Vuosikatsaus 2018

Heippa pitkästä aikaa ja hyvää alkanutta vuotta! Kirjoitan tätä uudenvuodenpäivänä ja ajattelin ajankohtaan sopivasti tehdä pienen vuosikatsauksen. Mun on aina tosi vaikea muistaa mitä milloinkin on tapahtunut ja mistä vuodesta on kulloinkin ollut kyse, joten ehkä tämä muistelojuttu auttaa mua vähän jäsentämään asioita itsellenikin :)

Tammi-helmikuu 2018: Koko vuoden kohokohta oli ehdottomasti Teneriffan matka (Teneriffajuttuni löytyvät täältä ja täältä). Matka oli mun ja poikaystäväni eka yhteinen ulkomaanmatka ja siksikin spesiaali. Joululoman loppuminen ei paljoa kaihertanut, kun odotti tulevaa aurinkolomaa. Reissu oli ihan älyttömän hauska ja kiva, ja kovin haikea olo kyllä tulee nyt kun reissun kuvia katselee. Reissun lisäksi Rieha Riepulainen täytti 3 vuotta helmikuussa.

Maaliskuu 2018: maaliskuu meni kännykän kuvasaldosta päätellen lähinnä sisustushommissa :D  Maaliskuussa mulla alkoi myös äkillisesti kummallinen sormikipu oikeassa kädessä, joka johti liikerajoitukseen ja sairaslomaankin, kun en pystynyt tekemään oikean käden sormilla paljoakaan. Sormesta löytyi hyvälaatuinen luutuumori ja leikkaus suunniteltiin kesäkuulle mutta peruttiin myöhemmin, sillä oireet loppuivat yhtä äkisti kuin alkoivatkin.

Huhtikuu 2018: pääsiäinen vietettiin siskon luona Vaasassa. Koko perhe valui sinne niin etelästä kuin pohjoisestakin ja kivaa oli! Käytiin myös Tuurissa ekskursiolla. Se paikka oli aika antikliimaksi, mutta hauskaa oli silti :D Lisäksi käytiin poikakaverin kanssa Porvoossa päiväretkellä, ostettiin poskettoman kokoinen grilli ja näemmä myös nautittiin HELTEESTÄ, sillä puhelimesta löytyi valokuvatodiste siitä että 20.4. on ollut 20 astetta lämmintä! Huhtikuun lopussa lähdettiin Tsekkeihin, tarkemmin ottaen Brnohon. Sisko oli siellä vaihdossa ja pitihän häntä käydä siellä moikkaamassa :) Viiden päivän reissuun mahtui Brnon lisäksi myös Praha ja Wien sekä erinäisiä kommelluksia.

Toukokuu 2018: en muistanutkaan, että Suomen hellesekoilu alkoi jo toukokuussa, mutta näemmä olen hikoillut töissä 26 asteen lämpötiloissa jo silloin :D Urheilin paljon, loikoilin pihalla paljon, hymyilin paljon.

Kesäkuu 2018: ehdin olla Suomessa juuri ja juuri kuukauden, kunnes seuraava ulkomaanreissu koitti taas! Lähdettiin perheen naisporukalla Lontooseen ja oli kyllä aivan huippu reissu. Meinasin jättää reissun väliin säästääkseni rahaa, mutta onneksi en ollut niin järkevä! Reissun loppuminenkaan ei harmittanut yhtä paljon kuin normaalisti, sillä toinen siskoistani jäi meille vielä au pairiksi (eli lomalle) kun itse palasin töihin ja viihtyi meillä juhannukseen saakka, jolloin vastaanotettiin toinen sisko Suomeen Tsekeistä vaihto-opiskelupätkän päätyttyä.

Heinäkuu-elokuu 2018: KESÄLOMA! Loma meni käsittämättömien superhelteiden siivittämänä. Käytiin päiväretkillä mm. Hämeenlinnassa, koska oli vain pakko päästä ilmastoituun autoon kun missään muualla ei ollut viileää :D Lisäksi yövyttiin Tampereella, käytiin Porissa asuntomessuilla 33 asteen helteessä (en suosittele), nukuttiin terassilla suurin osa kesälomasta koska sisällä oli niin kuuma, juhlittiin Qstockissa, lomailtiin Oulussa ja Lapissa ja lisäksi uin kesän aikana varmasti enemmän kuin edellisenä 10 vuotena yhteensä. Lisäksi elokuussa saatiin aikaiseksi uudistaa saunaa hieman ja maalasinpas ihan remonttireiskana papan tekemiä huonekalujakin.

Syyskuu 2018: täytin vuosia ja ahdistuin siitä kuten tavallista, mutta onneksi mentiin mun synttäreiden aikaan taas Vaasaan kivaa pitämään, ja synttäreitä juhlittiin hieman jälkijunassa ihanalla tavalla: mentiin Hotel Clarioniin Helsingissä, käytiin katsomassa stand-upia Pasilassa, syötiin hyvin ja nautittiin sikahintaisia (mutta hyviä) drinksuja Clarionin Sky Barissa. Rakastan hotelliyöpymisiä, joten tää oli täydellinen synttärilahja poikakaverilta! Syyskuussa myös koukutuin vadelmakokikseen, mutta oon onneksi pääsemässä siitä riippuvuudesta jo yli :D

Lokakuu 2018: syysmasis alkoi nostaa päätään. Urheilu jäi vähiin, väsytti koko ajan. Syksy ja alkutalvi on usein mulle tosi hankalaa aikaa ja erityisen vaikeaa se oli nyt, kun töissä oli hirvittävän raskasta ja lisäksi meillä oli töissä vielä lomakielto. Rieha sairasti hankalahoitoista ripulia kahteen kertaan ja siitäkin tuli ylimääräistä stressiä. Olisin tarvinnut jonkin loman katkaisemaan syksyn, mutta nyt se ei ollut mahdollista ja ahdistuin asiasta jo etukäteen. Onneksi I Love Me -messut osuivat lokakuulle ja siskot tulivat kylään ja messuilemaan, joten oli jotakin odotettavaa. Kivaa oli!

Marraskuu 2018: sisko miehineen tuli kylään jälleen, ONNEKSI, sillä marraskuu oli muutoin todella matalalentoa. Mieliala oli surkea ja työstressi ihan karsealla tasolla. Tuntui ettei iloa löydy oikein mistään, vaikkei mikään sinänsä huonosti ollutkaan. Urheiluinto oli hiipunut nolliin, ja siitäkin syyllistin itseäni mutten siltikään saanut tehtyä asialle mitään. As usual :D

Joulukuu 2018: olin haaveillut minilomasta jossain Euroopassa itsenäisyyspäivän tienoille kun lomakieltokin oli jo ohi, mutta nyt oli pakko vähän miettiä järjelläkin ja todeta, ettei talous anna myöten. Se oli katkeraa kalkkia, koska olin niin jumissa kaamosvitutuksessa ja väsymyksessä ja ahdistuksessa. No, mentiin sitten -yllätys yllätys- Vaasaan! :D otettiin Riehakin tällä kertaa mukaan eikä Vaasa tälläkään kertaa tuottanut pettymystä, vaan miniloma oli tosi mukava. Mielialan kanssa tappelin edelleen, mutta mitä lähemmäs joululoma tuli, sen paremmalta tuntui ja vietettiinkin aivan ihana viikon loma Oulussa ja Lapin mummolassa. Joulupukki toi tärkeitä ja tarpeellisia lahjoja, kuten iPadin (!!), mummin kutomat villasukat, lapaset ja virkattuja liinoja, kynttilöitä, aamutossut ja suoristusraudan. Lisäksi Rieha löysi ihanan lappilaisen tyttöystävän mummolan naapurista <3  Joulun alla myös hurahdin bullet journaliin ja niitä värkättiin siskojen ja äidin kanssa jokaisena joutenolon hetkenä.

Uusi vuosi vietetiin kotona ilman vieraita tai juhlia. Rieha oli onneksi tosi rennosti vaikka pauketta vähän sisälle kuuluikin, ja päästiin jopa ulos katselemaan muiden raketteja kun Riehan saattoi jättää yksinään sisälle eikä se ollut millänsäkään. Syötiin loistavat pihvit, juotiin kuohuvaa, katsottiin New Year’s Eve Netflixistä, pelattiin Carcassonnea ja olla möllötettiin. Nyt uudenvuodenpäivänä olen sitoutunut siihen, että vietän koko päivän kotona yöpuvussa ja yritän olla ahdistumatta töiden alkamisesta. Saatan ehkä myös suunnitella salaa uusia seikkailuja. :)

Oon tosi tyytyväinen että tein tän vuosikatsauksen. Huomasin, että tää vuosi on ollut ihan valtavan hieno! Sen tajuaminen ja muistaminen jää helposti syysangstin jalkoihin. Vuoden ensimmäinen puolisko useine ulkomaanmatkoineen ja loistavine säineen oli helposti elämäni parhaita aikoja. Kesä oli upea, syksy kaunis, ja loka-marraskuustakin selvisin. Olen etuoikeutettu kun pystyin matkustamaan kolmeen kertaan loistavassa seurassa!

Työrintamalla on nyt tiedossa vielä hurjempaa tahtia kuin kuluneena vuonna ja se kyllä hirvittää, mutta koitan olla ajattelematta sitä. Toivon, että lisääntyvä valo antaa energiaa herätellä esimerkiksi salillakäyntiä uudestaan. Toivon myös, että muistan löytää ilonaiheita arjestakin enkä aina haikailisi matkustamisen ja lomien perään… mutta toivon silti myös pääseväni jonnekin reissuun :D Ja hei kevät on tulossa!! <3

Kurkkasitko jo nämä?

4 kommenttia

  1. Voi olisipa itsekin päässyt reissaamaan viime vuonna, sillä se on itsellä oikeastaan ainoa tapa päästä kokonaan irti töistä. Voi kyllä olla, että parina seuraavana vuotenakaan en pääse oikein mihinkään, kun kaikki rahat menee todennäköisesti remonttiin. Onhan se kyllä sen arvosta ja kyllä niitä vuosia tulee vielä rempan jälkeenkin!
    Kevät on todellakin tulossa! :)

    1. Mulla on vähän sama juttu, että en kotimaan kamaralla osaa samalla tavalla irrottautua työjutuista ja arkisista asioista. Heti on kevyempi olo kun on matka varattuna, koska jo matkan odottaminen on niin kivaa!

      Kyllä se remonttikin palkitsee edetessään! Sitten lähette jollekin ihanalle löhölomalle kun saatte urakan lähemmäs maalia :)

    1. joo! syksyllä tuntui että koko vuosi on ollut samaa suossa tarpomista vaikka oikeasti se fiilis oli vain parin kuukauden ajan. Suhteellisuudentaju menee nopeesti hukkaan kaamosangstissa…

Vastaa