Tattoo decal – uhka vai mahdollisuus?

Minä olen jalometalli- ja rihkamametallirajoitteinen. En käytä oikeita koruja koskaan, mutta nahka- ja naruremeleitä kyllä löytyy ranteista useinkin. Kellokin on teinimäisesti muovia. En voi sietää mitään roikkuvia, heiluvia tai kiliseviä asioita kaulassa tai ranteissa ja sormuksetkin näyttää mun töppösormissa ihan omituisilta. Tatuoinneista sen sijaan pidän, kunhan ne on taidokkaasti ja kantajalleen sopivasti tehty. Mulla on yksi tatuointi ja olisi varmaan enemmänkin, jos rahaa olisi käytettävissä niihin määrättömästi…ja jos IT-tuki pitäisi tatuoinneista :D Joka tapauksessa, mun reaktio korukuva-aiheita ja purkkapakettitatuointeja yhdistävään siirtotatskahypeen oli aluksi lähinnä ”OH HEEEEELLL NO”, kun Mi Nailsilta kysyttiin haluaisinko testata kauppaan rantautuneita siirtotatuointeja. Olin nimittäin nähnyt lähinnä aivan karseita kaulakoruja imitoivia leikkitatuointeja ja ilmoitin, että en helvetissä mitään seppälätatskaa itseeni laita.

Paitsi että laitoin. Mi Nailsin valikoimassa olikin yllättäen aika kivoja kuva-aiheita, kuten trendikkäitä unisieppareita, sulkia ja atsteekkihenkisiä kuvioita.

.
.

Siirtotatuointi toimii ihan samalla tavalla kuin lasten purkkapakettitatskat. Irroitetaan suojamuovi, laitetaan kuva puhtaalle ja kuivalle iholle (älä rasvaa ihoa ennen kuvan laittoa!) tausta ylöspäin, kastellaan taustapahvi paperilla tai pyyhkeellä huolellisesti, noin 30 sekunnin ajan, ja liu’utetaan tausta kuvan päältä pois. Suosittelen pyytämään kaveria avuksi, jotta kuvan saa varmasti suoraan. Kuva ei tunnu iholla miltään ja kestää yllättävän hyvin hankausta ja pesujakin. Kolmen päivän ja kahden suihkun jälkeen kuva oli joistain kohdista kulunut pois ja siinä vaiheessa hinkutin sen suihkussa kokonaan irti.

Siirtotatuoinnin kanssa voi myös rapsuttaa koiranpentua….

.
.

…ja pidellä oksaa tolleen sensuellisti. Eli tosi monikäyttöinen!

.
.

Nään jo itseni rannalla kieriskelemässä hiekassa ja heittelemässä hiuksiani merituulessa samalla kun lukuisat siirtotatuoinnit välkähtelevät ruskettuneella ihollani kullan ja hopean sävyissä ja värähtelevät lihasteni jännittyessä. Paitsi että en voi käydä rannalla ilman että iho syttyy spontaanisti tuleen, enkä rusketu, enkä ole varsinaisesti kovin lihaksikas, ja jos kieriskelenkin hiekalla niin ylös en varmaan pääse ilman apua ja tukan viskominenkin varmaan vain aiheuttaa hiusten takertumisen huulikiiltoon. Mutta ostin silti itselleni lisää kuvia, näitä sulkia nimittäin. Ei kilise, helise, häiritse tai ole tiellä. Tämän lähemmäksi koruja ei ilman koruja pääse :D

No, mitä mieltä olette tästä trendistä? Jatkoon vai äänestetäänkö pois saarelta?

(Kuva-arkki saatu Mi Nailsilta. Postaus ei sisällä mainoslinkkejä. Kuvista ja tatskan laitosta kiitos Sissille <3)

Translation: Tattoo decals are here again! Everyone was raving about them last Summer but I didn’t jump the bandwagon until now. Mi Nails sent me a sheet of tattoo decals to test and though I was sceptical at first, this little dream catcher really grew on me – so much so that I ordered a sheet of feathers to accompany it! I bet these would look amazing on a darker skin but since there’s no hope of me ever getting a tan I’m just going to decide that they look good on EVERYONE. Pale and proud!! :D Anyway, back to the point: tattoo decals are easy to use and they work just as nail decals do. Remove the protective film, place the picture downwards in the place of your choice, apply water on to the tattoo backing with a paper towel (for about 30 seconds) and carefully remove the backing. Make sure your skin is clean and dry before applying the decal. 

Thanks for visiting today!

Kurkkasitko jo nämä?

25 kommenttia

  1. Iiiih, ihkaelävä käsimalli! Aion rohkaistua ja kokeilla itsekin näitä siirtokuvia, nyt kun enimmät selittelyt on alta pois. Hauska muuten nähdä näitä kuuluisia kynsiä vähän kauempaakin, saisit joutessasi ottaa enempikin tuollaisia puunhalailujuttuja. :)

    (Ja upota nenä tuohon turkkiin mun puolesta.)

    1. joo siis nää kuvat meni tietty suoraan mun käsimalliportfolioon!

      Puunhalailukuviin vaan tarttis sen kuvaajan mikä hieman vaikeuttaa asiaa…IT-tuki ei ole osoittanut suurta innostusta asiaan.

      Upotan :)

  2. Mun mielestä nää siirtokuvat on tosi kivoja! En ole kyllä itse vielä testannut, kun pelkään tatskahimon pamahtavan päälle pahemman kerran. Itse istuisin tatuoitavana jatkuvasti jos budjetti antaisi periksi. Mulla on itse asiassa unensieppaaja-käärme-sudenkorentohässäkkä oikeassa kädessä samassa kohtaa kuin sun siirtokuva :).

  3. Minusta tuo on kyseisellä kuviolla just kiva! Mutta lasken ehdottomasti plussaksi sen että se ei ole ikuinen, vaan sen saa viimeistään kyllästymisen koittaessa pois iholtaan. Ihan niinkuin vaatteitakaan tai muita asusteitakaan ei halua pitää koko ajan… Ja itse asiassa jos alan tarkemmin ajattelemaan niin voisin kylllä vaihtaa itsessäni silloin tällöin jopa sellaisia asioita, joita ei ole edes mahdollista irrottaa, esimerkiksi hiukset voisin vaihtaa tuuheampiin vastaaviin… :D

    1. Tolle polulle en lähe ollenkaan, tai saan kirjottaa vaihdettavista asioista hirveen listan :D

      Mut joo, nää on nimenomaan asusteina ihan tosi kivoja!

  4. Mä olen näiden kanssa vähän kahden vaiheilla, että onko ihan hirveintä ikinä, vai ihan tosi hienoja. En osaa päättää.

    Mutta. Nauroin jälleen ääneen rantaepisodin kohdalla. Näin niin itseni samassa tilanteessa. :,D

  5. Toi on aika kiva mutta noin yleisesti ottaen olen vielä kans vähän kahden vaiheilla – noi voi olla tosi nättejä mutta myös tosi kammottavia :D

  6. Ahaha! Mikä postaus! Aiheutti kyllä hymyn huulille. :D Ei niinkään sisällön, vaan kirjoitusasun vuoksi! Saattaisin innostua esim. naamiaisiin tai joihinkin partyihin laittamaan, mutten osaisi kuvitella tuollaisia arkipäiväiseen käyttöön. Ehkä. ;)

    1. Heh, no hyvä! :D

      Viikonlopuksi minäkin tämän laitoin, työympäristöön tuntui jotenkin sopimattomalta, mut sehän riippuu ihan työympäristöstä ja kuvasta itsestään :) Veikkaan, että kesäloman tullen nää on mulla kovassa käytössä!

  7. Toi unisieppari nyt kyllä kolahti, se on hitsin nätti ja sopii hyvin juuri tuolla tavalla käteen laitettuna! Kyllä mä vaan koko ajan lämpenen enemmän ja enemmän noille siirtokuatatskoille, vaikka en oo viel uskaltanut itselle hankkia. Jos oisin johonkin rantalomalle lähdössä nyt kesällä, niin varmana pakkaisin noita mukaan, että voisin toteuttaa tuon kuvailemasi episodin rannalla. Mutta kun en ole. :( Niin jotenkin tuntuu, ettei tulossa ole mitään tarpeeksi spesiaalia tapahtumaa tai muuta juttua, että noita tulis käytettyä. Vaikka vähän tekosyyhän sekin vaan on, voihan tommosen lätkästä iholle ihan koska vaan. Ja ihan vaan omaks iloks. Bloggaajana vielä voi käydä räpsiin pari kuvaa pihalla hypistellen puun oksia, niin siinähän sille on jo käyttötarkoitusta tarpeeks. :)

    1. rantalomalle nää ois ihan must…mut sun täytyy vaan luoda se rantaloma tänne Suomeen! Hiekkalaatikko ja puhallettava uima-allas, eikös siinä jo ois :D

      Nimenomaan! Kuvia vaan räpsimään. Mut eihän koruillekaan ole käyttötarkoitusta :)

  8. Hyvin lähtee taas tämä mun lukeminen… ”Minä olen jakomieli- ja ruokarajoitteinen.” Ajattelin, että mielenkiintoisesti lähtee tämä postaus. :D

    Kuinka helppoja nuo oli laittaa? Voin vaan kuvitella, kuinka hankalia nuo on..

    1. jakomieli voipi ollakin mutta ruokarajoitteita en tunnusta! :DD

      Tämmöset isommat kuvat on varmaan hankalia ite saada suoraan, mut pienemmät varmasti onnistuu! Tausta lähti tosi helposti irti eikä tarvinnu kauaa kastella :)

  9. Mulla on vähän sama ongelma kun sulla. En rusketu, olen valkoinen/vaaleanpunainen possu, josta tulee auringossa semmonen keitetyn kinkun värinen. Plus en tykkää hiekasta. Mä en mitenkään saa omaan mielikuvaani mahtumaan näitä siirtokuvia. Siis muille ihmisille kyllä, mutta ei mulle.. Ja jos ne rapistuu niin menis hermo. Unisieppari olis kyllä hieno. Mutta siis, jos sen tarkoitus on siepata painajaiset itseensä, niin pidän sen mieluiten siinä sängyn vieressä, enkä tosiaankaan omalla iholla. Mä oon vähän tällainen…. XD

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.