Kynsien ja käsien hoito on yks tän harrastuksen osa-alue, jota oon ehkä aavistuksen laiminlyönyt. En oo esimerkiksi koskaan omistanut mitään kynsinauhaöljyä. Talvella mun käsien iho on ikävässä kunnossa, mutta nyt kesällä pärjään ilman erityisiä ihonhoitokommervenkkejä. Kynsinauhaöljyä en tule tarvitsemaan niin kauan kuin apteekeissa riittää Bepanthenia.
Mulla on ollu aina aikaisemmin tosi lyhyet kynnet, koska ne a) liuskottui ja murtui b) kasvoi aivan kieroon. Pidin geeli- ja akryylikynsiä vajaan vuoden, jonka jälkeen kynnet on kasvanu nätisti suoraan. Magic! Liuskoittuminen on iänikuinen ongelma jota oon erinäisin ainein yrittänyt saada kuriin (kuten kuvasta näkyy). En oo käytännössä koskaan ilman kynsilakkaa, ja se jo yksinään vahvistaa kynttä ja estää katkeilua, murtumista ja ennenkaikkea sitä että mä räveltäisin liuskottuneita kynsiä tai purisin niitä :)
Kynsilakanpoistoainetta kuluu tässä taloudessa aikamoiset määrät ja se myös osaltaan kuivattaa ja haurastuttaa kynsiä, tai siltä se ainakin tuntuu. Kuvassa vasemmalla oleva Dermosilin lakanpoistoaine on halpaa ja tosi hyvää tavaraa eikä siinä ole asetonia, eli sopii myös rakennekynsille. En vaan pidä poistoaineen hajusta, koska siinä on jotakin ruusuntuoksua seassa ja haju jää käsiin pitkäksi aikaa. Sen takia ostin Sally Hansenin jättipullon. Iso pullo maksoi vitosen ja lupasi kuun taivaalta. ”Sounds legit! Tän mä ostan!” …noh, paitsi että aine haisee kuolemalle, se ei myöskään toimi. Ei ihmekään että on iso pullo, tätä joutuu lotraamaan litratolkulla että saa yhden lakkauksen poistettua. Never again, mutta onhan tuo käytettävä sinnillä loppuun.
Rasvaan kädet aina kynsilakkojen poiston jälkeen. Dermosilin käsirasvat on ihanan tuoksuisia, imeytyy nopeasti ja on halpojakin vielä. Acon käsirasva on myös osoittautunu tosi hyväksi, joskin imeytyy vähän hitaammin. Rasvauksen jälkeen on helppo tökkiä kynsinauhat taakse ekassa kuvassa näkyvällä tikulla. Tää kynsinauhojen tökkiminenkin on mulle ihan uus juttu, en oo tehny sitä koskaan ja kun tunnustin tän mun kampaajalle, se järkyttyi ja anto mulle ton kynsinauhatikun :D Nyt oon uskollisesti käyttänyt sitä aina, vaikken oikein ehkä ymmärräkään mikä pointti siinä hommassa on.
Pohjalakkana käytän Sally Hansenin Miracle Nail Thickeneriä tai Diamond Strengthiä. Miracle oli ihan tosi hyvää ainetta, se tekee kynnen pinnalle geelimäisen kerroksen joka suojaa liuskottumiselta tai kynsien katkeamiselta tosi hyvin. Ehdin käyttää pullosta noin puolet, kun se muuttu liimamaiseksi rihmastomössöksi, jota on ihan mahdoton levittää kynnelle:
Toistaiseksi Miraclen korvaa Diamond Strength, joka kuivuu ihan hujauksessa mutta ei kyllä ole yhtä hyvä kuin tuo Miracle ennen koostumuksen muuttumista.
Päällyslakkoja on kertynyt muutamia, mutta Seche Vite on kyllä ihan ykkönen ja 13 euron hintansa väärti. SV on tosin sen verran HC kamaa että levittää herkästi kynnelle maalatut kuviot, mutta tän saman ilmiön oon huomannu kaikissa pikakuivattavissa päällyslakoissa. Mavalan Color-Matt tuo pehmeän, satiinisen mattapinnan kynnelle ja sillä on hauska leikkiä aina sillon tällön. Dermosilin kirkas lakka toimii hyvin strassien yms. koristeiden kiinnittämiseen.
Oon oppinut jo aika paljon siihen nähden, että ostin aikuisikäni ensimmäisen kynsilakan n. puoli vuotta sitten. Värinä rohkeesti läpinäkyvä vaaleanpunainen, vau. Nyt jo sentään tökin kynsinauhoja. Ehkä muutaman kuukauden päästä mulla on sitten ne kynsinauhaöljyt ja appelsiinipuutikut vakituisessa käytössä, who knows..
Translation: In this post I introduce my nail care products and base & top coats. There isn’t much to look at, since this is the one nail-related area I’m not the least bit interested in (except for base & top coats, they are mandatory and I <3 Seche Vite). Unfortunately my nails are brittle and paper thin, so I have to do something to keep them presentable. My number one tip to nail care is this: wear nail polish at all times. Nail polish protects the nail from breaking and you from seeing how awful your nails really look :D