”Viimein kaikki on hyvin”

Otsikkoon viitaten, meidän hääprojektista olisi kyllä saanut todella koukuttavan Satuhäät-jakson…mutta tosiaan, viimein kaikki on hyvin. Eli häät toteutuivat, päivä oli ihan uskomattoman hieno ja koskettava ja hauska, ja naimisissa ollaan!

Sanoin viime postauksessani, että en usko häiden toteutuvan ennenkuin ne ovat ohi, ja niinpä vaan se viime hetken katastrofikin tuli: valokuvaajamme otti yhteyttä häitä edeltävänä iltana ja kertoi sairastuneensa. Minä tahansa muuna vuonna hän olisi silti tullut kuvaamaan, koska oireet olivat hyvin lieviä, mutta tänä vuonnahan se ei käynyt eikä meille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin alistua kohtaloomme. Valokuvaaja onneksi hoiti asian uskomattomalla vastuullisuudella ja ammattitaidolla, sillä hän ensin hommasi meille uuden kuvaajan ja sitten vasta otti meihin yhteyttä. Järkytys vaihtui siis helpotukseen noin sekunnissa, sillä olisi ollut aivan karseaa jäädä ilman hääkuvia! Valokuvat oli todella korkealla mun prioriteettilistalla häitä järjestettäessä ja valokuvaajan varaaminen oli ensimmäisten juttujen joukossa mitä häiden eteen tehtiin. Olis ollut siis todella vaikeaa sopeutua valokuvaajan menetykseen. Alkuperäinen valokuvaajamme Krista Ylinen briiffasi jo etukäteen uutta valokuvaajaa Heidi Kouvoa ja mekin ehdimme puhua hänen kanssaan puhelimessa puoli tuntia ennen häitä, mutta olisi tietty varmasti ollut helpompaa asettua kuvattavaksi jos olisi ehtinyt vähän edes tutustua kasvotusten, kuten Kristan kanssa tehtiin. No onni onnettomuudessa kuitenkin, sillä Heidin portfolio iski muhun kuin tuhat volttia ja pystyin luottamaan hänen ammattitaitoonsa ihan täysin.

Nostan kyllä isosti hattua sekä Kristalle että Heidille. Krista toimi tilanteessa esimerkillisesti ja Heidi otti hoitaakseen 10 tunnin hääkuvauskeikan jollain 12 tunnin varoajalla. Kovia muijia, ei voi muuta sanoa! Ei olla vielä saatu hääkuvia, mutta muutama maistiainen kyllä, ja ne lupaavat todella hyvää :)

Kaikkea pientä häslinkiä toki sattui, mutta ei mitään merkityksellistä. Suurin katumukseni juhlien suhteen on ehkä se, että ei muistettu ostaa tarjolle alkoholitonta olutta. Muuten kaikki taisi mennä lopulta ihan hyvin :D Ainakin mulla oli tosi hauskaa (siis aina niissä väleissä, kun en vollottanut holtittomasti liikutuksesta) ja taisi olla muillakin! Kaikki sanoi mulle että hääpäivä menee ohi tosi nopeasti ja nyt voin yhtyä siihen kuoroon. Tuntui että kaikki oli ihan silmänräpäyksessä oli, vaikka oltiin ihan loppuun saakka paikalla ja hotellilla vasta joskus pikkutunneilla. Kaikki sanoi myös että muista juoda vettä ja muista syödä, enkä onnistunut kummassakaan, ja sunnuntaina olikin sitten aivan JÄRKYTTÄVÄ olo. Toisaalta, jos on pakko voida pahoin ja kärsiä hullusta nestehukasta, teen sen mieluiten juuri Sokos Hotel Presidentin sviitissä :D huoneeseen toimitettu aamiainen ja myöhäinen huoneenluovutus kirjaimellisesti pelasti mut.

Päivä häiden jälkeen lähdettiin Kolille viideksi päiväksi minihäämatkalle ja se oli mahtavaa! Oli täydellistä lillua maisemakylpylän porealtaassa skumppalasi kädessä ja uskotella itselleen että seuraavana päivänä mennään urheilemaan vaikka todellisuudessa mennään hierontaan tai takaisin kylpylään. Buah.

Kolireissun jälkeen odotti häätavaroiden läpikäynti ja kirppisrumba (joka jatkuu edelleen, koska av yv kysyn sulhaselta jne) ja töihin palaaminen. Sukunimen vaihtumiseen liittyviä asioita en ole oikeastaan edes aloittanut. Harkitsen elämää ilman mitään henkilöllisyystodistusta.

Palaan hääasioihin ehkä sitten kun saamme hääkuvat, ja voin samalla suositella hyväksi havaittuja palveluntarjoajia, mikäli osa teistä suunnittelee jonkinlaisten kekkereiden järjestämistä :)

Kuva: Heidi Kouvo Photography

Continue Reading