Kuulumisia ja asuntokauppoja

Blogi on ollut vähän taka-alalla jo jonkin aikaa, kuten olette julkaisutahdista varmasti huomanneet. Siihen on monta syytä, aluksi koronamasis (en varmasti ole ainoa, joka viime kevään ”ihana kotoilla ja ulkoilla!” -vaiheen jälkeen on lähinnä lamaantunut ja passivoitunut kaikkien koronarajoitusten edessä), mutta sittemmin myös asuntoprojekti.

Oon vähän sellainen, että tykkään pistää vapaa-ajalla energiani johonkin kivaan projektiin ja jos käynnissä on jotakin mun mielestä supermielenkiintoista, kaikki muu jää täysin taka-alalle. Viime aikoina se projekti on ollut uuden asunnon löytäminen. Ollaan etsitty uutta kotia puolivillaisesti reilun vuoden, mutta siitä ajasta aktiivista, ihan tosissaan olevaa etsimistä on ollut noin puoli vuotta. Tiesin tähän nykyiseen asuntoon muuttaessani, että tämä on väliaikainen koti, vaikka kiva onkin. Oltais varmaankin viihdytty tässä vielä tovin pidempään, ellei työtilanteiden muuttumisen ja koronan myötä olisi tullut tarpeita kahdelle työhuoneelle. Nykyisessä kodissa on muitakin puutteita ja meidän tarpeisiin sopimattomia juttuja, minkä vuoksi muuttohalut ovat lisääntyneet. Toiveena oli löytää koti, jossa voitaisiin oikeasti viihtyä pitkään.

Koska mitään muuta tekemistä ei ole ollut, olen voinut omistautua kodin etsimiselle täysillä. Ongelmana täällä pk-seudulla on ollut kysynnän ja tarjonnan epäsuhta. Nyt korona-aikana ostajia on joka oksalla, mutta myyntiin ei tule juuri mitään, ja ne vähät mitkä tulee, myydään heti (tämä koskee pientaloja). Yksi neuvo korona-ajan asuntokauppaan: don’t do it. :D Tai no, ehkä parempi neuvo on, että ole valmis. Lainakuviot pitää olla valmiina ja oma asunto mielellään jo myytynä, ja pitää hyväksyä se, että tarjouksia tehdään jo ensinäytöllä – eikä uusia näyttöjä tule. Me maksettiin parinkin asunnon kohdalla näitä oppirahoja, kun kuviteltiin että ehdittäis setviä pankin kanssa lainakuviot valmiiksi vasta sitten kun jokin potentiaalinen kohde tulee eteen. HahhahaEI.

Meillä oli myös sellainen harhainen ajatus, että koska ei ole kiire muuttaa, etsitään niin kauan että löytyy täydellinen talo eikä mistään jouduta tinkimään. Meni muutama kuukausi ennenkuin tajuttiin, että etsitään yksisarvista jota ei ole olemassakaan. Varsinkin kun etsittiin asuntoa vain ja ainoastaan yhdeltä (nykyiseltä) asuinalueelta. Tarjolla oli toooodella vähän vaihtoehtoja ja se näkyi ylihinnoitteluna. Koluttiin myös liki 10 hiljaisessa myynnissä olevaa kohdetta, mutta ylihinnoitteluun nekin kaatuivat (ja hintaneuvottelu yksityisten myyjien kanssa on ihan sietämätöntä, yleensä myös mahdotonta). Olin tulla hulluksi kun olin niin kärsimätön eikä mitään löytynyt, joten laajennettiin vähän etsintäaluetta ja mietittiin, mitkä on ne asiat joista tarvittaessa voidaan joustaa.

Oltiin itseasiassa hotellilomalla ja skumppalasit käsissä kun sähköpostiin kilahti potentiaalinen kohde. Sovittiin heti näyttö, mutta mentiin näyttöpäivänä paikalle jo valmiiksi lannistuneina, koska tiedettiin että samana päivänä oli 15 perhettä tulossa asuntoa katsomaan ja toiset 15 perhettä oli vielä ”jonossa”, kun porrastettujen näyttöjen vuoksi enempää ei yhtenä päivänä taloon mahtunut. Oltiin talossa parikymmentä minuuttia, tykättiin, ja sitten oli pari tuntia aikaa tehdä tarjous. Ihan karseeta joutua tekemään valtava päätös aivan minimaalisen miettimisajan jälkeen! Jouduttiin miettimään, onko meille kynnyskysymys se että vaihdetaan asuinaluetta, ei saada autotallia tai -katosta, joustetaan pihan koosta ja siitä ettei kyseessä ole omakotitalo ja alueelle on rakennettu tiiviisti… Mutta toisaalta talo täytti todella monta toivetta: uusi, moderni tekniikka, ei remontoitavaa, mieluisat pintamateriaalit, betonilattia (!!), avoin keittiö saarekkeella, paljon valoa ja persoonallisuutta, monikäyttöistä tilaa eikä vain useita koppihuoneita, ”kattoterassin” tyyppinen iso parveke, hieno sauna, jättimäinen walk-in closet…ja paljon muuta. Panikoitiin hetki, tehtiin tarjous jolla tiedettiin ettei taloa saada mutta päästään kisaan mukaan, hikoiltiin toisen tarjouskierroksen ajan ja tehtiin siis uusikin tarjous, ja kiivaan tarjoussodan jälkeen välittäjä soitti ja kertoi että talo on meidän.

Puhelua seurasi hetkellinen WTF-hetki ja ”mitä me just tehtiin?!”-paniikki. Ja sitten lähti pyörät pyörimään, koska oma asunto piti saada kaupaksi. Mehän siis otettiin riski eikä myyty tätä omaa asuntoa ensin, ja silti tehtiin uudesta talosta tarjous ilman oman kämpän myyntiehtoa. Oltiin kuitenkin luottavaisia että saadaan oma myytyä nopeasti. No, oikeassa oltiin. Meidän asunto myytiin heti ensinäytöllä ja koska tarjouksia tuli todella paljon, asunto myytiin reilusti yli pyyntihinnan.

Koska meidän asunnon koko tuplaantuu nykyisestä, ei todellakaan selvitä ilman kalustehankintoja ja Pinterest-tauluni mukaan uuden kodin sisustukseen olisi hyvä varata noin 300 000 euroa. :D muutto on vasta myöhemmin kesällä, joten meillä on hyvin aikaa säästää rahaa hankintoihin ja suunnitella sisustusta. Ja sisustusasiat onkin nyt sitten se projekti, johon olen keskittynyt aivan satasella, eikä päähäni mahdu mitään muuta nyt. Bloggaamisen sijaan olen siis syöksynyt pää edellä sisustusasioiden suunnitteluun, ja koska tän asunnon myyntiä varten mun piskuinen valokuvauspiste laitettiin kasaan ja kaappiin enkä ole edelleenkään kasannut sitä uudestaan, blogihommat eivät nyt oikein rullaa. Mutta ehkä teitä kiinnostaisi myös sisustusajatukset? Vai? Voi olla että saatte niitä, halusitte tai ette :D

Kuvissa näkyy meidän tuleva koti. Kuvien käyttöön olen pyytänyt luvan :)

Kurkkasitko jo nämä?

Koti

8 kommenttia

    1. Luulen, että mun kannattaisi hiljalleen oppia katsomaan tavaroiden hintaa ENNEN kuin tallennan niistä kuvia Pinterestiin :D

      Kiitos!

Vastaa