, nostin pullon salamannopeasti takaisin pystyyn ja myhäilin jo että buah, mitään vahinkoa ei tapahtunut – kunnes kaikki alkoi tarttua toisiinsa kiinni. Mun sormet muun muassa. Tässä juuri piilee kynsiliiman petollisuus: se on käytännössä näkymätöntä ja niin nopeasti haihtuvaa, että ihollakin sen tuntee vasta kun se on jo kuivunut ja alkaa polttaa ihan sietämättömästi. Lisäksi yksikin tippa riittää leviämään niin laajalle että se tappaa kaiken talossa ja puutarhassa ennenku ehtii kissaa sanoa.

nail vinyls
.

Liiman puhdistaminenkin on ihan upeeta puuhaa. Kaikki millä pyyhit, tarttuu siihen liimaan kiinni. Sitäpaitsi sormien irrottaminen toisistaan on vaan tosi monella tavalla väärin. Se paniikki ja pakokauhu on aivan käsinkosketeltavaa kun tapahtumasarja etenee näin: ”upsista, pullo kaatui. Nostanpa sen vikkelästi noin. (kuluu sekunti) OUMAIGAAD AAARHRHHRJRGGG I’M DYING MUN IHO ÄÄÄ MISSÄ ASETONI APUA no niin huhhuh kyllä se tästä mä pyyhin tän iholta ja näköjään isompaa vahinkoa ei muualla tapahtunut…hetkinen miksi mun paita on kiinni pöydässä? *nykii* EI %&/%€&& NYT SE ON LIIMAANTUNU PÖYTÄÄN VOI HYVÄ JUMALANI MIKSI MINUT HYLKÄSIT ai okei sain irti. Okei mitä muuta? FAK TÄÄ VANULAPPU ON TARTTUNU MUN SORMIIN NYT ÄRSYTTÄÄ *minuuttitolkulla liottamista* oon voiton puolella. Tää nyt levis yllättävän paljon mut minkäs teet…TANA KELE TTU PÖYDÄSTÄ LÄHTI MAALIT”

Nii että jos silmiinne sattuu missä tahansa tällainen pullo niin jättäkää ihan suosiolla sinne mistä löysitte. Kuvaa mun omasta pullosta ei nyt sattumoisin ole, koska heitin sen karjunnan saattelemana roskikseen, johon se yllätys yllätys liimaantui kiinni.

.
.

Lienee itsestäänselvää, että valkeat niitit löytyy vaan toisesta kädestä.

Near death experiencea lukuunottamatta kynnet on oikein mieluisat. Vaaleanpunainen hippulakka on Pahlishin Fleur de Sel, joka tosin useimmissa swatchkuvissa on kermanvaalea punaisilla hipuilla, mutta mulle osui näköjään selvästi pinkki yksilö. Nätti se on joka tapauksessa, ja helppo levitettävä, joskin kuivuu todella nopeasti. Kuvissa kolme kerrosta. Pinta jää ihanan sileäksi, koska lakassa ei ole glittereitä vaan litteitä hippusia. Lakka kuivuu astetta tummemmaksi kuin miltä se pullossa näyttää.

pahlish fleur de sel
.
.
.

Aksenttikynsien kuvio on tehty tietysti ihanilla kynsivinyyleillä, tässä lakkauksessa käytin maxikokoisia chevroneja. Valkoinen lakka on Gina Tricotin White, jonka pulloon törkkäsin Essie Blancin leveän sudin (kiitos Belegwenin vinkin, itsehän en moista olis tajunnut) ja nyt mulla on täydellinen, kahdella kerroksella peittävä valkoinen, joka on helppo lakattava.

.
.

Kiitos jos luitte loppuun saakka. Arvostan koettelemukseni jälkeen elämää jälleen ihan uudella tavalla ja menen nyt nauttimaan niistä pienistä ihanista asioista, kuten esimerkiksi realityteeveestä. Ja ruuasta. Erityisesti ruuasta.

Translation: This was a long and winding road from the base coat to a finished manicure. I managed to tip over an open bottle of nail glue in the midst of making this mani and man, that was a near death experience. That evil stuff goes _everywhere_ in a matter of seconds. I was like ”oh that tipped over, let me just…OH GOD MY SKIN IS BURNING I’M DYING OMG I’M STUCK TO A TABLE” and spent what seemed like forever trying to clean the mess. It’s not easy when everything you touch gets stuck to you fingers/table/chair/clothes. And that mothafucka _burns_ and kills everything in it’s way. I swear to God I’m never touching nail glue again unless it’s chained to an upright position. But hey the polish was excellent though! I used Pahlish Fleur de Sel which was a long lemming of mine and it did not disappoint. I ordered the polish just recently from Pahlish webshop and my version is a lot pinkier than the one I’ve seen in swatches, so I quess there’s a couple of versions of it. Either way it’s really pretty and formula was great, fast drying and easy to manage. I used three thin coats for full opacity. Zigzag pattern was created with nail vinyls and two coats of Gina Tricot White. 

Continue Reading