Loma lähenee uhkaavasti loppuaan, ensi viikolla oon jo työpöydän ääressä ja maailmanvalloitus jää jälleen virka-ajan jalkoihin. Kirjoitan tätä mökillä varovaisesti väreilevän veden äärellä ja ihmettelen mihin kesä taas katosi, vastahan ihmettelin sulavia lumia.
Me ollaan lomalla vietetty paljon aikaa mökillä, paikassa joka päätyi haltuumme kokolailla pyytämättä ja yllättäen. Mökki on päässyt huonoon kuntoon vuosien aikana ja työtä on kovasti sekä takana että edessä. Paljon on jo tapahtunutkin ja alun shokin jälkeen mökistä on tullut paikka, jossa henki kulkee vaivatta, kupla arjen ulkopuolella. En todellakaan ole mikään eränkävijä, mutta aamukahvi laiturilla raukeiden auringonsäteiden lämmössä on melko korvaamaton kokemus.
Mökin seinät varjelevat monia muistoja joihin minulla ei ole asiaa, mutta olen kiitollinen siitä että voin olla mukana luomassa uusia tai kuunnella tarinoita ajasta ennen minua. Mökistä löytyneet sota-ajan esineet tekevät kansallismaisemasta entistä vaikuttavamman ja tärkeämmän. Tietyllä tavalla on lohdullista, että järvi vastarantoineen on nähnyt paljon ja on täällä vielä senkin jälkeen, kun kumpikaan meistä ei sitä enää ole ihailemassa.
Minä en osaa juuri remonttihommia tehdä, mutta kun viihtyvyydestä ja sohvatyynyistä on kyse, oon nainen paikallaan. Mökin pikkuhiljaa tapahtuvasta, vanhaa kunnioittavasta muodonmuutoksesta ajattelinkin tehdä postauksen, vaikkei se blogin aihepiiriin suoraan liitykään. Toivon, että mökin edelliset omistajat olisivat muutokseen tyytyväisiä. Yksi heistä katselee järveä valokuvakehyksen sisältä takan reunalla. Maisema on kuvassa sama kuin nykyään, niiden välissä on vain kova ikävä. Maalipinnat voivat saada lisäkerroksia ja lampunvarjostimet päivittyä uusiin, mutta me emme unohda.
Sateenkaarikin kävi tänään tervehtimässä. Minulle se tarkoittaa sitä, että vaikka surut ovat pitkiä, polut mutkaisia ja matkat raskaita, oikea tie vie aina kotiin.
Kynsillä tänään kolme kerrosta Cadillacquerin kaunista, hyvälaatuista lakkaa, jonka nimi on lähes kliseisen osuvasti Remember Me :)
Onnellista kesäpäivää kaikille, taidan mennä huuhtomaan orastavan työhönpaluustressin pois saunan lauteille :)
Translation: Sometimes someone gets nail polish just right. Cadillacquer did that with Remember Me. It’s nothing short of perfect. Pictured here with three coats and a touch of happiness, this polish was just the one to pick for our summer cottage getaway.
22 kommenttia
Tykkään niin paljon sun kirjotuksista aina! :) Ja oi tuo lakka on ihana 8)
Kiitos Anni :)) Niin on!
Mua kiinnostaa mökkipostaukset ainakin! Nautihan rauhassa siellä ja ota ilo irti :)
Kiva että kiinnostaa, pitääpä alkaa kyhäilemään sitä kasaan :)
Kurkistelen täältä sivummalta hiljaa ja varovaisesti, etten häiritse tunnelmaa. Ihana lakka, en edes tiennyt tuommoisesta! ♥
Ihana :) Lakkaan ihastuin aivan kympillä, löysin sen Harlow’lta puolivahingossa :) Eiku Sissi tais ehdottaa mulle sitä tilattavaksi. No kuitenki.
Mikä ihana sateenkaari <3 Ja ihana on lakkakin :)
Joo, sateenkaari oli kiva ylläri :)
Oli kyllä kaunis kirjoitus, näitä on aina ilo lukea! :)
Muakin tietty kiinnostaa mökkipostaus. Itsekin istuin ja rentouduin viime lauantain järven rannalla. Se vain oli jotenkin niin mahtavaa istua ja tuijottaa veteen. Siitä sai voimia kummasti! :)
Kiitos <3
Joo, sekin on jännä kuinka siihen veden katseluun ei kyllästy :)
Olipa rauhallinen ja seesteinen kirjoitus.
Hyviä löylyjä! =)
Voi kiitos, ihana kommentti :)
Kaisa sen sanoikin mikä kävi itsellä mielessä myös :) Ja ilman muuta kirjoitat mökkipostauksen,vaihtelu on aina mukavaa ja tervetullutta.
Kiva kuulla :)
Johan oli diippii. Mut nätti lakkaus, näin kuvissakin :)
Diippii shittii! :) tää on näitä turvalakkoja, ei tartte paljoo koristeluista huolehtia..
Herkkää. Aurinkoa viimeiseen lomapäiväänne:)
Kiitos :)
Koskettavaa, kaunista , syvää.
:) terveisiä kotiin!
Ihana postaus, taas kerran :) Ja toki ihanat kynnetkin :)
Kiva kuulla, kiitos :)