Tuskaa ja berliininmunkkeja

Mulla oli kyllä koettelemusten päivä perjantaina. Kuten olen aiemminkin kertonut, harrastan sulkapalloa ja jokin aika sitten viikoittainen treenien määrä nousi kahdesta tunnista 4,5 tuntiin viikossa. Venyttelyn määrä pysyi samassa kuin aikaisemminkin eli nollassa. Tuloksena olikin sitten yllättäen penikkatauti säärissä ja tolkuttomat lihasjumit kaikkialla. Mulla on muutenkin selkä- ja hartiavaivoja ihan riittämiin, mutta viime viikot oon ollut normaaliakin enemmän jumissa. Käyn hierojalla säännöllisesti mutta jalkojen hieromista olen vähän vältellyt, koska se on ihan kamalaa. Ensinnäkin se sattuu, ja toisekseen en oikein voi rentoutua kun mietin vaan että hierojanäkeemunselluliitithierojanäkeemunselluliitit….:D

Enivei, sain saarnan sekä mun hierojalta että parilta kaveriltani, kun kerroin penikkataudin ilmaantumisesta ja kieltämättä kipukin oli treeneissä jo sitä luokkaa, että taivuin varaamaan ajan jalkojen hierontaan. Jalkojen lihaksiston jumiasteesta kertonee jotain se, että koskettuaan mun pohkeeseen hierojan spontaani kommentti oli ”….ei hel…”. Olin kuvitellut että mulla on ihan hullun timmit pohkeet mutta ne olikin kovat lähinnä sen takia, että ovat niin jumissa. Reisissä oli sama juttu. Haaveet kaatuu.

Pahlish Ghost Lights
Pahlish Ghost Lights

Vinkki tiedustelupalveluille: nohtakaa peukaloruuvit ja vesikidutukset, kyllä se lihaskalvojen irrottaminen sääriluusta on takuulla tehokkain keino saada ihminen murtumaan ja tunnustamaan mitä tahansa. Tsiisus kuinka kipeää se kävi. Olin jo etukäteen päättänyt, että kunhan hieronnasta selviän, saan ostaa itselleni palkinnoksi berliininmunkin, mutta ei se ihan hirveästi itse tilanteessa lohduttanut. Siinä oli spa-musiikit ja eteerinen rentoutus aika kaukana, kun dialogi hierojan kanssa oli tällaista: ”No niin ja nyt pure vähän hammasta, tämä todennäköisesti sattuu vähän.” ”AAAAAAAA AI S*******A P******E MITÄ SÄ OIKEIN TEET MULLE NO NIIN TÄHÄN SITÄ KUOLEE APUA” ”…mä en ole kyllä vielä oikeastaan edes aloittanut.” ”MITÄ?! AI!!! EN VOI USKOA ETTÄ MAKSAN TÄSTÄ SIIS SUN PITÄIS MAKSAA MULLE!!!!!!!!!! (lisää kiroilua)” ”saattaa tulla vähän mustelmia nyt mutta ens kerralla on sitten helpompaa.” ”MILLÄ ENS KERRALLA EN TUU ENÄÄ KOSKAAN TÄNNE!” ”ootkos sitä Vain elämää -sarjaa seurannut?” ”NO OON TIETENKI HALUAN EPIDURAALIN” ”no niin siirrytäänpäs tänne reiden puolelle…miten nämäkin voi olla näin jumissa!” ”OSTAN KAKS BERLIININMUNKKIA, VARMANA OSTAN JA SYÖN NE JO KAUPASSA”

Harvoin sitä joutuu pyytämään anteeksi kun hierojalta lähtee, mutta tulipa sekin koettua. Kaikin puolin nöyrryttävä kokemus. Jotenkin veikkaan, että hieroja oli melkoisen helpottunut kun kerroin, etten ainakaan kahteen viikkoon ehdi tulla uudestaan.

.
.

Hierojan jälkeen nieleskelin kärsimyksen kyyneliä ja aivan uhrina raahustin läheiseen kauppaan, söin maistiaisia jokaisesta löytämästäni purkista, ostin berliininmunkkeja, tuoreita sämpylöitä (no kun sain maistiaiset ja ne oli hyviä), sikahintaisia muroja ja suklaapirtelöä (miten niin tunnesyöjä?) . Linkutin kotiin vain huomatakseni, että koirien mielestä tilaamani käyntikortit oli huonoin idea ihmiskunnan historiassa ja ne oli päättäneet silputa koko paketin ympäri olohuonetta (Instagramissa mua seuraavat ovatkin jo nähneet kuvamateriaalia). Ei vissiin layout miellyttänyt. Käyntikorttien kotelosta en löytänyt pienintäkään palasta, mutta koska toinen koira paskoi seuraavana päivänä lähinnä mustaa pahvia, mulla on omat epäilykseni kotelon kohtalosta. Kauheen kivaa oli sekin, että iso läjä kortteja oli jätetty silppuamatta, mutta _jokaista_ oli kuitenkin pitänyt suussa käyttää. Epäilen, että ovat leikkineet konduktööriä. ”no niin ja tarkastetaan matkaliput!” *rousk*

Lienee itsestäänselvää, että kun olin saanut silpun siivottua ja aloin purkaa ostoksiani kaappeihin, huomasin nojanneeni junassa reppu selässä johonkin ja berliininmunkit oli ihan lytyssä. Saakeli.

.
.

Kynsillä on kaksi kerrosta Pahlishin mintunvihreää Ghost Lightsia, jossa on ihastuttavaa shimmerhippua joukossa. Koostumus oli erikoinen, lakka kuivui jotenkin liian nopeasti mutta kuin ihmeen kaupalla levittyi silti nätisti ja lopputulos on tasainen. Oon nyt vähän kunnostautunut decalien käytössä, mutta tällä kertaa lisäsin decalit liian äkkiä. Päällyslakka ei ollut sataprosenttisen kuivaa ja niinpä siirtokuvat jäsähtivät kiinni tasan siihen mihin ne laskin. Yllättäen kohdistaminen ei onnistunut oikein missään kynnessä ja decalit jäi ikäänkuin ilmaan, vaikka niiden oli tarkoitus tulla aivan kynnen kärkeen. ”Korjasin” tilanteen lisäämällä pilkkutikulla ja mustalla lakalla hiton rumia pisteitä sinne tänne. Kylläpä kannatti.

.
.

Seuraava viikonloppu alkaa toivottavasti vähän paremmin, sillä ollaan huippuporukalla lähdössä Tallinnaan viikonlopuksi. Tiedossa on Tallinnan kauneusmessut, ostohysteriaa, hyvää ruokaa ja loistavaa seuraa :) Saa nähdä saisinko jopa ajastettua jonkun postauksen viikonlopuksikin!

Translation: I’ve been suffering from leg pains (I believe the correct term here is shin splint) because I’ve been training too much and stretching too little. Actually I haven’t been stretching at all, to be honest :D I went to a masseuse on Friday and MY GOD that hurt like hell. I’m telling you, forget waterboarding and other conventional torture methods – if you want the truth out of someone, massaging the excessively tight calf muscles is the way to go :D Not often do I have to apologize to the masseuse after the session but this time I had to. I screamed and cursed like someone was trying to rip my head off :D I think I should pay him extra. Ahem.

Anyway, the polish in today’s post is Pahlish Ghost Lights. It’s a gorgeous mint green polish with super cute shimmer flakies in it. The formula was a bit unusual, it dried very quickly but still leveled itself out fairly well and was opaque with two coats. I added black water decals and some black dots which in retrospect were a bad decision and look totally out of place. Ghost Lights is fortunately so pretty that I hope you can overlook the bad nail art :)

Thanks for visiting :)

Kurkkasitko jo nämä?

38 kommenttia

  1. No on sua kyllä koeteltu! Sori jos vähän nauroin. :D
    Meillä onneksi Morse ei enää tuhoa tavaroita, viimeisin taisi olla kynsiviila ja senkin se söi useampi vuosi sitten. Ei se enää tuhoa lelujakaan, jauhaa niitä kyllä, mutta ei hajota. Mutta pentuaika olikin ihan eri juttu, hirvitti tulla aina töistä kotiin. Kerran Morsella oli ollut tylsää ja se oli päättänyt repiä seinistä listoja irti ihan kattoon asti. Toisella kerralla säpäleinä oli bambumatto, kolmannella keittiön tuolit (joo-o, ei ollut koiran hankintahinta se, mihin piti varautua rahallisesti…). Ihminen on tyhmä ja vasta tämän jälkeen älyttiin laittaa koira päiväksi pienempään tilaan, jolloin tuhot loppuivat ja koirastakin tuli supernopeaa sisäsiisti. Luojan kiitos nuo ajat on ohi. :D

    1. Meillä koirat on 6v ja 8v eikä ne todellakaan yleensä tuhoa mitään, paitsi niitä Ikean kangaspalloja. Nää kortit on näemmä todella ottaneet aivoon :D

      Nuorempi söi kyllä pentuna mm. montun vuokra-asunnon kiviseinään joten sinänsä nää käyntikortit oli aika pieni menetys :D

  2. Jalkahieronta on pahinta! Mun kinttuihin ei passaa juurikaan koskea, kun jo huudan kivusta. Kaiken lisäksi hieroja sanoi viimeksi että nilkka on sijoiltaan ja luutunut väärään asentoon. Ai ku kiva.

    Mut ihanat on lakkaukset, eikä decal-ongelmaa huomaa lainkaan. :)

  3. Sori ny, mut räjähdin nauruun viimestää tuossa kohti, ku kotelo ”löytyi”. :D Meillä räjäytellää leluja tasaseen tahtiin ja kuplamuovi on myös parasta huvia. Pahin tuhous on edelleen se mun leimasin. Niinku minulle, mitä niistä seinistä, se leimasin ketutti urakalla. Tuossa tuo karvakorva viattomasti nukkuu mun vieressä just sen näkösenä et ”minä en ole koskaan tehnyt mitään pahaa, oot nähny unta”

    Mut mähä kommentoin sulle, toinen konduktööri oli nii söpön näkönen kuvas, ettei sille voi olla vihanen. :D toivottavasti ne kortit ei ollu kovin kalliit :)

    1. Pystyn samaistumaan ketutukseesi melko hyvin :D

      On se söpö, onneksi. Muuten oliskin varmaan jo tehny siitä lapaset :DD Ei ne kalliit ollu :)

  4. Ai aij, mitä koettelemuksia… paranemista pohkeelle. Kynnet on ihanat, tuo Pahlish yksilö edustaa lakkamaailman lempiväriäni!♡

  5. Nyt mua taas pidetään kummajaisena töissä, kun räkätän ääneen kopperossani avokonttorissa =P
    Berliininmunkkeja käy kyllä sääliksi, tai siis sua, koska berliininmunkit on ihan parasta syntiä, mitä kaupasta saa. =P

    Tuo korttiensyöjäpirulainen näyttää kyllä niin lutuselta, ettei sille voi huutaa, vaikka kuin olisi pahvit kadoksissa. (Hysteerinen pieni kikatus tähän väliin)

    Okei, tuota lakka on todella kaunis! XD

    1. Oli ne munkit litistyneenäkin kyllä oikein hyviä :D

      Onhan se niin söötti ja ihana kyllä, ja eipä se jälkeenpäin huutaminen auttais kuitenkaan joten ei siinä muu auttanut kuin huokaista ja alkaa siivota :D

  6. Voi ei :D On sua koeteltu! I feel your pain! Mä olen käynyt toista kuukautta faskiahieronnassa (lihaskalvohierontaa), ja kyllä siinä saa melkosesti itelleen perustella et miksi ihmeessä mä vapaaehtoisesti menen toistamiseen tonne ja maksan vielä itseni kipeäksi moisesta kidutuksesta!?! Pahimmillaan olen oikeasti tippalinssiissä hammasta purren sietänyt sitä :( Kynnet on ihanat ja hauskaa Tallinna reissua!

    1. Apua, kuulostaa ihan kaamealta! Miks sellaisessa käydään? (alan pelätä että minäkin joudun kohta moiseen)

      Kiitos paljon!

  7. Kyllä on muuten joskus ihanaa nauraa toisten ahdingolle, anteeksi kamalasti :). Tää taisi taas olla niitä päiviä, jolloin ei olisi kannattanut nousta sängystä lainkaan (been there, done that). Kiitos superhauskasti kirjoitetusta postauksesta ja kipeästä mahasta (nauroin kippurassa) ja pahoitteluni hemmetin huonosta päivästä. Onneksi berliininmunkit voi syödä myös lusikalla :). Terveisiä koiruuksille!

    1. No kyllä, olis pitänyt jäädä vällyjen alle. Ja olisin jäänytkin jos ei olis pakko käydä töissä :P

      Ole hyvä, mukavaa että koettelemuksilla on se hopeareunus että ne tuottaa iloa muille! :D

  8. Ihanat kynnet!
    Voi apua..! Taas nauraa räkätin itteni kipeeksi täällä, anteeksi.. :D
    Itekki tarttis hierontaa ku on kaikki paikat ihan jumissa, pitäs venytelläkki kun toisessa reidessä on joku jänne kireellä, jonka seurauksena en pysty laskemaan polveani mihinkään, tais juoksijan polveksi lääkäri tuota sanoa. Huvittavaa kun en oo puoleen vuoteen liikkunu, vaikka on siihen sentäs melkein hyvä syykin, ensin loppuraskaus ja sitten imetysmaratonit..

    Meillä ois kans viime aikoina ollu materiaalia koirannahkarukkasiin, ensin se otti nokkiinsa kun joutu olemaan ristiäisten ajan eri huoneeseen suljettuna, teki sit viikon ajan säännöllisesti tarpeensa sisälle. Ihan väkisin oli pakko vääntää ihan vaan kettuillakseen. Mahdollisimman paksuille matoille. Ja pääsipä ton protestoinnin jälkeen myös my little pony-lelujen makuun prkl. Ja siitä meni tietty vatsa ihan kuralle, oli ihan kunnolla kipee et pelotti, pitääkö koko piski viedä vielä eläinlääkäriinkin kaiken lisäksi.. onneks ei sentään.

    1. Hukkaanhan nää kokemukset menis jos ei kukaan ees naurais, joten turhaan pyydät anteeksi :)

      Auts. Polviasia kuulostaa kivuliaalta….ja koira-asia henkisesti kivuliaalta :D aika pitkävihainen tapaus teillä :D

  9. Mä kykenin pitelemään myötätuntoista ilmettä naamalla litistyneisiin munkkeihin asti. Lakka on hullun nätti ja nyt vähän harmittaa, että en tilannu tuota itelle. Jos luovut, tarjoan kodin. Myös koirille:)

    Tuleva viikonloppu on yksi vuoden parhaista, aivan pakosti!

  10. Voi ei mikä päivä! Mutta kynnet on kuitenkin erittäin kauniit :) Ehkä voit nyt sitten palkita itsesi vielä useammalla munkilla jonain toisena päivänä palkkioksi tuosta päivästä selviytymisestä :D

  11. Minäkin yritin parhaani mukaan pysyä myötätuntoisena, mutta litistyneet munkit katkaisivat kamelin selän ja aloin hirnua niin, että se luultavasti kuului alakerran naapureillekin. Tsiisus. On se ehkä jotenkin julmaa tietysti, että sun kärsimyksesi aiheuttaa meille muille tällä tavalla niin paljon hupia… :’D

    Kynnet ovat nätit, ja olivat livenäkin suloiset ♥

  12. Voi Emma! ♡ En kyllä tiiä, pitäiskö itkee vai nauraa, näiden sun kommellusten jälkeen. Tai siis tiedän.. tein molempia ;) Ainakin sä teet kaikkes tarjotaksesi lukijoille vähän arkipäivän kommelluksia. ♡

    Tänne on aina niin ihana tulla, kun ei ikinä tiedä pitääkö kieriä lattialla sen jälkeen.. Kauniita kynsiä (ihanat nämä mintut hituloilla) ja komediaa. Ehdotan kuvaajan palkkaamista sun kintereille ja uusi komedienne kauniine kynsineen ruutuun! Mä kattosin ;D

    p.s Kyllä mua vähän säälitti sun käyntikortit, kun instassa näin todisteita. Ja kaikki vielä vähän nakutettu.. Koirat.. you gotta love them..

    1. Kiitos aivan ihanasta kommentista Sari! <3

      Voin tietty kysyä tv-kanavilta, haluaisko ne antaa mulle oman realitysarjan :D

  13. AI NE OLI KÄYNTIKORTIT JOTKA OLI PALASINA. Voi ei :’D Saatoin vähäsen tirskahdella ääneen ja työnsin nyrkin suuhun estääkseni naururäjähdyksen. Kakkasi mustaa pahv..hahahahaha! En kestä. Konduktöörikoira, ahah! Rousk hauks!

    1. NO NII-IN!!! Ärsytti ihan sikana, en ehtiny yhtään korttia antaa kenellekään ja nyt ei oo messuillakaan ku pari survivor-korttia jaettavaksi :D

  14. Aah, sun blogi on niin loistavaa nauruterapiaa, eiku sori siis oon tosi pahoillani kärsimystesi vuoksi.. :DD Tai jotain. Kynnet on jokatapauksessa kauniit!

  15. Mun takareidet on niin jumissa, etten pysty jalat suorina istumaan edes 90 asteen kulmassa. Mutta ei mitään toivoa, että uskaltaisin mennä hierojalle. :D

    1. Auh kuulostaapa tutulta…En myöskään pysty istumaan ko. asennossa oikeasti selkä suorassa, kun ei jalkojen lihakset anna myöten :D Tää mun kirjoitus ei varmaan kauheasti rohkaissut sinne hierojalle menemään, mutta sanonpahan nyt kuitenkin että kyllä se sitten jälkikäteen palkitsee :D

    1. No mun olis pitänyt käydä useamman kerran, että ne kalvot saatais oikeasti irti luusta. Mutta yksikin kerta helpotti sen verran, että pystyi venyttelemään kunnolla ja se auttoi kyllä :)

Vastaa