Mainettaan parempi Teneriffa

Hola! Kotiuduin jokunen päivä sitten talvilomalta, jota odotin ihan hulluna. Aloin olla ihan ihmisraunio vesisateiden, lumipyryjen, kylmyyden ja pimeyden takia, joten oli pakko päästä jonnekin lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan. Matka suuntautui Teneriffalle ja se saari kyllä yllätti mut todella positiivisesti! Olen joskus lapsena ollut Lanzarotella, mutta muuten Kanariansaaret oli mulle ihan vieraat. Olisin esimerkiksi sijoittanut ne kartalle ihan päin helevettiä :D Mun mielikuva Kanariansaarista oli aika klassinen, eli turvonneita, kännisiä suomi- ja brittituristeja turistirysissä ostamassa rihkamaa ja syömässä lihapullia. Lueskelin matkakohteita etsiessäni aika paljon kaikkea Kanariffasta ja tuumin, että ehkä mun on korkea aika vähän päivittää tuota omaa mielikuvaani. Se oli hyvä tuumaus, sillä pidin saaresta tosi paljon ja vietin siellä aivan mahtavan viikon!

Teneriffa on Kanariansaarista suurin ja lukemani perusteella myös sopivin sellaiseen aktiiviseen lomailuun, joten siksi valitsin sen. Isosta paikasta ei todellakaan ole kysymys, mutta silti ilmasto on aivan erilainen pohjois- ja eteläpuolella saarta. Saaren keskiosaa hallitsee vuoret, isoimpana tulivuori El Teide, ja nämä vuoret jakavat saaren kahteen erilaiseen ”ilmastoon” erityisesti talvella. Pohjoisessa on paljon vehreämpi luonto, mutta siellä on myös kylmempää ja sateisempaa. Etelässä on lämmintä ja aurinkoista suurimman osan vuotta, toki talvella ei mitään superhelteitä ole odotettavissa. Mun lomaviikon aikana etelässä oli lämpöä päivisin 18-26 astetta, pääosin aurinkoista eikä vettä tullut kertaakaan, ja samaan aikaan pohjoisessa oli helposti kymmenen astetta kylmempää, pilvistä ja vettä satoi melkein päivittäin. Meidän majapaikka oli Costa Adejessa, joka on ihan saaren eteläkärjessä. Costa Adejen, La Caletan ja Playa del Duquen alueilla on Teneriffan ylellisimmät hotellit ja ne ovat erittäin hyvin pidettyjä ja rauhallisia paikkoja (käytännössä kaikki kolme ovat Costa Adejen aluetta). Vieressä on Playa de Fañabe sekä Playa de las Américas, jotka on juurikin niitä old school -turistialueita. Américasissa on kyllä todella hyvät shoppailumahdollisuudet ja hienoja baareja, mutta kumpaakaan aluetta en majapaikaksi suosittelisi. Siellä oli kiva käydä päivisin haahuilemassa mutta en todellakaan jaksaisi olla kummassakaan paikassa montaa päivää putkeen. Toki jos haluaa tutustua suomalaisiin lapsiperheisiin ja brittiläisiin tekoripsiteineihin niin sitten Américas on the place to be.

Costa Adeje näytti olevan varttuneemman väen suosiossa, varmaan osittain senkin takia että hotellit on siellä uudempia, tasokkaampia ja siten myös kalliimpia. Itehän lähdin tälle vauras eläkeläinen -linjalle ja varasin huoneen GF Gran Costa Adejesta, joka on viiden tähden hotelli. Hotelli ei ole uusi eikä sisustukseltaan mitenkään päin moderni, mutta siellä on aivan mieletön aamupala, kiva henkilökunta, katseilta suojassa oleva iso allasalue, tilavat huoneet, K18-kattoterassi uima-altaineen ja nudistialueineen (JEP :D), näkymät huoneista on joko merelle/altaille tai vuoristoon, melua huoneisiin ei tule liikenteestä ollenkaan ja joka paikassa on siistiä ja puhdasta. Hotellin massiivisessa aulassa on baari josta saa törkeän hyviä gin&toniceja ja siellä on melkein joka ilta joku show stand-up -koomikoista vatsatanssiin ja coverbändeihin. Allasbaarista saa sikahyviä mojitoja sitäpaitsi. Semmosta varsinaista luksusfiilistä hotellissa ei ole, mutta kaikki toimii.

Näkymä hotellin 4.kerroksesta allasalueelle
Gf Gran Costa Adejen aula, nuo katon ”ikkunat” ovat uima-altaan pohja :)
Näkymää hotellin huonekerroksista

Kun tultiin hotelliin, siellä ei takuulla ollut yhtään ainoaa alle 50-vuotiasta asukasta meidän lisäksi ja hetken jo aattelin että mihin palvelutaloon mä oon meidät lykännyt, mutta ikäjakauma ehkä omalta osaltaan takasi sen että kaikki käyttäytyi siivosti eikä mitään ördäämistä tai sekoilua tarvinnut katsella koko viikkona. Suomea en kuullut kertaakaan, sillä hotellissa (ja ylipäänsä Costa Adejessa) oli ilmeisesti lähinnä brittejä ja muutama saksalainen.  Hotlan henkilökunta ja hotellin viihdykkeet jäi mulle vähän etäisiksi, koska oltiin tietty muualla kuin hotellissa kaikki päivät. En oikein tajua semmosia all inclusive -tyyppejä jotka ei poistu hotellin alueelta ollenkaan koko loman aikana, mitä järkeä…

Teneriffalla kannattaa ehdottomasti vuokrata auto. Päiväksi auton saa noin 50-60 eurolla (siis semmosen tehoiltaan pölynimuria vastaavan pikkuauton). Teneriffalla on selkeät opasteet, aika vähän liikennettä, todella hyväkuntoiset tiet ja asiallinen liikennekulttuuri, joten siellä on helppo liikkua autolla. Poikkeuksena on vuoristotiet, joilla koin ihan aitoa kuolemanpelkoa :D Lähdettiin kiertämään saarta autolla ja matka Costa Adejesta pääkaupunkiin Santa Cruziin oli valheellisen helppoa, suoraa moottoritietä vaan. 80 km matka meni hujauksessa, kun nopeusrajoitus oli melkein koko ajan 120km/h. Paluumatka toiseen suuntaan piti kulkea ”kivalla rantatiellä”, mutta valitettavasti meidän kartassa ei ollut merkittynä mitään korkeuseroja eikä tajuttu että koko hiton saarihan on pelkkää vuoristoa, joten se ”kiva rantatie” kulki keskimäärin pari kilsaa rannan yläpuolella. No ei siinäkään mitään, mutta ennenkuin tajuttiin että tie vie meidät vuoristoon, ehti tulla jo pimeä ja siellä korkeuksissa oli vieläpä hirvittävä sumu. Voin kertoo että hirveästi ei naurattanut kun näkyvyys oli ehkä viisi metriä, tiet järjettömän mutkaisia ja kapeita ja auton ja satojen metrien pudotuksen välillä oli vain näön vuoksi pystytetty matala pikkuaita. Jotain ehkä kertoo se, että noin 90 kilsan matkaan meiltä kului jotain neljä tuntia :D Toisaalta, jos sumua ei olisi ollut ja oltais nähty tarkasti se järkyttävä pudotus tien vieressä, ei oltais varmaan uskallettu edetä lainkaan ja meidän fossilisoituneet ruumiit olis löytyneet vuosia myöhemmin jostain vuorenkolosta.

Se kuuluisa kartta…

Pari päivää piti siitä koettelemuksesta toipua ennenkuin uskallettiin vuokrata auto uudestaan ja lähdettiin päivänvalon aikaan ajamaan El Teiden huippua kohti. Vahingosta viisastuneena etsittiin inhimillinen reitti tarkoin ja säästyttiin toiselta near death experienceltä. Maansortumien ja kunnostustöiden vuoksi osa vuoristoteistä on aika usein suljettuna, joten reitti kannattaa tarkistaa etukäteen Google Mapsista tai Teiden nettisivuilta. Opittiin tämä ekana autonvuokrauspäivänä, kun oltiin ajeltu henkemme kaupalla Vilaflorin vuoristokylään ja jouduttiin kääntymään siellä takaisin kun loput tiestä olikin suljettu…

Koluttiin viikon aikana sen verran tehokkaasti Teneriffaa, että ajattelin koota tätä kirjoitusta loogisemman ja koherentimman vinkkijutun heille, jotka harkitsevat matkaa kyseiselle saarelle. Rehellisesti sanottuna tämän postauksen piti olla se vinkkijuttu, mutta horisin tän pilalle :D Palataan lomatunnelmiin siis vielä toisessa jutussa! Kiitos ja anteeksi :D

Continue Reading

Hengissä vielä

Kyllä ei taas asiat menny suunnitelmien mukaan, huoh. Valittelin jo 2,5 viikkoa sitten että sain flunssan juuri siinä vaiheessa, kun vanhassa kämpässä pakkaushommat olisi pitänyt olla kuumimmillaan. No, mähän olen EDELLEEN kipeä! Tiedän että flunssa voi jatkua viikkoja ilman että se on mitenkään epänormaalia, mutta en muista mitään toista kertaa jolloin olisin flunssan vuoksi ollut _työkyvytön_ viikkokausia.

Olin aluksi sairaslomalla sellaisessa normiflunssassa neljä päivää (plus siihen väliin osunut viikonloppu, eli yhteensä 6 päivää sairastamista). Sitten palasin töihin, olo oli puolikuntoinen mutta kuitenkin sellainen että aattelin olevani tervehtymässä. Ehdin olla yhden päivän töissä, torstain, ja heti pe-aamuna heräsin kovaan kurkkukipuun sekä siihen, että ääntä ei tullut pihaustakaan. Menin silti töihin, mutta olo huononi niin radikaalisti että lähdin pois parin tunnin jälkeen. Seuraavana aamuna eli lauantaina oli muutto, ja heräsin muuttopäivään kuumeessa. Kurkku oli niin kipeä, että ITKIN kun yritin nieleskellä. Sain syötyä vasta sitten kun 800g Burana alkoi vaikuttaa ja silloinkin pystyin nielemään vain jugurttia. Laitoin hysteerisiä itsesääli- ja avunpyyntöviestejä parille lääkärikaverille, koska en tiennyt oisiko mun pitänyt lähteä päivystykseen angiinamahdollisuuden vuoksi vai voisinko kitua maanantaihin. Sain käskyn syödä särkylääkkeitä maksimiannoksella ja ohjeen lähteä päivystykseen jos tulee kova kuume. Täytyy sanoa että olo oli aika epätoivoinen siinä vaiheessa kun tiesi että muuttoporukka tulee hetkenä minä hyvänsä ja mä oon niin huonossa kunnossa että hyvä kun jaksoin pukea vaatteet päälle. En voinut tietenkään rehkiä yhtään, ja kaikki kommunikointi oli ihan onnetonta pihisevän ääneni kanssa. Iso kiitos siis muuttoporukalle avusta ja kärsivällisyydestä…

Muuton jälkeen oon käynyt lääkärillä kahdesti ja ollut sairaslomalla koko tän ajan. Olin lähes täysin ilman ääntä melkein viikon. Yskä oli niin hirvittävä, että nukuin keskimäärin 2-3 tuntia yössä ja senkin puoli-istuvassa asennossa sohvalla. Heti kun menin makuulle, sain yskänkohtauksen johon pelkäsin tukehtuvani. Ihan karseeta! Unenpuute ja se aivan infernaalinen kurkkukipu otti kyllä ihan tosissaan psyyken päälle. Edelleen mulla on kurkkukipua, nuhaa, yskää ja ääni painuksissa. Oon ollut niin hirvittävän kipeä, että päivät on menneet aikalailla sohvalla maatessa ja niinpä täällä huushollissa on edelleen tavaroita hujanhajan ja asiat kesken. Yllättävän hyvin silti asiat on lutviutuneet ja muuttolaatikot tyhjentyneet olosuhteista huolimatta. ONNEKSI olin myynyt melkein kaiken ylimääräisen kaman jo etukäteen ja tavaraa ei ihan loputtomasti ollut. Pitäis kyllä vielä ottaa vahinko takas jollain hermeettisellä Ikeareissulla, mutta saa nähdä milloin se onnistuu. Pitää alkaa jo varautua henkisesti. Töihin pitäisi päästä keskiviikkona, ahdistaa jo valmiiksi kaikki se työmäärä mikä siellä odottaa, rästihommat ja KAIKKI. Eih.

Kuvittelin että tässä vaiheessa olisin jo päässyt ihan kunnolla blogihommien pariin, mutta ei toivoakaan. Tänään tosin pystytin kuvauspisteeni, eli askeleen lähempänä ollaan. Valitettavasti kynnet on tuhannen päreinä ja työpöydän pintaa ei edes näy kaiken tavaran alta, mutta ehkäpä muutaman päivän sisään löydän esim kynsiviilan ja pääsen taas elämän syrjään kiinni. Siihen saakka pyydän teiltä kärsivällisyyttä. Ja teetä ja sympatiaa. :D

Translation: I managed to catch the worst flu in the world, to put it mildly. I’ve been sick for 2,5 weeks and still am. And oh I also moved in the midst of all this. I’m so tired! Anyway, I’ll get back to blogging full speed as soon as I can. 

Continue Reading

Origamikynnet ja ressihässäkkää

Niinhän sitä luulis että kun muuttaa kolmannen kerran kolmen vuoden sisään, niin olis jotenkin hanskassa se prosessi ja tietäisi mitä pitää tehdä, milloin ja missä järjestyksessä. Mutta ei näköjään. Jokainen tekemistä odottava asia tulee ihan yllätyksenä ja vaikka oon tiennyt muutosta jo jonkin aikaa, niin silti tuntuu että aika loppuu kesken. Se tosin lienee vaan orastavan stressin aiheuttama fiilis, sillä oikeasti mulla on ajankäytön suhteen pullat ihan hyvin uunissa. Oon ensimmäistä kertaa onnistunut siinä, että oon karsinut tavaraa _ennen_ pakkaamisen aloittamista. Ihan kohta olen siinä pisteessä, että jokainen kaappi on käyty läpi ja kun on aika aloittaa pakkaaminen, kämpässä on vain niitä tavaroita jotka lähtevät mukaan. Oletan että se nopeuttaa prosessia huomattavasti, koska se karsiminen ja tavaroiden läpikäyminen on ylivoimaisesti hitain osuus.

Oon aikaisemmin asunut pk-seudun mittakaavassa aika leveissä neliömäärissä, mutta nyt neliöt ei lisäänny nykyisestä ja lisäksi säilytystila vähenee. Kellarikomeroa ei enää ole käytettävissä, ja vaatekaappien määrä vähenee kuudesta kahteen. Vaatehuonekin on nykyistä pienempi. Tulin siihen tulokseen, että on huomattavasti taloudellisempaa vähentää tavaraa kuin maksaa neliöistä. Sitäpaitsi ihan naurettavan iso osa mun omistamasta kamasta on ollut ihan turhaa. Ero tietysti vähensi tavaroita samantien puoleen, mutta joka tapauksessa arvioisin että omistan nyt ehkä kolmanneksen siitä tavaramäärästä mikä mulla oli hallussa kolmen vuoden takaisessa muutossa. Enkä edes elä mitenkään askeettisesti todellakaan :D Aiemmin muuttolaatikoita on ollut 1 per neliö ja lisäksi jätesäkkejä, pusseja ja kasseja ja tällä kertaa tilasin muuttolaatikoita vähemmän kuin puolet aikaisemmista määristä. Oon myös melko luottavainen että se riittää. Paikallisella Fb-kirppikselläkin pari ostajaa jo kysyi että myynkö mä kaiken omaisuuteni :D No, vaatteita oli kertynyt ihan helvetillinen määrä koska en vaan ikinä jaksanut käydä niitä läpi ja alkaa kirppistellä tai lahjottaa niitä mihinkään. Nytpä jaksoin! Ja kieltämättä se rahapino motivoi ihan kiitettävästi. Oon jo tienannut todennäköisesti riittävän summan uuteen kämppään tarvittaviin maaleihin, mikä olikin mun kuningasajatus tässä. Tosin en tiedä yhtään mitä maalit maksaa, mutta tuskin ihan miljoonia.

Vielä pitäis selvittää sähkösopimus- ja kotivakuutusasiat, mulla kun on jonkin aikaa kaksi asuntoa ja muutan pikkuhiljaa (koska muuttofirma olis ollut ihan tolkuton kustannus) niin tarvitsen vakuutuksia ja sähköä parin viikon ajan molemmissa asunnoissa. En tiedä miten pitää toimia. Raha-asiatkin pikkusen kiristää vannetta pään ympärillä, koska muuttaminen maksaa, laatikot maksaa, maalit maksaa, ja haluaisin myös rempata keittiötä ja sehän se vasta maksaakin. Mutta ei siinä vielä kaikki, koska mun vuosia palvellut vahvistin hajosi juuri ja hampaita kiristellen tuhlasin uuteen vahvariin monta sataa euroa. Arvatkaa toimiiko uusi vahvistin? Ei. Telkkarista katoaa ääni ja kuva vähän väliä jos katsoo Apple TV:n kautta mitään. Arvatkaa onko yritys vastannut reklamaatioon? Ei. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä toissapäivänä huomasin että mun silmälasien sankojen ruuveja pitää kiristää ja tein niin. Käyttämäni väline vaan valitettavasti PIKKUSEN LIPSAHTI ja kolahti lasien linssiin. Huokaisin helpotuksesta kun mitään jälkeä ei linssissä näkynyt, jatkoin hommaa, ja sitten pikkusen lipsahti uudelleen ja tällä kertaa linssiin tuli ihan kunnon naarmu. Parhautta! Silmälasien uusiminenhan onkin pirun halpaa hommaa, oikein ilokseen sitä kyllä ihmiset tekee. No, siitä saan sentään pikkusen kipurahaa kotivakuutuksesta mutta en tietenkään tarpeeksi. Olin silti iloinen korvauksesta, koska kesälomareissulla lainassa ollut 1200 euron kuvauskopteri sammui ilmassa ja tippui mereen, eikä vakuutus korvannut penniäkään. Kyllä ei lainassa tavara parane, joten harkitkaa tarkkaan lainaatteko tämännäköiselle emännälle ikinä mitään. -.-

Oon eksynyt todella kauas postauksen aiheesta, jos mitään varsinaista aihetta ikinä olikaan. Ai niin noi kynnet. Oon ihan vallan ihastunut MoYou Londonin Origamilaattaan, vaikka hyvin epäileväisenä sen tilasin. Sehän onkin tosi kiva! Leimauslaattaa katsomalla on jotenkin tosi vaikea hahmottaa miltä henkäyksenohuet kuviot kynsillä näyttävät, joten tämänkin lakkauksen lopputulos oli kiva yllätys. Lakkana käytin essien Baguette Me Notia ja leimauksessa Dashican neonviolettia.

Tulipahan taas hölistyä. Nyt meen kyllä nukkumaan, koska huomenna mun pitää töiden lisäksi soittaa mm. sähköyhtiöön ja saan keskivaikeaa ihottumaa pelkästä ajatuksesta. Mo!

Translation: I’m moving again and I’m stressed out and MoYou London Origami 03 is super fun to use. That’s my life in a nutshell :D

Continue Reading