Kauniita uutuuksia The Body Shopilta

En tiedä samaistuuko kovin moni teistä tähän tunteeseen, mutta jaan sen silti: joskus eteen tulee niin viehättäviä tuotepakkauksia ja -kokoelmia, että niitä valokuvaa hymy huulilla eikä malta lopettaa ja postaukseenkin haluaisi vyöryttää kymmeniä valokuvia. Tämän päivän jutun purnukat ovat juuri sellaisia. Tuoksumaailma ei ole sellainen mihin yleensä lankeaisin, mutta silti pidän tuotteista tosi paljon, koska kokonaisuus on niin harkittu ja naisellinen ja söpö että oksat pois!

The Body Shopin uutuudet ovat sellaisia, joita aina odotan kieli pitkällä ja poikkean liikkeen ohi kulkiessani lähes poikkeuksetta nuuskuttelemaan uusia tuotteita ja vanhoja suosikkeja. Virgin Mojito oli niin uskomattoman timanttinen tuotesarja, että sen jälkeen rima on uutuuksien suhteen nostettu kyllä todella korkealle. Tänä vuonna The Body Shop täyttää 40 vuotta, ja sen kunniaksi tuotevalikoiman jatkoksi lanseerattiin ylellinen British Rose -tuotesarja.

.
.

British Rosessa ollaan kyllä onnistuttu mahdottoman hyvin. Taustatarina, pakkausten ulkomuoto, tuoksu ja valikoima on kaikki ihan napakymppejä. Tuoteperheen autenttisuus on haluttu varmistaa käyttämällä tuotteissa ainoastaan Englannin Herefordshiressa kasvatettuja luomuruusuja, jotka tislataan vuoristoveteen. Epäilemättä mukana on myös yksisarvisen taikapölyä ja kaikkea muuta ihanaa. Pakkauksissa on modernin naisellinen ulkomuoto ja mikä tärkeintä, ruusun tuoksu ei ole esanssinen. Yleensä kaikki ruusuntuoksuinen saa mut lähinnä yökkäämään, mutta British Rosen tuoksu on ihmeellisen aito eikä sellainen hengästyttävän tunkkainen ja äklö kuten ruusua imitoivat tuoksut pahimmillaan ovat.

.
.

British Rose -sarjaan kuuluu lukuisia tuotteita kylpyvaahdosta luomiväripalettiin. Mulle testattavaksi tuli vartalovoi, vartalomulsio ja kuorinta. Vartalovoin koostumus ja kosteutustehot ovat taattua The Body Shop -laatua. Voide on paksua, pehmeää ja kosteuttaa pitkään. Emulsio on huomattavasti kevyempää ja sisältää pinkkiä hohdetta. Näyttäisi varmaan ihanalta ruskettuneella iholla… Itsehän voin vain haaveilla moisesta ilmiöstä eikä tuo hohde tällä kalpean punakirjavalla kropalla ihan oikeuksiinsa pääse :D

.
.
.
.

Vartalokuorinta on herkullisen punaista ja kuorivat rakeet ovat peräisin saksanpähkinästä ja ruusun terälehdistä. Ihana, geelimäinen koostumus ja mukavan rouhea kuorinta. Peukut tälle! Purkkikin on kaunis kuin mikä. Musta on aina jees.

.
.
.
.

Esittelin aiemmin Drops of Youth -sarjaa ja hieman myöhemmin sain testattavakseni myös Drops of Light -sarjan kasvoseerumin. Mun on ehkä hieman vaikea olla pitämättä ihoa heleyttävistä tuotteista, koska heleys ja kuulaus on niin myyviä sanoja että hurahdan vähän jokaiseen niihin liittyvään markkinointikikkaan. Drops of Light Pure Healthy Brightening Serumin testailut on mulla vielä hyvin alkuvaiheessa, mutta en malttanut olla livauttamatta pulloa postaukseen jo nyt.

.
.

Seerumin koostumus on vesimäinen ja tuote on liki tuoksuton, ja sellaisena se muistuttaa kovasti V10 Plus -merkin seerumeita. Drops of Light imeytyy ihoon salamannopeasti ja vaikuttaa tähän mennessä erittäin lupaavalta. Tehosta voinen sanoa enemmän hieman myöhemmin, mutta olen varma siitä että tulen käyttämään pullon ihan loppuun saakka.

.
.
.
.

Yksityiskohtia arvostavana on pakko kehua seerumin pakkaustakin vielä erikseen. Harvoin on pahvipakkauskin näin sievä. Toki miinusta tulee siitä, että pullosta ei nää paljonko tuotetta on vielä jäljellä, mutta ihan sama. Nätti on.

.
.

Lopuksi vielä yllätyssuosikki! Kun avasin Lip & Cheek Stain -huulivärin sävyssä Deep Berry, ajattelin että ei tsiisus mikä sävy, ei käy mulle. MUTTA. Kun huuliväriä levittää vain ihan aavistuksen, huulille tulee tosi kiva marjainen sävy joka kestää vähäisenäkin määränä todella kauan huulilla. Sävy näyttää siltä kuin olisi syönyt aavistuksen liikaa mustikoita. Kesälook parhaimmillaan!

.
.
.
.

Lip & Cheek Stainin applikaattori on todella hyvä ja sillä saa levitettyä huulivärin tarkasti ja tasaisesti. Staineja voi nimensä mukaisesti käyttää myös poskilla, kunhan värin vain häivyttää sulavasti meikkisienellä. Huulilla Stain tuntuu vaivattomalta ja miellyttävältä eikä kuivata, vaikka hieman mattapintaiseksi jääkin.

.
.

Täytyy käydä liikkeessä katsastamassa muutkin sävyt. Oon niin poskettoman laiska lisäämään ja korjaamaan huulimeikkiä päivän mittaan, että tällaiset pitkäkestoiset tuotteet on mulle ihan ehdottomia.

British Rose jää siis historiaan ensimmäisenä ruusuntuoksuisena tuoteperheenä, josta olen pitänyt, ja Lip & Cheek Stain ensimmäisenä tummana huulivärinä johon olen näin ihastunut. Aika hyvä saldo, sanoisin. Drops of Lightin merkitys mun kosmetiikkahistoriikissa on vielä arvoitus, mutta palataan asiaan viimeistään sitten kun purkki on loppuun saakka rutisteltu :) Mitäs tunteita nämä teissä herättää?

(Tuotteet saatu. Postaus ei sisällä mainoslinkkejä.)

Translation: If you are a fan of English gardening culture, roses and luxurious body products, go visit The Body Shop. You are in for a treat!

Continue Reading

Trash Talk: helmi- ja maaliskuu

Kylläpä on näköjään vaikeaa pysyä tässä loppuneiden tuotteiden postaamisen rytmissä, kun ihan kerran kuussa pitäis muistaa se tehdä… :D No, parempi myöhään ja niin edelleen. Jätän ajanhallinnan muille ja keskityn itse purkeista puhumiseen. Helmikuussa loppui vain kaksi tuotetta, joten yhdistin helmi- ja maaliskuun purkit samaan postaukseen. Siltikin näitä on aika vähän. Pitäis kyllä tsempata ja käyttää säntillisesti tuotteita loppuun, eikä hullutella monen avatun tuotteen kanssa ihan sattumanvaraisesti.

.
.

Vartalotuotteista tyhjeni lähinnä vakkarikamaa. Sephoran Green Tea -vartalovoi on vanha tuttu, jota olen käyttänyt oikeasti kymmeniä purkkeja. Tosi hyvä vartalovoide kuivalle iholle ja tuoksu on aivan taivaallinen. Aiemmin näitä tyhjeni yksi joka kuukausi, mutta sittemmin muita ruumisrasvoja on tullut talouteen sellaista tahtia että Green Tea on jäänyt hieman paitsioon. On mulla silti vielä pari purkkia jemmassa.

L’Occitanen sheakäsivoide ei varmaan enää esittelyjä kaipaa. Minikoko on näppärä käsilaukussa. Uusia purkkeja on jo useampi odottamassa. Saman firman Verbena-suihkugeeli on kuin tuoretta sitruunaa pullossa, aivan huumaava tuoksu ja matkakoko tyhjeni ennätysvauhtia. Clarinsin dödö on sekin vakiotavaraa ja näemmä tullut kylppärin kaappiin jäädäkseen. Jemmassa on kokonaista kolme uutta pulloa.

.
.

Clarinsin Daily Energizer Creamin (saatu) olen esitellyt tarkemmin täällä. Käytin voiteen loppuun viimeistä pisaraa myöten. Voisin ostaa uudelleen, mutta ensin käytän kyllä muita kasvovoiteita vähemmäksi.

X-tran kynsilakanpoistoaine on vakituinen esiintyjä näissä loppuneiden tuotteiden postauksissa. En vaihda, täydellinen lakanpoistoaine eikä maksa juuri mitään. Uusi pullo on tietenkin jo käytössä.

.
.

Supermoodin Beauty Sleep -seerumi (saatu) herätti vähän ristiriitaisia tunteita. Tykkäsin sen tehosta ja kosteutuskapasiteetista, mutta vihasin syvästi karvasmantelin tuoksua. Tuotteen hyvyydestä kertoo paljon se, että käytin purkin loppuun tuoksusta huolimatta. En silti ostaisi tätä, koska en tule tuoksun kanssa toimeen.

Rimmelin Wake Me Up -ripsiväri (saatu) on IHANA. Harja sopii mun silmille ja ripsille täydellisesti ja massa on juuri sopivaa koostumukseltaan ja lopputulos on tuuheuttava mutta silti luonteva, jos nyt niin voi sanoa. Bonuksena ripsari tuoksuu aivan älyttömän ihanalle tuoreelle kurkulle. Ihan huikea, yksi suosikkiripsareistani. Varmasti ostan uuden.

.
.

Four Reasonsin spray-mallinen hiuspuuteri on mun luottotuote, olen käyttänyt varmasti yli kymmenen pulloa tätä. Tuuheuttaa tunnollisesti, käyttö on helppoa, tuoksu hyvä ja hinta halpa. Uusi pullo on jo käytössä.

Batisten kuivashampoota kuluu mun käytössä ihan tolkuttomia määriä. Neon Lights -kausituoksu oli kivan hedelmäinen. Ostaisin uudelleen, mutta tätä tuoksua ei taida enää saada.

.
.

Paul Mitchellin Hot Off the Press -lämpösuoja on ollut mulla iäisyyden käytössä eikä tuntunut loppuvan koskaan. Oikein hämmästyin, kun yhtäkkiä pullosta ei tullutkaan enää mitään :D Tää on paras lämpösuoja mitä olen käyttänyt, koska tuote tuuheuttaa kivasti ja tuo sopivasti rakennetta tukkaan. Ostan kyllä uudelleen, kunhan nyt ensin selvitän mistä tätä oikein saa. En edes muista mistä olen tämän alunperin hommannut.

Tigin Masterpiece-hiuslakka on klassikko, jota käytin aikoinaan monta pulloa mutta sitten kyllästyin ja vaihdoin Four Reasonsin Super Shaperiin (enkä vähiten siksi, että Super Shaper tuoksuu lakritsille). Tallinnan kauneusmessuilta ostin matkakokoisia Tigin tuotteita ja tykästyin Masterpieceen pikkupullon myötä taas uudestaan. Tehokasta tavaraa. Voisin ostaa uudestaan.

Siinä kaikki tällä kertaa. Huhtikuun saldokin näyttää tähän mennessä aika onnettomalta, olen tainnut saada kaksi purnukkaa tyhjäksi tähän mennessä…täytyy alkaa kyllä vähän suunnitelmallisemmaksi jatkossa! Rasittavaa kun koko ajan on auki n+1 purnukkaa eikä mikään lopu :D

Translation: These are my empties from February and March. Pretty lame considering these two months worth of products. I need to get my act together or I’ll drown in half-used stuff :D

Continue Reading

Eroon naisviiksistä

This post is only in Finnish, sorry!

Nyt kaikki miehet voisivat lopettaa tämän jutun lukemisen. Paitsi ne jotka viehättyvät parrakkaista naisista. Tosin heille tämä postaus saattaa olla lievä pettymys, joten omalla vastuulla sitten.

Seuraa keltaisen lehdistön kohuotsikoihin verrattavissa oleva paljastus: mulla on viikset. Enkä nyt tarkoita mitään paria nynnyhaituvaa siellä täällä, vaan ihan kunnon mursumeininki. Luojan kiitos mun Movemberkasvusto on täysin vaaleaa, mutta ei se kaikkea pelasta. Viikset kuin viikset. Ja minä haluan niistä eroon. (Enkä vähiten sen takia, että yläasteaikoina yksi kaveripoika hihkaisi talvisena päivänä että ”Emma sun viikset on ihan jäässä!”. Hello elinikäinen trauma!)

.
.

Olen kokeillut nyppimistä, ajelua ja vahaamista. Ajelu jäi yhteen kokeiluun, koska ensinnäkin se oli hetken mielijohde eikä lopputulos muutenkaan ihan vastannut tavoitteita…näin partakoneen, ajattelin että ”uuu miltähän tuntuu ajaa partaa?!” ja samassa sekunnissa surruuttelinkin menemään koneella pitkin naamaani. Joo olihan se ihan hauskaa, mutta pikkasen turhan miehekästä toimintaa ja sitäpaitsi se katala VIIKSISÄNKI ei todellakaan ole tila jota kukaan tavoittelee. Todella paljon pahempaa kuin vapaana hulmuavat viikset, ainakin näin naisen näkökulmasta.

Vahaaminen oli sekin omanlaisensa projekti. Kävin kolmeen kertaan kaupassa hakemassa Veetin vahausliuskoja, koska ekalla kerralla ne oli loppu ja toisella kerralla jokaisesta paketista oli pöllitty osa liuskoista. Miksi?! Toivottavasti sille varkaalle tulee allerginen reaktio ja jotkut hullut mutanttiviikset! Kolmannella kerralla onnisti ja sain peräti avaamattoman paketin. Ensimmäinen vahauskerta sattui ihan naamattomasti ja ylähuuli oli tunnoton pari vuorokautta, mutta eipä ollut karvojakaan. Toisen vahauskerran jälkeen iho kuivui ihan hirvittävästi ja sain kaupan päälle vielä ihoärsytyksestä johtuvia näppyjäkin. Tosi voittava konsepti kyllä. Niinpä olen pysynyt nyppimisessä joka on paitsi tehotonta ja hidasta, myös kivuliasta.

.
.

Olin jo alistumassa siihen, että mun on joko alettava käyttää viiksivahaa ja kulkea Hercule Poirotina ympäriinsä TAI ruvettava vierailemaan parin viikon välein kauneushoitolassa naamakarvojen poisto-operaatiossa, mutta sitten sain blogin sähköpostiin ehdotuksen Epicare-puikon kokeilusta. KYLLÄ KIITOS.

Epicare on nikkelitön, metallinen puikko, jonka päissä on pienet kahvat. Ensin ajattelin, että väritys on valittu epäilemättä naisellisuutta alleviivaten, koska viiksien eliminointi saattaa saada kenet tahansa kyseenalaistamaan feminiinisyyttään, mutta huomasin sittemmin että värivalikoimassa on muitakin kuin pinkkejä sävyjä :)

Puikko taivutetaan kaarelle, asetetaan haluttuun kohtaan ja aletaan pyöritellä kahvoja. Samalla puikon kierteet nappaavat karvat mukaansa juurineen.

.
.

Epicaren ensikokeilu oli todella hämmentävä kokemus. En heti tajunnut tekniikkaa ja ihmettelin, että miten tällä mitään pitäisi irrota, kun puikko vain liukuu naamalla. Mutta sitten kun tajusin olla työntämättä puikkoa vastakarvaan ja pitäydyin vain pyörittelyssä, alkoi tapahtua. ”Tämähän vain liukuu…joo ei satu ainakaan ollenkaan. En tunne mitääAAAAAARRGRGRGRRHHRH OH WHAT FRESH HELL IS THIS AAAAAaaaaAAAA…oho, viikset lähti.” Jep jep. Kyllä sattui. Se oli yllättävää, koska puikon kanssa ei ollenkaan tunne milloin siellä välissä on karvoja, ja yhtäkkiä vain tuntuu se hermeettinen nyppimiskipu karvojen lähtiessä juurineen irti. Hyvä uutinen on se, että siihen tottuu ja kun sitä osaa odottaa, säästyy paniikkireaktiolta. Pitää vaan hokea itselleen että pain is just weakness (and mustache) leaving the body…:D

.
.

Rullailun jälkeen iho tietenkin punoittaa, joten älkää ikinä missään tapauksessa ruvetko poisto-operaatioon aamulla tai juuri ennen juhlia/työhaastattelua/treffejä tai muuta tärkeää tilaisuutta. Rullailen yleensä iltaisin tarpeen mukaan ja aamulla punoitus on poissa. Mun iho ei myöskään ole ärtynyt rullailusta millään tavalla, mikä on pienehkö ihme.

Puikkoa ei saa venyttää eikä liottaa, joten karvat kannattaa poistaa kierteistä puhaltamalla tai käsin nyppäisemällä. Muutoin puikkoa ei tarvitsekaan huoltaa sen kummemmin. Todella kätevä vimpain ja aivan ylivoimaisesti helpoin ja vaivattomin tapa poistaa ei-toivotut karvat kasvojen alueelta. Pienenä vinkkinä mainitsen vielä sen, että ei kannata hetken mielijohteesta koittaa poistaa hajakarvoja kulmakarvojen alta. Oli noin sadasosasekunnista kiinni ettei mulla enää olis ripsiä kuin vain toisessa silmässä :D mun on oikeasti tehtävä jotakin tälle olemattomalle impulssikontrollille…

.
.

Epicaren voi ostaa yrityksen omasta verkkokaupasta 19,80 euron hintaan ja lisäksi puikkoja myydään muutamassa kauneushoitolassa, lista löytyy täältä.

Ja nyt pliis kertokaa, etten ole yksin tämän viiksiongelmani kanssa! :D Ja jos teillä on viikset, miten poistatte ne? Vai annatteko hulmuta vapaana?

Se vielä piti sanomani, että jos ette saaneet tarpeeksenne karvanpoistoaiheesta, niin Sugar High’n puolelle kirjoittelin kokemuksia elämäni ensimmäisestä sokeroinnista!

(Puikko saatu. Postaus ei sisällä mainoslinkkejä.)

Continue Reading