Mun on pakko avautua hieman mun harrastuspisteen tilasta. Tai oikeastaan nettikirppisten käytöstä. Tilitin teille kummallisen Muuramesotkuni täällä ja kyseisen episodin jälkeen tilanne on seissyt aikalailla paikoillaan. Mä haluaisin tietää, onko joku joskus onnistunut ostamaan Torista tai joltain muulta nettikirppikseltä tavaroita ilman harmaita hiuksia? Mä nimittäin en ole. Oon nyt metsästänyt Muuramen laatikostoja kuukausia ja oon päivä päivältä turhautuneempi. Laatikostoja kyllä on tarjolla, mutta vaikka en edes ole kovin nirso, tuntuu kaupanteko olevan aivan mahdotonta. Suurin ongelma on se, että myyjät ei vastaa ostajan, eli mun, viesteihin MITÄÄN. Olen laittanut valehtelematta yli kymmenelle myyjälle viestiä saamatta vastausta. Aluksi tarinoin pitkät pätkät ja kyselin tarkennuksia tuotteista. Sittemmin siirryin suorempaan lähestymistapaan ja olen monta kertaa kirjoittanut että ”haluaisin ostaa kyseisen lipaston. Pääsen hakemaan nopealla aikataululla ja maksan käteisellä. Milloin voisi tulla hakemaan?” EIKÄ KUKAAN VASTAA. Mikä siinä on niin jumalattoman vaikeaa?!?!?! Mä suurinpiirtein heittelen käteistä rahaa ilmaan eikä kelpaa. Kyse ei ole siitäkään, että olisin vanhoihin ilmoituksiin kommentoinut, sillä päivitän tori.fi:tä täysin maanisesti ja olen kyllä kärppänä paikalla kun uusi ilmoitus julkaistaan.

Mieluummin soittaisin suoraan myyjille jotta pääsisin heti keskusteluyhteyteen, mutta ne pässit ei laita puhelinnumeroaan ilmoitukseen näkyville. Todella fiksua hei, miksipä kukaan nyt nopeita kauppoja haluaisi tehdä. Pari kertaa ilmoituksessa on myös ollut kommentti ”yhteydenotot vain tekstiviestein” ja sitten sitä numeroa ei ole missään. Kiva, no minäpä ARVAAN sen puhelinnumeron! Onnea vaan kaupantekoon! Hyväkuntoinen ja järkevähintainen tavara menee nopeasti, ja sivustolla roikkuu sitten iäisyyden ne kohtuuttoman hintaiset ja/tai huonokuntoiset yksilöt. Siinä on vanhan tavaran arvostus kohillaan, kun ”tein ite ja säästin” -tyylillä kanariankeltaisiksi maalatuista Muuramen laatikostoista halutaan 400 euroa kappale. Valitettavasti moni myyjä arvioi oman tuotteensa hinnan sen mukaan mitä sivustolla näkee, eikä tiedä että oikein hinnoitellut Muuramet myydään parissa tunnissa eikä niitä siksi sivustolla juuri näy. Jos valkoiset Muuramet vanhenee Torissa viikkotolkulla, hinnassa on vikaa (tai myyjään yhteyden saaminen vaatii meedion kykyjä ja savumerkkejä).

Yhden myyjän perään soitin kun hän ei vuorokaudessa viestiini vastannut (lähetin alunperin viestin, koska huomasin ilmoituksen puolenyön aikaan enkä tietenkään silloin enää voinut soittaa). Oli kuulemma viestini saanut ja ilahtunut että joku niin nopeasti oli halunnut kaupat tehdä, mutta ei vain ollut tullut vastanneeksi viestiin ( MIKSI EI? ) ja tuumasi, että kun noin nopeasti olis kaupat syntynyt, niin hinta on varmaan liian alhainen sitten. Näin. Hieno logiikka. Sanoinkin sille tyypille, että voit joko pyytää sen 150 euroa ja saada 150 euroa, tai pyytää 300 euroa ja saada nolla. Virkkoi, että tottahan se on ja hän ottaa minuun illemmalla yhteyttä niin sovitaan nouto. No eipä ottanut ja ilmoitus poistui Torista. Eiköhän se kohta ole siellä kaksinkertaisella hinnalla. Good business.

Mulla on muuten sivulla ostoilmoituskin, jossa kerron selkeästi että tarvitsen valkoisia laatikostoja ja mikään muu väri ei käy, ja Uudenmaan alueelta pitäisi löytyä. Mulle sitten soitti eräs nainen joka kertoi, että hänellä olis mulle myydä muuramea, ei tosin valkoisena eikä laatikostojakaan, mutta tummanruskea työpöytä löytyis kyllä, sijaintikin kätevästi Pohjois-Suomi. Joo kiitos, elämäni tarjous. Minäkin voisin alkaa käydä läpi sängynostoilmoituksia ja tarjota ostajille jukkapalmua. Kieltäydyin kohteliaasti ja hän pyysi sitten apua tuotteensa hinnoitteluun. Sanoin että se (kakan)ruskea väri ei ole erityisen suosittu, mutta varmaan siitä joku voisi satasen maksaa. Myyjä piti hintaa järkevänä ja hetkeä myöhemmin pöytä olikin Torissa myynnissä maltilliseen 500 euron hintaan. Tää oli heinäkuussa ja siellä se susiruma pöytä odottaa vähäjärkistä ostajaa edelleen, ainakin kun viimeksi katsoin. Voi että ihmiset on ärsyttäviä.

Tilanne alkaa saada jo aika huolestuttavia piirteitä: pari päivää sitten havahduin siihen, että tilitin puhelimessa täysin tuntemattomalle rouvashenkilölle tätä muurameasiaa. Ko. rouvalla oli myynnissä työpöytäkokonaisuus ja olin viestillä kysynyt, myisikö hän mulle pelkän laatikoston (jep, olen epätoivoinen). Vastoin kaikkia nykyajan normeja rouva soitti mulle takaisin ja halusi keskustella asiasta ja hän oli kauhean mukava ja ymmärtäväinen ja avoimuuspäissäni rupesin kertomaan koko muuramekauppahistoriani. Ei siinä kauppoja syntynyt (pyysi laatikostosta saman verran kuin uusi kaupassa maksaa) mutta jaettiin tunteitamme parikymmentä minuuttia. Mukava muori. Saatanpa soittaa uudestaankin kun mulla seuraavan kerran on huolia.

Joku vois tietenkin kysyä, miksi on pakko saada juuri Muuramea, kun lähes samannäköisiä kopioitahan on tarjolla liki jokaisessa huonekaluliikkeessä. Juttu on vaan se, että kotimainen design on kovasti sydäntä lähellä ja sitäpaitsi vanha Muurame on ihan hullun kestävää tavaraa. Meillä on 40 vuotta vanhoja Muuramen kaappeja, joiden kunnossa ei ole mitään huomautettavaa, vaikka niitä on roudattu asunnosta toiseen monen ihmisen toimesta. Mallit pysyvät samoina, joten tarpeiden muuttuessa kokonaisuuksiin voi ostaa lisäosia. Uutena ostettu Muurame on niin kallista, ettei mulla ole siihen varaa, ja toisekseen ekologinen omatuntoni kuiskii korvaan että miksi ostaa uutta, kun hyväkuntoista käytettyäkin on tarjolla. Sitäpaitsi nykyinen harrastuspöytäni sattuu olemaan Muuramen (IT-tuki luovutti vanhan työpöytänsä mulle), joten tietenkin haluan että laatikostot sopii yhteen pöydän kanssa. Toki voisin ostaa Ikean Malmia satasella, mutta ne tuotteet on lähinnä tiivistettyä sahanpurua ja kaikkea muuta kuin kestäviä. Ikeassa on paljon hyviä tuotteita ja meillä on kotona useita Ikean tavaroita, eli en yritä olla tässä mitenkään parempi ihminen kuin muut, mutta lipastoihin tulee painavia tavaroita ja niitä käytetään pitkään, ja siksi Malm ei nyt ole vaihtoehto. Meillä on yöpöytinä Malm-laatikostot ja kummassakaan laatikot ei avaudu ja sulkeudu jouhevasti, eikä laatikoita myöskään saa kokonaan auki. Molemmat on ominaisuuksia joista Muuramen kamoissa ei tarvitse huolehtia. Muiden huonekalujättien Muuramea mukailevat kalusteet taas maksavat aika lailla saman verran kuin Muuramekin, joten ei niidenkään ostamisessa ole mitään järkeä vaikka sitä rahaa jotenkin liikaa olisikin.

Olen mä parit onnistuneetkin kaupat sentään tehnyt. Ylläolevassa kuvassa näkyvä Iso-Kolmonen on vanha, mutta loistavassa kunnossa ja maksoin siitä 50 euroa. Sillä hinnalla en saisi edes sitä Ikean sahanpurua. Sittemmin sain ostettua keskikokoisen Kolmosen, senkin 50 eurolla, mutta siinä on vääränlainen sokkeli joka pitäisi vaihtaa. Uusi sokkeli maksaa 30 euroa, joka ei ole paha investointi mikäli se vain vanhaan lipastoon käy. Toivottavasti käy, koska olen jo tilannut sen :D Mun alkuperäinen suunnitelma oli ostaa kaksi Iso-Kolmosta, mutta näin ne suunnitelmat muuttuu matkan varrella…nyt tarvitsisinkin Pikku-Kolmosen, joka on Helmerin levyinen ja joita näemmä KUKAAN ei myy. Paitsi se mukava muori ei-niin-mukavaan 300 euron hintaan.

Tää on kyllä ollut suoraan sanottuna aivan helvetin rasittava projekti. Mun hermorakenne ei alkuunkaan sovellu tällaiseen pitkää pinnaa vaativaan metsästykseen, mutta silloin kun maku ja tilin saldo ei toisiaan kohtaa, on pakko tehdä kompromisseja. Jos rahaa olisi päättömästi ja ekologinen omatuntoni pitäisi turpansa kiinni, ostaisin todellakin kaiken uutena, kotiin kuljetettuna ja mun puolesta kasattuna. Hermot on riekaleina kun tavarat lojuu lattialla ja pöydällä ja mitään ei löydä ja kukaan ei myy mulle sitä mitä mä haluaisin, tai ainakaan mulle soveltuvaan hintaan. SIETÄMÄTÖNTÄ. En käsitä ihmisiä jotka jaksaa kierrellä kirppareita ja odottaa vuositolkulla Sitä Oikeaa sohvapöytää tai kirjahyllyä. Minä haluan kaiken HETI ja mielellään halvalla. Se että olen malttanut näin pitkään etsiä lipastoja käytettynä on multa sellainen saavutus, että ansaitsisin mitalin ja rantatontin.

Rohkaisevia sanoja, anyone?

Translation: After we moved to our new home I fonally got a decent space for my hobbies (i.e. make-up, nails and blogging). My choice of furniture was Muurame, classic Finnish design brand, but since this particular brand is too expensive for my budget I decided to buy everything second-hand. Easier said than done. Most of my stuff is still on the floor and I’ve wasted countless hours of my life trying to find those freaking drawers on the internet. And also I hate people now. Believe what Barney says on HIMYM: New is always better. :D