Vuosi paketissa

Mulla on kyllä nyt vähän huono bloggaaja -olo, kun olen nämä jouluaatot ja uudet vuodet ja muut virstanpylväät missannut blogin puolella vallan kokonaan. Ja oikeastaan kaiken muunkin internetissä tapahtuneen. En ole koskenut tietokoneeseen juurikaan koko joululoman aikana, joten olen kokonaisvaltaisesti pihalla. Vuoden parhaat kosmetiikkatuotteet, kivoimmat lakat ja kauneimmat lakkaukset jäävät tänäkin vuonna listaamatta. En tosin ole vielä kertaakaan saanut kyseisiä postauksia aikaiseksi, joten ehkä tämä ei ole mikään varsinainen uutinen…

Tänä vuonna tapahtuneet asiat ovat kyllä omiaan selittämään hajanaista bloggaustyyliä ainakin osittain. En voi väittää olevani erityisen organisoitunut tyyppi muutenkaan, mutta nyt on vaan tapahtunut poikkeuksellisen paljon poikkeuksellisia asioita.

.
.

Tammikuussa kuoli Bobby, ja se oli niin yllättävä ja järkyttävä asia että siitä toipuminen kesti pitkään. Osittain se on ehkä vieläkin käynnissä, tai ainakin mulla on kamala ikävä sitä erityislaatuista koiraa.

Helmikuussa aukesi Purkkimafia, ja avajaisia edelsi aikamoinen säätö vanhan blogipohjan ja uuden sivuston konnankoukkujen kanssa. Bloggausinto nousi Purkkiksen myötä ihan uusiin sfääreihin ja tuntui, että viimeinkin on sopiva hetki laajentaa kirjoitusten aihepiiriä muuhunkin kosmetiikkaan kuin vain lakkoihin. Päätös oli tarpeellinen ja hyvä, sillä pakkohan tätä kosmetiikkainnostusta jonnekin on purkaa. Toivottavasti ootte tykänneet muutoksesta :) Helmikuussa tapahtui muutakin: Rieha syntyi. Päätös pennun ottamisesta tapahtui sekä vahingossa että itsestään, me kun alettiin oikeastaan vasta varovasti harkita asiaa ja sitten sopiva kasvattaja ja pentue osuikin jo kohdalle ja yksi asia johti toiseen. Impulssiostos :D Uskon kyllä, että nopea päätös pennun ottamisesta auttoi meitä pääsemään eteenpäin Bobbyn menetyksen jälkeen. Oli jotakin kivaa odotettavaa ja suunniteltavaa.

Maaliskuussa olin ihan liekeissä blogin suhteen ja sain päivitysrytmin tiiviiksi ja säännölliseksi ja olinpas Me Naisten haastattelussakin tämän harrastukseni tiimoilta (aihetta sivuava postaus täällä). Tätä mulle täysin epätyypillistä säännöllisyyttä kesti tasan sen kuukauden, sillä huhtikuussa lähdettiin koko laajennetun perheen voimin Berliiniin IT-tuen ostamalle yllätysmatkalle ja sinne upposi postauspuskurini, enkä sitä enää takaisin saanut koottua, koska reissun jälkeen arki pyörähti ympäri Riehan astellessa taloon.

.
.

Rieha ei ollut mikään maailman helpoin pikkupentu. Se rähisi ja tappeli vastaan aina kun ei saanut tahtoaan läpi, puri kuin pieni perkele, oli koko ajan energinen ja tuntui nukkuvan ainoastaan 01-04 välisenä aikana. Samaan aikaan kun sitä räyhähenkeä piti yrittää kouluttaa ja opettaa, piti huolehtia myös Vimmasta ja tavallisesta arjesta, kuten töissäkäymisestä. Huhti-toukokuu meni ihan sumussa, enkä nyt edelleenkään oikein tajua missä välissä syntyi päätös asunnon vaihtamisesta. Pentupsykoosin tulos ehkä? Joka tapauksessa, toukokuun lopussa meidän koti oli jo myynnissä ja sehän tiesi asuntonäyttöjä ja kaikkea mahdollista säätöä. Sopivasti Riehakin mursi varpaansa ja sitten se tassukin tulehtui ja kaikkea muutakin upeeta ja mahtavaa kävi. Jep jep. Kevään tunnelmia kuvaa täydellisesti tämä postaus. Huh, tuota aikaa en varsinaisesti enää kaipaa, vaikka se olikin jännää ja vauhdikasta…

Kesäkuussa tehtiin kaupat uudesta kodista ja samaten tehtiin myös impulssipäätös Ranskan matkasta, johon meillä ei oikeastaan olisi kyllä ollut aikaa. Mutta pitihän sitä parisuhteen 10-vuotispäivää jotenkin juhlistaa. Heinäkuussa lähdettiin sille reissulle ja palattiin vain muutamaa päivää ennen muuttoa. ”Eihän meille tuu ees kiire!” No joo eipä vissiin. Tunnelmia täällä. Heinäkuussa oli vissiin joku kesälomakin, mutta ei se kyllä kovin lomalta ehtinyt tuntua :D

Elokuussa muutettiin uuteen kotiin. Muuttoviikolla Vimmalla alkoi juoksu ja samaan syssyyn sille tuli virtsatieinfektio, ja Rieha oli ripulissa ja sitten korvatulehduksessa, aika peruskuvio siis… Mulla oli kova huoli Vimmasta, koska se oli jotenkin iloton ja kummallinen. Blogi jäi pienelle muuttotauolle näissä tunnelmissa elokuun ensimmäisellä viikolla. Kaksi viikkoa myöhemmin Vimma kuoli. Jouduin toistamiseen samana vuonna jättämään jäähyväiset rakkaalle perheenjäsenelle. Bobbyn ja Vimman kuoleman tuoma suru jäi asumaan.

.
.

Lokakuussa hulinoin kauneusmessuilla sekä Helsingissä että Tallinnassa. Ja hei, mun puhelin toimii sukelluksesta huolimatta edelleen! Kotona alkoi taloyhtiön lämmitysremontti, joka ei tietenkään mennyt ihan putkeen kaikilta osin, mutta toistaiseksi meidän asunto on kunnossa. Onneksi. En olis ehkä kyennyt kestämään mitään massiivista vesivahinkoa tai muuta damagea.

Marraskuussa otin projektiluonteisen sivutyön päivätyöni lisäksi, sekin hetken mielijohteesta tottakai, ja järkkäsin pikkujoulut bloggaajakollegoille. Riehalla alkoi esiintyä lievästi sanottuna pieniä viitteitä murrosiästä. Lopputuloksena muuten mun olkapäästä kosahti kiertäjäkalvosin. Sitä en ookaan tainnut muistaa mainita täällä… arjen valtasi taas hallittu kaaos eikä aika riittänyt. Mihinkään. Stressi oli aika huippulukemissa.

.
.

Joulukuussa meidän kämpässä riitti hulinaa, sillä vieraita oli molemmista suvuista vuorotellen. Joulureissu pohjoiseen kesti viikon, ja sen jälkeen perheaika jatkui täällä pk-seudulla ja viimeiset vierailijat lähti nyt vuoden ensimmäisenä päivänä.

Ja nyt mä istun sohvalla kirjoittamassa tätä juttua ja mietin, että jumalauta mikä vuosi mulla on ollut. Varmaan viiden vuoden tapahtumat puristettuna yhteen. Näin jälkeenpäin ajateltuna on täysin käsittämätöntä että en saanut esim. vatsahaavaa. En tiedä mitä toivoisin vuodelta 2016, mutta sanotaanko että ehkä vähän rauhallisempi tahti vois olla :D

Vuosi sitten vuoden vaihtumisen tiimoilta kirjoitin näin: ”Joululomaa on vielä jokunen päivä jäljellä ja toiveissa on, että saisin aikaiseksi muutaman etukäteen ajastetun postauksen. Arkea helpottaisi huomattavasti, jos postauksia olisi aina valmiina vaikkapa yhdeksi viikoksi. En sano tätä uuden vuoden lupaukseksi koska niiden ennuste on yleensä varsin huono, joten kuvailisin tätä ehkä ennemminkin pitkän tähtäimen suunnitelmaksi. Mun tapauksessa niidenkin ennuste on kyllä huono, mutta aina kannattaa yrittää…” TJOOH eihän se suunniteltu postausrytmi ihan toteutunut..ei tainnut tuon kirjoittanut Emma vielä tietää, millaiseen sekoiluun ja kaaoksen vuosi tulisi menemään :D Nyt oon tyytyväinen siitä, että oon ylipäänsä saanut pidettyä blogin olemassa ja pari viikon mittaista taukoa on olleet ihan suunniteltuja. Jospa nyt armon vuonna 2016 kokeilis sitä suunnitelmallisempaa kirjoitus- ja julkaisurytmiä…

Kynsillä on muuten CND:n viininpunainen creme Rouge Rite ja OPI:n uusimman talvikokoelman glittertekstuuri Super Star Status. Rouge Rite oli koostumukseltaan aavistuksen tahmea, mutta levittyi kuitenkin nätisti ja peitti kahdella kerroksella. Lumihiutaleleimaukset on tehty muistaakseni A Englandin Excaliburilla. Valitsin kynsille CND:n Vinylux -lakan, koska tein lakkauksen joulureissua varten ja tarvitsin lakan joka kestää kynsillä pitkään. Vinyluxit on siihen tarkoitukseen loistavia valintoja. Olen tehnyt lakkauksen 21.12. ja se on mulla kynsillä edelleen…ei oo enää lasten katseltavaa kylläkään. OPI:n Super Star Status on hyvin vastaavanlainen kuin It’s Frosty Outside, mutta Superissa on kultaisia glittereitä hopeisten sijaan. Nätti ja hyväkäytöksinen lakka, kuvissa kaksi kerrosta.

(CND Rouge Rite saatu.)

Translation: This is my Christmas mani…that I’m actually still wearing o.O The wine red creme is CND Vinylux Rouge Rite, two coats. The silver texture with golden glitters is OPI Super Star Status from the Starlight Collection. Very wearable and pretty shade. Stamping was done with A England Excalibur, my go-to silver stamping polish.

Happy New Year everyone! let’s make it a good one :)

Kurkkasitko jo nämä?

24 kommenttia

  1. Tääläkään ei viime vuosi ollu mikään riemuvoitto. Hengissä ollaan ja se on tärkeintä! <3 Toivon parempaa vuotta sulle ja ittellenikin…

    1. Tää vuosi oli raskas, mutta myös mielenkiintoinen ja se antoi paljon :)

      Toivotan parempia fiiliksiä sulle tänä vuonna! Ja kiitos! :)

  2. On sulla ollut kyllä hurja vuosi! Kahden perheenjäsenen menettäminen noin pienellä aikavälillä on varmasti ollut äärettömän raskasta. Mulla on tällä hetkellä suuri pelko oman perheenjäsenen puolesta, katsotaan mitä tähystyksessä löytyy ja tehdään päätöksiä sen mukaan. :'( Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, näinhän se menee!

      1. Ei muuten käynyt hyvin meilläkään, mun pieni rakkauspakkaus nukkui pois tiistaina. :´( Vatsasta ja osasta suolistoa löytyi syöpä. Morse ei onneksi kuitenkaan osoittanut oksentelun lisäksi minkäänlaista muita oireita, joten käsittääkseni se ei hirvittävästi ehtinyt kärsiä… Ainakin mä haluan uskoa niin. Elämä on kyllä välillä ihan perseestä.

  3. Paljon ehtii tapahtua yhdessä vuodessa vaikka tuntuu, että aika menee hullun nopeasti ja jotenkin sen tajuaa vasta, kun alkaa koota asioita ylös. Toivottavasti teillä olis nyt seesteisempi ja vähemmän tapahtumarikas 2016.

  4. Mä sain vatsahaavan tän lukemisesta! Jos mun vuosi olisi ollut yhtä haipakkaa, mua olis voinut käydä nyt tervehtimässä suljetulla osastolla. Sä oot ilmeisesti niitä ihmisiä, joille pieni tuli perseen alla saa vain vauhtia töppösiin. Mä tahdon aina polttaa vaan perseeni :D. Hurjasti onnea ja tsemppiä uudelle vuodelle. Olkoon se täynnä rauhallisia koiruuksia ja herkullisia kosmetiikkahetkiä <3.

    1. No mä oon vähän sellanen, että en saa mitään aikaan ilman viime tippaa ja pakkorakoja :D vapaapäivinä en saa tehtyä MITÄÄN, siis tarkotan edes mitään kivoja juttuja, ku vaan lojun ympäriinsä :D kultainen keskitie ois jees…

      Kiitos tuhannesti, ja ihanaa uutta vuotta myös sulle ja teille :)

  5. Voi huhhuh mikä vuosi! Nyt voit kyllä nostaa hattua itsellesi hurjasta jaksamisestasi, mä en tiedä miten olisin tuollaisesta höykytyksestä selvinnyt! Toivottavasti uusi vuosi olisi sullekin vähän rauhallisempi :)

    Ai vitsit nää kynnet on muutes ihanat! Ihmetyttää vaan, että miksi se Opi on muuttanut linjaansa noiden tekstuurien kanssa, oli niin kätevää kun heti korkissa jo luki ”liquid sand”, nyt tuo näyttää ihan sellaiselta frost-pohjaiselta glitterhässäkältä pullon perusteella :D

    1. Kiitos! Ihmettelen vähän itekin et miten ei menny kuppi nurin :D

      Kiitti, nää oli itellekin ihan mieluisat kynnet! Mä mietin samaa, et miksi näissä ei lukenut Liquid Sand, se saman kokoelman Ce-less-tial More (tms) oli nimittäin ihan yhtä rouhea. Mutta en sitten tiedä oliko näissä tarkoituksena lisätä päällyslakkaa pari kerrosta ja tehdä lakasta ns. normiglitter..mutta kyllä nää musta on niin rosoisia, ettei kovin helposti päällyslakka siloita pintaa. Haha, niitä frost-kammotuksia oli pari tässäkin kokoelmassa, joten kieltämättä nää ois voinu jäädä frostin pelossa ostamatta ellei swatcheja olis ollut olemassa :D

  6. Hullu vuosi ollut sulla, huomannut täältä ruudun takaakin ja näin tiivistettynä, niin huh! Mutta viime vuosi takanapäin, selvisit siitä ja varmasti taas vahvempana kohti tätä vuotta :) Kaikkea hyvää uudelle vuodelle, pidä lippu korkealla ja blogi pystyssä, WL on kuitenkin kosmeblogien parhautta o/ :3

  7. ” Se rähisi ja tappeli vastaan aina kun ei saanut tahtoaan läpi, puri kuin pieni perkele, oli koko ajan energinen ja tuntui nukkuvan ainoastaan 01-04 välisenä aikana ” Siis ihan kuin meidän koira kaksi vuotta sitten kun elettiin pentuaikaa. Onneksi se aika ohi! Edelleen mahoton jääräpäisyyden ja energisyyden kanssa mutta onneksi järsimis ja tihutyöt jääneet pois :)

    1. Rieha on siitä erikoinen sekoilija, että se ei oo järsinyt eikä tuhonnut lopulta mitään. Toki se pikkupentuna kokeili hampaillaan kaikkea, mutta tuhoja ei tehnyt. Outoa, koska sellanen puremisvimma sillä oli että kuvittelin kämpän menevän jossain vaiheessa ihan säpäleiksi :D toivottavasti murkkuikä ei tästä enää paljoa pahene…sukukypsyyttä kolkutellaan nyt ja vähän jännittää millanen hormonihirmu tuosta pikkupojasta vielä kuoriutuu :D

  8. Sulla on ollut kyllä vähän liiankin tapahtumarikas vuosi ja paljon surua. :( Toivottavasti tästä vuodesta tulee parempi! <3

    Ihanat kynnet. :)

  9. Sulla oli kyllä aikamoinen vuosi. Tällainen blogin pitäminen on ehkä siinä mielessä palkitsevaa, että muistaa mitä tuli tehtyä. Vähän kuin päiväkirja. Mä en millään muista, että mitä tapahtui viime vuonna. Nämä sun jutut tuli kyllä mieleen, kun luin tätä postausta.
    Mä toivon sulle tälle vuodelle rauhallisempia tai ainakin onnellisempia aikoja. Tuntuu, että olet onnellinen, vaikka pientä hässäkkää olisikin =)

    1. Joo, en pysyis yhtään kartalla vuosien tapahtumista ilman blogia, vaikka en lifestyleblogia pidäkään :)

      Kiitos tosi paljon, ja oikeassa olet, fiilis on hyvä ja onnellinen :) Mahtavaa uutta vuotta sinullekin! :)

  10. Sulla on melkoinen vuoristoratavuosi takana, toivottavasti tää alkanut vuosi olisi edes hieman rauhallisempi :).

    Kynnet näyttävät tosi kauniilta, ihana lakkaus!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.