Tarina kadonneista lipastoista

Minäpä kerron teille tarinan siitä, kun yritin ostaa itselleni Muuramen lipastoja. Tarina on samalla selitys sille, miksi mun harrastuspisteeni on edelleen, liki 4 viikkoa muuton jälkeen, ihan alkutekijöissään.

Laitoin tori.fi -sivustolle ostoilmoituksen kyseisistä lipastoista. Meni vain muutama minuutti, kun mun puhelin soi ja langan päässä oli iloinen mies, joka kertoi että hänelle tuli sähköpostiin ilmoitus että nyt joku haluaa ostaa Muuramea ja hän tohkeissaan heti soitti, koska autotallissa pyörii tyhjän panttina kolme lipastoa avaamattomissa paketeissaan ja niistä pitäisi päästä eroon. Juteltiin siinä tovi ja mies kertoi, kuinka lipastot oli määrä tulla heidän rantasaunalleen, mutta eivät sitten sopineetkaan sinne eikä paketteja lopulta koskaan edes avattu. Lisäksi hän kertoi että heille on syntymässä kolmas tyttö ja vaimo on juuri mennyt sairaalaan, sillä synnytys aiotaan käynnistää. Mies itse oli työpaikallaan. Tässä vaiheessa mies vasta kysyi mistä päin olen ja kuulosti kovin pettyneeltä sijainnin kuultuaan, sillä hän itse oli Kuopiossa. Hän lupasi kuitenkin selvittää mitä pakkausten lähettäminen maksaisi sen firman kautta jossa on töissä. Lipastojen hinta oli niin järkevä, että ilman muuta halusin selvittää kuljetuksen hinnan, vaikken pääsisikään laatikoita katsomaan. Sainkin sitten viestin, jossa oli sentilleen tarkka summa rahdille. Sovittiin kaupoista. Mies laittoi mulle vielä myöhemmin kuvan pakkauksen tunnistetarrasta ja pyysi tuotekoodista tarkistamaan, että kyseessä on varmasti sellaiset laatikostot mitä etsin, koska pakkauksia ei kannattanut alkaa availla ennen kuljetusta. Mies vannotti myös, että ottaisin häneen heti yhteyttä mikäli laatikostoissa on jotain vikaa, jotta hän voisi reklamoida asiasta liikkeeseen josta oli ne ostanut.

.
.

Myöhemmin samana päivänä mies soitti uudestaan ja voivotteli, että oli saanut vaimolta lunta tupaan kun oli myynyt laatikostot niin halvalla. Kertoi, ettei muistanut ollenkaan Muuramen olevan niin kallista kuin mitä se on. Siinä vitsailtiin asiasta ja mies sanoi, että luvattu mikä luvattu, ja hän laittaa mulle tilinumeronsa. Ehdotin, että ostaa osalla rahoista kukkapuskan vaimoparalle. Ennen rahojen siirtämistä googletin miehen nimen enkä löytänyt juuri mitään tietoa, mutta en toisaalta mitään epäilyttävääkään. Ne tiedonjyvät mitkä löytyivät, täsmäsivät. Kuitenkaan nimellä ei löytynyt osoitetta Kuopioon, mutta lähialueelle kyllä. Numerolla ei löytynyt tietoja, mikä ei sinänsä ole mitenkään ihmeellistä, mutta kyllähän se hikoiluttaa aina silloin kun nettikaupoista on kyse. No, vähän hirvitti muutenkin koska kyse oli isosta rahasummasta, mutta siirrettiin rahat kuitenkin ja laitoin miehelle viestin, jossa oli myös maksukuitti mobiilipankista. Ei vastausta. Mulle tuli heti outo olo. Ensin pitää yhteyttä tiiviisti, mutta maksukuittiin ei vastaa kiitoksellakaan? Toisaalta, mieshän oli maininnut siitä synnytyksen käynnistämisestä. Soitin seuraavana päivänä. Numero hälytti, mutta ei vastausta. Soitin useamman kerran samalla tuloksella. IT-tuki soitti omasta numerostaan, jota mies ei voinut tunnistaa. Ei vastausta siihenkään. Sama juttu seuraavana päivänä. Alkoi käydä yhä selvemmäksi, että mua on huijattu ja ollaan menetetty tosi paljon rahaa.

Se nöyryytyksen tunne, mikä huijauksesta seuraa, on ihan valtava. Yhtä valtava on viha siitä, että joku on ottanut minulta pois jotakin sellaista, mikä on minun (tai siis meidän) – tässä tapauksessa rahaa. Mä vielä yleensä ajattelen ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää, ja senkin takia huijatuksi tuleminen tuntuu niin pahalta. Sitäpaitsi olen tehnyt kauppaa internetin välityksellä satoja kertoja, eikä kohdalle ole sattunut mitään tällaista aikaisemmin. Olo oli ihan uskomattoman surkea ja järkyttynyt. Mietin aivan lytättynä sitä, mitä kaikkea mun pitäisi myydä, jos haluaisin tienata takaisin sen summan jonka nyt ANNOIN POIS. Laitoin myyjälle kaksi vuorokautta maksun (ja turhien tavoitusyritysten) jälkeen viestin, johon kirjoitin että tuntuu epäilyttävältä että yhteydenpito katkeaa maksukuittiin, ja että jos hänestä ei saman päivän aikana kuulu mitään, olen pakotettu tekemään rikosilmoituksen ja ottamaan yhteyttä pankkiin, mutta mikäli kyseessä on väärinkäsitys ja hän onkin rehellinen ihminen, niin varmasti ottaa minuun yhteyttä. Kului pari tuntia, ja myyjä soitti ja kuulosti sekä loukkaantuneelta että lannistuneelta. Hän kertoi, että synnytys ei mennyt putkeen ja vauva on ok, mutta vaimo on teho-osastolla ja siksi mies ei ole ollut muhun yhteydessä.

Mun eka ajatus: hitto että MÄ olen toiminut törkeästi. Toinen ajatus: entä jos mua edelleen huijataan? Miten tällaiseen pitää reagoida?

.
.

Päätin, että etenen siitä lähtökohdasta, että myyjä puhuu totta, koska räyhäämällä ja syyttelemällä harvoin pääsee eteenpäin missään asiassa. Pahoittelin rikosilmoitusuhkaustani ja sanoin, että tietenkin mun näkökulmasta tilanne näyttäytyi aivan erilaisena ja täytti klassiset huijauksen piirteet. Kerroin myös, että mielikuvitus alkaa laukata aika nopeasti kun on iso määrä omaa rahaa tuntemattoman ihmisen tilillä eikä yhteyttä saa. Mies sanoi ymmärtävänsä täysin etten tietenkään voinut tietää mitä heillä on siellä meneillään. Sanoi myös, että tämä lipastoasia on pienin hänen murheistaan ja ehdotti, että hän siirtää rahat mulle takaisin ja toimittaa mulle seurantatunnuksen seuraavana päivänä eli maanantaina (kaupat siis tehtiin torstaina ja lipastot oli myyjän mukaan jätetty kuljetukseen pe-iltana, eli ne lähtisivät liikkeelle ma-aamuna). Sanoi vielä, että hän kyllä luottaa siihen että maksan kauppasumman takaisin myöhemmin. Tässä kohtaa en tiennyt mitä ajatella. Tuntui todella törkeältä vaatia rahoja takaisin, mutta toisaalta oli vaikea luottaa siihenkään että koko tarina olisi totta, koska se kuulosti niin uskomattomalta kaikin puolin. Lähetin vähän häpeissäni miehelle tilinumeroni ja olin aika varma siitä, etten koskaan näkisi niitä rahoja.

Olin väärässä. Paria pankkipäivää myöhemmin mun tilille ilmestyi koko kauppasumma. Sitä helpotuksen määrää ei voi edes kuvailla. Ihan ku olis karkuteillä olleen lapsensa takas kotio saanu :D Nyt olin jo varma ettei tässä ollutkaan huijauksesta kyse ja IT-tuen kanssa vielä sovittiin, että voidaan maksaa vähän ylimääräistäkin myyjälle, kun saatiin tällainen soppa aikaan ja lipastotkin saatiin niin älyttömän edullisesti arvoonsa nähden. Fiilis oli samaan aikaan sekä euforinen että nolo.

.
.

Yks pieni miinus: ne lipastot ei sitten koskaan tulleet. Eikä tullut sitä seurantanumeroakaan. Laitoin parin päivän odottelun jälkeen myyjälle viestin, jossa kysyin seurantanumeron perään. Myyjä ei vastannut. Pari päivää sen jälkeen laitoin uuden viestin, johon kirjoitin että olisi tosi tärkeää tietää, onko lipastoja koskaan lähetettykään vai onko ne toimitettu väärään paikkaan, kadonneet matkalla vai mistä tässä on kyse. Kirjoitin myös että mulla olisi oikeasti kova tarve niille lipastoille enkä voi ostaa muualtakaan ennenkuin tiedän tuleeko nämä lipastot perille vai ei. Ei vastausta.

Alkuperäisestä kauppatapahtumasta on nyt aika tarkkaan kuukausi. Edelleen tämä asia on mulla mielessä lähes päivittäin, koska en vain käsitä koko kuviota. MITÄ IHMETTÄ tässä oikein tapahtui? Oliko kyseessä huijari, joka säikähti äkillistä rikosilmoitusvaadetta ja palautti rahat? Jos kyseessä olisi huijari, rikosilmoitushorinat toisaalta tuskin hirveän yllätyksenä tulisivat ja hän olisi joka tapauksessa ehtinyt jo käyttää rahat ennenkuin mitään olisi poliisin taholta tapahtunut. Kiinnijäämisestä olisi seurannut ehkä sakko, joka tuskin huijareita hetkauttaa. Ja miksi kukaan huijari olisi jättänyt puhelintaan päälle enää rahat saatuaan, saati soittanut takaisin?? Voi olla että olen jotenkin uskomattoman naiivi, mutta joka solullani uskon että mies ei ollut huijari. En epäillyt hänen puheitaan lähtökohtaisesti ollenkaan ja jotenkin vaan ajattelen, että ei huijari voi olla niin hyvän tyypin oloinen :D Luulen, että tämä soppa oli vain hänen tilaisuutensa perua kauppa tilanteessa, jossa kaupankäynti vaativan ostajan kanssa oli viimeisenä mielessä – etenkin, kun oli luvannut lipastot ostajalle ”liian halvalla”. Ei muutako rahat takaisin, lipastot pois kuljetuksesta ennen kuin ne ehtivät lähteä ja se siitä. Se on mun teoria. Olisi kyllä valtavan hienoa jos mies itse kertoisi miten asia on, koska mä en näemmä saa muuten rauhaa sieluparalleni. Mulla ei ole mitään vaatimuksia eikä riidanhalua, mä vaan haluaisin tietää että mitä hittoa tässä tapahtui. Niin että M, jos tämä jotenkin sun silmiin päätyy niin ota yhteyttä, veikkaan että tiedät kuka olen…

.
.

Kynsillä on muuten kolme lakkaa essien ihanasta kesäkokoelmasta nimeltä Peach Side Babe. Syyskokoelma on jo kohta kaupoissa, mutta kesäkokoelmaa myydään vielä. Nappaa siis suosikit kotiin ennenkuin ne katoavat kauppojen hyllyiltä. Tämän postauksen lakkauksessa pohjalla on valkoinen Private Weekend, joka sisältää essien kuuluisaa shimmerhitulaa. Kimallus näkyy paljon paremmin pullossa kuin kynsillä, mutta sen hinnan joutuu maksamaan, jos haluaa lakan näyttävän oikeasti valkoiselta eikä hopeiselta tai harmaalta. Lakkasin kaksi kerrosta leimailujen pohjalle, mutta yksinään käytettynä tämä vaatii kyllä kolme. Leveällä sudilla lakkaaminen oli ihan vaivatonta, vaikka pikkasen Private Weekend raidoittui.

.
.

Alunperin mun piti leimata vaaleansinisellä Salt Water Happylla ja tummemman sinisellä Pret-a-Surferilla, mutta Salt Water Happy ei näkynytkään valkoisen päällä tarpeeksi selvästi ja vaihdoin lennosta korallinpunaiseen Sunset Sneaks -lakkaan. Se leimasikin sitten tosi hyvin ja samantyyppisellä intensiteetillä kuin Pret-a-Surfer. Lopputulos on väreiltään ehkä vähän turhan Amerikan lippu, mutta menkööt! Leimauskuvio on Konadin laatasta Square 01.

.
.

Seuraavaksi haluaisin yhdistää samaan lakkaukseen persikkaisen Peach Side Baben ja pistaasinvihreän Chillaton (molemmat kuvassa meritähden takana), mutta en ole vielä keksinyt miten. Jatkan miettimistä, koska ne nyt vaan olisi todella söpö pari! Kokoelma on kaiken kaikkiaan sellainen, joka miellyttää mua kovasti. Kesäinen, iloinen ja ennenkaikkea raikas! Pirteiden kesälakkojen ei aina tarvitse olla neoneita ja sen essie tässä osoittaa hyvin.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: Mitä opimme tästä? Eipä oikeastaan mitään. Tai ehkä sen, että näemmä mitä tahansa voi tapahtua tai olla tapahtumatta. Jakakaa ihmeessä omat teorianne tästä casesta! Ja ennenkaikkea, jos jollakulla tai jonkun kaverilla on myynnissä tai muuten ylimääräisenä valkoisia Muuramen laatikostoja, ilmiantakaa itsenne. Olen valmis ostamaan isokolmosia tai pikkukolmosia tositarkoituksella. Kuva ois kiva. Voisitko se olla sinä?

(Kokoelma saatu maahantuojalta.)

Translation: Essie Peach Side Babe is a great collection. I love the bright and cheery but still soft colors. This is a good example of how all Summer polishes don’t have to be neon :D I used Private Weekend, Pret-a-Surfer and Sunset Sneaks for this mani. The stamp is from Konad Square 01 plate. Thanks for visiting today!

Kurkkasitko jo nämä?

28 kommenttia

  1. Olipa tarina. Varmaankin kävi niin, että myyjä näki tilaisuutensa tulleen ja päätti yrittää myydä lipastot kalliimmalla jollekin muulle, muttei halunnut tätä sinulle suoraan sanoa.

    1. Torissa oon kyllä niin ahkerasti kytännyt että siellä ei kyllä oo myynyt – ellei sitten just tolleen ostoilmoituksen kautta kuten munkin tapauksessa…

  2. Onneksi sait rahat sentään takaisin, vaikka luotto taisi kyllä mennä ihmisiin vähäksi aikaa. :/ Mä itse epäilen aina kaikkea ja kaikkia. Silti saan joskus pettyä kun kuitenkin salaa luotan liikaa ihmisiin, kun itse ei tulisi tehtyä vastaavaa. :D

    Söpikset kynnet jälleen kerran! :3

  3. Aika erikoiseen aikaan hän niitä ainakin myymään alkoi, jos ei muuta.. Mutta onhan tuo vähintäänkin aika epäilyttävän kuuloista. Hyvä kuitenkin, että saitte sentään rahat takaisin!

    1. no kyllä, sitä mä ihmettelin kans…plääh, ei tähän varmaan koskaan selvyyttä tule, varmaan vielä vanhainkodissakin mietin tätä :D

  4. Olipas kummallinen stoori.. Etenkin mua jotenkin jäi hämäämään, että kuka hakisi ne lipastot vielä kuljetuksesta pois O.o Jos joskus saat vastauksen tähän arvoitukseen, niin postaathan myös siitä :D

    Tuo valkea shimmerlakka vaikuttaa nätille kuin myös Snap happy, joka on ainakin Sissin kynsillä muistaakseni esiintynyt :) Muutoin tässä kesäkokolmassa oli vähän ”ei-niin-mun-värejä” :D

    1. Joo, tää kuljetusasia ei jotenkin täsmää ollenkaan mihinkään. En ymmärrä. Totta kai postaan, mutta veikkaan että tää ei ikinä selviä…

      Kyseessähän on muuten Salt Water Happy, Sissi tästä mulle ystävällisesti huomautti kun olin jossain mielenhäiriössä kirjottanu Snap Happy :D korjasin tekstiin. Mut joo, siinä on tosi kaunis sinisen sävy!

      1. Hah, niinhä se nimi taisi mennäkin :D Joskus näitä käy ja koska mä en muista mitään lakkanimiä lunttaamatta pullosta, niin sait minutkin halpaan ;)

  5. Vitsi miten hämäävä myyntitapahtuma! Kamala määrä energiaa kulunut pelkkään pohtimiseen. No, itselläni kävi samanlainen energiankulutustapahtuma Roomassa. Oltiin ekaa päivää miehen kanssa lomalla ja pikkupennut juoksi kadulla vastaan. Ne törmäs meihin ja mä pyysin miestä heti tarkastamaan onko kaikki tallella, koska olin kuullut näiden penskojen touhuista. Lompakko oli viety! Kaikki lomarahat ja luottokortit! Tuntui, että maailma loppuu siihen paikkaan. Olin just lähdössä juoksemaan pntujen perään, kun yksi niistä juoksee meidän luoksen kulman takaa ja tuo lompakon takaisin. Eikä sieltä puuttunut mitään. Eikä kukaan ollut kopsannut luottokorttitietoja eikä mitään muutakaan. Tästä on nyt yli kymmenen vuotta aikaa mutta silti pohdin usein, jotta mitä ihmettä tuossa oikein tapahtui. Itse en usko ihmisten hyvyyteen, joten en voi keksiä yhtäkään syytä miksi pentu palauttaisi jo varastamansa lompakon, kun porukka oli jo juossut niin kauaksi, ettei heitä edes voinut saada kiinni. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa mutta jotenkin mulla on sellainen tunne, että meille molemmille tieto saattaisi jopa vähentää tuskaa tässä tapauksessa :).

    1. Energiankulutustapahtuma nimenomaan :D

      No jo on tuokin outo juttu o.O mulle tulee ekana mieleen vaan se, että siinä on ollu joku ilkee penikka ja muut oli hyviä tyyppejä ja halus korjata yhden pässin tekemän virheen :)

      No kyllä, todellakin sille tiedolle olis käyttöä et sais mielenrauhan..

  6. Voi jösses mikä tapaus lipastojen oston kanssa – siis onneksi sait rahasi takaisin!! O_o mä en voi välttyä ajattelemasta lukemani perusteella että mies yritti huijata sulta rahat. Ehkä hän oli sen verran vasta-alkaja ”urallaan” että säikähti tosiaan rikosilmoitusukaasiasi ja pahastui tavallaan jo sitäkin että hänen hyvä vilppinsä meinasi mennä pieleen. Musta tuo tarinan loppukin oli vähän erikoinen että hän ensin palauttaa rahat, sitten laittaa vielä kamat tulemaan ja odotelee maksua uudestaan – väittäen laittavansa jonkin rahtinumeronkin, mitä ei sitten teekään..?! Normaalimpaa olisi ollut palauttaa rahat ja sanoa että vaimo kielsi kaupat.

    No joo – voin hyvin olla väärässäkin, se olisi jopa mukavaa tässä asiassa.

    1. Niinpä, tässä on tosi monta outoa ja ristiriitaista yksityiskohtaa kyllä. Mutta se hetki kun näin rahat mun tilillä oli kyllä niin helpottava, että meinasin itkuun purskahtaa :D

  7. Apua mikä säätö!! Huijaukseksi jotenkin kuulostaa siltä, että tosi paljon vaivaa kuitenkin nähty ja keksitty kaikenlaista, vaikka olisi voinut vaan sanoa tilanteeseen vedoten et tsorppa, nyt ei ookaan myynnissä nää enää. Jos siis ois halunnut kalliimmalla myydä jollekin toiselle. Onneksi kuitenkin saitte rahat takaisin! Toki rehellisyys olis kiva juttu, kun kenellekään se tuskin on mikään sen suurempi kolaus jos päättääkin olla tohon hintaan myymättä tai päättää vaikka pitää ne itse. Kummallisia on ihmisten tiet.

  8. Mä olen, vaikka uskon ihmisten perushyvyyteen, sen kannalla, että oli huijausyritys, joka kosahti, koska olit aktiivinen.
    Jos ei olisi huijari ja olisi kunnollinen ja luotettava perheenisä, niin oman maineensa ja mielenrauhansa takia olisi varmasti vastannut lipastojen kohtalosta ja juttu olisi sillä selvä ja hän voisi keskittyä perheeseensä? Ja nyt aikaa kulunut sen verran, että vaikka siel sairaalas ois käyny mitä, niin vastaamiseen on ollut aikaa.
    tuomio: huijari

  9. Aivan käsittämätöntä touhua koko homma! Onneksi sait sentään rahat takaisin! Tietty ne lipastot olisi varmaan ollut kivemmat. =)
    Mä en jotenkin osaa oikein hahmottaa näitä eri kynsilakkakokoelmia ja niiden eri lakkoja, kun katselen nettikaupoissa. Näen vaan jotenkin tosi monta lakkaa ja sillä selvä. Nyt kun katselen niitä tämän sun postauksen kautta, niin tuo sininen on ainakin pakko saada. Se näyttää aivan täydelliselta! Myös tuo valkoinen on hieno ja oikeastaan vaaleansininen ja tuo vihreä myös. Itseasissa tuo persikkainen näyttää myös kivalta. Leimaus on muuten ihana =)

    1. no joo, mielelläni olisin kyllä ne upouudet lipastot ottanut….yhyy :(

      Pitäis ottaa useammin näitä ryhmäkuvia kokoelmista, niin se kokonaisuus hahmottuis paremmin :) Molemmat siniset on ihan huippulaatuisia joten suosittelen. Haha näyttää siltä että tarvit yhtä lukuunottamatta kaikki :D pidä kiirettä ennenku häipyvät myynnistä!

      Kiitos :)

  10. Hmmm…onpa mielenkiintoinen myyjä.. Itse varmasti luotan myös liian sokeasti muihin ihmisiin..
    Mie ehkä voisin kuvitella et katui lipaston myymistä liian halvalla (= vaimo pakotti perumaan kaupan), ei kuitenkaan kehdannut sanoa asiaa suoraan. Toki olisi fiksumpaa ollut tunnustaa, mutta.. Tai sitten tässä taas nähdään sinisilmäisyyteni ja se oikeesti oli huijari, kellä meni pupu pöksyyn :D

  11. Outo juttu! Todella.
    Mulle tulee mieleen, että sille vaimolle on käyny jotenkin kurjasti eikä miehen ajatuksissa oo sijaa lipastoruljanssille vieläkään. Asia ei oo prioriteetti, jolloin vastuun kokemus on myös vähäinen. Mitä tulee lähetystunnushommaan, hänoli ehkä unohtanut lupauksestaan huolimatta (käy usein :D) laittaa lipastot lähetykseen luvattna päivänä eikä sitä jostain syystä kehdannut myöntää vaan mieluummin vain palautti rahat ja jätti lähettämisen myöhemmin kokonaan väliin hlökoht elämänsä tapahtumien vuoksi. Eihän hän sulle oo selitysvastuussa koska mitään rikollista ei tapahtunut, vaikka selitys oiskin oman mielenrauhan takia mainio saada…

    1. Hyvää pohdintaa. Tää varmaan vaivaa mua ikuisesti, mutta loppupeleissä tärkeintä nyt toki on etten menettäny rahojani…

  12. Jos joku vielä lukee tätä niin samanlaisia keissejä on tullut muillekin Torissa laatutavaraa hakeville. Herra M Kuopiosta, joka on ostanut mökille tavaraa. Eli en suosittele rahaa siirtämään ilman tavaraa.

    1. Aijaa :/ tässä tapauksessa M oli tosin etunimen alkukirjain. Jatkossa ostan kyllä vaan siten että myyjä on samalla paikkakunnalla eikä tavaraa tarvi lähettää. Ei kukaan myyjäkään nimittäin lähetä tavaraa vastaanottajalle ennen maksua, joten se on aika pattitilanne. :(

Vastaa