Tallinnan kauneusmessut 2015

Tallinnan kauneusmessuista on vähän varkain tullut jo perinne (jos kiinnostaa, niin osa yksi täällä ja osa kaksi täällä). Ja hyvä perinne onkin. Joka vuosi on ollut tosi mukavaa, eikä erinomainen seura ole siihen ainakaan pienin syy. Edellisessä postauksessa avasinkin jo hieman pieniä stressitekijöitä mitä matkaan tänä vuonna liittyi, mutta vastoin kaikkia odotuksia laivaan siirtyminen sujui kuin elokuvissa. Ei ongelman häivääkään, eikä tullut edes kiire. Hotellin löytämisessä oli sikäli haasteita, että hotellille vievä katu oli suljettu ja korvaavan reitin löytyminen ei niin vain onnistunutkaan. Viikonlopun aikana tuli kyllä todettua, että Tallinnan päätieltä ei voi kääntyä. Mihinkään. Sitä voi vain ajaa rantaviivan myötäisesti molempiin suuntiin. Noh, muutama kuolemaa halveksuva ajolinja ja U-käännös ja päästiin hotellille aika kivuttomasti, joten ei draamaa siinäkään.

Yövyttiin tänä vuonna hotelli Bernissä, joka oli saanut hyvät arvostelut ja oli tosi edullinen, mutta mulle ja IT-tuelle sattui aavistuksen paska tuuri huoneen suhteen. Huone oli katutasossa sisäpihalle päin, ja sisäpihalla sattui sijaitsemaan myös Beer Garden -baari. Vanhan talon äänieristys on tietenkin pelkkä arkkitehtien vitsi ja aika nopeasti kävi selväksi, ettei siinä huoneessa tarvitse kuvitella nukkuvansa. Sisäpihalta kuului ihan kaikki ölinät huoneeseen (olisin varmaan voinut myös ikkunasta tilata itselleni oluen jos olisin halunnut) ja TIETENKIN viereiseen huoneeseen osui joku saksalaisten apinoiden seurue, jolla oli ihan helvetisti sekä viinaa että asiaa. Siellä ne sitten huusi puhelimeen ja toisilleen. Huoneitten välillä oli jostakin syystä (lukittu) väliovi, joka huononsi äänieristystä entisestään. Me sitten kuunneltiin vielä aamuviideltäkin kun Siegfried ja Jürgen kumppaneineen huutaa viinan yli ja juoksee päin seiniä. Tai siltä se ainakin kuulosti. Fantasioin väkivaltaisista hirmuteoista mutta jotenkin ihmeen kaupalla sain hillittyä itseni. Aamulla kokosin kaiken sivistyneisyyteni ja kävin ystävällisesti ja rauhallisesti ehdottamassa respalle, että koska viereisessä huoneessa majoittuu lauma alkuihmisiä ja ikkunan alla halutaan ostaa ensin kaljaa ja sitten vokaaleja, lienee kohtuullista sijoittaa meidät seuraavaksi yöksi johonkin toiseen huoneeseen. Toiveeni toteutettiin mukisematta, mikä ilahdutti kovasti, varsinkin siinä vaiheessa kun huomasin että olin käynyt pätemässä respassa iso ruisleipäklöntti poskessani killuen. Tosi sivistynyt maailmankansalainen…

Ihmeen hyvin jaksoin kyllä hillua messuilla, vaikka takana oli ehkä kaksi tuntia katkonaista unenkuvatusta. Iskeydyttiin messuille heti kymmenen maissa ja se oli erinomainen peliliike, sillä lounaaseen saakka messuilla olisi voinut vaikka kärrynpyöriä heittää, niin paljon oli tilaa. Iltapäivän puolella tilanne muuttui radikaalisti ja siinä vaiheessa me oltiinkin jo valmiita lähtemään. Täydellinen ajoitus. Messutarjonta oli hyvin samantyyppistä kuin aiemminkin, mutta jotenkin tänä vuonna löysin enemmän ostettavaa kuin viimeksi. Virolainen luonnonkosmetiikka ilahdutti aivan erityisesti ja Signe Seebid -merkin käsintehdyt tuotteet ja maalaisromanttinen myyntipiste valloitti meidät kaikki. En voinut vastustaa aivan huumaavan tuoksuisia appelsiini- ja piparminttuvartalonkuorintoja, ja lienee mainitsemisen arvoista että myös meidän seurueen miesvahvistukset kehuivat autenttisia tuoksuja. Söpöt purnukat maksoivat messuilla 8,50 euroa kappale. Merkkiä myydään myös verkkokaupassa, josta tuotteita saa tilattua SmartPostilla Suomeenkin! Ihan mahtavaa!

.
.

Tuoksun uhri olin myös Treaclemoon -merkin Ginger-suihkugeelin kohdalla, sillä se tuoksui limelle ja inkiväärille ja kaikelle ihanalle. Ja maksoi vain neljä euroa. Ja on radioaktiivisen väristä.

.
.

Kynsitarvikkeita ostin aika vähän. China Glazet maksoivat 2-3,5 euroa kappaleelta ja Pop the Trunk sekä Home Sweet House Music tarttuivat mukaan. Hetken mielijohteesta ostin myös piiiiitkästä aikaa Seche Viten, kun päällyslakkoja niin älyttömästi kuluu ja Sechen hinta oli messuilla 5,75 euroa. TrendNailsin rakennekynsipisteeltä ostin kynsiliiman (joo mä TIEDÄN ettei mun kannattais käyttää sitä) ja kaksi geelisivellintä, joita tosin aion käyttää lakkausten siistimiseen. Yhteishinta näille kolmelle tuotteelle oli 3 euroa.

.
.

MILV-siirtokuviin törmättiin messukeskuksen takimmaisessa nurkassa ja oli kyllä hämmentävää, kuinka vähän messupaikkaan on halutessaan mahdollista panostaa. Nämä tyypit oli iskeneet valkoisille sermeille naulakot, nakanneet siirtokuvat niihin ja ottaneet mukaan jakkaran. Mitäpä sitä turhaan elostelemaan, kun vähemmälläkin pärjää. Tuli vähän sellainen olo että vallan nyt heidän tylsistymistään ostoksillamme häiritään, mutta enpä osannut kovin pahoillanikaan olla. Siirtokuvista sai paljousalennusta, joten menin one of each -periaatteella eteenpäin ja sain kasaan varsin kunnioitettavan läjän siirtokuvia.

.
.

Pro Kosmeetikan pisteeltä kahmaisin itselleni BeautyBlenderin Blotterazzin, eli puuteroinnin korvaavan sienen. Kissis onkin omastaan postannut täällä ja tuon postauksen ansiosta minäkin halusin oman. Messuilla sienistä sai pulittaa 17 euroa eli paljon, mutta silti vähemmän kuin Suomessa (22-23 euroa). Kaupan päälle sai sitäpaitsi BB:n saippuan, joka on hyvää tavaraa sivellintenkin pesuun. Ostin myös matkakokoisten hiustuotteiden paketin, jossa oli Tigin shampoo ja hoitoaine sekä Masterpiece -lakka. Matkakokoisista hiustuotteista mulla on krooninen pula, joten nämä tuli ihan tarpeeseen ja paketti maksoi vain 9 euroa.

.
.
.
.

Kaiken tämän ostostelun jälkeen menin vessaan ja tiputin puhelimeni vessanpönttöön. Että tsilleesti. Puhelin oli mulla poikkeuksellisesti housujen takataskussa enkä tietenkään muistanut sitä kun aloin laskea housuja alas. Kuului PLUMPS, sitten EIEIEIEIEIEIEI EIKÄ!!! ja sen jälkeen toinen PLUMPS, kun hyökkäsin puhelinparan perään. Voin kertoa, että iPhone solahtaa yllättävän syvälle virolaiseen viemäriin. Kerkesin muuten ajatella sitäkin, että tätä ei kyllä kukaan usko kun blogiin tästä reissusta kirjoitan :D

Puhelin pysyi päällä ja toimintakunnossa, tavallaan. En vain voinut soittaa enkä lähettää viestejä, enkä myöskään vastaanottaa niitä. Myönnän, että siinä vaiheessa vitutti kyllä niin ettei veri kiertänyt – pahoittelen sanavalintaani, mutta mikään muu sana ei sitä tunnetta paremmin kuvaa. Manasin sitäkin, että tottakai luurin piti lähteä uiskentelemaan vasta sitten, kun olin suurinpiirtein kaiken liikenevän rahan tunkenut virolaisten yrittäjien taskuihin :D Tunti tunnilta puhelin kuitenkin alkoi toimia vähän paremmin ja hotellin hiustenkuivaajalla kuivattelun jälkeen onnistui jo puhelutkin. Mun on todella vaikea uskoa että puhelin selviäisi näin vähällä sukelluksestaan, joten oon varmuuskopioinut kaiken ja odotan vain kauhulla koska luuri kuolla kupsahtaa pysyvästi. Mutta toivotaan parasta. Taidan kyllä alkaa jo säästää roposiani uuteen puhelimeen… No, toivuttuani koettelemuksesta pystyin taas käyttämään rahaa ja laivan tax freesta ostin Clarinsin Instant Smooth Perfecting Touch -meikinpohjustajan, joka on yks mun luottotuotteista ja tämä on kolmas purkki minkä korkkaan. Tarkoitus olis joskus vielä ihan postatakin tästä tuotteesta, joten säästän tarkemmat kuvailut siihen juttuun. Maissa primer maksaa suurinpiirtein 33 euroa, laivalla 23. Tää oli peräti suunniteltu ostos, sillä olin tsekannut hintatason jo aiemmin ja edellinen purkki alkaa olla jo lopussa.

.
.

Paula mainitsi mulle pari viikkoa sitten Moschinon I Love Love -tuoksusta ja kertoi, että se tuoksuu aika paljon The Body Shopin Virgin Mojitolta. Pullonsuulta nuuhkaistuna tuoksu ei ollut yhtään hyvä, mutta nyt laivalla Helena onneksi testasi tuoksua ranteeseensa minkä jälkeen me molemmat kiikutettiin pullot kassalle. Aivan täydellisen ihana tuoksu! Ensimmäisenä mieleen tosiaan tulee Virgin Mojito appelsiinilla höystettynä, mutta hetken kuluttua tulee esiin makeampi ja kukkaisempi tuoksu, joka on kuitenkin myös puhdas ja raikas…aah! Pullo on aivan kamalan ruma, joten en varmasti ikinä olisi tullut tarttuneeksi tähän ilman Paulan suositusta. Kiitos siis :)

.
.

Muuten, söin elämäni parhaan illallisen Tallinnassa, tarkemmin ottaen ravintola Mixissä. Pistäkää nimi ja osoite mieleen, sillä tähän ravintolaan ei sattumalta tule törmättyä – se sijaitsee My City Hotel -hotellin alakerrassa eikä ulkona ole isoja kylttejä jotka ravintolaan johdattaisivat. Miljöö on kuin kuninkailla, ylellinen, kaunis ja romanttinenkin, mutta henkilökunta työskentelee rennolla ja huumorintajuisella otteella. Läppä lentää, vaikka käsissä on dimangein koristellut valkoiset hansikkaat ja senpä vuoksi ei asiakkaankaan tarvitse stressata esimerkiksi pukeutumisesta tai yläluokkaisista pöytätavoista. Me kaikki päätettiin elää reunalla ja valittiin listalta neljän ruokalajin yllätysmenu viinipakettien kera. Menusta saa valita ainoastaan sen, onko se liha- vai kalamenu, mutta muuten kaikki pysyy salassa kunnes lautaset tuodaan pöytään. Loistava konsepti, joka takasi sen, että tulin syöneeksi ruokia jotka oli uskomattoman harkittuja ja hyviä, mutta joita tuskin olisin listalta osannut itselleni valita. Ruoka ja viinit oli niin hyviä, että melkein teki mieli onnenkyynel tirauttaa. Itkemisen sijaan tyydyin lähtiessä halaamaan tarjoilijaa. SUOSITTELEN. Sekä ylenpalttista halailua että kyseistä ravintolaa.

Toivottavasti tämä postaus viritti teidät messutunnelmiin, sillä parin päivän päässä odottaa I Love Me -messut ja Cesarsin omat ”messut” taas ovat lauantaina! Pyörin isoilla messuilla perjantaina ja Cesarsilla olen lauantain. Voin vaikka opastaa ihan kädestä pitäen leimauksessa tai muuten vaan jutustella hölmöjä. Liikkeessä on tottakai huikeita messutarjouksia ja mun lisäksi myös Zigi ja Sissi ovat paikalla :) ollaan Cesarsilla heti yhdeksältä aamulla, joten voitte vaikka käväistä ensin Cesarsilla ja jatkaa siitä messuille! Tämä selvä? :)

Translation: All I can say is that Tallinn Beauty Fare happened. Also, I dropped my phone into a toilet after buying all of these vanities.. So yeah. That’s karma for you right there :D

Continue Reading