Omituiset asiat – teitä on varoitettu.

Mattimyöhäinen täällä moi – omituisten asioiden haaste, jossa pitää kertoa itsestään viisi outoa ja erikoista faktaa, on pyörinyt blogeissa jo hyvän tovin ja minut on haastettu siihen kolmelta taholta. Kiitos siitä Sissi, Papu ja Lila Lakka! Ihan kuin useampi taho olisi vakuuttunut siitä, että olen pimittänyt itsestäni outoja yksityiskohtia, hmm…

Luulen, että vaikeinta tulee olemaan rajata nämä omituisuudet viiteen. Olen tosin jo aikaisemmissa haasteissa paljastanut itsestäni kaikenlaista, joten katsotaas keksinkö viisi uutta. Kuvituksena minua viime aikoina ihastuttaneita lakkoja, joita en ole raaskinut  edes koristella.

OPI panda-monium pink
OPI Panda-Monium Pink, 3 kerrosta, kiiltävä ja kaikinpuolin aivan ihana vaaleanpunainen

1) Tiedättekö sen äänen, joka kuuluu pahvilaatikosta kun sitä avataan tai suljetaan? Siis se ääni kun pahvi raapii pahvia vasten? Se aiheuttaa mulle yökkäysrefleksin ja puistatuksia, samalla tavalla kuin monille kynsien osuminen liitutauluun. Aivan.kauhea.ääni. Olin aikoinani päivittäistavarakaupan varastopuolella töissä, ja mun piti käsitellä pahvilaatikoita monta tuntia päivässä. Tajuatteko kuinka monta kertaa ehtii yökkäämään yhden työpäivän aikana?! Työkaveri yllätti mut yökkimästä kerran ja väitin että mulla oli krapula, minusta se oli vähemmän noloa kuin se että en kestä pahvin ääntä :D

2) Mä vihaan kolikoita. Se on sellaista pyhää, synkkää vihaa, mustaa kuin suolampi. Ai miksikö? Koska kolikot haisee aivan kuvottavalle! Ne kilisee, kuhisee bakteereja ja sontaa, mutta ennenkaikkea ne haisee ja se haju tarttuu käsiin. Samasta syystä isot avainniput on kuvottavia. Kauhuskenaario on se, että imuroidessa (joka jo sinällään on tarpeeks kamalaa) löytää lattialta kolikoita. Sitten ne pitää poimia lattialta käsin ja kynsien alle menee kaikkea ryönää ja siinä kolikossa on pölyä ja karvoja ja HYI ETTÄ, mulla tuntuu nyt jo yökkäys kurkussa vaikka vaan kuvittelen tuota tilannetta! *barf* IT-tuki jättää aina keittiön pöydälle kolikoita pyörimään, ja jos pyyhin pölyjä pöydältä, pyyhin vaan sujuvasti kolikoiden ympäriltä enkä koske niihin. Sitten pöydällä on sellainen pölyinen, leivänmuruinen kohta missä lojuu kolikoita. KUVOTTAVAA. Tämä aversio on ollut mulla jo lapsesta saakka. Joskus pikkusena yritin siedättää itseäni kolikoihin haistamalla kolikkopurkkia. Se ei päättynyt hyvin. Myös laukkujen pohjat on karmivia, siellä on aina epämääräistä, tunnistamatonta ryönää, pölyä, hiekkaa tai jotain murua, pinnejä, kuitteja…Hyissss…En kuitenkaan oo yleisesti ottaen mikään prinsessa, hevostalleilla olen lappanut paskaa ongelmitta toistakymmentä vuotta eikä likaantuminen ole mulle ongelma, mutta laukunpohjia, kolikoita ja vanhoja kuminauhoja ei psyyke meinaa kestää.

Essie Off The Shoulder
Essie Off The Shoulder, 2 kerrosta, helppo ja ihana.

3) En käytä koruja, eikä mulla ole edes korvareikiä. Olen lapsesta saakka jyrkästi kieltäytynyt kaikista metallisista koruista (alan huomata että mulla on joku ongelma metallin suhteen…korut, avaimet, kolikot..). Korut ovat tosi kauniita muilla, mutta itse en kertakaikkiaan kykene pitämään metallisia koruja. Nahkaremeleitä sen sijaan ei voi koskaan olla ranteissa liikaa. Puu ja nahka on jees.

4) Olen tuoksunatsi. ”Paha haju” on mulle ehkä vähän eri luokan käsite kuin muille. Kookos, vanilja ja muut raskaat tuoksut on inhokkeja, miehillä hirvein tuoksu on varmaankin se Gaultierin miehen torson mallinen pullo, joka haisee vaniljalle ja teinivuosille ja teennäiselle itsevarmuudelle. Hajusteita ei saa olla liikaa, mutta asteikon toisessa ääripäässä on ihmiset jotka haisee sarveisaineelle. Siis sellaiselle tunkkaiselle, likaiselle päänahalle. Hyi saakeli. Hyviä tuoksuja on sitrushedelmien kirpeä tuoksu, puhdas pyykki, puhdas iho ja toki myös tietyt hajuvedet. Mun omia suosikkeja on Bvlgarin Omnia Crystalline, DKNY:n se vihreä pallopullo jonka nimeä en muista, Dolce & Gabbanan Light Blue ja Calvin Kleinin Sheer Beauty. Kaikki on raikkaita, kirpeitä ja kevyitä. Pahoja hajuja vältän kuin ruttoa, hyviä tuoksuja voisin tuoksutella ikuisuuden. Tuoksut myös tuo mulle hirveän selvästi erilaisia muistoja mieleen. Joku tuoksu tuo aivan selvästi mieleen tietyn ihmisen ja aikakauden elämässä johon se ihminen kuului, toinen tuoksu taas saattaa tuoda mieleen elävästi jonkin matkan ja tai yksittäisen hetken. Ahdistaviin hetkiin liittyvät tuoksut tuo sen ahdistuksen mukanaan myöhemminkin.

zoya blaze
Zoya Blaze, kaksi kerrosta, mieletön holoupeus
zoya blaze close-up
Lähikuva Blazesta

5) Mulla ei ole minkäännäköistä suuntavaistoa tai avaruudellista hahmottamiskykyä. Olen asunut pk-seudulla nyt neljä vuotta enkä edelleenkään hahmota Helsinkiä pätkääkään. En osaa liikkua keskustassa sujuvasti enkä ymmärrä kaupunginosien etäisyyksiä suhteessa toisiinsa. Mun älykkyydessä on musta aukko tällaisten asioiden kohdalla. Joudun ajamaan autolla saman reitin kymmeniä kertoja ennenkuin varmuudella voin sanoa osaavani sen kyseisen reitin (ja silti välillä saattaa tulla tunne, että omg omg ajoin väärin missä mä oon APUA). Siksi en haluakaan yleensä lähteä ajamaan paikkaan joka ei ole mulle tuttu. Tietyssä vaiheessa tulee se piste, ettei enää kertakaikkiaan kehtaa myöntää kaverilleen ettei edelleenkään osaa suunnistaa siihen kauppakeskukseen, jossa on kyseisen kaverin kanssa asioinut kymmeniä kertoja. Tää on jossain määrin invalidisoivaa :D Kartatkaan ei oikeastaan auta hirveästi, koska en osaa lukea niitä karttoja ja kävelen aina väärään suuntaan…

Nämä kirjoitettuani mulla on sellainen olo, että vaikutan varmaan nyt aivan sekopäältä. Mutta en mä oo! *piipittää* Tietäisitte vaan, mitä mä jätin kertomatta…:D

Translation: Fellow bloggers challenged me to tell 5 weird things about me. This time only in Finnish I’m afraid. Trust me, you’ll be better off.

Continue Reading

Failure at the white department

Hyvän valkoisen lakan löytämisen vaikeus lienee tuttua aika monelle lakkaajalle. Itse olen jo siinä pisteessä, että etsin enää siedettävää valkoista lakkaa, koska hyvälaatuinen valkoinen on ilmeisesti yhtä urbaani legenda kuin ritarilliset miehet tai yksisarviset. Olen kokeillut mm. China Glazen White on Whitea, Sally Hansenin Whirlwind Whitea, Kikoa jonka sävynumeroa en nyt muista, monia ns. pienempiä merkkejä ja nyt viimeisimpänä Nubarin White Peonya.

nubar white peony essie set in stones
.

Sally Hansenin Whirlwind White on muistaakseni ollut peittävyydeltään tähänastisista paras, mutta lääkärin kurkkuspaattelia muistuttava ”sivellin” ja lakan nopea jankkiintuminen estivät lakan nousun varsinaiseksi suosikiksi. China Glazen White on White on siedettävä, mutta muistaakseni vähän liru.

White Peonyn ostin sillä ajatuksella, että se olisi sävyltään off-white, suomeksi tietysti epävalkoinen. Sellainen valkoinen, joka ei näytä kiillottomalta liidulta vaan taittaa hennosti johonkin muuhun sävyyn. White Peonyn piti taittaa vähän kermaan ja norsunluunvalkoiseen, mutta ihan liidunvalkoiselta se ainakin mun kynsillä näyttää – ja taikoo ihostani kirkkaanpunaisen. Ei ihan se efekti mitä toivoin.

IMG_7251
.

Ei se sävyn puuttuminenkaan niin haittaa, mutta tuo koostumus. Voi elläimen käsi kuulkaa. Kuvissa on neljä kerrosta raidoittuvaa, epätasaista jankkia. Voi olla että vika on minussa, koska esimerkiksi Scrangie ei löydä koostumuksesta moitteen sanaa ja on saanut tasaisen tuloksen aikaan kolmella kerroksella. Temptalia on onnistunut jo kahdella. Toisaalta, mun mielestä valkoisen cremen pitääkin peittää kahdella kerroksella, muuten puhutaan enää siedettävästä lakasta. Mutta neljä? Olenko mä todella niin huono lakkaamaan?

White Peonylla lakkaaminen oli sellainen koitos, etten jaksanut edes yrittää mitään koristeluja. Laitoin vain lakan päälle Essien Set In Stones -glitterlakan, joka on aivan ihana. Yhdellä vaivattomalla kerroksella saa kynnelle juuri sopivan määrän hopeanvärisiä glittereitä. Yhtä helppoja pitäisi kaikkien lakkojen olla!

essie set in stones
.
IMG_7252
.

Seuraavaksi lankulla vuoroaan odottaa pahaa-aavistamaton Essien Blanc leveällä suomisudilla. Jos en sillä onnistu, niin sitten tämä epäonnistuminen saa jatkua.

Ugh.

(Suosituksia hyvistä valkoisista lakoista otetaan vastaan.)

Translation: My quest for decent white creme nail polish is ongoing and apparently endless. This is Nubar White Peony and I absolutely hate it. 4 difficult coats of streaky, gooish, patchy hellpolish. Thank God Essie Set In Stones was here to save the day.

Continue Reading

Mintunmetsästäjän lokikirja: Essie Mint Candy Apple vs. Rimmel Peppermint

Mulla on lievä pakkomielle mintunsävyisiin lakkoihin. Sitä Oikeaa aloin etsiä viime keväänä, ja sen jälkeen kokoelmaan on kertynyt jo useampi versio kyseisestä sävystä. Aina niissä on jotakin pielessä, taittavat liikaa vihreään tai siniseen tai koostumus on huono tai tai tai..

Uusin kokelaani on Essien Mint Candy Apple. En käsitä miksi odotin näin kauan tämän lakan hankkimista.

essie mint candy apple
.

Mint Candy Apple on sävyltään juuri oikea. Kylmä, aavistuksen vihreään taittava, muttei liikaa. (Älkää antako noiden kömpelöiden sydänkuvatusten häiritä.)

MUTTA. Kuten aina, tässäkin lakassa on mutta. Lakka on vähän työläs levittää leveästä sudista huolimatta. Lakka on raidallinen ja epätasainen kahden kerroksen jälkeen, minkä vuoksi se vaatii kolmannenkin kerroksen.

minttulakat
.

Tähän saakka paras kokelaani löytyy ylläolevasta kuvasta. Tällaisen merkkiuskollisen lakkailijan on hampaita kiristellen myönnettävä, että tähänastisista paras on ollut Rimmelin Lycra Pro Peppermint, niin sävyltään kuin koostumukseltaankin. Kun hypistelin Essien Mint Candy Applea kotona, se muistutti mua kovasti Rimmelin lakasta, ja kah: ladies, we’ve got a duplicate on our hands.

essie mint candy apple vs Rimmel lycra pro peppermint
.

Valaistuksesta johtuen toinen näyttää hieman tummemmalta kuin toinen, mutta livenä lakat ovat identtisiä. Vasemmalla on Essie, oikealla Rimmel. Kuvassa Essietä on kolme kerrosta, Rimmeliä kaksi. Rimmelin suti on lähes yhtä leveä kuin Essien, koostumus on tasaisempi ja peittävyys parempi. Essie vs Rimmel: 0-1.

IMG_7324
.
IMG_7320
.

Vaikka Rimmel voittikin tämän erän, en silti aio luopua tuosta Essiestä. Rimmelin Peppermintiä en nimittäin ole bongannut vähään aikaan kaupoista ja mun ainoa pulloni on jo puolivälissä :( Vinkatkaa ihmeessä jos jostakin tuota Peppermintiä löydätte, menen heti ostamaan uuden putelin!

Btw, kuinka masentavaa on, etten saa aikaiseksi edes kunnollisia sydämiä kynsille?? Argh.

Löytyykö muita, jotka ikuisesti etsivät sitä yhtä oikeaa, täydellistä lakkaa tietyssä sävyssä? (Mainittakoon, että mun ikuisuusetsintöihin lukeutuu myös täydellisen valkoisen ja punaisen cremen löytäminen.)

Translation: I’m always on a hunt of The One Perfect mint polish. Search seems to be endless, just like it is with perfect white and red cremes. Newest addition to my mint polish prospects is Essie Mint Candy Apple, which is a good rival to my current favorite, Rimmel Lycra Pro Peppermint. Makes sense, since they are obviously dupes! However, surprisingly enough, Rimmel has a better formula. It levels itself out unlike streaky, difficult Essie and Rimmel is fully opaque in two coats, whereas Essie requires three. There’s one problem with Rimmel though: I can’t seem to find it anywhere anymore and my only bottle is half empty (or half full, depending on your perspective :D). Quess I’ll have to hold on to this Essie then…

Continue Reading