Kuulumisia H-hetken lähestyessä

Mun on vaikea aloittaa tätä kirjoitusta mitenkään muuten kuin ällistelemällä ajan kulumista. Viime postauksen aikaan olin juuri jäämässä lomalle, ja nyt lomasta on kulunut jo YLI PUOLET. Mitä hittoa? Koko kesä on tuntunut menevän ohi ilman että olen tehnyt mitään kesäjuttuja. Kesäkuu tuntui olevan pelkkää työntekoa (ja olikin) ja nyt kesälomalla sää on ollut pääasiassa aika surkeaa, ja kaikki aika on mennyt hääsekoilussa. Koko loman aikana on ollut vain pari päivää, jolloin ei ole ollut mitään aikataulutettua menoa. Ja nyt häihin on enää pari päivää!!!! Apua.

Korona on horjuttanut kyllä perusturvallisuuden tunnetta pahemman kerran, sillä en edelleenkään jotenkin osaa luottaa siihen että häät järjestyvät. Pelkään yhä, että jotakin tapahtuu ja juhlat peruuntuvat. Sairastutaan tai jotain. En varmaan pysty uskomaan häiden toteutumiseen ennenkuin ne ovat ohi. Kuvaavaa on se, että meillä on edelleen syksylle kirkkovaraus, enkä uskalla perua sitä vieläKÄÄN :D

Häiden järjestelyssä on ollut paljon asioita, jotka eivät ole menneet kuten kuvittelin. En oikeastaan ole ollut sellaisessa vaaleanpunaisessa hääkuplassa juurikaan, sillä pandemia on lyönyt niin paljon kapuloita rattaisiin. Koska keväällä oli monta kuukautta sellaista ettei minkään asian suhteen voinut edetä kun ei tiedetty voiko häitä järjestää, asioiden hoitaminen kasaantui alkukesään. Stressi on ollut välillä kovaa, mutta onneksi kaasoista on ollut ihan älyttömästi apua. Ilman heitä näitä kekkereitä tuskin olisi saatu kasaan edes puoliksi! Oikeastaan vasta tällä viikolla ollut papin tapaaminen ja kirkkoharjoitus toi sellaisen liikuttuneen fiiliksen ja aloin tajuta, että ollaan oikeasti menossa naimisiin! (…..siis jos häät ei peruunnu jostain syystä…)

On tämä häiden järjestäminen tottakai mukavaakin ollut, mutta vain tosi erilaista kuin alunperin ajattelin. Luulin, että koska alunperin saatiin isot linjat kasaan niin ajoissa, mulla olis nyt kesällä ollut aikaa uhrattavaksi kaikille pikkuasioille ja fiilistelyille ja pinterestin maaniselle selaamiselle, mutta mitä vielä. Mutta ehkä ihan hyvä näin, sillä pandemian jäljiltä ei paljoa hetkauta pikkuasiat, kuten joku typo jossain tai eripariset tuikkulyhdyt tai mikä tahansa muu sellainen merkityksetön pikkujuttu. Kun ei ole liikaa aikaa käytettävissä, ei tule myöskään järjettömästi keskityttyä mihinkään epäolennaiseen. Kevään myötä on todella korostunut se, että vain yhdellä asialla on todella väliä: sillä, että päästään naimisiin ja meidän läheiset on paikalla todistamassa sitä. Loppujen lopuksi kaikki muu on ekstraa.

Alunperin häihin oli kutsuttuna hieman yli 100 henkilöä, tällä hetkellä paikalle on tulossa noin 70 ihmistä, ellei viime hetken peruutuksia vielä tule. Jokainen ihminen joka ei pääsekään paikalle harmittaa, koska ei me tietenkään kutsuttu ketään sellaista paikalle jota ei oltais häihin haluttu. En osannut odottaa ihan noin suurta määrää poisjääntejä, mutta ymmärrän ne toki hyvin ja järjellä ajateltuna 70 hengen juhla on tässä tilanteessa järkevämpi kuin yli 100 hengen. Toivon tietysti, ettei viime hetken peruutuksia enää tule ja mahdollisimman moni pääsee meidän kanssa juhlimaan.

Aika sekavat fiilikset siis. Jännittää, innostuttaa, stressaa, itkettää ja naurattaa ja kaikkea siltä väliltä :D Nyt vaan sormet ristiin ja peukut pystyyn ja toivotaan, että kaikki menee hyvin!