Olen nyt tovin tuijottanut tyhjää tekstiruutua tässä ja yrittänyt miettiä, mitä haluan sanoa koronasta ja meidän tulevista häistä, vai haluanko sanoa yhtään mitään. Tämän vuoden piti olla yhtä hääkuplaa, mutta nyt hääjärjestelyt ovat sattuneesta syystä olleet käytännössä jäissä parin kuukauden ajan, enkä yhäkään tiedä voidaanko pitää juhlat kesällä vai ei.
Meille oli, tai on, tulossa melko isot häät, joihin oltiin valmiita panostamaan paljon sekä ajallisesti että rahallisesti. Olen paitsi pesunkestävä hääfani, myös toivoton romantikko, ja kestävä avioliitto on ollut mulle aina sellainen suuri ja selkeä tavoite. Tiedän, että edustan ehkä vanhanaikaista näkemystä tässä, sillä moni (nuorempi) ystäväni ei pidä avioliittoa millään muotoa välttämättömänä tai muutenkaan erityisen tärkeänä asiana. Mulle sillä on kuitenkin aina ollut valtava merkitys, ja jo joskus yläasteikäisenä ajattelin että ilman muuta haluan naimisiin, ja pidin ihan itsestäänselvänä sitä että 30-vuotiaana olen varmasti jo naimisissa. (Ehkä sen takia että yläasteikäiselle 30-vuotias henkilö edustaa jo keski-iän pimeää puolta.) Noh, elämä ei mennyt ihan kuten kuvittelin tässä asiassa ja jossain vaiheessa aloin jo luopua toivosta koko naimisiinmenon suhteen. Kunnes sitten parin todella vaikean vuoden ja radikaalienkin elämänmuutosten jälkeen kohdalleni osui tyyppi, jonka kanssa toivo heräsi uudestaan. Summa summarum, nämä häät ovat todella antaneet odottaa itseään ja näissä häissä on myös isompi lataus kuin kuvittelinkaan: erilaiset karikot joita elämässä on eteen tullut ovat oikein alleviivanneet sitä, kuinka tärkeä juuri tämä ihminen on, ja kuinka tärkeää on ollut odottaa ja sietää pettymyksiä ihmissuhteissa, sillä kenenkään muun kanssa minun ei olisi pitänytkään mennä naimisiin.
Kihlauduimme syyskuussa 2019 ja siitä asti olen ihan tuhinoissani järkännyt häitä. Tasaisin väliajoin mua on jotenkin pelottanut se, että entä jos jotakin kamalaa tapahtuu eikä päästäkään häitä juhlimaan ja olen miettinyt varasuunnitelmia lähes kaikkeen. Vaikka olen likimain katastrofiajattelun ammattilainen, niin jumankauta globaaliin pandemiaan en minäkään osannut varautua. Todella kaipaan niitä aikoja, kun mun suurin ongelma häiden suhteen oli se että osassa kutsuista kirjekuori oli liimautunut kiinni kutsuun. (…ja tähän pieni, kollektiivinen silmienpyöräytys kiitos)
Kuvittelin, että kevään tullessa tietäisimme jo, voiko häitä pitää vai ei, mutta nyt tuntuu että epävarmuus vain lisääntyy mitä lähemmäs kesä tulee. Riskitekijänä häille on paitsi virus itse, myös hallituksen rajoitukset sekä riski siitä, että esimerkiksi juhlapaikka menee konkurssiin – tai että jommalla kummalla meistä loppuu työt ja häiden järjestämisestä tulee taloudellisesti mahdotonta. Meidän bonus-epäonnemme on se, että häiden tapahtumapaikka on juuri Uusimaa eli koronaepidemian polttopiste. Sen lisäksi suurin osa vieraistamme asuu jossain muualla kuin täällä. En usko että olisin näin huolissani häiden toteutumisesta, jos tarkoitus olisi juhlia jossakin pienessä kylässä sellaisella alueella, jossa tartuntoja ei juurikaan ole eikä vieraiden tarvitsisi matkustaa muualta häitä juhlimaan. Tai jos olisimme pitämässä parinkymmenen ihmisen pieniä häitä.
Sen verran varasuunnitelmia olemme pystyneet tekemään, että meillä on häille varapäivä alkusyksystä, mutta ymmärrettävästi palveluntarjoajat eivät pysty pitämään tuplabuukkauksia meille loputtomiin. Viimeistään kuukauden kuluttua pitäisi tehdä ratkaisu. Ongelma on, että ei meillä ole minkäänlaista varmuutta siitä että alkusyksystäkään voisi häitä pitää. Ensi kesän suhteen taas ollaan jo myöhässä, sillä iso osa tämän vuoden hääpareista on siirtänyt juhlansa ensi kesään, ja lisäksi palveluntarjoajista kilpailevat myös ne hääparit jotka alunperinkin aikoivat mennä naimisiin vuonna 2021. Varsinkin täällä Uudellamaalla on tosi täyttä kaikkialla. Syksyn varapäiväkin valikoitui siten, että se oli ainoa lauantai mikä juhlapaikalla ja pitopalvelulla oli vapaana. Toinen ongelma syksyn epävarmuuden lisäksi on se, että emme ole saaneet mitään kirkkoa varapäivälle. Meillä ei ole siis varapäivänä mitään paikkaa missä mennä naimisiin.
Joo, ilman kirkkoakin pääsee naimisiin, ilman juhliakin pääsee naimisiin, ilman mitään pääsee naimisiin. Mutta minä haluaisin kirkkohäät. Haluaisin kutsutut vieraat paikalle, haluaisin urut, kävelyn alttarille, juhlat, kesän, polttarit ja häämatkan. En halua videointia, en striimausta, en vihkimistä nyt ja juhlia joskus hamassa tulevaisuudessa, enkä halua että virastotalossa joku virkakoneiston kätyri virpoo meidät naimisiin 30 sekunnissa sen sijaan että kävelisin urkujen soidessa kohti alttaria.
On helppo sanoa, että ei niillä juhlilla/kirkolla/paikalla/vuodenajalla jne ole mitään väliä, jos on päässyt jo toiveidensa mukaisesti häitä viettämään. Ehkä minäkin olen samaa mieltä sitten, kun vain ensin olen päässyt kyseiset asiat kokemaan. Ymmärrän, että kompromisseja on tehtävä monessa asiassa eikä asiat aina mene kuten haluaa. Lähden kuitenkin siitä ajatuksesta, että tämä hääasia tapahtuu mun elämässä kerran. On vaikea motivoitua epämieluisiin kompromisseihin ainutkertaisen kokemuksen äärellä. Kosinta, polttarit, häät, häämatka – kaikki ne on asioita, joita on kovin vaikea korvata millään muulla. Jos polttareita ei voi pitää, en koe niitä koskaan. Jos en saa kirkkohäitä nyt, en koe niitä koskaan. En halua tyytyä johonkin välttävään enkä halua luopua itselleni tärkeistä asioista. Minä haluan ne häät, jotka olemme suunnitelleet. Niitä olen koko aikuisikäni odottanut.
Tiedän, että moni ihmettelee miksi teen ison numeron vaikkapa tuosta varapäivän kirkon puuttumisesta. Voin selittää sitä vain näin: jos ihmiset tietäisivät mitä olemme läpikäyneet, todennäköisesti kaikki ajattelisivat että ansaitsemme juuri sellaiset kekkerit kuin haluamme. Mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa joudutaan joka tapauksessa luopumaan jostakin: jos ei koko häistä, niin todennäköisesti ainakin polttareista ja häämatkasta. Kuka tietää mistä kaikesta muustakin. Ja kaiken taustalla jäytää koko ajan myös pelko omasta tai läheisten sairastumisesta ja siitä, että tapahtuu jotakin vielä pahempaa.
Ja hei, tästä ei saisi edes valittaa. Koko maailma on kriisissä. Moni on menettänyt läheisensä taudille. Talous on kuralla niin yksilö- kuin valtiotasollakin. Meillä on asiat hyvin: olemme toistaiseksi terveitä, läheiset on terveitä, meillä on vielä töitä ja talous tasapainossa. Tottakai ne asiat ovat ensisijaisia, häät tulevat jossain listan pahnanpohjimmaisena. Ja silti: blogi on minun nurkkani internetissä, joten urputan nyt mistä haluan. Tosielämässä olen toistaiseksi ollut ihmeen tyyni, eikä sulhaseni ole joutunut todistamaan yhtään sekopäistä temper tantrumia häihin liittyen. Huomaan kuitenkin, että mun on koko ajan vaikeampi suhtautua asiaan levollisin mielin. En uskalla lopettaa järjestelyjä täysin, koska häitä ei vielä ole peruttu, mutta en pääse missään asiassa oikein etenemäänkään, kun en tiedä mille päivälle varaisin palveluja tai asioita ja kaikkea leimaa tukahduttava epätietoisuus. Kohta onkin jo tosi kiire kaiken kanssa, jos häät voidaankin pitää. On vaikea löytää innostunutta mielialaa, kun koko ajan ahdistaa toteutuvatko häät ollenkaan. Ja vaikka olisinkin innostunut, en tiedä kenelle voisin hääjuttuja hypettää kun kaikilla on niin paljon isompia asioita nyt mielen päällä. En pääse eteen enkä taakse. Tämä ei oikein ole se fiilis, jonka vallassa kuvittelin häitä järjestäväni. Se kyllä kieltämättä helpottaa asiaan suhtautumista, että pandemia on oman vaikutusvaltani ulkopuolella: se ei ole minun ratkaistavissani, ei yksin minun ongelmani enkä kertakaikkiaan voi tälle tilanteelle yhtään mitään. Ei me olla ainoa hääpari joka on saman tilanteen äärellä nyt. Olisi paljon vaikeampaa sopeutua tilanteeseen, jos häät uhkaisivat peruuntua yksinomaan meitä kohdanneen epäonnen seurauksena.
Vastaus otsikon kysymykseen siis on, että en tiedä. Toivotaan parasta.
22 kommenttia
Joskus eniten kyrsii kaikki. Kyllä tuossa tilanteessa saa jo valittaa, ei ole mikään ”pikku harmistus”. Tsemppiä….
Kiitos <3
<3
<3
Ymmärrän sun turhautumisen ja pettymyksen ja sulla on täysi oikeus niihin, vaikka jollain muulla olisi huonomminkin. Muistan kun itse halusin nimenomaan ihan vimpan päälle häät, kun menin ensimmäisen kerran naimisiin, pohdiskelin paljon, miten järkyttynyt olisin silloin ollut, jos tää nykyinen tilanne olisi iskenyt silloin. Myönnän, että olisin takuulla huutanut ja kiukunnut. :D
Meidän juttu ei ole mitään tähän verrattuna, mutta kyllä itselle oli pettymys, että jouduimme perumaan heinäkuulta meidän 10-vuotis häämatkan. Sitä oli odotettu. Ensin olin tosi positiivisena, et ensi kesänä sitten korkojen kera takas, mut enää en jaksa olla oikein siihenkään positiivinen vaan realismi on siltäkin osin alkanut hiipimään mieleeni. Koko ajan tulee enemmän uutista, et voi mennä parikin vuotta ennen kuin tää tilanne on ohi, joten ei se ensi kesäkään niin kirkossa ole kuulutettu, et reissuun pääsee. :/ Luulen, et heinäkuun kesäloma tulee olemaan paha, koska sitä pyörittää päässään, että nyt oltais voitu olla reissussa. Pitää vaan koittaa sitten ottaa ilo irti muusta ja siitä, että on edes loma.
En takaa, ettenkö minäkin vielä huuda ja kiukkua, katotaan nyt miten tän kans käy :D
Ymmärrän tosi hyvin tuon matkaharmituksen! Matkustus ei itsellekään ihan sellaista arkipäivää ole etteikö jokisen matkan peruuntuminen olis aiheuttanut tosi isoa ketutusta, saati sitten tuollaisessa tilanteessa kun matkalla on vielä tavallaan isompi merkitys ja painoarvo juhlavuoden vuoksi. :( saa nähdä miten koko matkustuskulttuurin ylipäänsä käy, tai siis että minä vuonna nyt seuraavan kerran voi edes matkustaa – ja minkä hintaista se silloin on, kun suurin osa lentoyhtiöistä on konkurssissa……on tämä ihan käsittämätöntä aikaa kyllä. Kaikki mihin on tottunut, muuttuu.
Mulle tuli ihan itku sun puolesta ❤️
Kyllä saa ja pitääkin ilmaista pettymys tästä tilanteesta. Häät on iso juttu elämässä ja totta kai niiden haluaa olevan täydelliset. Eihän jo ihan taloudellisen panostuksen suhteen kannata tehdä vaan vähän sinne päin, vaan oikeasti käyttää aika, vaiva ja raha just sellaiseen mistä haaveilee.
Musta on ihanaa, että oot häähullu ja ihailen, että oot tiennyt jo nuoresta haluavasi naimisiin! Toivon itse jotenkin ristiriitaisesti, et haluaisin haluta naimisiin ja hääjuhlan, mutta samalla tiedän etten ehkä nauttis siitä täysillä asiaan liittyvien ongelmien takia. Kuten vaikka se, että sulhasehdokkaita ei oo ihan jonoksi asti ?
Ja toivon todella, että teidän tilanne selviää mitä pikimmiten ja mahdollisimman hyvin. Jaksamisia ❤️
Piti vielä sanoa, että jos tarviit apua missä vaan niin kerro. Rokotteita en osaa kehittää ja pandemiatilanteiden ratkaisu on vielä alkeiskurssin tasolla, mutta muuten.
Kiitos <3
Kiitos myötätunnosta <3
Totta, taloudellinen panoskin on tosiaan merkittävä ja todella nostaa kynnystä lähteä tekemään kompromisseja...
Hei jos yhtään lohduttaa niin tähän maailmanaikaan ei TODELLAKAAN kannata haluta naimisiin ja hääjuhlia :D ennemmin itse oon sadatellut että voi kun mun unelma olis mennä lounastunnilla virastossa naimisiin....mutta siis, mullakin se mielikuva ns. täydellisistä hääjuhlista on muuttunut paitsi iän, myös kumppanin myötä. Kai sitä jotenkin haluaa sellaiset juhlat, jotka juuri sille suhteelle sopii, oli ne sitten pienet, isot, salaiset tai mitä tahansa. Ja tiiän tosi monta naista, joille tämmönen isompi juhla olis ihan painajainen :)
Tottakai saa ja kuuluukin harmittaa. Hyvä ystävä juuri perui elokuulle suunnitteilla olevat häät, siirsi suosiolla kesälle 2021 kun juhlapaikalta löytyi vielä vapaana oleva päivä. Ja muiden palveluiden osalta pääseekin sitten tappelemaan aikatauluista myös seuraavan kesän morsianten kanssa. Tää epävarmuus on kyllä kamalaa. Ollaan heitetty läppää, että tässä tilanteessa eroamiseen liittyy paljon vähemmän ongelmia kuin naimisiin menoon. Itsellä siis eristäytymisen seurauksena tuli aikaa miettiä asioita ja sen seurauksena päädyttiin eroamaan. Ja tässä tapauksessa kaiken peruminen helpottaa asioita, kun kaikki yhteiset suunnitellut menot ensi kesäksi oli joka tapauksessa peruttu.
Voi, ikävä kuulla erosta. Kommenttisi kuulostaa siltä, että päätös on ollut sinun, mutta ei sekään osa mikään helppo ole.
Totta, varmasti helpottaa että kaikki on jo joka tapauksessa peruttu. Ei tule paljoakaan tilanteita joissa eroamista tai ex-kumppanin poissaoloa pitäisi jotenkin selittää. Ja onpahan todella aikaa keräillä itseään ja elämäänsä uudestaan. Toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin!
Todellakin saa harmittaa, ei se, että jollain asiat on mahdollisesti huonommin poista sun oikeutta harmitukseen. Muutenhan kukaan suomalainen ei saisi harmistua mistään, koska Afrikassa lapset näkevät nälkää ja Aasiassa työskentelvät vaarallisissa hikipajoissa ompelemassa meille länsimaalaisille vaatteita.
Itsehän vietin perjantain pimeässä asunnossa peiton alla itkien, kun ei ollut ihan sellainen 30-vuotissyntymäpäivä, kun olin ajatellut. Olin jo pari vuotta sitten päättänyt, että kun täytän 30, menen vapputorille ja ostan itselle Aivan Tolkuttoman Ison foliopallon(muista juhlallisuuksista puhumattakaan). Eipä ollut edes vapputoria minne mennä tät vuonna. Eikä se ensivuonna ole enää sama asia. Vaikka kuinka vakuutan itselleni ja muille, että oikeastaanhan minä pidän alkuluvuista enemmän, joten 31 on ihan yhtä jees juhlia. Ei se vaan ole.
Onko tämä harmistus pieni maailman mittakaavassa? On. Mutta silti minulle se on vähintään keskikokoinen ja minä saan olla harmissani. Aivan kuten sinuakin saa harmittaa ja v-tuttaa häihin liittyvä epävarmuus ja vastoinkäymiset.
Hei minäkin vietin 30-vuotispäiväni peiton alla vollottaen! Tosin syy oli ihan vain se, että täytin 30 :D en nähnyt siinä mitään juhlan aihetta silloin…mutta joo, ei tosiaan ensi vuosi ole sama asia, kun juhlistamisen siirtyminen ei ole ollut oma päätös! ja mikään etä-virtuaali-blaa blaa ei korvaa sitä aitoa ja alkuperäistä suunnitelmaa. Ens vuonna ostat sitte koko torin tyhjäksi vappupalloista! Kostoksi.
Oon niin pahoillani teidän vuoksi Emma. On oikeus kaikkiin tunteisiin ja saa ja pitää urputtaa. Ei voi elää miettien, että omat tunteet ei sallittuja, koska muilla huonommin, anti palaa vaan.❤️Teillä on oikeus olla todella pettyneitä ja turhautuneita. Häät on monille, myös itselle ollut elämän suurimpia kohokohtia ja saa olla sitä ihan kaikille, teille. Häät on The juhla.?
Toivon koko sydämestäni, että asiat ratkeaa parhain päin vaikka ei tämä turha lässyttäminen vie teidän surua tilanteesta pois.
Halaus?
Kiitos ihanasta kommentista, melkein tuli tippa linssiin <3 on tämä omituista, kun pitää sekä järjestellä häitä että tehdä surutyötä niiden mahdollisen peruuntumisen vuoksi yhtä aikaa. Mutta tosiaan, onhan toivoa vielä. <3
Mä ymmärrän sun harmituksen kyllä todella hyvin ja koen sen ihan oikeutetuksi, vaikka kyse onkin ”vain häistä”! Mä olen todella pahoillani sun ja kaikkien muiden tänä kesänä avioon aikovien puolesta, että monen hääsuunnitelmat ovat nyt peruuntuneet tai ainakin hankaloituneet aivan mielettömästi tän vallitsevan tilanteen takia. Tässä kauhulla ja syvää myötätuntoa kokien olen seurannut pari ystävän hääjärjestelyjä tälle kesälle… Ja miehen kanssa ollaan kyllä aika useasti huokailtu, että loujan kiitos ei lykätty omia häitä tälle kesälle. Tai häämatkaa. Mä olen niin kiitollinen ja jopa huojentunut tällä hetkellä, että me ”rykästiin” kaikki mahdollinen viime kesänä, vaikka muitakin vaihtoehtoja mietittiin. Mä itse ajattelen tosi samoin, että häät on just nimenomaan vaan kerran elämässä tapahtuva juttu ja ne haluaa juhlia sen takia sitten myös kunnolla. Mullekin esim kirkkovihkiminen oli ihan ehdoton ja kirkkoon piti saada marssia tiettyjen suosikki biisien tahdissa jne. On ihan ok, että kaikessa ei ole valmis kompromisseihin ja harmittaa vietävästi, jos polttarit ja häämatka esim jää tämän vallitsevan tilanteen takia väliin. Kyllä mä varmasti oisin aivan rikki. Vaikka maailmassa on isompiakin ongelmia tällä hetkellä. Toivon todella, että teillä kaikki lopulta järjestyy parhain päin ja saatte upeat hääjuhlat, just niin kuin haluatte!
aika lähellä on ollut, etten oo raivonnut miehelle että etkö ois ny voinu kosia vuotta aiemmin?!?!?!?!? :D Meillä ois btw sama kirkko kuin teillä oli…
Häämatkan mahdottomuus on jo ihan selvää, kun alunperin suunniteltiin että oltais menty jonnekin syksyllä. No turha luulo. Mutta olen senkin valmis sietämään, kunhan vain saisimme ne häät jotka halutaan. Kiitos tsempeistä ja myötätunnosta <3
Tää on ihan kauhee tilanne, kun joutuu miettimään tälläsiä. Meillä on häihin aikaa vielä 1,5 vuotta. Paikka on jo varattu, mutta pelkään koko ajan että se menee konkurssiin kun omistaja laittaa super masentavia päivityksiä faceen joka ikinen päivä. Täällä meillä päin ei ole yhtään muuta paikkaa missä suostun häät pitämään, eli niitä ei kai sitten järjestetä ollenkaan, jos konkurssi tulee
Voi ei, karseeta! Mua kans nuo konkurssiasiat huolettaa…toivottavasti teidän juhlapaikka saa sitte jotain tukea tai muutoin selviytyy! Tai sitten vaihdatte pitäjää kokonaan, niin ei jää juhlat pitämättä :)
Mun oli tarkoitus jo kommentoida tähän aiemmin, mutta aina jäi! Mä niin ymmärrän tuon sun tuskan ja sen ettei muka saisi olla itsekäs tässä asiassa. Saa olla itsekäs, eikä tarvitse tyytyä vähempään ja saa kiukutella.
Meillähän kävi niin ”hauskasti”, että olin useamman viikon tapellut meidän toisen talon kustannusarvion kanssa (tai oikeastaan miehen kanssa) ja sain viimein sen lähtemään pankille lainahakemusta varten, että päästään vihdoin rakentamaan uutta. Olin tehnyt myös valmistelutyöt sitä varten, että seuraavalla viikolla laitetaan toinen talo myyntiin. Mä oon niin monta vuotta jo toivonut pääseväni tuosta toisesta talosta eroon, en viihdy siellä yhtään, eikä se tunnu kodille. Nyt ei olla enää edes alkuvuodesta oltukaan siellä juuri yhtään. Käydään viikolla nukkumassa ja viikonloputkin ollaan muualla. Syitä nyt tarkemmin avaamatta, mutta ei oikein onnistu tuo naapurisopu meillä. :/ No anyway, parin päivän päästä lainahakemuksen jättämisestä pankista soitettiin, että korona täällä terve, asuntolainat on jäissä joka pankissa. Ei kannata laittaa omaa taloa myyntiin, kun kukaan ei voi ostaa, eikä ole mahdollista saada uutta lainaa. Tämä siis määrittelemättömäksi ajaksi. Kiitos ja hei.
Mulla siis hyvin samat fiilikset kuin sulla, mutta eri asiasta. Mua niin v*tuttaa, kun olen monta vuotta tästä jo haaveillut, että saisin vihdoin kodin, jossa olisi hyvä olla, niin nyt se vietiin. Ei varmastikaan loputtomaksi ajaksi, mutta kun kaikki suunnitelmat murenee, eikä tiedä mitä tapahtuu, niin kyllähän se ärsyttää ja oon tosi katkera aiheesta. Vaikka se olisi itsekästä ja typerää.
siis mitääääää! Aivan järkyttävän ärsyttävä tilanne teillä! Mä kyllä kehottaisin kysymään jostain toisesta pankista, koska mulla on parikin ystävää asuntoa etsimässä ja ihan normaalisti he ovat asuntolainat saaneet. Varmasti nyt myyntiajat on pidempiä kuin normaalisti keväisin, mutta eihän se nyt hyvänen aika niin ole, ettei KUKAAN voisi asuntoa ostaa! Tuossa on kyllä kaikki mahdolliset vitutuksen ainesosat kasassa ja kyse on niin isoista asioista, että en todellakaan pidä sun fiiliksiä itsekkäinä tai typerinä. En voi muuta sanoa, kuin että toivottavasti löydätte myötämielisemmän pankin tai asiat järjestyy jollain muulla tavalla! <3