Vuosi paketissa

Mulla on kyllä nyt vähän huono bloggaaja -olo, kun olen nämä jouluaatot ja uudet vuodet ja muut virstanpylväät missannut blogin puolella vallan kokonaan. Ja oikeastaan kaiken muunkin internetissä tapahtuneen. En ole koskenut tietokoneeseen juurikaan koko joululoman aikana, joten olen kokonaisvaltaisesti pihalla. Vuoden parhaat kosmetiikkatuotteet, kivoimmat lakat ja kauneimmat lakkaukset jäävät tänäkin vuonna listaamatta. En tosin ole vielä kertaakaan saanut kyseisiä postauksia aikaiseksi, joten ehkä tämä ei ole mikään varsinainen uutinen…

Tänä vuonna tapahtuneet asiat ovat kyllä omiaan selittämään hajanaista bloggaustyyliä ainakin osittain. En voi väittää olevani erityisen organisoitunut tyyppi muutenkaan, mutta nyt on vaan tapahtunut poikkeuksellisen paljon poikkeuksellisia asioita.

.
.

Tammikuussa kuoli Bobby, ja se oli niin yllättävä ja järkyttävä asia että siitä toipuminen kesti pitkään. Osittain se on ehkä vieläkin käynnissä, tai ainakin mulla on kamala ikävä sitä erityislaatuista koiraa.

Helmikuussa aukesi Purkkimafia, ja avajaisia edelsi aikamoinen säätö vanhan blogipohjan ja uuden sivuston konnankoukkujen kanssa. Bloggausinto nousi Purkkiksen myötä ihan uusiin sfääreihin ja tuntui, että viimeinkin on sopiva hetki laajentaa kirjoitusten aihepiiriä muuhunkin kosmetiikkaan kuin vain lakkoihin. Päätös oli tarpeellinen ja hyvä, sillä pakkohan tätä kosmetiikkainnostusta jonnekin on purkaa. Toivottavasti ootte tykänneet muutoksesta :) Helmikuussa tapahtui muutakin: Rieha syntyi. Päätös pennun ottamisesta tapahtui sekä vahingossa että itsestään, me kun alettiin oikeastaan vasta varovasti harkita asiaa ja sitten sopiva kasvattaja ja pentue osuikin jo kohdalle ja yksi asia johti toiseen. Impulssiostos :D Uskon kyllä, että nopea päätös pennun ottamisesta auttoi meitä pääsemään eteenpäin Bobbyn menetyksen jälkeen. Oli jotakin kivaa odotettavaa ja suunniteltavaa.

Maaliskuussa olin ihan liekeissä blogin suhteen ja sain päivitysrytmin tiiviiksi ja säännölliseksi ja olinpas Me Naisten haastattelussakin tämän harrastukseni tiimoilta (aihetta sivuava postaus täällä). Tätä mulle täysin epätyypillistä säännöllisyyttä kesti tasan sen kuukauden, sillä huhtikuussa lähdettiin koko laajennetun perheen voimin Berliiniin IT-tuen ostamalle yllätysmatkalle ja sinne upposi postauspuskurini, enkä sitä enää takaisin saanut koottua, koska reissun jälkeen arki pyörähti ympäri Riehan astellessa taloon.

.
.

Rieha ei ollut mikään maailman helpoin pikkupentu. Se rähisi ja tappeli vastaan aina kun ei saanut tahtoaan läpi, puri kuin pieni perkele, oli koko ajan energinen ja tuntui nukkuvan ainoastaan 01-04 välisenä aikana. Samaan aikaan kun sitä räyhähenkeä piti yrittää kouluttaa ja opettaa, piti huolehtia myös Vimmasta ja tavallisesta arjesta, kuten töissäkäymisestä. Huhti-toukokuu meni ihan sumussa, enkä nyt edelleenkään oikein tajua missä välissä syntyi päätös asunnon vaihtamisesta. Pentupsykoosin tulos ehkä? Joka tapauksessa, toukokuun lopussa meidän koti oli jo myynnissä ja sehän tiesi asuntonäyttöjä ja kaikkea mahdollista säätöä. Sopivasti Riehakin mursi varpaansa ja sitten se tassukin tulehtui ja kaikkea muutakin upeeta ja mahtavaa kävi. Jep jep. Kevään tunnelmia kuvaa täydellisesti tämä postaus. Huh, tuota aikaa en varsinaisesti enää kaipaa, vaikka se olikin jännää ja vauhdikasta…

Kesäkuussa tehtiin kaupat uudesta kodista ja samaten tehtiin myös impulssipäätös Ranskan matkasta, johon meillä ei oikeastaan olisi kyllä ollut aikaa. Mutta pitihän sitä parisuhteen 10-vuotispäivää jotenkin juhlistaa. Heinäkuussa lähdettiin sille reissulle ja palattiin vain muutamaa päivää ennen muuttoa. ”Eihän meille tuu ees kiire!” No joo eipä vissiin. Tunnelmia täällä. Heinäkuussa oli vissiin joku kesälomakin, mutta ei se kyllä kovin lomalta ehtinyt tuntua :D

Elokuussa muutettiin uuteen kotiin. Muuttoviikolla Vimmalla alkoi juoksu ja samaan syssyyn sille tuli virtsatieinfektio, ja Rieha oli ripulissa ja sitten korvatulehduksessa, aika peruskuvio siis… Mulla oli kova huoli Vimmasta, koska se oli jotenkin iloton ja kummallinen. Blogi jäi pienelle muuttotauolle näissä tunnelmissa elokuun ensimmäisellä viikolla. Kaksi viikkoa myöhemmin Vimma kuoli. Jouduin toistamiseen samana vuonna jättämään jäähyväiset rakkaalle perheenjäsenelle. Bobbyn ja Vimman kuoleman tuoma suru jäi asumaan.

.
.

Lokakuussa hulinoin kauneusmessuilla sekä Helsingissä että Tallinnassa. Ja hei, mun puhelin toimii sukelluksesta huolimatta edelleen! Kotona alkoi taloyhtiön lämmitysremontti, joka ei tietenkään mennyt ihan putkeen kaikilta osin, mutta toistaiseksi meidän asunto on kunnossa. Onneksi. En olis ehkä kyennyt kestämään mitään massiivista vesivahinkoa tai muuta damagea.

Marraskuussa otin projektiluonteisen sivutyön päivätyöni lisäksi, sekin hetken mielijohteesta tottakai, ja järkkäsin pikkujoulut bloggaajakollegoille. Riehalla alkoi esiintyä lievästi sanottuna pieniä viitteitä murrosiästä. Lopputuloksena muuten mun olkapäästä kosahti kiertäjäkalvosin. Sitä en ookaan tainnut muistaa mainita täällä… arjen valtasi taas hallittu kaaos eikä aika riittänyt. Mihinkään. Stressi oli aika huippulukemissa.

.
.

Joulukuussa meidän kämpässä riitti hulinaa, sillä vieraita oli molemmista suvuista vuorotellen. Joulureissu pohjoiseen kesti viikon, ja sen jälkeen perheaika jatkui täällä pk-seudulla ja viimeiset vierailijat lähti nyt vuoden ensimmäisenä päivänä.

Ja nyt mä istun sohvalla kirjoittamassa tätä juttua ja mietin, että jumalauta mikä vuosi mulla on ollut. Varmaan viiden vuoden tapahtumat puristettuna yhteen. Näin jälkeenpäin ajateltuna on täysin käsittämätöntä että en saanut esim. vatsahaavaa. En tiedä mitä toivoisin vuodelta 2016, mutta sanotaanko että ehkä vähän rauhallisempi tahti vois olla :D

Vuosi sitten vuoden vaihtumisen tiimoilta kirjoitin näin: ”Joululomaa on vielä jokunen päivä jäljellä ja toiveissa on, että saisin aikaiseksi muutaman etukäteen ajastetun postauksen. Arkea helpottaisi huomattavasti, jos postauksia olisi aina valmiina vaikkapa yhdeksi viikoksi. En sano tätä uuden vuoden lupaukseksi koska niiden ennuste on yleensä varsin huono, joten kuvailisin tätä ehkä ennemminkin pitkän tähtäimen suunnitelmaksi. Mun tapauksessa niidenkin ennuste on kyllä huono, mutta aina kannattaa yrittää…” TJOOH eihän se suunniteltu postausrytmi ihan toteutunut..ei tainnut tuon kirjoittanut Emma vielä tietää, millaiseen sekoiluun ja kaaoksen vuosi tulisi menemään :D Nyt oon tyytyväinen siitä, että oon ylipäänsä saanut pidettyä blogin olemassa ja pari viikon mittaista taukoa on olleet ihan suunniteltuja. Jospa nyt armon vuonna 2016 kokeilis sitä suunnitelmallisempaa kirjoitus- ja julkaisurytmiä…

Kynsillä on muuten CND:n viininpunainen creme Rouge Rite ja OPI:n uusimman talvikokoelman glittertekstuuri Super Star Status. Rouge Rite oli koostumukseltaan aavistuksen tahmea, mutta levittyi kuitenkin nätisti ja peitti kahdella kerroksella. Lumihiutaleleimaukset on tehty muistaakseni A Englandin Excaliburilla. Valitsin kynsille CND:n Vinylux -lakan, koska tein lakkauksen joulureissua varten ja tarvitsin lakan joka kestää kynsillä pitkään. Vinyluxit on siihen tarkoitukseen loistavia valintoja. Olen tehnyt lakkauksen 21.12. ja se on mulla kynsillä edelleen…ei oo enää lasten katseltavaa kylläkään. OPI:n Super Star Status on hyvin vastaavanlainen kuin It’s Frosty Outside, mutta Superissa on kultaisia glittereitä hopeisten sijaan. Nätti ja hyväkäytöksinen lakka, kuvissa kaksi kerrosta.

(CND Rouge Rite saatu.)

Translation: This is my Christmas mani…that I’m actually still wearing o.O The wine red creme is CND Vinylux Rouge Rite, two coats. The silver texture with golden glitters is OPI Super Star Status from the Starlight Collection. Very wearable and pretty shade. Stamping was done with A England Excalibur, my go-to silver stamping polish.

Happy New Year everyone! let’s make it a good one :)

Continue Reading

Syksy siellä joulu täällä

yves rocher kynsilakat

Kävin viime perjantaina sivistämässä itseäni konsertissa. Mun kaveri ehdotti Samuli Edelmannin konserttia joskus aiemmin syksyllä ja mä olin mukana ideassa jo puolessa välissä lausetta. Samulin ääni on aivan täydellinen. Jos myyntiin tulis levy jossa Samuli lukee läpi puhelinluetteloa, ostaisin sen. Itse asiassa ostaisin sen mieluummin kuin Samulin oikean levyn, koska vaikka herran ääni on jumalainen, musiikki on kyllä aivan kamalaa. Paitsi Palava pää, se on hyvä. Loput – hell no.  Joka tapauksessa, tuumin että joululaulut + Samulin ääni = nirvana. Konserttipäivänä sää oli kivan tunnelmallinen ja joulurauhaa henkivä: pikimusta pimeys, julma kaatosade ja helvetillinen tuuli. Oltiin lähes samalla porukalla liikkeellä millä vedettiin läpi parin vuoden takaiset hääkimarat (osat 1, 2, 3 ja 4), joten säädöltä ei vältytty tältäkään kertaa. Lähdettiin matkaan autolla, liian myöhään tietenkin, ja aikaa parkkipaikan löytämiseen jäi runsaat kaksi minuuttia. Ainakin. Ei siis hädän päivääkään. Varsinkaan kun tuuli niin hulluna, ettei meinattu saada auton ovia auki…

yves rocher kynsilakat
.

Pahemminkin olisi voinut käydä, koska mä olin vakaasti menossa Samuli Edelmannin konserttiin Tuomaankirkkoon (jota ei varmaan ole edes olemassa), toinen kavereista oli menossa Kauneimmat Joululaulut -konserttiin Tuomiokirkkoon (not even close) ja toinen Samuli Edelmannin joulukonserttiin Temppeliaukion kirkkoon. Onneksi kuskina ollut osui lähimmäs, koska sitä Tuomaankirkkoa me etsittäis varmaan vieläkin. Temppeliaukio oli oikea paikka ja Samuli oikea esiintyjä, mutta ei se joulukonsertti ollut vaan osa Hiljaisuuden valo -kiertuetta ja niinpä me sitten kuunneltiin uudelleensovitettuja virsiä siellä. Mutta ei siinä mitään, miellyttävä konsertti se oli joka tapauksessa. Harmi vaan että mulla on nyt neljä päivää soinut päässä joku virsi kuolevasta siemenestä ja se alkaa jo pikkuhiljaa masentaa…mutta kokemuksen kruunasi kyllä aivan holtiton nauruitkukohtaus konsertin jälkeen. Kirkon sisäpihalla ei juuri tuullut ja avasin sateenvarjoni. Oon kato optimisti. Välittömästi sisäpihan kallioseinämien ulkopuolella muutuin Maija Poppaseksi sateenvarjoni kanssa siinä myrskytuulessa – tai oikeastaan en ollut Poppanen, koska se eukko lensi. Mä sen sijaan en päässyt eteen enkä taakse, koska joko varjo kääntyi ympäri TAI siitä tuli tuulta läpäisemätön kilpi, jota en jaksanut työntää tuulta vasten eteenpäin. Valitsin tutun toimintamallin eli hysteerisen naurukohtauksen ja täyden toimintakyvyttömyyden. Toinen kavereista hirnuu vieressä minkä ehtii ja toinen huutaa muutaman kymmenen metrin päässä sivukadulla ”miksi et avannu sitä täällä ei täällä tuule juuri yhtään” (lue: tuuli ainakin 15 m/s).

Ritarillinen vieressä lollannut toverini onneksi lopulta pelasti mut pinteestä ja päästiin etenemään Dennisiin pitsalle, jossa suurin osa ajasta meni siihen, että yritin selittää käsityskyvyttömälle ystävälleni Star Wars -elokuvien järjestystä. Ystäväni on ihmeellisen älykäs ihminen, mutta tätä Star Wars -juttua se ei kertakaikkiaan tajunnut (ju nou, ne uusimmat Star Wars -leffat sijoittuu oikeasti koko saagan alkuun ja ne vanhat leffat on osat 4,5 ja 6. En oo Star Wars -fani enkä ole nähnyt kaikkia niitä elokuvia, mutta tämä nyt on yleistietoa). Olin epätoivoinen ja demonstroin asiaa viinilasein ja maustepulloin. Tiedoksi nyt teillekin, että ne aikoja sitten tehdyt klassikkoleffat on tabasco, tabasco kakkonen ja suola. Uudemmat leffat on viinilaseja. Eli kolme viinilasia tulee ennen tabascoja ja suolaa. Miks musta ei tullu opettajaa? Oon niin hyvä konkretisoimaan! Autossakin vielä suunniteltiin, pitäiskö joulun välipäivinä katsoa viinilaseja vai tabascoja :D

Löyhä aasinsilta tässä on se, että koska olin joulukonsertissa joka ei ollutkaan joulukonsertti, esittelen nyt arkistoon unohtuneet joulukynnet jotka ei olekaan joulukynnet. Kuten sanoin, aasinsilta on löyhä.

.
.

Kynsillä on Yves Rocherin oranssinpunainen creme Orange Cosmos, joka tupsahti käsiini miittikassista. Lakka on ensimmäinen jota Yves Rocherilta kokeilen ja HELLOU miten hyvälaatuinen se olikaan! Sutikin oli ihanan leveä. Kaksi superhelppoa kerrosta ja ihana syksyinen sävy.

.
.

Ruskeat vaahteranlehdet on leimattu Rican Mother Earthilla Born Pretty Storen laatasta BPL-026. Aivan hullun kiva laatta muuten! Holokimallusta kynsille tuo yksi kerros KBShimmerin Prism Break -lakkaa.

.
.
.
.

Tää postaus jäänee historiaan surkeimmasta aasinsillasta ikinä. Olen pahoillani. Ja vielä syksykynnet keskellä joulusesonkia? Huoh, tää kynsien katkeaminen ei todellakaan tullut hyvään aikaan. Mun kaoottinen kuva-arkistoparkani on lopullisesti sekaisin.

No ei mulla muuta, mitäs teille? :D

Translation: Yes I’m aware that it’s December and I’m publishing an Autumn mani. My photo archives are a mess :’D Polishes used here are Yves Rocher Orange Cosmos, Rica Mother Earth for stamping and KBShimmer Prism Break. 

Continue Reading

Hallittu kaaos

Mulla on iiihan pikkasen kiireinen elämä tällä hetkellä. Töissä on tulipalokiire ja se näkyy työpäivien venymisenä ja stressinä, joka tuntuu jo pysyvältä olotilalta. Harrastukset vie kolme iltaa viikossa ja tavallisten liikuntajuttujen rinnalle on tullut nyt myös koirakouluhommat, jotka tosin onneksi ovat viikonloppuisin. Riehalla alkaa olla liikunnan tarve jo niin suuri, että lenkitykseenkin pitää varata reilusti aikaa joka päivä. Blogipostausten kirjoittamisessa ja kuvien käsittelyssä olen yhtä hidas kuin ennenkin. Ja nyt mulla on vielä sivutoiminen työkin ainakin jonkin aikaa. Joku voisi väittää, että osa-aikaisen sivuduunin ottaminen tämän kakun koristeeksi ei ehkä ollut elämäni fiksuin idea, mutta minäpä olenkin tottelematon ja eri mieltä.

.
.

Mulla olis motivaatio enemmän kuin kohdillaan näiden sivuprojektien ja blogin kanssa, mutta olosuhteet on vastustaneet ihan huolella. Ensin mulla posahti käsi (se sama rasitusvamma joka on vihoitellut aiemminkin, mutta tällä kertaa äityi siihen kuntoon että jouduin saikulle muutamaksi päiväksi), ja kun se elpyi, mun tietokone alkoi tehdä päättäväisesti harakiria. Kone käynnisti itsensä jatkuvalla syötöllä uudestaan mikä teki työskentelyn koko lailla mahdottomaksi. No, kun siitä selvittiin, alkoi ihana putki ihania yökylävieraita ja viimeiset viikot ovatkin menneet siskojen ja muiden kyläilijöiden kanssa hengaillessa. Joku astetta nohevampi kaveri olis varmaan jo kirjoitellut tänne että kuulkaas, nyt loppuu tunnit kesken joten pidän pari päivää radiohiljaisuutta ja palaan kun vieraat on lähteneet/kone toimii/ei tee mieli sahata omaa kättä irti/olen saanut töitä urakoitua tms. Mutta ehei, en minä suinkaan sellaista…minä vaan uppiniskaisesti ryskään eteenpäin ja rähisen että prkl kun ei mitään ehi vaikka jatkuvasti muka jotakin tekee. Tilanteen viimeistelemiseksi ilmoitin myös järjestäväni isohkot blogiaiheiset juhlat nyt marraskuussa. Ettei kato tekeminen lopu. :D Nii joo ja olihan meillä se lämmitysremonttikin muuten, meinas jo unohtua. Viisi päivää ilman lämmitystä ja lämmintä vettä. Onneksi oli irtopattereita ja suomalaista sisua suihkussa.

.
.

Keväällä kirjoitin kiireisestä aikakaudesta ja kuvittelin silloin ihan tosissani, että tässä vaiheessa vuotta mulla olis niin paljon aikaa etten tietäisi mitä sillä kaikella teen. Sittemmin olen kuvitellut, että kunhan paahdan joululomaan saakka, niin sitten alkaa ”se normaali arki”. Nyt alkaa tuntua, että ehkä tämä kaikenmaailman tohotus on juuri sitä mun normaalia arkea ja suvantovaihetta ei ole tulossakaan. Hmm. En tiedä mitä mieltä olen siitä :D Mulla on kyllä ihan hyvä stressinsietokyky enkä tälläkään kertaa aio kiireistäni valittaa saati kerjätä sääliä, koska olen kaikki harrastukset, projektit ja muut ihan itse itselleni kasannut. Työkiireille en nyt voi mitään ja se kuuluu duunin luonteeseen. Sen myönnän, että sorrun kyllä helposti teatraaliseen hommien listaamiseen, koska laiska töitään luettelee, kuten tämäkin postaus osoittaa. Mutta eipä ne hommat huokailemalla lopu vaan tekemällä. Eniten harmittaa se, että nykyään koko ajan on pakko tehdä tai vähintäänkin tuntea syyllisyyttä jos hetken katsoo Modern Familya tekemättä mitään. Harmittaa kyllä sekin, etten ehdi postata niin usein kuin haluaisin, sillä aiheita ja sanottavaa olisi portaali täyteen.

.
.

Jos saisin päättää, heittäisin kaikki muut tekemiset kuuseen hetkeksi ja keskittyisin tekemään vain ja ainoastaan blogihommia, mutta nyt työjutut on kasaantuneet sen verran että hampaita kiristellen joudun ilmoittamaan muutaman päivän kirjoitustauosta. Turhauttaa julkaista postauksia joita olen tehnyt verran kieli vyön alla ja yötä myöten valvoen, tai vaihtoehtoisesti kirjoittanut lauseen siellä, toisen täällä ja lopputulos on sillisalaattia. EI NÄIN. Nyt päätin, että teen muutaman päivän rästiin jääneitä töitä, valmistelen postauksia ja jatkan sitten tavanomaisen epäsäännöllisellä rytmilläni. Tason nousua tuskin on odotettavissa, mutta jospa hieman säntillisempää touhua sentään. Ultimaattisena haaveena on myös se, että ehtisin joskus lukea muitakin blogeja kuin tätä omaani ja ehkä peräti kommentoida! Huhhuh, aikamoinen tavoite…

Tämänhetkistä mielenmaisemaani osuvasti kuvaavat kynnet olivat aivan erityisen mieluisat. Tein lakkauksen Tallinnan reissulle, ja koska lakkauksen piti kestää hyvänä monta vuorokautta, valitsin lakaksi CND Vinyluxin. Puhtoisen vaaleanpunainen sävy on nimeltään Winter Glow (saatu) ja se kuuluu uunituoreeseen Aurora-kokoelmaan. Edellisestä vaaleasta Vinyluxista poiketen Winter Glow levittyi helposti ja tasaisesti. Kuvissa kolme kerrosta.

.
.

Sotkuinen kuvio on tehty leimaamalla. Roiskekuvio on Bundle Monsterin laatasta BM-416, mutta kynsille se ei ihan sellaisenaan päätynyt. Tekoprosessia on vaikea kuvata, koska en itekään oikein oo varma mitä tuli tehtyä, mutta käytin mustaa ja valkoista leimauslakkaa, sekoittelin niitä laatalla vähän keskenään jotta osa kuviosta muuttuisi harmaaksi ja leimasin kynsiin päällekäin osittaisia kuvioita. Kynsillä on siis periaatteessa tuplaleimaus, mutta toisella leimauskiekalla en enää käyttänyt kokonaista leimakuviota. Tykkäsin näistä kynsistä ihan poskettomasti ja siksi vähän harmittaakin, etten takuulla kykene enää koskaan samanlaiseen lopputulokseen, kun tämäkin oli oikeastaan vahinko.

.
.
.
.

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Nyt aion mennä lakkaamaan kynnet, kun edellisestä lakkauskerrasta on pöyristyttävät kahdeksan vuorokautta. Huomenna sukellan sitten työputkeen. Palataan astialle muutaman päivän kuluttua. Sillä välin, kertokaahan mielipiteenne. Mistä vaan. :)

Translation: I’m insanely busy right now that I have to put this blog on hold. Nothing major though, just a few days. I have to work a lot this week so I’m dedicating all my time to that. (Although believe you me when I say that I wish it was the other way around – blogging all the time and putting work on hold :D) I the meantime feast your eyes with this chaotic splatter mani! I have to say that this is one of my favorite manis I’ve done this year. And this was an accident! The base is CND Vinylux Winter Glow from the new Aurora collection (press sample) and the splatter image is from BM-416 plate. I used black and white stamping polishes, mixed them together on the plate to create grey and stamped each nail twice using only parts of the stamping design. It was really simple to do but difficult to explain. I like how each nail is different :)

Well, now it’s time to paint my nails and then prepare myself to upcoming hectic days. Thanks for visiting and see you in a few days :)

Continue Reading