Taivaallista Rallia

IT-tuki tässä johtoviidakosta moi! Voin sanoa heti tässä esipuheessa, että tämä ei ole kynsiaheinen postaus. Syy siihen selviää tästä. Sen sijaan kerron lahjasta, jonka Emma allekirjoittaneelle hommasi 30 ikävuoden täyttymisen kunniaksi. Kuten edellisestä postauksesta (ja tämän postauksen otsikosta) kävi ilmi, niin Emma järjesti mulle mahdollisuuden lähteä kokeilemaan rallia.

Homma lähti mun osalta käyntiin niin, että olin ostamassa lippuja Tuskaan (hyvän aikaa sitten) ja Emma oli vahvasti sitä mieltä, että kyseinen viikonloppu on kyllä jo varattu, mutta ei suostunut kertomaan syytä. Pienen tivaamisen jälkeen jäin siihen ymmärrykseen että tämä päivä on varattu sille, että menemme yhdessä syömään.

Tuskaviikonlopun lähestyessä alkoi sinne pääsy kuitenkin kiinnostamaan enemmän ja enemmän, varsinkin kun mun annettiin ymmärtää, että myöskään perjantaina ei ole soveliasta lähteä nauttimaan hevimusiikista – ”en haluu et oot darrassa”. Mitä tekemistä darralla ja festareiden jälkeisellä aamulla muka on keskenään? Aloin tässä vaiheessa jo epäillä, että jotain muutakin tapahtunee 28.6., joten kuten kuka tahansa lapsellinen 30-vuotias, aloin arvuutella millainen lahja mahtaisi olla kyseessä.

Arvasin autoilun samoin tein ja rallin hieman myöhemmin oikein, jolloin Emma murtui ja joutui paljastamaan salaisuuden, muutaman päivän ennen H-hetkeä. Heikkoa? Kenties, mutta äärimmäisen hyvin pidetty salaisuus. Itse olisin pystynyt pitämään tällaisen salaisuuden n. 15 minuuttia suunnitelman varmistumisen jälkeen. Joka tapauksessa, olin lahjasta jo etukäteen todella mielissäni, koska tällaista olen halunnut päästä kokeilemaan jo todella pitkään. Minulta on tähän mennessä puuttunut vain auto, rata ja varusteet.

Aloitin tietenkin tyylilleni uskollisesti valmistautumaan mahdollisiin haastaatteluihin (Huom! äänet päälle!).

Maalaismiljöö
Maalaismiljöö

Joka tapauksessa, päivä koitti vihdoinkin ja auton nokka suunnattiin kohti Loppia, jossa rata sijaitsi. Noin 100km ajon jälkeen marssiosastomme saapui kohteeseen Saukkolan EK, joka oli varsin viihtyisä maalaismiljöö. Paikasta tuli ensimmäisenä mieleen vanhat suomileffat sekä lehmät. Ei ollut lehmiä :(.

Ensimmäisenä paikalla hoidettiin muodollisuudet alta pois (nimi listaan, lappu kaulaan). Tämän jälkeen siirryttiin vaihtamaan päälle ajohaalaria ja sovittamaan kypärää. Pukeutumisen yhteydessä käytiin läpi hieman turvaohjeita (ratti oikeastikin lyö sormille, kun ajaa sopivaan uraan tai kuoppaan).

IMG_0399
Possujuna

Kun varusteet oli saatu puettua oli aika siirtyä kohti suorituspaikkaa, jossa moniväriset ralliohjukset (älkää antako ulkonäön hämätä!) jo odottivatkin. Autot ovat rehellisiä vanhan liiton Ford Sierroja, ulkonäöstä päätellen koottu useammankin eri vuoden malleista. Autot taitavat olla enemmänkin rallicross -autoja kuin rehellisiä ralliautoja, mutta sillä ei tässä tilanteessa ole mitään merkitystä.

Pelkistettyä kauneutta
Pelkistettyä kauneutta á la Ford

Kaikki ylimääräinen oli autoista riisuttu pois ja paikalla oli käytännössä enää turvakaaret, ratti, vaihdekeppi ja kuppipenkki kuljettajalle. Eli kaikki mitä tarvitaan hauskanpitoon :).

Alkulämpöä
Alkulämpöä
Alkulämmittelyä
Alkulämpöä

Kun ajamaan päästiin alkoi koitos ensin pienellä autoon ja rataan tutustumisella. Ensimmäinen ”erikoiskoe” ajettiin samaisella radalla jossa alkulämpökin, joten rata oli jo jossain määrin tuttu. Jo alkulämpöjen aikana totesin, että touhu on todella siistiä, ja aion järkätä firman sisäisen ralliskaban täällä vielä joskus. Hyvin nopeasti kävi myös selväksi, että jos auto ei kulje riittävästi, niin vika on ratin ja penkin välissä, ei autossa. Tästä esimerkkinä rallitirehtööri Jannen kommentti, kun joku harmitteli ettei saanut kolmosta millään silmään: ”KOLMOSTA?! Nää laitteet menee kakkosellaki satasta!”.

Valmiina skabaan!
.

Ajaessa huomasi myös hyvin nopeasti että autot ovat täysin tarkoituksenmukaisia. Niissä on riittävästi tehoa, jotta huolimattomalla ajolla auto lähtee samantien lapasesta, mutta kuitenkin sen verran vähän että kokematon rattimies saa pidettyä auton hanskassa. Takaveto mahdollistaa hauskanpidon, joka ei normaalissa liikenteessä ole kovin suotavaa.

Eka EK!
Eka EK!

Kun harjoittelu ja autoon tutustuminen saatiin alta pois, oli aika ajaa ensimmäistä kertaa kelloa vastaan. Aikojen perusteella miehet pistettiin käänteiseen lähtöjärjestykseen seuraavaa myllyä varten. Allekirjoittaneen sijoituksesta ei sen suurempaa mainintaa, mutta sanotaanko näin että rattimiehet erottautuivat joukosta varsin nopeasti :).

Metsä EK
Metsä-EK
Metsä EK
Metsä-EK

Toinen koitos olikin ”metsä-ek”, joka ajettiin nimensä mukaisesti hieman hankalammalla radalla metsässä. Radalla oli korkeuseroja, hieman ahtaampia ja vaikeampia mutkia. Tässä vaiheessa olin jo aivan myyty, ja aloin hiljaisesti harkitsemaan pleikkarin ratti & polkimet -yhdistelmän korvaamista rallicross-autolla.

Päällikkö itse (Janne Siikonen)
Rallipäällikkö itse (Janne Siikonen)
Metsä EK toiseen suuntaan
Metsä-EK toiseen suuntaan

Viimeiseksi ajettiin sama rata, mutta toiseen suuntaan. Toiseen suuntaan ajaessa tuli välittömästi fiilis, että en ole käynyt täällä koskaan ennen, vaikka noin 15 minuuttia aiemmin olin ajanut samasta kohdasta useaan otteeseen.

Fiilis 3. EK:n aikana
Fiilis 3. EK:n aikana

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli mielestäni todella onnistunut. Tunnelma oli kaikin puolin välitön, odotusajat olivat kohtuulliset ja sää oli hyvä. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli rehellinen pre-race ja jälkipelit, mutta nämä ovat enemmän kaveri- tai duuniporukoiden juttuja. Eli suosittelen tätä elämystä täysin! Vielä enemmän siitä saatte irti, mikäli tulette pelkästään omalla porukalla ajamaan, mutta näinkin touhu oli todella siistiä ja olisin koska tahansa valmis lähtemään uudestaan Sierran rattiin. Kenties lähdenkin?

Näistä skabattiin
Näistä skabattiin
Suuren maailman meininkiä
Suuren maailman meininkiä

Lopuksi tietenkin jaettiin palkintoja sekä ruiskutettiin kuohujuomaa – suuren maailman malliin. Pullot eivät olleet kokoa Magnum, enkä usko että sisältökään oli ’92 Domppaa, mutta hauskanpidon määrää se ei vähentänyt laisinkaan. Koska en ole puhunut sijoituksista mitään koko postauksen aikana, niin olette varmaan hoksanneet muutenkin, ettei mun sijoitus ollut luokkaa palkintokoroke :).

Tähän onkin hyvä lopetella, joten suurkiitokset Elämyslahjoille, 1st Time Racingille sekä tietenkin Emmalle (etenkin Emmalle)! Oli todella hauska päivä! Jos harkitsette hyvää lahjaa edes jossain määrin autoista pitävälle henkilölle, niin tämä on sellainen, jota todella kannattaa harkita!

P.S. Koska homma oli niin mukavaa, niin duunasin vielä lyhyen videon, josta näkee uskomattomia ja vähemmän uskomattomia ajosuorituksia. Lopussa on vielä dramaattinen viime hetken ohitus ennen ruutulipun heilahdusta. :) Osan videomatskusta saimme kaverinsa rallisuoritusta katsomassa olleelta Pekalta, kiitos hänelle – ja kiitos hänen kaverilleen Lasselle, joka järjesti kyseisen dramaattisen ohituksen valitsemalla kuolemaa halveksuvat ajolinjat.

Emma tässä heip, sanonpas minäkin omat kommenttini tänne loppuun. Tein pientä gallupia paikan päällä muiden osallistujien keskuudessa ja totesin, etten sittenkään ollut lahjani kanssa kovin omaperäinen – suurin osa kuskeista oli paikalla juuri 30-vuotissynttäreitään juhlistamassa :) Tapahtuma oli tosi lämminhenkinen ja mukava, eikä vähiten henkilökunnan leppoisuuden vuoksi.
Myönnän kyllä että mun mielikuva autoista ja niiden vauhdista oli ehkä aavistuksen epärealistinen, kuvittelin saavani upeita otoksia ilmassa olevista autoista ja tiukoista kurveista, mutta suurin osa kuvista näytti siltä kuin joku olisi parkkeerannut auton tien varteen :D Alun varovaisuuden jälkeen pojilla nousi itseluottamus kuitenkin sen verran (tarpeettomasti), että alkoi pölypilviä ja sivuluisujakin näkyä. Oon varma, että jokainen kaveri teki autossa salaa ”nöööö nöööö vruuummm” -ääniä. Kannustusjoukkojakin oli paikalla mukavasti ja valitsin itselleni seurueeksi pahaa-aavistamattoman Pekan ja hänen anonyymiksi jääneen ystävänsä, jotka kannustavaan tyyliin arvelivat kaverinsa ajon päätyvän keskeytykseen. Muutaman ajokiekan nähtyäni ilmoitinkin käyttäväni heitä tarvittaessa ihmiskilpenä, mikäli joku nimeltämainitsematon Lasse päättää tehdä kamikazesyöksyn radalta pellolle. (näin niitä ystäviä tehdään, osa 1)  Huoleni ei aivan turhaksi osoittautunut, mutta mun sijaan vaarassa oli lähinnä kasvillisuus….ja lippumies. Hyvä vaan että saatiin vähän draaman kaarta tapahtumaan! Joka ikinen äijä oli niin tuhinoissaan ennen ja jälkeen ajosuoritusten, että tuumin IT-tuen tuskin olleen ainoa tyytyväinen asiakas ja pikaiset haastattelut vahvistivat asian. Ikuisten pikkupoikien hymyt loisti kilpaa auringon kanssa :)
Kiitos minunkin puolestani Elämyslahjoille ja 1st Time Racingille mahtavasta iltapäivästä! Tapahtumasta on nyt kulunut viisi päivää, mutta puhe rallista ei tässä huushollissa ole loppunut – veikkaan siis että tapaamme toistekin :)
*Rallikokeilupaketti saatu Elämyslahjoilta. Bloggaaja tai The Rallikuski ei hyödy linkkien käytöstä.
Continue Reading

Rally

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, IT-tuella oli vastikään synttärit, eikä ihan mitkä tahansa synttärit vaan kolmekymppiset. Herra ilmoitti jo hyvissä ajoin, että ei halua kenenkään tietävän synttäreistään eikä varsinkaan halua juhlia niitä millään tavalla. Koska nyt kerron synttäreistä tällaisella julkisella platformilla, voinette siitä päätellä ettei mulla ollut aikomustakaan kunnioittaa IT-tuen toiveita millään tavalla. Täytyyhän tuollaista ikäkriisien ikäkriisiä jollakin tavalla juhlistaa!

Tavaralahjat hylkäsin heti alkuunsa, sillä IT-tuen tarvitsema materia on yleensä sellaista, jota saa vain nörttikiimakaupoista ja joista en tajua mitään. Jotain kaapeleita tai sen sellaista. En muutenkaan halunnut hommata kolmekymppislahjaksi mitään ihan tavallista. Kahlasin läpi nettiä ideoiden toivossa ja törmäsin Elämyslahjojen sivustoon, joka oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ei mitään materiaa, vaan kokemuksia joita IT-tuki tuskin päätyisi itse järjestämään itselleen.

.
.

Puntaroin vaihtoehtoja pitkään ja päädyin, kuten postauksen kuvituksena olevista kynsistä voi päätellä, ralliin. (Myönnän että surffailin aika kauan romanttisten hotelliöiden, kylpylälomien ja muiden tyttöhömppäelämysten puolella, mutta realismi sai minusta otteen aika pian.) IT-tuki seuraa moottoriurheilua (mun suureksi harmiksi) mielellään ja on monesti hekumoinut ralliauton kyytiin pääsemisestä. Jotain kertoo sekin, että IT-tuki hillosi MUN vaatekaapissa vuositolkulla tietokonepeleille tarkotettuja rattia ja polkimia. Rähjäsin asiasta niin kauan että sain lopulta heittää ne menemään, sillä seurauksella, että tyyppi osti uuden setin. Tietty vähän kehittyneemmän version jossa on enemmän nappeja. Ei niitäkään juuri käytetty ole, mutta ainakaan ne ei pidä majaa mun vaatekaapissa. Ja pitäähän jokaisella aikuisella miehellä olla leluratti ja lelupolkimet, sen oikean auton lisäksi siis.

.
.

Elämyslahjat lähti mun blogista ja IT-tuen nauttimasta suosiosta kuultuaan mukaan synttäriyllätykseen ja tarjosi rallielämyksen blogikirjoitusta vastaan. Päädyin tähän rallikokeilupakettiin. Ajattelin ensin etten kerro IT-tuelle mitään ennen H-hetkeä, mutta murruin paineen alla kaksi päivää ennen koitosta ja paljastin salaisuuden. Mun oli jo aiemmin pakko paljastaa että olen jotakin ohjelmaa ko. päivälle suunnitellut, sillä IT-tuki oli jo klikkailemassa ostoskoriin Tuska-festareiden lippuja samaiselle viikonlopulle. Juhlapäivän lähestyessä IT-tuki alkoi jo arvailla tuskallisen lähelle oikeaa, ja oli pakko kertoa mitä on tulossa, ennenkuin mielikuvitus saisi vallan ja tyyppi alkaisi arvailla jotain hohdokkaampaa kuin mitä oli tulossakaan…

.
.

Oli todella helpottavaa saada vuotaa yllätys julki, kun kaksi kuukautta jouduin asiaa salaamaan. Kuumottavaa aikaa. Parasta oli nähdä se riemu joka IT-tuen kasvoille levisi, kun hän luki sähköpostitse saapunutta rallipäivän ohjeistusta ja alkoi siinä pikkuhiljaa tajuta, mitä on tulossa. Pikkupoika jouluaamuna :)

Nämä juhlapäivän kunniaksi tehdyt rallikynnet sen sijaan ei oo parhautta nähneetkään, mutta ennemmin nämä kuin se että olisin pukeutunut varikkotytöksi ja maannut ihan manaattina ralliauton konepellillä. Olis voinut olla hiljaista sillä ralliradalla sitten. Kynsillä pohjana on Gina Tricot White, ruudut leimattu Konadin mustalla MoYoun laatasta Princess 13 (outoa, että mun laattavalikoiman ainoa ruutulippukuvio löytyy prinsessalaatasta…) ja aika reisillehän tuo leimaus meni, mutta ainakin ruudut on suht suorassa. Punaiset kolmiot tein Illamasquan Throbilla ja kynsivinyyleillä.  Komeasti näkyy ruudukko kolmioista läpi kuvissa, mutta luonnossa näkymä ei ollut ihan noin karu.

Seuraavassa postauksessa päästän ääneen myös IT-tuen, joka saa aivan itte kertoa rallireissustaan. Saa nähä millainen bloggaajaguru jätkästä kuoriutuu, muakin jännittää :D

Translation: My boyfriend turned 30 a week ago and I wanted to arrange something special for the occasion. He’s a wannabe-petrol head so I took him auto racing for the first time in his life. I found it on ActivityGifts website and after hearing about this blog they wanted to give us the rally driving experience in exchange of our honest opinion and blog post. So next time it will be my boyfriend’s turn to write here and tell all about his experience :) I wouldn’t for the life of me get in to a rally car so I just did my own thang and created these rally-themed nails. In terms of nail art they are a complete fail but nevermind, it’s the thought that counts right? For the base I used Gina Tricot White and stamped the chequered flag pattern from MoYou plate Princess 13 with Konad Black. For the chevrons I used Illamasqua Throb and nail vinyls. 

Thanks for visiting :)

Continue Reading

Mökkiprojekti, osa 2

Kirjoittelin aivan blogin alkuaikoina postauksen meille päätyneestä mökistä. Ensimmäinen kohtaaminen mökin kanssa oli vähintäänkin surkuhupaisa, voitte lukea siitä tästä. Nauratti itteäkin tuo juttu kun luin sen nyt pitkästä aikaa, oli nimittäin aika karu fiilis tuon ensimmäisen vierailun jälkeen :D

Projekti siis pyörähti käyntiin hieman reilu vuosi sitten. Vuonna 1950 rakennetulle mökille ei tosiaan ollut olemassa tietä eikä meillä venettä, joten syksyn aikana rakennettiin tie joka johtaa lähes pihaan saakka. Tieproggis kirvoitti tämän raivopostauksen.

Ihan oikea tie!
Ihan oikea tie!

Olisin tietysti mielelläni alkanut heti sisustaa mökkiä söpöillä pikkuesineillä, mutta yllättäen sisustus ei ollutkaan IT-tuen prioriteettilistalla ensimmäisenä. Rakenteet vaativat jonkin verran korjausta ja siinä vaiheessa hyväksyttiin se tosiasia, että IT-tukikaan ei voi tehdä kaikkea itse. Työmiehet siis kehiin ja tänä kesänä saunarakennuksesta vaihdettiin hirsiä, rakennettiin uusi terassilaituricombo ja itse mökistä uusittiin ulkolaudoitusta. Maalaushommat hoidettiin/hoidetaan itse.

vanha terassi
vanha terassi
uusi terassi
uusi terassi

Sauna on osittain veden päällä ja maisema on aika huikaiseva, joten haluttiin mahdollisimman tilava terassi oleskeluun. Aikaisemmin mökin terassilla ollut ruokapöytä siirrettiin uudelle terassille. On meinaan aika päheetä ruokailla lähes järven päällä :)

Mikäs tuossa possutellessa :)
Mikäs tuossa possutellessa :)
näkymä laiturilta

Ylläolevasta kuvasta näkyykin uudet hirret saunarakennuksen oikeassa alareunassa. Rakennuksessa on saunan lisäksi myös pieni kamari, joka on tarkoitus kunnostaa vieraille yöpaikaksi. Rakennus on ajan saatossa notkahtanut vinoon, se pitänee jossain vaiheessa suoristaa. Terassin ”aitalaudat” maalataan valkoiseksi kunhan ehditään, saunan ulkoseinä maalattiinkin tämän kuvan oton jälkeen.

Myös mökin seinä sai uutta maalipintaa.

uusi seinä, uudet maalit
uusi seinä, uudet maalit

Mökki on jyrkän rinteen juurella ja maasto on kivistä ja mäkistä, aika jylhää. En oo onnistunut tähän ikään mennessä kiinnostumaan mistään horsmista, joten IT-tuen sisko on kunnostanut kukkapenkkejä, minä oon vaan trimmerillä vetänyt ruohoa lyhyemmäksi. Sitäpaitsi koirat myllää joka tapauksessa kaiken mitä pihalle laitetaan, joten suureellisia kukka-asetelmia on turha pystytellä. Vanha venelaituri on huonokuntoinen, mutta kaikessa rähjäisyydessään jotenkin dekadentti ja minä pidän siitä.

venelaituri
venelaituri
näkymä mökin terassilta, venelaituri ja järvi jää kuvasta vasemmalle
näkymä mökin terassilta, venelaituri ja järvi jää kuvasta vasemmalle

Mökin sisätiloissa oli todella paljon tekemistä ennenkuin pääsin siihen vaiheeseen, että sain ostella sinne kaikenmaailman herttaisia sisustustyynyjä. Alunperin mökissä ei ollut juurikaan huonekaluja, mutta irtotavaraa senkin edestä. Pihalta ja mökistä löytyneistä ryönistä tuli sellanen juhannuskokko että meinas saunakin palaa, ja kaatopaikkatavaraa on kaikkineen tullut lähes roskalavallisen verran, siinä toki on mukana myös mm. vanhan terassin jämät. Vanhat rottinkikalusteet oli jo kaatopaikkakuormassa, kunnes mun vanhemmat roudasivat ne itsepintaisesti takaisin mökin terassille ja kehottivat maalaamaan kalusteet spraymaalilla valkoiseksi. Ei huono idea!

Roskiksesta palautettua rottinkia
Roskiksesta palautettua rottinkia

Turhan tavaran seassa oli todellisia helmiä, kuten sodassa käytössä ollut armeijan viestiarkku. Se sai uuden elämän sohvapöytänä ja veti sisäänsä järkyttävän määrän vanhoja Aku Ankkoja, Asterixeja ja dekkareita :)

viestiarkku
viestiarkku

Arkun päällä oli poppanaliinakin, mutta sitten IT-tuki päätti pestä sen, jonka jälkeen se muuttui pöytäliinasta pefletiksi jollekin erittäin pieniperseiselle ihmiselle. Noh, tärkeintä on että yrittää…

Seuraavassa osassa sitten sisätiloja, sitä ennen toki kynsijuttujakin :)

Translation: Our summer cottage renovation is well on its way! More to come later :)

Continue Reading