Meikkaushuone / Vanity Room

Mä haluaisin tietää miten on mahdollista, että oon kuvannut meikkaus- ja lakkauspisteeni marraskuussa ja julkaissut parin viikon aikajaksolla kaikki muut asuntopostaukset (1, 2 ja 3), mutta tämä tärkein jäi julkaisematta? Tervetuloa täysin organisoimattomaan blogiini ja elämääni! :D

No mutta, itseruoskinta sikseen ja asiaan! Mun edellinen possuilupiste oli pienessä yläkerran ”aulassa”, jossa tilaa oli vain reilun metrin leveydeltä. Eli ei kovin paljoa… kolme vuotta vanha juttu silloisesta nurkkauksesta löytyy täältä. Silloin ei vielä meikkihommat kiinnostaneet läheskään tällä volyymilla kuin nyt, ja tilaa tarvitsin lähinnä kynsienlakkaushommiin. Myöhemmin meikit ja muut levisivät samaan tilaan ja ahdasta oli, kuten voi kuvitella. Haaveilin tilavasta harrastusnurkkauksesta keskimäärin neljä kertaa päivässä, joten voitte varmasti ymmärtää miten tuhinoissani olin kun pääsin uudessa asunnossa järjestämään omaa tyttöilyaluettani. Tosin matka oli kohtuullisen raskas, kuten ehkä muistatte

.
.
.
.

Mun itsehallintoalueeni on yläkerrassa. Työpöydän edessä on sohva ja telkkari, eli mulla on työpöydältä suora näköyhteys telkkariin. Which is important, kuten varmasti ymmärrätte. Netflix pyörimään ja kynsiä lakkaamaan, parhautta!

.
.

Työpöytänä on Muuramen Iso-Kolmonen ja pähkinänvärinen L-taso. Teetin lasiliikkeessä pöydän päälle lasitason, joten en pilaa pöytää esim. paholaismaisella kynsiliimahyökkäyksellä kuten edellisen pöydän kanssa kävi. Toivoin, että saisin piilotettua mahdollisimman paljon tavaraa laatikostoihin, mutta pöydälle jäi kuitenkin ne pakolliset eli meikkivoiteet, kynsilakanpoistoaineet, siveltimet, vanulaput ja miljoona muuta asiaa. Tuoli on Ikean Gregor, jos jotakuta kiinnostaa.

.
.

Pöytälaatikoston ylimmässä laatikossa on meikit. Tai oli kuvaushetkellä. Sittemmin järjestelin uudelleen ja levitin meikkien aluetta pöydän päälle ja toiseenkin laatikkoon..mut enivei, suurin osa on tuossa ylimmässä laatikossa.

.
.

Toisessa laatikossa on käyttämättömät ja swatchausvuoroa odottavat lakat, alus- ja päällyslakat, käsirasvoja ja niin edelleen.

.
.

Alimmassa laatikossa on leimauslakat, -laatat ja -tarvikkeet.

.
.

Nämä Maku Kitchen Lifen purkit ilahduttaa mua joka päivä, aivan ihania :) Ostin ne Tammer-Tukun liikkeestä Outlet Tukusta Vantaalta. Yhdessä on käsirasvoja, toisessa kynsiviiloja, pilkkutikkuja ja muuta härpäkettä ja kolmannessa kynsilakanpoistoainetta pumppupullossa.

.
.

Mun into metsästää käytettyjä Muuramen laatikostoja kärsi aika kovan inflaation syksyllä, joten lopetin etsimisen kun sain kaikki tärkeimmät palaset kasaan. Joskus jatkossa haluaisin kyllä tuon Ikean Expedit-neliölaatikoston tilalle lisää Muuramea, jotta alue näyttäisi yhtenäiseltä ja jotta säilytystilaa olis ihan maksimaalisesti. Nyt Expedit on lähinnä peittämässä tyhjää aluetta. Isoihin, mustiin kangaslootiin mahtuu kyllä ihan kiitettävästi tavaraa, mutta kyllähän oikea laatikosto olis kätevämpi käyttää. Ja nätimpikin. Mutta toistaiseksi Expedit ajaa asiansa hyvin ja kätkee sisäänsä erinäistä harvemmin käytettyä tavaraa. Laatikoston päällä on loppuun käytettyjen tuotteiden kori sekä puhdistusliinoja.

.
.

Matto on Vallilan Syvämeri. Halusin ehdottomasti valkomustan version ja sitä ei ollut missään. Tilasin sen lopulta näkemättä jostain rautakaupan nettisivuilta. Ja tykkään ihan hulluna :)

.
.

Takaseinällä on Muuramea kaikissa kolmessa koossa. Leveimmässä laatikostossa on mun kynsilakat (älkää huoliko, se ei ole täynnä :D), keskimmäisessä eli pienimmässä on koristelutarvikkeita, swatch-tikut, muistikirjoja ynnä muuta sälää. Laitimmaisessa on kuvausrekvisiittaa, kuvaamattomia tuotteita ja tyhjää tilaa. Normaalisti säilytän meikkauspeiliä tuossa laatikoston päällä, mutta se häiritsi kuvaamista liikaa joten siirsin sen piiloon. Tilanne on siis lavastettu.

.
.

Laatikostojen päällä on Guerlainin meteoriitit, vesipullo ja muuta tärkeää, kuten tädiltäni vuosia sitten saama taulu. En ole vielä päättänyt, kertooko se naisen itsenäisyydestä vai siitä, että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Puhekuplassa lukee ”I don’t care! I’d rather sink than call Brad for help!”

.
.
.
.

Ikean tauluhyllyllä on mulle aivan erinomaisen tärkeä lapsuuskuva IT-tuesta, kavereilta kymmenisen vuotta sitten saadut keraamiset koristelaatat ja Ranskasta pieneltä torilta löytämäni iänvanha L’Oréalin hiustuotemainos vuodelta 1914.

.
.
.
.
meikkihuone_vanityroom-18
.

Pahoittelen eksessiivistä kuvamäärää. Mitä pidätte? :)

Translation: My vanity room (or area) at your service! What do you think? :)

Continue Reading

Vuosi paketissa

Mulla on kyllä nyt vähän huono bloggaaja -olo, kun olen nämä jouluaatot ja uudet vuodet ja muut virstanpylväät missannut blogin puolella vallan kokonaan. Ja oikeastaan kaiken muunkin internetissä tapahtuneen. En ole koskenut tietokoneeseen juurikaan koko joululoman aikana, joten olen kokonaisvaltaisesti pihalla. Vuoden parhaat kosmetiikkatuotteet, kivoimmat lakat ja kauneimmat lakkaukset jäävät tänäkin vuonna listaamatta. En tosin ole vielä kertaakaan saanut kyseisiä postauksia aikaiseksi, joten ehkä tämä ei ole mikään varsinainen uutinen…

Tänä vuonna tapahtuneet asiat ovat kyllä omiaan selittämään hajanaista bloggaustyyliä ainakin osittain. En voi väittää olevani erityisen organisoitunut tyyppi muutenkaan, mutta nyt on vaan tapahtunut poikkeuksellisen paljon poikkeuksellisia asioita.

.
.

Tammikuussa kuoli Bobby, ja se oli niin yllättävä ja järkyttävä asia että siitä toipuminen kesti pitkään. Osittain se on ehkä vieläkin käynnissä, tai ainakin mulla on kamala ikävä sitä erityislaatuista koiraa.

Helmikuussa aukesi Purkkimafia, ja avajaisia edelsi aikamoinen säätö vanhan blogipohjan ja uuden sivuston konnankoukkujen kanssa. Bloggausinto nousi Purkkiksen myötä ihan uusiin sfääreihin ja tuntui, että viimeinkin on sopiva hetki laajentaa kirjoitusten aihepiiriä muuhunkin kosmetiikkaan kuin vain lakkoihin. Päätös oli tarpeellinen ja hyvä, sillä pakkohan tätä kosmetiikkainnostusta jonnekin on purkaa. Toivottavasti ootte tykänneet muutoksesta :) Helmikuussa tapahtui muutakin: Rieha syntyi. Päätös pennun ottamisesta tapahtui sekä vahingossa että itsestään, me kun alettiin oikeastaan vasta varovasti harkita asiaa ja sitten sopiva kasvattaja ja pentue osuikin jo kohdalle ja yksi asia johti toiseen. Impulssiostos :D Uskon kyllä, että nopea päätös pennun ottamisesta auttoi meitä pääsemään eteenpäin Bobbyn menetyksen jälkeen. Oli jotakin kivaa odotettavaa ja suunniteltavaa.

Maaliskuussa olin ihan liekeissä blogin suhteen ja sain päivitysrytmin tiiviiksi ja säännölliseksi ja olinpas Me Naisten haastattelussakin tämän harrastukseni tiimoilta (aihetta sivuava postaus täällä). Tätä mulle täysin epätyypillistä säännöllisyyttä kesti tasan sen kuukauden, sillä huhtikuussa lähdettiin koko laajennetun perheen voimin Berliiniin IT-tuen ostamalle yllätysmatkalle ja sinne upposi postauspuskurini, enkä sitä enää takaisin saanut koottua, koska reissun jälkeen arki pyörähti ympäri Riehan astellessa taloon.

.
.

Rieha ei ollut mikään maailman helpoin pikkupentu. Se rähisi ja tappeli vastaan aina kun ei saanut tahtoaan läpi, puri kuin pieni perkele, oli koko ajan energinen ja tuntui nukkuvan ainoastaan 01-04 välisenä aikana. Samaan aikaan kun sitä räyhähenkeä piti yrittää kouluttaa ja opettaa, piti huolehtia myös Vimmasta ja tavallisesta arjesta, kuten töissäkäymisestä. Huhti-toukokuu meni ihan sumussa, enkä nyt edelleenkään oikein tajua missä välissä syntyi päätös asunnon vaihtamisesta. Pentupsykoosin tulos ehkä? Joka tapauksessa, toukokuun lopussa meidän koti oli jo myynnissä ja sehän tiesi asuntonäyttöjä ja kaikkea mahdollista säätöä. Sopivasti Riehakin mursi varpaansa ja sitten se tassukin tulehtui ja kaikkea muutakin upeeta ja mahtavaa kävi. Jep jep. Kevään tunnelmia kuvaa täydellisesti tämä postaus. Huh, tuota aikaa en varsinaisesti enää kaipaa, vaikka se olikin jännää ja vauhdikasta…

Kesäkuussa tehtiin kaupat uudesta kodista ja samaten tehtiin myös impulssipäätös Ranskan matkasta, johon meillä ei oikeastaan olisi kyllä ollut aikaa. Mutta pitihän sitä parisuhteen 10-vuotispäivää jotenkin juhlistaa. Heinäkuussa lähdettiin sille reissulle ja palattiin vain muutamaa päivää ennen muuttoa. ”Eihän meille tuu ees kiire!” No joo eipä vissiin. Tunnelmia täällä. Heinäkuussa oli vissiin joku kesälomakin, mutta ei se kyllä kovin lomalta ehtinyt tuntua :D

Elokuussa muutettiin uuteen kotiin. Muuttoviikolla Vimmalla alkoi juoksu ja samaan syssyyn sille tuli virtsatieinfektio, ja Rieha oli ripulissa ja sitten korvatulehduksessa, aika peruskuvio siis… Mulla oli kova huoli Vimmasta, koska se oli jotenkin iloton ja kummallinen. Blogi jäi pienelle muuttotauolle näissä tunnelmissa elokuun ensimmäisellä viikolla. Kaksi viikkoa myöhemmin Vimma kuoli. Jouduin toistamiseen samana vuonna jättämään jäähyväiset rakkaalle perheenjäsenelle. Bobbyn ja Vimman kuoleman tuoma suru jäi asumaan.

.
.

Lokakuussa hulinoin kauneusmessuilla sekä Helsingissä että Tallinnassa. Ja hei, mun puhelin toimii sukelluksesta huolimatta edelleen! Kotona alkoi taloyhtiön lämmitysremontti, joka ei tietenkään mennyt ihan putkeen kaikilta osin, mutta toistaiseksi meidän asunto on kunnossa. Onneksi. En olis ehkä kyennyt kestämään mitään massiivista vesivahinkoa tai muuta damagea.

Marraskuussa otin projektiluonteisen sivutyön päivätyöni lisäksi, sekin hetken mielijohteesta tottakai, ja järkkäsin pikkujoulut bloggaajakollegoille. Riehalla alkoi esiintyä lievästi sanottuna pieniä viitteitä murrosiästä. Lopputuloksena muuten mun olkapäästä kosahti kiertäjäkalvosin. Sitä en ookaan tainnut muistaa mainita täällä… arjen valtasi taas hallittu kaaos eikä aika riittänyt. Mihinkään. Stressi oli aika huippulukemissa.

.
.

Joulukuussa meidän kämpässä riitti hulinaa, sillä vieraita oli molemmista suvuista vuorotellen. Joulureissu pohjoiseen kesti viikon, ja sen jälkeen perheaika jatkui täällä pk-seudulla ja viimeiset vierailijat lähti nyt vuoden ensimmäisenä päivänä.

Ja nyt mä istun sohvalla kirjoittamassa tätä juttua ja mietin, että jumalauta mikä vuosi mulla on ollut. Varmaan viiden vuoden tapahtumat puristettuna yhteen. Näin jälkeenpäin ajateltuna on täysin käsittämätöntä että en saanut esim. vatsahaavaa. En tiedä mitä toivoisin vuodelta 2016, mutta sanotaanko että ehkä vähän rauhallisempi tahti vois olla :D

Vuosi sitten vuoden vaihtumisen tiimoilta kirjoitin näin: ”Joululomaa on vielä jokunen päivä jäljellä ja toiveissa on, että saisin aikaiseksi muutaman etukäteen ajastetun postauksen. Arkea helpottaisi huomattavasti, jos postauksia olisi aina valmiina vaikkapa yhdeksi viikoksi. En sano tätä uuden vuoden lupaukseksi koska niiden ennuste on yleensä varsin huono, joten kuvailisin tätä ehkä ennemminkin pitkän tähtäimen suunnitelmaksi. Mun tapauksessa niidenkin ennuste on kyllä huono, mutta aina kannattaa yrittää…” TJOOH eihän se suunniteltu postausrytmi ihan toteutunut..ei tainnut tuon kirjoittanut Emma vielä tietää, millaiseen sekoiluun ja kaaoksen vuosi tulisi menemään :D Nyt oon tyytyväinen siitä, että oon ylipäänsä saanut pidettyä blogin olemassa ja pari viikon mittaista taukoa on olleet ihan suunniteltuja. Jospa nyt armon vuonna 2016 kokeilis sitä suunnitelmallisempaa kirjoitus- ja julkaisurytmiä…

Kynsillä on muuten CND:n viininpunainen creme Rouge Rite ja OPI:n uusimman talvikokoelman glittertekstuuri Super Star Status. Rouge Rite oli koostumukseltaan aavistuksen tahmea, mutta levittyi kuitenkin nätisti ja peitti kahdella kerroksella. Lumihiutaleleimaukset on tehty muistaakseni A Englandin Excaliburilla. Valitsin kynsille CND:n Vinylux -lakan, koska tein lakkauksen joulureissua varten ja tarvitsin lakan joka kestää kynsillä pitkään. Vinyluxit on siihen tarkoitukseen loistavia valintoja. Olen tehnyt lakkauksen 21.12. ja se on mulla kynsillä edelleen…ei oo enää lasten katseltavaa kylläkään. OPI:n Super Star Status on hyvin vastaavanlainen kuin It’s Frosty Outside, mutta Superissa on kultaisia glittereitä hopeisten sijaan. Nätti ja hyväkäytöksinen lakka, kuvissa kaksi kerrosta.

(CND Rouge Rite saatu.)

Translation: This is my Christmas mani…that I’m actually still wearing o.O The wine red creme is CND Vinylux Rouge Rite, two coats. The silver texture with golden glitters is OPI Super Star Status from the Starlight Collection. Very wearable and pretty shade. Stamping was done with A England Excalibur, my go-to silver stamping polish.

Happy New Year everyone! let’s make it a good one :)

Continue Reading

Hajatelmia

Tätä kirjoittaessani mun ja joululoman välissä on kaksi työpäivää. Ai mitkä on tunnelmat? No, viittaan liki tarkalleen vuosi sitten julkaistuun joululomalottoon, joka ei tänäkään vuonna kauas todellisuudesta heitä.

.
.

Tätä kirjoittaessani on kuitenkin hyvä fiilis. Koko koti on siivottu kylmän rieslingin voimalla, jouluradio soi (IT-tuen silmienpyörittelystä huolimatta), kynttilät lepattaa kaikkialla siellä mihin Rieha ei yllä, ruoka on uunissa ja päivän velvollisuudet hoidettu. Parin päivän kuluttua lähdetään kohti Lappia, jossa Rieha pääsee ekaa kertaa elämässään kokemaan lumen, pakkaset..ja porot. Olen ollut jokaisen elämäni joulun mun mummolassa ja tänä vuonna myös IT-tuki tulee mukaan, mikä tekee joulusta erityisen mukavan. Pohjoisessa odottaa joulumaa ja rakas mummi sekä muu perhe, ystävät ja sukulaiset. Joulu on mulle tärkeä ja olen siksi ollut siinä aika joustamatonkin. Mulle on tärkeää olla mummin kanssa jouluna, koska me ei muuten juuri nähdä tolkuttoman välimatkan vuoksi. Ja siis eihän tätä pk-seudun masennussäätä kyllä joulumaaksi voi kutsua hyvällä tahdollakaan, joten mielelläni menen jonnekin jossa on suhteellisen varmasti lunta :D

.
.

Mä ehdin jo kehittää blogistressin, koska kirjoituksia ei taaskaan ole varastossa ja pitäis esitellä sitä ja tätä ja tuota ja ja ja. Mutta sitten tuumin, että mitä sitten. En halua tukkia tuotearvosteluja tähän joulunalusaikaan, joten en tee sitä. Nyt huvittaa kirjoittaa vain mielenliikkeistä. Minna haastoi mut marraskuussa vastaamaan Starlight Blogger Award -haasteen kysymyksiin, ja koska mietteeni liippaavat läheltä vastaavia aiheita joka tapauksessa, ymppään haasteen kysymykset tähän samaan.

.
.

Mistä olet kiitollinen juuri nyt? No ensinnäkin siitä, että jouluradiosta tullut Justin Bieberin joulu-ulina loppui juuri. Toisekseen tietysti perheestäni. Sekä siitä alkuperäisestä että tästä mun ja IT-tuen tiimistä ja mun ja meidän ystävistä. Olis mahtavaa asua samassa kaupungissa mun siskojen ja vanhempien kanssa, mutta se ei nyt ole mahdollista ja siksi olenkin kiitollinen siitä että ollaan välimatkasta riippumatta tosi läheisiä, nähdään melko usein ja meillä on yhteinen Whatsapp-kanava, jonka kautta voidaan olla osa toistemme arkea vaikka mä en heidän kanssaan samassa läänissä olekaan. Se on muuten niin aktiivinen viestiryhmä ettette uskokaan ja ihan loputon naurunaihe, siis hyvässä mielessä.

IT-tuki on ollut mun kumppanina 10,5 vuotta ja se on aikamoinen suoritus. En todellakaan ole ollut se helpoin seurustelukumppani ja vaikka nykyään oonkin ihan hyvä tyyppi, on IT-tuella kyllä ollut kestämistä aiemmin. Ja epäilemättä nykyäänkin. Viittaan nyt esim. tähän joulupakkomielteeseen ja nälkäkiukkuun :D Vuosikymmeneen mahtuu monenlaista haastetta, sekä meistä johtuvia että meistä riippumattomia, tragedioita, yllätyksiä, sattumista ja vahvistumista, särkymistä ja eheytymistä. Ja aika paljon naurua ja koiria :)

.
.

Olen kiitollinen myös mulle itselleni. Monenlaisessa liemessä on keitelty, mutta kaikesta olen selvinnyt, eikä minusta ole tullut katkeraa, pessimistiä tai toivotonta. Toki niitäkin fiiliksiä joskus on, kuten kaikilla, mutta niistä ei oo tullut osa mun persoonaa. Oon ylpeä siitä, että olen tehnyt kovasti töitä paremman minän ja paremman huomisen eteen, vaikka se on ollut kaikkea muuta ku helppoa. Mutta kaikki mukava ja helppo ei aina oo hyödyllistä :) Oon kiitollinen siitä että jaksoin opiskella, vaikka yliopistoaikaan osui tosi vaikeita vuosia. Ja siitäkin oon kiitollinen että mulla on vakaa työpaikka, jossa teen vieläpä ihmiskunnalle ja yksilöille hyödyllisiä asioita. Ja olen ehkä oikeasti auttanutkin jotakuta. Tekee egolle hyvää kato. Kyllähän mä vähintään joka toinen tiistai mellastan kuinka jään työhaluttomuuseläkkeelle, mutta kyllä työssäkäynti on oikeasti mulle aika tärkeää. Tosin jos osa-aikatyö olis mahdollinen vaihtoehto, hyppäisin siihen samantien, mutta ei se nyt ole. Itepähän halusin muuttaa isompaan asuntoon…:D Raha on sikäli mulle tärkeää, että stressaan rahahuolista aivan hirvittävästi. Siksi en varmaankaan koskaan kykenisi yrittäjyyteen tai freelancer-elämään, sillä en kestäisi sitä epävarmuutta. Sen vuoksi olen myös kiitollinen siitä, että meillä taloudellinen tilanne on ok tällä hetkellä. En silti pistäisi pahakseni lottovoittoa. Raha ei tuo onnea, mutta ei se tuo epäonneakaan. Ja siis en haluaisi voittaa lotossa jotta olisin onnellisempi, vaan jotta mulla olis varmuudella rahaa :D Mut nyt meen sivuraiteille. Haluan vielä nostaa kiitollisuudenaiheeksi terveyden. Sairastuessaan ihminen on lopulta tosi yksin, vaikka kuinka olis läheisiä ympärillä. Sitä sairautta ei kuitenkaan voi jakaa tai ymmärtää kukaan muu kuin itse, ja sairastuminen vaikuttaa aivan kaikkeen. Myönnän, että yksi pelon aihe mulla on vakavat sairaudet itsellä tai läheisillä ja siksikin olen kiitollinen tämänhetkisestä terveydestä.

.
Mummolan Petterit

Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit? Noh. Aika montakin. Mä en kuulu siihen ”en kadu mitään” -jengiin. Kadun vaikka ja mitä. Joo, virheistä kyllä oppii, mutta aika usein se oppiminen tapahtuu toisten ihmisten kustannuksella ja se ei ole hienoa eikä ylevää ollenkaan. Mutta vaikea sitä on varmaan välttääkään, kun aikalailla jokainen oma teko, päätös tai valinta vaikuttaa tavalla tai toisella johonkuhun ihmiseenkin. Mutta kysymykseen vastatakseni, haluaisin muuttaa ne valinnat jotka on johtaneet mulle tärkeiden ihmisten satuttamiseen. Oon myös tosi ankara itselleni ja vaikka en olekaan perfektionisti tai ylisuorittaja, vaadin kuitenkin paljon sekä itseltäni että muilta. Piirre on lieventynyt elämän opettaessa, mutta sen asian haluaisin ehkä muuttaa. Haluaisin myös muuttaa mun ruokahalun vähän rajoitetummaksi, krhm.

.
.
.
.

Mikä on elämän tarkoitus? Jaa, aika kevyt kysymys. Sanoisin, että ihmiskunta olisi varmaan keskimäärin vähemmän ahdistunut, jos tuota kysymystä ei mietittäisi niin keskittyneesti. Ajattelen, että elämän tarkoitus on elämä itse. Ei sen enempää eikä vähempää. Elämä jatkuu meistä riippumatta jossain muodossa joka tapauksessa, joten se häviävän pieni hetki kun on itse osa maailmankaikkeutta lienee syytä käyttää asioihin, jotka itseä vavahduttaa. Ei niitä vuosia hukattavaksi asti ole. Jos kuollessani mulla on muistoja, naurun aiheita, kokemuksia ja neuvoja jaettavaksi ja joku niitä kuuntelemassa, ja enemmän ystäviä kuin vihamiehiä, olen onnistunut aivan kelvollisesti.

.
.
.
.

Kuvituksena hetkiä menneistä jouluista. Toivottavasti tämä tuleva on onnellinen sekä meille että teille.

Rauhallista ja ruokaisaa joulua jokaiselle. Kiitos kun luette ja kommentoitte. Nähdään pyhien jälkeen :)

Translation: Merry Christmas everyone from Lapland, Finland! <3

Continue Reading