Kun IT-tuki kynnet lakkasi

Lila Lakka haastoi IT-tuen ja minut blogeissa kiertävään haasteeseen, jossa miehen on lakattava bloggaajan kynnet. Säännöt ovat seuraavat:

1. Vain mies saa koskea kynsilakkapulloihin. 
2. Miehelle ei saa antaa neuvoja.
3. Tyyli on vapaa, käske miestä tekemään vaikka ranskalainen manikyyri, jos siltä tuntuu!
4. Valokuvaa lopputulos, ja mielellään kuvia myös prosessin aikana!
5. Lakkaukset saa poistaa heti kuvien oton jälkeen, jos siltä tuntuu.
6. Mies, joka ei suostu haasteeseen on lössö nussukka. (:D)
7. Muistakaa nauraa!

Olin kuumotellut IT-tukea haasteesta jo jokusen viikon, joskaan yhtään suostuttelua tämä haaste ei vaatinut. Herra ilmoitti suurella itsevarmuudella, ettei aio olla ainakaan huonoin. Suunnitelma koristelujen suhteen oli leimaus, koska ”miten vaikeaa se nyt voi olla?” (…niin…) Kynsilakkalipaston hartaan kaivelun jälkeen käyttöön valikoitui seuraavat tuotteet:

.

OPIn Nail Envy aluslakaksi, China Glaze White on White, GinaTricotin Black ja China Glazen Liquid Leather, Konadin oranssi leimauslakka, m20-laatta, koristeluteipit sekä Seche Vite päällyslakaksi. Leimauslaatan valinta oli pitkällinen prosessi, koska IT-tuen suureksi järkytykseksi yhtäkään leimauslaattaa ei oltu pyhitetty kuningaslajille, eli jalkapallolle. Ilme kirkastui huomattavasti, kun yhdestä fauxnad-laatasta sentään löytyi pieni jalkapallon kuva.

.

Toim.huom. Välivaiheiden kuvat on otettu puhelimella, koska järkkärin käyttö ei olis mitenkään onnistunut siinä kikatellessa.

Ensiksi sudittiin aluslakkaa kauhean mellastuksen kera: ”miten tästä voi mitenkään tietää paljonko tätä pitää laittaa?! Tämähän on kirkasta niin ei sitä määrää ees nää!”

.
.

Kaikki hyvin vielä tässä vaiheessa. Aluslakan kuivumista odotellessa piti kuivaharjoitella leimaamista, joka paljastuikin, yllätys yllätys, odotettua vaikeammaksi.

.
.

Huomatkaa scrapan täysin pystysuora asento…

.

”HÄH?! Tähän ei jää mitään kuvaa!” Tämä prosessi jatkui hyvän tovin ja kuvan nosto leimasimeen onnistui minusta jo ihan hyvin, mutta mitään kuvaa ei kelpuutettu kynnelle. Lopputulema oli se, että ”jalkapallon kuva on rikki, mä otan sitte ton ankan”.

.

Muuten hyvä, mutta se värilakka unohtui. Yritin kyllä sanoa, ettei leima varmaan oikein paljaalla kynnellä näy, mutta mua ei kuunneltu. Leimaamisen jälkeen mies sitten hiiltyi: ”Toi ei näy ees! Ja sen nokka ei ees oo kynnellä! Miksi sä et sanonu ettei sitä voi tehä näin?!” ”Ihan sama, mä lakkaan tohon päälle.”

Sitten lakattiin, ja ihan Pohojammaan kautta lakattiinkin. Lakkaa oli sudissa vähintäänkin reilu määrä. Asiaa ei helpottanut toista päivää jatkuvan pikkujoulukrapulan aiheuttama käsien tärinä, joka muistutti paikallista epilepsiakohtausta.

.
.

Jokohan sitä olis riittävästi? ”Joo tää ei kato peitä yhellä kerroksella, mä laitan vielä toisen.” …kiitos

Välillä oli pakko käyttää Seche Viteä, koska n. 13 litran lakkakerros ei ehkä muuten olisi tämän illan aikana kuivunut. Sen jälkeen leimattiin ankkakuvat kynsille. Harmitus oli kova, kun kaikilta ankoilta jäi takaraivo puuttumaan ankarasta treenaamisesta huolimatta :(

.
.

Mulla on kyllä etusormikin, mutta sitä ei valitettavasti näy kaiken tuon lakan alta. Olen tosi pahoillani kuvien laadusta, mutta mua nauratti niin helvetisti että tarkentaminen oli aika haastavaa.

Seuraava vaihe oli aika rosvosektoriosastoa. Leimaaminen kesti pienen iäisyyden, ja kun se viimein onnistui, IT-tuki päätti lätkiä koristeteippiä leimattujen kynsien päälle ja siihen musta lakka vielä päälle. ”Sit se ankka niinku kurkistaa sieltä.” Selvä.

.

Ennen lakkaamista IT-tuki varmisteli, että peittäähän Liquid Leather yhdellä kerroksella. Kerroin, etten ole lakkaa vielä käyttänyt, niin en osaa sanoa. ”Ai, no sit mä voin niinku swatchata tän tässä samalla, sit sun ei tartte.”

.

Kahden kynnen jälkeen arvio oli valmis: ”tää on ihan PASKA. Kirjota sinne blogiin että tää on paska. Ei kyllä peitä yhdellä kerroksella. Tän voi laittaa sinne kynsikoristekirppikselle myyntiin.”

Tämän syväluotaavan arvion jälkeen koristeteipit repäistiin irti, kaikki kerralla tietysti. Pettymys oli karvas, kun mies oli sielunsa silmin nähnyt ankan kurkkivan teippiraitojen välistä, mutta todellisuus oli hiukan toisenlainen. ”EI! nyt se ei ole edes tunnistettavissa ankaksi enää! Miks se jalkapallokuva oli rikki, pallon olis tunnistanut!” Mua säälitti ihan kauheasti, kun raukka oli pistänyt kaiken peliin niiden leimojen kanssa, ja sitten hieno koristeluidea meni pieleen.

.

Silminnähden kiihtyneenä tästä harmittavasta takaiskusta IT-tuki jatkoi projektia toiseen käteen, tällä kertaa Gina Tricotin mustalla lakalla, joka saikin hyväksyvän arvion. ”Kato nyt, heti peittää. Joo tää on hyvä, myyt ton toisen.”

Toisen käden teippailussa kohdattiin uusia haasteita. Teippien raivokas poistaminen aiheutti mustan lakan leviämisen jo entisestään tunnistamattoman ankan päälle. Suru oli suuri, mutta mies kokosi itsensä ja totesi, että GT:n lakka ”selkeästi vaatii hieman kuivumisaikaa ennen näiden teippien poistoa”.

.

Vastoinkäymisten sarja latisti koristeluintoa, mutta urheasti mies päätti teippailla loputkin kynnet.

.

Mun oli pakko syödä välissä, koska projekti tuntui loppumattomalta.

.

Koiratkin väsyi..

.

…mutta mies se vaan jatkoi. Vuorossa oli viimein kynsinauhojen siistiminen, vaikka kuulinkin kommentteja joiden mukaan ”saan ihan just migreenin” ja ”mielestäni kynsinauhoilla ei kyllä mitenkään merkittävästi ole tuota lakkaa”.

.

Tässä viimein lopputulos, ta-dah:

.
.

Kuulin vielä pitkään urakan päättymisen jälkeen jupinaa mm. seuraavista aiheista: ”miksei muka voi olla jalkapalloaiheisia leimauslaattoja”, ”sulla pitäis olla edes yks laatta missä on hyvä pallo”, ”pallon kuva olis varmasti ollu ihan tunnistettava teippien altakin”, ”miks sä nauroit koko ajan, siks se lakkaus oli niin vaikeeta”, ”tää ois pitäny tehä semmosena päivänä kun mun kädet ei tärise”, ”miks noi kaikki aineet haisee niin pahalle”, ”siis mun migreeniherkkyydellä mä olisin ihan hyvin voinu saada migreenin”, ”mä oon ihan varma että oon nähny sulla laatan jossa on semmonen pallo minkä mä olisin tarvinnut”. Tämä palloasia selkeästi kaihersi eniten. Mitä siis opimme tästä? Kaikki olisi hyvin, jos leimauslaatoissa olisi hyviä palloja.

Minä menen näiden kynsien kera huomenna töihin ja kannan näitä ylpeydellä! Mitä tykkäsitte?

Translation: This is the day when hell froze over and my boyfriend did my nails. Respect.

Continue Reading

Project summer cottage

Vaihteeksi jotain muuta kuin kynsijuttuja :)

Tehdäänpä jotain selväksi heti alkuun: en osaa remontoida. Mun taitoihin ei ylipäänsä kuulu mikään vähänkään hyödyllinen. Mussa kuitenkin elää vahvana kuvitelma siitä, että kyllä mä olen kätevä käsistäni ja puusepäksihän tässä olis pitäny ruveta ja entisöinti on ihan mun juttu ja kuinka vaikeeta se ny voi olla ja ehän sole poika mikhän ko met vähä maalia läpsäytämmä tuohon pinthan.

Osittain näistä harhakuvitelmista johtuen olen ainakin alustavasti ajautunut erään kesämökin kunnostusprojektiin. Mielessä siintää puhdas, raikas mökki, lintujen laulu, kepeästi liplattavat laineet, minä hulmuavassa kesämekossa juttelemassa hempeitä pelargonioille ja hoitamassa kaunista puutarhaa eteerinen hymy naamallani.

Todellisuus on tässä:

on se mökkikin tuolla jossain
there it is…

Saanen huomauttaa, että kuvienottohetkellä pihaa oli jo siistitty…harmi ettei kuvista välity jatkuva hyttysten ininän kakofonia.

Jotain kertoo sekin, että mökki on tiettömän taipaleen päässä, autolla pääsee noin puolen kilsan etäisyydelle. Veneellä pääsis ihan mökin kupeeseen, mutta ihanko meillä venettä olis. Mökille tullessa tilanne oli se, että piha oli kasvanu käytännössä umpeen haapaa, pihlajaa ja muuta sontaa. Samoiltiin ovelle vain huomataksemme että meillä oli mukana yksi avain ja ovessa kaksi lukkoa. Tässä vaiheessa meinas ruveta vähän harmittamaan, sillä takana oli hyvä tovi ruokakassien ja muiden kamojen raahaamista umpimetsässä (”kyl tässä joskus oli polku”) sääskien riivaamana. Piti sitte murtautua sisään, onneks oli saha käden ulottuvilla (mä en siihen koskenut, taitoihin ei kuulu myöskään mökkimurrot). Nii joo ja grillissä oli pari ampiaispesää, joten ei paljo ruuanlaittokaan enää hotsittanut.


Mökki on mahtavalla paikalla ja alkujärkytyksen jälkeen arvioin miljöötä uusin silmin. Siitä sais tosi hienon jos jaksais laittaa –> ajatusketju pyörähti takaisin siihen ”kuinka vaikeeta se ny voi olla”-kohtaan.

Koirilla oli oma silja linet käynnissä

Alotettiin pihasta, koska sen kunto häiritsi eniten. Menin periaatteella ”se mitä en tunnista, saa lähteä” eli jäljelle jäi lähinnä koivut ja ruoho :D Revittiin irti noin 30 nuorta haapaa ja pari pihlajaa sekä vuorenkilpiä jotka levis joka paikkaan.

overcompensating much?

Lopulta ryteikön keskeltä alkoi näkyä pikku mökkikin :)

se näkyy jo!

saunarakennuksen laiturilta

Vielä ollaan aika kaukana pelargonioitten hivelyistä ja eteerisistä hymyistä, varsinkin kun en varmaan edes tunnistais pelargoniaa muista horsmista. Mutta silti oon perinteisesti epärealistisen innostunut tästä. Itse työ ei juuri nappaa, mutta mökin oon mielessäni sisustanu jo varmaan kolmeen otteeseen. How typical. Ehkä nimitän itteni suoraan työnjohtajaks? Muut voi tehä raskat duunit ja minä kiertelen sisustuspuoteja kaupungissa. Joo. Kuulostaa suunnitelmalta.

Translation: Long story short, we are starting a project: summer cottage renovation. I know basicly nothing about cottage renovation and have absolutely no skills needed, but that hasn’t stopped me before. Just look what we did to that garden in just two days :) We had to break in to the cottage because of a missing key, grill had bee nests in it, garden was filled with aspens, hay and other unrecognisable crap and the amount of gnats was beyond reasonable….nevermind all that. It’s going to be beautiful someday. I already have a plan: other people can do all the work, I’m going to be shopping cute decoration items in the city. Flawless plan!

Continue Reading