Mitättömät asiat, jotka ärsyttää mua suunnattomasti

Disclaimer: luettelemani asiat ovat muiden todellisuudessa harmittomia eikä minulla ole mitään syytä ärsyyntyä niistä. Tiedostan sen. Se ei silti muuta mitään.

1. Formuloiden äänimaailma. Tarviiko tätä edes selittää?

2. Trampoliinit. Nuo nitisevät rumilukset ovat kyllä tämän vuosikymmenen leipäkone. Joka ikisellä pihalla sellainen on oltava, vaikka ne ovat rumia ku fan ja vievät ihan älyttömästi tilaa. Varma kevään merkki on se että joka pihalla näkyy murtuneen näköisiä miehiä taistelemassa trampoliinikehikoiden kanssa. Mä en oikein tiedä miksi tunnen tämmöstä pyhää vihaa trampoliineja kohtaan, koska eihän mun onneksi ole pakko sellaista hankkia, mutta asiaan SAATTAA vaikuttaa se että asun lapsiperheiden suosimalla alueella ja läheisen talon muksut tykkää mennä trampalle ja kiljua. Siis todella kiljua täyttä kurkkua ilman mitään järkeä koko sen ajan kun ovat trampalla, eli toukokuusta syyskuuhun. Kyseisen perheen tramppa vielä tietenkin nitisee ja natisee kuin vanha heteka, joten melusaaste on aika samalla levelillä formuloiden äänimaailman kanssa. Täällä pk-seudulla pientalojen pihat ovat pieniä ja neliöhinnat taivaissa, joten on vaikea kyllä käsittää miksi siitä sikahintaisesta 60 neliön takapihasta kukaan haluaisi uhrata valtaosan, tai käytännössä koko pihan, TRAMPOLIINILLE. Tässä meidänkin asuinalueella oikeesti varmaan 80 % pihoista on tramppa. Trampoliinittomien talouksien asukkailla on varmasti todella rentouttavaa loikoilla omalla terassilla kun molemmilla puolilla omaa pihaa pensasaidan takaa sinkoilee kiljuvat lapset :D Oon todella onnellinen että meidän lähimmillä naapureilla ei tramppaa ole, mutta eiköhän se ole vain ajan kysymys että sellanen tulee. Siinä vaiheessa rakennan kyllä jonkin 20-metrisen meluvallimuurin pihani ympäri :D ja ei, en ole lapsivihaaja. Olen tramppavihaaja and I was born with it.

3. Se kun pesen kasvojani ja vesi valuu paidan hihasta sisään ja rannekellon alle.

4. Curly Girl -hysteria. Tästä olen meinannut kirjoittaa jo oman postauksenkin, mutta koska musta tulisi silloin internetin epäsuosituin henkilö, päädyin piilottamaan CG-urputukseni tänne listan sekaan. Rakastan kiharoita ja olen aina halunnut kiharat hiukset itselleni, mutta nyt tuntuu että joillakin ihmisillä on mennyt uskonto ja hiustenhoito sekaisin keskenään ja KAIKKIALTA pursuava CG-hapatus on saanut mussa aikaan vastareaktion. Ensinnäkin: jos hiuksia ei ole koskaan hoitanut mitenkään, on melkein ihan sama mitä hoitoa niille tekee niin tulee huomaamaan kyllä positiivisen muutoksen. Jos kuivia hiuksia kosteuttaa, ne ovat paremmassa kunnossa. Ei CG-metodi ole tässä asiassa mikään Messias. Ei kai tämän pitäisi tulla uutisena kenellekään? Ymmärrän varsin hyvin että luonnonkiharaa tukkaa täytyy CG-metodin tyyppisin ohjein hoitaa jotta se pysyisi kunnossa, mutta sitä en ymmärrä että muut sekoavat tästä – varsinkin kun tuntuu että curly girlille pitää omistaa koko elämä. Jos noudattaisin orjallisesti metodin ohjeita, en varmaan voisi käydä kokopäivätöissä kun hiusten hoitoon menisi tuntikausia päivässä. Loput vuorokauden tunnit voisi sitten käyttää pellavansiemengeelin keittelyyn ja curly girl -facebookryhmässä mellastamiseen. Ja olen pahoillani, mutta suurin osa curly girl -metodilla aikaansaaduista hiuksista ei näytä todellakaan kovin hyvältä. Metodi on rajoittava, vaivalloinen, järjettömän aikaavievä eikä lopputulos useinkaan ole kummoinen. Plus se täyttää mun internetin stana. En ymmärrä.

5. Neilikat, jotka ostat nuppuvaiheessa ”jotta niistä olisi sitten pitkään iloa”, ja jotka ei sitten KOSKAAN AUKEA vaan elävät ja kuolevat nuppuina. Nytkin mulla on sellainen oksakasa tuossa maljakossa. KIUKKU.

6. Insta- ja blogijulkaisut, jotka on täynnä sellaista tyhjää pseudoviisautta ja merkityksettömiä elämänohjeita. ”Elämässä oppii kun antaa elämän opettaa ja kantaa sun ajatuksia joita opiskellaan elämän avainten avulla ja koetaan sisäisesti todella ne avaimet sydämessä” Siis inspiroituuko joku todella näistä? Ja jos inspiroituu niin mihin konkreettiseen se johtaa?

7. Pistaasipähkinät joiden kuori ei oo auki kunnolla.

8. Rintsikan olkaimen valuminen olkapäältä käsivarrelleaaaaaaa pelkkä tän kirjottaminen saa mut näkemään punaista!

9. Se kun hiukset on fabulous kotoa lähtiessä, ja sitten ulkona tuulee ja kaikkien muiden hiukset selviää siitä ongelmitta ja näyttää ihan samalta kuin ennen tuulenpuuskaa, mutta mun hiusten volyymista häviää tuuleen puolet ja jos hiukset oli sileät, ne on tuulen jälkeen pörröiset, ja jos ne oli kiharat, ne on tuulen jälkeen suorat. Tai no tuultakaan ei välttämättä tarvi, riittää että vaan menee ulos.

10. Se kun sivuotsatukasta irtoaa soiro, joka roikkuu keskellä naamaa nenän kohdalla, vaikka kaikki muut hiukset pysyy kasvojen sivulla niinku kunnon hiusten kuuluu.

Mikäs teitä tänään ärsyttää?

Continue Reading

Koti

Tajusin äskettäin, että en ole jakanut blogissa yhtään kuvaa nykyisestä kodistani. Haluaisin kovasti jakaa upeita, sisustusblogityyppisiä kuvia huushollistani, mutta mulla ei kertakaikkiaan ole sellaista kuvauskalustoa millä saisin huoneita kuvattua. Ei sillä että mulla olisi sisustuskaan Avotakka-materiaalia, mutta kuitenkin :D Kamerani linsseillä saa lähinnä yksityiskohtia kuvattua, ei kokonaisia huoneita. Mutta tässä kuitenkin pieniä palasia kodistani, jossa olen nyt noin puolitoista vuotta asustellut.

Artekin ruokapöytä (tai oikeastaan kaksi puolikasta pöytää) on ”lainassa” vanhemmiltani. Artekilla on erityinen paikka mun sydämessä, mutta valitettavasti niiden hintalaputkin on sen verran erityisiä että enempää Artekia ei vielä taloudestani löydy. Haaveilen erityisesti Artekin valaisimista, mutta toistaiseksi jäävätkin haaveeksi.

Ruokapöydän tuolit ovat ihan eri tyyliä kuin mun muut kalusteet, mutta ne ovat edesmenneen pappani tekemiä ja siten tärkeämpiä kuin mitkään ostetut kalusteet. Maalasin tuolit viime kesänä uudestaan, kun vanha maali oli jo tosi huonossa kunnossa.

Portaiden alla majailee tämän talon tärkein taulu :) Kastelukannu ja kukkaruukku on Jyskistä. Tykkään ihan älyttömästi tuon kastelukannun muotokielestä!

Portaiden alla on myös tämä sivupöytä, joka on oikeasti Jyskin kenkähylly. Mulla on näitä itseasiassa kaksi, toinen on eteisen vaatekaapissa tekemässä oikeaa kenkähyllyn työtään, mutta minusta tämä malli on niin näpsäkkä että turhaan tällaista kaapissa piilottelee!

Olohuone ja ruokailutila on samaa tilaa, joten yritän pitää pikkutavaran määrän suht vähissä ettei tila mene levottomaksi. Mulla on kuitenkin paha tapa ihastua kuosillisiin tekstiileihin. H&M Homen tyynynpäälliset on yksi heikoista kohdistani. Mulla on tietenkin omat tyynynpäälliset joka vuodenaikaa varten….myös kuvissa näkyvä ruosteenpunainen torkkupeitto on H&M Homesta.

Muuttovaiheessa asunnosta maalattiin kaikki seinät ja lisäksi vaihdoin keittiöstä kaappien ovet. Asunto on vain jokusen vuoden vanha, joten keittiön rungot ja laitteet oli käytännössä uusia, mutta kaapinovina oli karseat harmaanvihreät ”ikkunakuvioidut” ovet jotka sai keittiön näyttämään 90-luvulla tehdyltä. Myin vanhat ovet Torissa ja ostin keittiöfirmalta uudet ovet ja vetimet. Tuo keittiön välitila on edelleen vaiheessa – en pidä tuosta vaaleanpunertavasta sävystä enkä laattamallista, mutta en oikein tiedä mitä sille kannattaisi tehdä. Olen miettinyt laattojen maalausta, mutta se ei pelasta tuota laattamallia enkä muutenkaan ole ihan vakuuttunut siitä että maalattu laatta näyttäisi hyvältä. Lieden ja laattojen välillä on niin vähän tilaa, ettei välitilalevykään ole vaihtoehto ja laattojen poistaminen on liian kallis ja suuri duuni, siinä kun menisi valaistuskin uusiksi. Äh. Ehkä pohdin asiaa vielä toiset 1,5 vuotta…

Makkari on tiukan mustavalkoinen, mitä nyt mun possuilunurkkaus vähän rikkoo simppeliä linjaa :)

Siinä nyt joitakin nurkkia! Kiinnostaako teitä nämä kodin palaset, vaikkei tämä varsinaisesti sisustusblogi olekaan?

Ihanaa sunnuntaita kaikille ja tsempataan yhdessä toisiamme maanantaiaamua varten, kun pitää repiä itsensä ylös KESÄAJASSA. :D EDIT: kiitos tarkkanäköisten lukijoiden, sain oppitunnin sekä päivämääristä että googlettamisesta….palataan siihen kesäaika-asiaan sitten viikon kuluttua :D

Continue Reading

Somelöytö menneisyydestä

Heippa! Mun viime viikko oli aivan tolkuttoman kiireinen enkä kertakaikkiaan ehtinyt blogin pariin vaikka olisin halunnut, pahoitteluni siitä. Mun piti tänään julkaista jotakin kosmetiikkaan liittyvää, mutta luiskahdin memory lanelle ja mun on _pakko_ jakaa tää teidän kanssa! Muistatteko sen ajan, kun Facebook oli aika vasta tullut suuren yleisön tietoisuuteen ja siinä ei ollut oikein mitään järkeä? Facebookissa haalittiin kavereita, heitettiin niitä kavereita lampailla, tökittiin, tarjottiin virtuaalioluita ja pelattiin pelejä. En oikein tajunnut koko sivuston ideaa hetkeen, mutta muistan pelanneeni ihan mielissäni erilaisia pelejä ja täyttäneeni n+1 erilaista ”mikä leipä olisit” -tyyppistä kyselyä. Liityin Facebookiin 2007 ja silloin oman seinän kustomointi ja rakentaminen oman näköiseksi oli hillittömän tärkeää, sillä kaikki keskustelu fb-kavereiden välillä käytiin omilla seinillä ja se seinä oli kuin oman itsen käyntikortti. Omaa Facebook-identiteettiä rakennettiin erilaisten fanituskohteiden ja verkostoryhmien kautta (elokuvat, kirjat, musiikki, koulut…). Ryhmät muistuttivat silloin enemmänkin Irc-Galleriasta tuttuja ryhmiä, joiden sisällä ei varsinaisesti tapahtunut mitään, mutta joiden nimet tulivat näkyviin omalle sivulle ja kertoivat siten käyttäjästä erilaisia asioita. Muistan kuuluneeni Irc-Galleriassa esimerkiksi hyvin tärkeään ”miksi banaaneissa on naruja :(((” -ryhmään, mutta ei nyt mennä Galtsuaikoihin sen enempää :D

Muistiinpanot oli tosi iso juttu myös, ja muistiinpanojen kautta kiersi supersuosittuja kyselyhaasteita. Vähän kuin lapsuuden ystäväkirjat. 25 satunnaista faktaa itsestäsi -kiertokirje oli varmaan suosituin muistiinpanojen kyselyhaaste koskaan, ja pari päivää sitten FB:n muistot-toiminnallisuus toi tän yli 10 vuotta vanhan kiertokirjeen mun silmien eteen. Aattelin että pakko jakaa teidän kanssa muutama poiminta tuosta kiertokirjeestä. Sanoisin, että valitettavan vähän oon vuosikymmenessä muuttunut :D

”Kerron avoimuuspäissäni lähes vieraille ihmisille asioita itsestäni, joita heidän ei missään nimessä tarvitsisi minusta tietää. Olen avoimuuspäissäni usein. (toim huom nykyisyydestä: tämä ei viittaa alkoholinkäyttöön vaan sellaiseen valheelliseen luottamuksen tunteeseen. Pasilaa katsoneet tietävät tän termin.)

Luotan liikaa ihmistuntijan taitoihini, koska kuvittelen ettei kukaan sellainen ihminen voi olla epäluotettava m*lkku, jolla on hauska nauru. —> johtaa kohtaan 1.

Olen vakuuttunut siitä, että ihmisillä joilla on ärsyttävä nauru, on myös huono huumorintaju. Ja että he ovat muutenkin ihmisinä jokseenkin tylsiä.

Inhoan monia asioita, kuten kolikoita, lokkeja, puluja, kovaa tuulta, tulostimia (koska ne ei ikinä toimi) ja ylipäänsä tavaroita jotka ei toimi, kiljumista, puhumista ruoka suussa, laukkuja joiden pohjalla on hiekkaa tai muuta paskaa ja niin edelleen. Nii ja koruja. En käytä koruja, paitsi jos koruilla tarkoitetaan nahkaisia asioita jotka laitetaan ranteeseen.

Arvostan hyviä käytöstapoja ja kohteliaisuutta. Silti mun jutut on keskimäärin törkeitä ja loukkaavia ja muutenkin hyvän maun tuolla puolen. Valitettavasti en myöskään aina osaa pitää naamaani kiinni silloin kun pitäisi. Kompensoin sitä pitämällä ihmisille ovia auki, teitittelemällä ikäihmisiä ja tsillai. Jos on oikeissa tilanteissa hyväkäytöksinen, saa lopun aikaa vittuilla vapaasti.

Minun on äärimmäisen vaikeaa kestää sitä, jos joku on minuun tyytymätön tai jos olen tuottanut pettymyksen jollekulle. Paitsi jos se joku on ärsyttävä ja typerä muutenkin.

Olen kohdan 8 mukaisessa tilanteessa usein, koska olen aina myöhässä, nukun säännöllisesti pommiin, unohdan KAIKEN useista muistutuksista huolimatta ja saamattomuuskin vaivaa. Myöhästyn silloinkin, kun tapaaminen on minulle tärkeä, ja unohdan nekin asiat, jotka merkitsevät minulle paljon. 

En hahmota aikaa enkä osaa käyttää sitä tehokkaasti. Mun maailman aika vaan valuu johonkin mustaan aukkoon. Siksi en ikinä ehdi tehdä mitään, vaikka en yleensäkään tee yhtään mitään. Elämäni paradoksi.

Mun huumorintaju venyy lähes mihin tahansa, mutta jekuissa menee raja. Suutun ns. vitusti, jos joku tekee mulle jekkuja tai muita huijauksia ja muut nauraa mun kustannuksella. Minusta se vaan on nöyryyttävää. En myöskään tee jekkuja itse kenellekään. Kylläpä jekku onkin muuten ärsyttävä sana.

Olen mallikas suomalainen, koska olen asunut koko elämäni kuuden kilometrin säteellä, rakastan Lappia, olen tosi kateellinen kaikille kaikesta ja arvostan luterilaista työmoraalia ja vaatimattomuutta. Jostain syystä kuitenkin koen, että ansaitsisin määrättömästi rahaa tekemättä mitään sen eteen. Harmi ettei realiteetit oo mun kanssa samaa mieltä. En myöskään haluaisi asua Lapissa, koska siellä ei ole mitään. Sitäpaitsi inhoan murtsikkaa enkä pidä graavilohesta. Oikeastaan olen aika huono suomalainen. 

Syön noin 5-6 kertaa päivässä, koska olen nälkäisenä toimintakyvytön raivohullu (hyvä yhdistelmä) ja tiputan kaikki tavarat käsistäni. Ei oo varaa sellaiseen.

Varpaat on todella ällöttäviä ja mun mielestä ihmisten olisi pitänyt syntyä sukat jalassa.

Olen asunut reilun vuoden Ruotsissa. Opin yhden ruotsinkielisen sanan ja ajoin pyörällä postilaatikkoon pahki, kun joku perkele oli ottanut mun pyörästä apurattaat pois. Onneksi siinä pyörässä oli sellainen iso oranssi huomioviiri, niin postilaatikko näki jo kaukaa lähestyvän tuomiopäivän.

En uskalla katsoa kauhuleffoja. CSI on siinä rajoilla. Sain elämäni trauman kun katsoin Paholaisen asianajajan luullen sen olevan normaali oikeussalidraama. Lukiossa katoin Kuudennen aistin enkä nukkunu kolmeen yöhön. Kuulin vauvan itkua joka paikassa ja kun yritin nukkua, kuvittelin että joku seisoo mun sängyn vieressä ja valaisee mua taskulampulla. Pahin leffan kohtaus oli se, kun se nuori kuollut jätkä näytti ensin ihan normaalilta ja sit kun se käänsi selän, sen takaraivo oli ammuttu ihan tohjoksi. Alleni meinasin paskoa. Puuh.

Mun mielestä ruokaa voi syödä lattialta, jos ruoka on ollut siinä alle 5 sekuntia.”

Muistan ihan tosi monta muutakin kiertokirjekyselyä joille oon vuosien jälkeen ihan hiessä nauranut, mutta moni on kyllä poistunutkin erilaisten sovelluspoistojen (tai omien siivoustoimieni) vuoksi. Mitä te muistatte vanhasta Facebookista? Jos joku muukin löytää Facebookistaan tämän saman 25 kohtaa -kyselyn ja kopioi siitä pikku pätkän kommenttiboksiin, annan aplodit ja oon iloinen koko päivän! :D

Continue Reading